Jujun lisäksi epäymmärrän yhä sitä ajatustasi, että piispat kenties ohittaisivat avioliiton tulkinnallaan apostolin sanan.
1 tykkäys
Piispat juuri selittivät, mikä on tämänhetkinen ev.-lut. kirkon oppi tässä asiassa. Ja ettei sitä vastaan voi toimia, koska kirkkokäsikirjaa on noudatettava toimituksissa ja sitä ei voi noudattaa, jos vihitään samaa sukupuolta olevia. Samoin maallisella lailla ei voida säätää kirkon opista, ja avioliittolakia muutettaessa nimenomaisesti on todettu, ettei se vaikuta kirkon toimintaan. Jos tehdään muutoksia, sitten asia on toinen.
2 tykkäystä
Meillä homma toimisi noin. Evl.fissä kun piispuutta ei dogmaattisessa mielessä taida olla, niin on luontevaa, että kirkolliskokous jyllää.
En tunne hyvin, mutta eikö juurikin maallinen tuomioistuin täytyä lukea se mikä lukee kirkon käsikirjassa, johon siteeraamassasi laissa viitataan? Sitaatti oli: kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla. Ainakin lukemani piispojen lausunnon perusteella, asia on yksiselitteinen. Olen ymmärtänyt, että Suomessa osa “vanhasta” kirkolliskokouksen vallasta on annettu piispainkokoukselle. Siksi Suomi-piispat ovat itseoikeutetusti kirkolliskokouksessa. Toisin kuin Ruotsissa.
Tästä syystä monet SvK:n papit tykkäävät, että SvK:n kirkolliskokous on maallisen demokratian hampaissa:
Kyrkomötet omorganiserades 1982 och fick full läromyndighet över kyrkan
utan någon representation av biskoparna, i motsats till kyrkans
bekännelse. Biskoparna har närvaroplikt och yttranderätt, men inte någon rösträtt.
Vid de förändrade kyrka-stat relationerna 2000 tog de politiska
partierna ytterligare ett fast grepp om kyrkan.
Kirkko ja valtion ero teki Ruotsissa kirkosta, ironista kyllä, heikomman.
1 tykkäys
Vackert så, jos asia noin menee, mutta enpä usko sen menevän. Piispainkokouksen lausunto on lausunto eikä hallinnollisesti sen enempää. Vihkijöitä ilmaantuu satavarmasti ja ongelmaksi tulee, mitä niille tehdään. Tietenkään he eivät noudata kirkkokäsikirjaa kirjaimellisesti, mutta heidän puolustuksenaan on se, että käsikirjaa ei ole korjattu vastaamaan uutta tilannetta. Jos heidän annetaan vihkiä ilman mitään seuraamuksia, heidän joukkonsa kasvaa nopeasti. Kun ollaan siinä, että 25 % papistosta vihkii samaa sukupuolta olevia, asia on ratkennut itsestään. Jos loput 75 % saadaan varjelluksi virkavirhesyytöksiltä kun eivät vihi, niin hyvä on. Tästä tulee jokaisen papin oman omantunnon asia, eikä silloin enää voi väittää, että kirkon avioliittokäsitys on yksiselitteisesti yhdensuuntainen.
Jos taas vihkijöiden pappisvirkaan puututaan ja alkaa tulla ensin määräaikaisia ja sitten pysyviä lipereiden riisumisia, seurauksena on valitusvyöry, ja nähtäväksi jää, miten oikeuslaitos asian ratkaisee.
Jos käsikirjaa ei muuteta, mutta papit sitä kuitenkin soveltaen käyttävät myös sellaisiin vihkimisiin, joissa voidaan vapaasti päättää, kumpi on sulhanen ja kumpi morsian, eikä mitään näiden pappien virkaan kohdistuvia seuraamuksia tule, on myös hyvin pian enää mahdotonta vedota tässä käsikirjaan.
Mitä siihen tulee, että kirkolliskokouksen kantaa ei tarvittaisi, niin myös siinä uutisessa, joka on linkitettynä tämän ketjun aloitukseen, selvästi sanotaan sekä evlut arkkipiispan että toimittajan suulla, että lopullinen päätös on kirkolliskokouksen asia.
Kaikkien näiden lisäksi on sekin hölmö asia, jonka arkkipiispa Mäkinen otti esille tuossa uutisessa: koska rekisteröidyt parisuhteet uuden lain myötä voidaan suoraan muuttaa avioliitoiksi, kirkossa tulee pian olemaan sekä työntekijöitä, luottamushenkilöitä että muita seurakuntien jäseniä, jotka ovat avioliitossa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ja pahanlaista ristiriitaahan se on sekin, että pappi voi itse olla tällaisessa avioliitossa, mutta ei voi vihkiä siihen muita.
Ken elää, hän näkee, vaikka ehkä ei tahtoisikaan.
2 tykkäystä
En mitenkään halua epäillä Allin kirkollisen säädöstön tuntemista. Mutta eikö idea nyt kuitenkin ole, että piispat tekivät sen, mitä heiltä pyydettiin, tekivät selonteon siitä, mikä on kirkon opetus tässä asiassa tllä hetkellä. Sen he tekivät tarkastelemalla paitsi tunnustuspykälässä mainittuja Raamattua ja tunnustuskirjoja myös kirkolliskokouksen päättämiä asiaan liittyviä, kuten käsikirjaa, kristinoppia ja virsikirjaa. Mm. niissä asia todetaan. Kirkolliskokouksella on valta päättää asiasta, mutta nyt on näin, sitä ei tarvitse erikseen päättää.
1 tykkäys
Ironiaa tai ei, niin tosiasiahan on, että niin Ruotsissa kuin Suomessakin kirkkovihkiminen on useimmille enemmän seremoniallinen kuin uskonnollinen.
Kirkottomien vihkimisten seremoniallisuus on viime vuosina kehittynyt yhtä vaikuttavaksi, koskettavaksi ja kauniiksi kuin kirkollinenkin. Jos vihittävät eivät uskontoa omakseen koe, eikä perinteitäkään ole, niin vaihtoehtoja löytyy vaikka huru mykke. Tässä lienee yksi villakoiran ytimen karvoista?
Mistä kohtaa? Miun veljen maistraattivihkiminen oli vaivaannuttava 10 minuutin toimitus. Huvittavan patavanhoillinen, kun puhuttiin monia kirkkovihkimisiä enemmän perheestä ja lapsista yhteiskunnan perustana.
2 tykkäystä
Nykyään usein tulee vihkijä vihkimään esim. hääpaikalle. Itse olen ollut yhdessä siviilivihkimisessä vieraana ja se oli järjestetty kyllä hienoksi tilaisuudeksi, jossa oli musiikkiesityksiä ja sen sellaista.
Joo, siviilivihkimisen voi hoitaa lyhyenä ja simppelinä, tai kehitellä siitä ihan kuinka pramean tahansa. Vihkijä voi tulla juhlapaikalle, tai sitten itse vihkiminen voidaan suorittaa aiemmin ja juhlapaikalla pitää uskonnoton seremonia, jolla ei ole juridista asemaa. Siviilivihkimisestä saa yhtä juhlavan kuin kirkollisestakin, mutta kirkollisesta vihkimisestä ei saa yhtä lyhyttä ja korutonta kuin siviilivihkimisen minimikaava on. Vaikka vihittäisiin kirkkoherranvirastossa ilman seremonioita, ei rukouksista yms. vihkikaavan osista voi kovin paljoa tinkiä.
Avioliiton tarkoitus on perheen perustaminen. Yhteiset lapset tekevät pariskunnasta perheen. Siviilivihkimiskaavasta kävi 1970-luvulla tämä hyvin ilmi. Meidät vihittiin 44 vuotta sitten siviiliavioliittoon Helsingin henkikirjoittajan virastossa. En muista enää miksi ei maistraatissa. Ehkä maistraatti oli silloin remontissa. Siviilivihkimistä on kehitetty paljonkin siitä. Nykyään vihkijäviranomainen lausuu runoja tai vaikka lukee Raamattua pyydettäessä. Myöskin vihkipaikat ovat jotain aivan muuta kuin 1970-luvun karu henkikirjoittajan virkahuone.
Luterilainen kirkko ei aikoinaan myöntänyt kirkollista vihkimistä, koska sulhaseni (toki kristillismielinen) ei kuulunut kirkkoon. Erosin pian häittemme jälkeen itsekin luterilaisesta kirkosta. Tiedän monia muitakin kristittyjä pariskuntia, joille luterilainen kirkko ei ole myöntänyt kirkollista vihkimistä. Eräs ystäväni meni amerikkalaisen baptistimiehen kanssa naimisiin. He joutuivat ottamaan siviilivihkimisen, koska luterilainen kirkko ei suostunut vihkimään heitä.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kaikki voitaisiin nyt kuitata näin. Päinvastoin, se olisi ihan ihanaa, jos tällainen pinkinnaisellinen ilmaus sallitaan. En vain valitettavasti usko siihen. että näin käy. Toivottavasti kaikki muut evlut kirkossa ovat kanssasi samaa mieltä. Jään vähemmistöön enemmän kuin mielelläni.
Ken elää, hän näkee, kuten sanottu.
Joo, evlut vihkimisessä toisen pitää kuulua evlut kirkkoon ja toisen johonkin muuhun kristilliseen kirkkokuntaan. Ulkomainenkin kristillinen kirkkokunta kai joissain tapauksissa tulee kysymykseen, mutta periaatteessa on olemassa lista Suomen uskontokunnista, mitkä niistä lasketaan kristillisiksi. Eikä varmaan yksittäisen papin tarvitse osata arvioida ulkomaisia kirkkokuntia, vaikka baptistit nyt melko tunnettu ryhmä ovatkin. Meillähän evlut kirkkovihkiminen onnistui, kun mies kuuluu vapaakirkkoon, joka on ihan hyväksytty ja virallinen suomalainen kristillinen kirkkokunta. Mutta jos kuuluu sellaiseen kristilliseen kirkkokuntaan, joka on yhdistyspohjainen eikä rekisteröity uskontokunnaksi, niin se ei käy. Eli voi hyvinkin olla, että kristittyä paria ei voida vihkiä evlut kirkossa.
Ei pidä. On myös mahdollista, että molemmat kuuluvat Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. 
6 tykkäystä
En tiedä nykyisiä käytäntöjä, mutta kun menimme avioon -80, niin käytäntö oli, että morsiamen kirkossa vihittiin ja vaikka olin pyytänyt tuttua pappia meidät vihkimään, meidät silti vihittiin morsiameni kirkossa(ort.).
Tuttu pappi siunasi meidät kyllä vihikisermonian jälkeen ev.lut kirkossa.
Ennen oli sellainen käytäntö, että vihittiin aina morsiamen seurakunnassa. Ortodoksin täytyy kuitenkin mennä naimisiin omassa kirkossaan, koska ortodoksinen vihkiminen on sakramentti. Ortodoksille siis vain oman kirkon toimittama avioliitoon vihkiminen on (kirkollisesti) pätevä. Jos entisaikaan sulhanen oli ortodoksi, siitä seurasi se, että oli aina kaksi avioliittoon vihkimistä, joista ensimmäinen tietysti oli virallinen Suomen lain mukainen vihkiminen kysymyksineen.
Sen sijaan teidän tapauksessanne, kun oli ensin vihitty ortodoksisen kaavan mukaan, luterilainen siunaus oli ylimääräinen, ei välttämätön toimitus. .
Tulee olemaan todellisia vaikeuksia sommitella kaavaa samansukupuolisten henkilöitten kirkolliseen vihkimiseen. Raamatusta ei ole apua, koska Raamattu, niin Vanha- kuin Uusi testamenttikin puhuu homoseksuaalista suhteista vain negatiivisesti. Miksi kukaan ei ole kysynyt näiltä homojen vihkimiseen halukkailta evlut papeilta millaista kaavaa he aikovat käyttää.
1 tykkäys
Ei ollutkaan välttämätön, mutta tuo rovasti oli myös ns. “hengellinen isäni”, tapahtuma oli meille molemmille tärkeä.
Jos evlut kirkko nyt antaa periksi tässä homojenvihkimisasiassa, niin kohta joku kapinapappi alkaa vihkiä tuollaisiakin pareja!
4 tykkäystä
No enpä tiedä. Eivät vaikeudet näissä homoliitoissa vielä välttämättä ylipääsemättömiä ole. Hoidetaan homma lyhyen kaavan mukaan ja ennen kaikkea eliminoidaan kaikki “sukupuolittuneet” ilmaukset ja puhutaan yksinomaan “puolisoista”.
Sen sijaan vaikeuksia tulee olemaan niillä papeilla (tai papittarilla) jotka joskus tulevaisuudessa joutuvat vihkimään lukumääräneutraaleja liittoja so. siunaamaan kristilliseen avioliittoon kolmea tai useampaa ihmistä (jotka voivat kaikki olla samaa sukupuolta tai kuulua johonkin kolmanteen [tai neljänteen tai ännänteen] sukupuoleen). Tähän nimittäin tullaan ilman muuta menemään, sillä kun avioliittoinstituution perusteet murennetaan ei ole mitään loogista syytä pysähtyä näihin kahden ihmisen välisiin homoliittoihin. Ruotsissa on näitä vaatimuksia jo esitetty.
Moniavioisuus tulee hyväksytyksi ensin kansalaisyhteiskunnan puolella, ja (niin sanotuissa) kirkoissa se normalisoituu pienellä viiveellä vähän myöhemmin. Jos elän yhtä vanhaksi kuin sukuni miehillä on valitettava taipumus elää, niin lähes varmasti joudun näkemään ensin mainitun tapauksen toteutumisen, mutta hyvässä lykyssä säästyn näkemästä näille liitoille annettavien “kirkollisten” siunausten vakiintumisen.
2 tykkäystä