Eihän se ole mikääm ongelma. Ruotsin kirkolla ja monella muullakin meitä lähellä olevalla luterilaisella kirkolla on jo kaavat. Ja myös vihkimiseen sopivat kaavat tehtiin aikanaan parisuhteen siunaustakin varten Suiomessa Setaa lähellä olevissa piireissä, muistaakseni Malkuksessa. Ne julkaistiin Setan tai Yhteysliikkeen sivuilla; en enää muista, kumman.
Ruotsin kirkon kaavassa alussa luettavat raamatunlauseet voivat olla joko ne, joita ehdotetaan käsikirjassa, tai sitten jotkut muut, Ehdotusten joukossa on kyllä vanha tuttu “mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -kohta, mutta myös muita vaihtoehtoja: Ruut 1:16–17, Laul.8:6–7, Room. 12:9–10 ynnä muita. Kysymyksissä käytetään joko ilmaisuja "ottaa tämän NN:n aviomieheksesi/aviovaimoksesi’ tai sitten molemmille ’[avio]puolisoksesi’. Sormusrukouksessa rukoillaan joko yhden tai kahden sormuksen puolesta. Yksi sormus pannaan morsiamen sormeen. Jos sormuksia on kaksi, vihittävät vaihtavat sormuksia.
Vihittävät antavat lupaukset itse minä-muodossa. Lupausehdotuksia on käsikirjassa, mutta lupauksen voi sanoittaa amerikkalaisista tv-ohjelmista tuttuun tyylin myös kumpikin vihittävä itse. Lopuksi julistetaan mieheksi ja vaimoksi tai puolisoiksi.
Ihan sutjakasti kaava on sama sekä hetero- että homoliitoille. Toimituksissahan on muutenkin nykyään enemmän valinnaisia kohtia kuin muinoin (=minun nuoruudessani). Kaiken kaikkiaan ruåtsalaisesse kaavassa painotetaan enemmän rakkautta ja vähemmän velvollisuutta tai sietämistä kuin suomalaisessa, mutta suomalainen kehittyisi varmaan siihen suuntaan joka tapauksessa, vaikka kaikki vihittävät olisivat jatkossakin eri sukupuolta.
Mää en kyllä muista meidän vihkikeskustelusta mitään sellaista, että lupauksen voisi sanoittaa itse - tosin me ei haluttukaan sanoa muuta kuin se perinteinen “tahdon”. Enkä muista velvollisuuden ja sietämisen myöskään olleen vihkimisessä kovin paljoa esillä. Rakkaudesta se vihkipappi puhui, ja myös siitä miten rakkaus voi olla vaikeaa. Meillä heteroparilla on kyllä käytössä sukupuolineutraali rengastussysteemi, eli molemmat annoimme toisillemme sormukset ja käytämme kahta. Mutta kyllä mää luotan sun kaava-asiantuntemukseen. Olipahan vaan hyvä tilaisuus päästä kirjoittelemaan häämuistoja näin vuosipäivän kunniaksi
Itseäni kiinnostaa näissä lähinnä se miten kristillisen kulttuurin käy Suomessa. Uskon vakaasti siihen, että pelastus on katolisessa kirkossa, enkä siksi oikein koe välttämättä soveliaaksi neuvoa luterilaisia. On kuitenkin pakko myöntää se, että koko Suomen kristillisyys on vahvasti luterilaista, eivätkä luterilaisen kirkon jäsenistä kuin valistuneimmat edes tiedä mikä katolinen kirkko on.
Olen Facebookissa seurannut ihan mukavien kavereiden kommentteja Äiti Teresan kanonisointiin ja ne tihkuvat ihan puhdasta, tietämätöntä vihaa. Siinä mielessä huolestuttaa, jos Suomen kristillinen kulttuuri, vaikkakin luterilainen, romahtaa täysin. On jotenkin järkyttävää lukea juttuja, joista paistaa läpi, että ollaan valmiita uskomaan vaikka se sukkaa kutova mummo joukkomurhaajaksi, jos hänellä on väärä tietoisuus. En tiedä onko tällä sielujen pelastumisen kannalta suurta merkitystä.
Suomessa luterilaisella kirkolla on siis suuri vastuu siitä, että asia pysyvät järjellisissä rajoissa. Sen esisijainen velvollisuus ei tietenkään ole pitää mitään kulttuuria pystyssä, mutta tietty historian tuoma vastuu sillä siitäkin on.
Suoranainen viha uskontoja ja kirkkoja (tai joitakin niistä) kohtaan on luultavasti lisääntynyt. Tosin sosiaalinen media voi antaa tämän laajuudesta liioitellun kuvan. Sanoisin että myös koululaitos on epäonnistunut uskonnollisen yleissivistyksen ylläpitämisessä. Toki sen painoarvo populaarikulttuuria vastaan on parhaimmillaankin melko vähäinen.
Uskonnonopetusta on nykyisin koulussa puolta vähemmän kuin ennen.Oppikoulussa oli uskontoa kaksi tuntia viikossa koko kouluajan, peruskoulussa vain tunti viikossa. Luterilainen uskonnonopetus on huonompaa kuin aikaisemmin. Kun muut kirkkokunnat mm ortodoksit ja katolilaiset ovat yrittäneet vaikeissa oloissa ylläpitää oman uskonnonopetuksensa tasoa, on se evlut -puolella vajonnut tosi alas. Uskontotunnit on annettu välinpitämättömille luokanopettajille, jotka käyttävät ne muuhun kuin varsinaiseen asiaan. Yläasteella taas evlut uskonto on hanttiaine, joka annetaan kenen hyvänsä opetettavaksi.
Jälki näkyy, sillä ensimmäiset peruskoulunkäyneet ovat jo keski-ikäisiä ihmisiä, jotka eivät tiedä uskonnosta mitään, eivätkä osaa opettaa omia lapsiaan, ja sama meno jatkuu kouluissamme edelleen. Nyt on vielä uutena hullutuksena se, että kaikki oppilaat haluttaisiin samoille uskontotunneille. Hyvin toiminutta vähemmistöjen uskonnonopetusta oltaisiin (jos laki sallisi) lopettamassa.
Kristinuskoon kohdistuva viha tosiaan on vahvaa ja vhvistuu. Se on lisäksi jotain, mikä on täysin hyväksyttyä. Samoin tietämättömyys kristinuskosta on hirvittävää. Meillä on uskonnonopetusta koulussa ja lähes kaikki käyvät rippikoulun. Ihmeellistä.
Uskonto kuulunee peruskoulussa semmoisiin puoli-vakaviin oppiaineisiin, joissa alisuoriutuminen on helpompaa ja siedettävämpää, valitettavasti. Omakohtaisesta kokemuksesta voin samoa vain sen (koska omasta peruskoulusta on niin vähän aikaa), että peruskoulunkin uskonnonopetuksesta saattaa saada paljon irti, jos aiheesta on kiinnostunut. Teineillä ja uskonnonopettajilla vaan sattuu olemaan aika usein hieman eri intressit.
Itse aiheeseen, kunnioitettava päätös luterilaiselta kirkolta. Kannatan tasa-arvoisia oikeuksia sateenkaari-ihmisille, mutta kirkossa pelataan kirkon eikä siviilivihkimisen säännöillä, järkikin tämän sanoo. Liekö asia tällä sitten loppuun käsitely, epäilen vahvasti.
Tämä on hyvä kommentti. Jos miettii millaiseksi täytyy sellaisen sielun olla vääntynyt, joka kirjoittaa Internettiin päivästä toiseen näitä pimeimpiä, vihaisimpia ja äärimmäistä pahaa vointia ilmentäviä kommentteja, joissa raastetaan, pilkataan, kirotaan ja käytetään alhaista ja eläimellistä kieltä, niin pakko, mikäli ei ole todisteita toiseen suuntaan, on ajatella, että he eivät voi olla niin suuri joukko, kuin miltä näyttävät. Olet myös aivan oikeassa siinä, että koululaitoksen uskonnollisen yleissivistyksen roolista; lisäksi elämänkatsomustieto ilmeisesti vielä pahentaa tilannetta (täytyykin joku päivä varmaan lueskella joku tämän kouluaineen oppikirja, jotta saa vähän tietoa siitä, mitä pikkuisille opetetaan).
edit.
Tämä luettakoon anonyymeja medioita koskevaksi.
Täytyy nyt todeta, että ala-arvoisia kommentteja äiti Teresan kanonisoinnista facebookissa kirjoittaneet eivät ole mitään pimeyden ja vihan spammaajia, vaan ihan normityyppejä.
Suomessakin on esiintynyt - lähinnä joidenkin oikeusoppineiden teoreetikkojen suusta - vaatimuksia, että piispat pois kirkolliskokouksesta ja vastaavasti papit pois kirkkoneuvostoista ja valtuustoista päättämästä asioista. Näin siksi että nykykäytännön katsotaan loukkaavan demokratian tärkeää periaatetta vallan kolmijaosta. Säädäntövalta ja toimeenpanovalta pitää näiden teoreetikkojen mielestä pitää visusti erillään.
Evlut kirkolliskokouksella on aivan liikaa valtaa. Hengellisissä asioissa päätösvallan tulee olla piispainkokouksella. Kirkolliskokouksen tulee voida päättää vain taloudellisista ja hallinnollisista asioista. .
Eduskunta päättää huomenna tuleeko sukupuolineutraali avioliittolaki edes voimaan. Tänään se keskustelee asiasta. Kuten tunnettua 100 000 henkeä on allekirjoittanut adressin maaliskuussa 2017 voimaan tulevan lain kumoamisen puolesta. .
Tuo pelkoon viittaaminen, mitä nykyään tarjotaan ilmaisena fobia-diagnoosina (ilman psykiatrin arviota) aina jos ei ole valmis hyväksymään jotakin, mitä “järkevät” ja “aikaansa seuraavat” hyysääjä-, hössöttäjä- ja muut aktivisti keksivät kannattaa, aliarvioi kohteitaan. Samalla se kertoo esittäjänsä ajattelun alkeellisuudesta ja pinnallisuudesta.
Jos en ymmärrä, millä Raamatun sanan tai kristillisen uskon tradition perusteella voisi sallia kirkolliset homoliitot, olen homofoobikko? En mielestäni, koska minulla on useitakin homoystäviä töissä ja harrastuksissa, ja yhteistyö ja keskinäinen kunnioitus on heidän kanssaan kunnossa.
Jos joku foobikko olen tässä suhteessa, niin olen Raamatun epäkunnioituksen ja kirkollisen tradition rikkomisen foobikko.
En ole koskaan pitänyt kansantanhuista, enkä soisi niitä upotettavan koulujen opetusohjelmaan, olenko tanhufoobikko?
Ööh, tässä ei nyt mielestäni ole luettu Katmaarin viestiä ollenkaan. Uuteen kansalaisaloitteeseen myöntyminen johtaisi massiiviseen protestivyöryyn - totta kai päättäjiä negatiivisen mediamyrskyn silmään päätyminen pelottaa. Olisin erittäin yllättynyt mikäli sukupuolineutraali avioliittolaki ei tässä vaiheessa menisi läpi.
