Silloinkun tuon viestin alunperin luin ja linkitin, prosentit olivat 70%, 28% ja 2% , nyt on näköjään prosentit tosiaan “keikahtaneet”…
Hetken jo toivoin…joten se siitä.
Joo kyllä, mää ainakin. En kannata homoparisuhteiden kirkollista siunaamista tai vihkimistä (tämä on mulla se pääpointti) ja myös yhteiskunnallisella tasolla pitäisin parempana, jos avioliitto olisi vain miehen ja naisen välinen. Mutta en pidä tätä kysymystä niin isona, että sen takia lähtisin allekirjoittamaan kansalaisaloitetta - varsinkaan kun kyseessä on toisen kansalaisaloitteen kumoava aloite, mitä pidän lähinnä järjestelmän väärinkäyttönä. Siinä messuyhteisössä jossa tällä hetkellä käyn eniten, oli vahva ja aktiivinen kampanjointi kansalaisaloitteen puolesta, ja tuntui varsin vaikealta olla vähemmistössä. Silti en allekirjoittanut.
1 tykkäys
Jos niin kovasti halutaan tarkastella kansalaisaloitteiden menestystä (mikä mielestäni ei ole tässä oleellisin asia) niin tarkkaan ottaen Tahdon-kansalaisaloite keräsi ensimmäisen päivän aikana 105 439 ääntä, minkä jälkeen ei enää tullut kovin suurta piikkiä, viimeisenä keräyspäivänä tulos oli noin 2000 ääntä. Paperikannatukset jäivät vähäisiksi, ja sitä hieman ihmettelen… Kun siihenkin oli aika paljon panostettu, kirjastoissa ym.
Mutta kuten todettua, on vaikea sanoa mitä mieltä kansan enemmistö oikeasti on. Ja vasta-aloite menetti useita mahdollisuuksia kerätä nimiä esim. kristillisiltä kesäjuhlilta, joissa paperilomakkeen allekirjoittajia olisi varmasti ollut runsaasti, ja jotka eivät välttämättä menneet sitten nettiin allekirjoittamaan.
A-Talk -keskustelu aiheesta “kuka pääsee alttarille” loppui juuri. Juha Ahvio on todella terävä tyyppi, mutta senhän jo tiesinkin. Minulle entuudestaan tuntematon pastori Ville Auvinenkin argumentoi hyvin. Silti on päivän selvää, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko vihkii aivan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa “avioliittoon” homo-, lesbo- ja tiesmitä -pareja; jokseenkin yhtä selvää on sekin, että hieman kaukaisemmassa tulevaisuudessa vihitään moniavioisia liittoja. Voi-huuto poloiselle isänmaalle!
Yhdyn voi-huutoosi!
Vahingossa katsoin tuon keskustelun. Ymmärsin aika hyvin lesbon naispapin näkemykset. Hän on asemassa, jossa hänen ei pitäisi olla ollenkaan. Heikki Leppää taas en ymmärtänyt ollenkaan. Tuli mieleen joku 70-luvun eurooppalainen hassishippi, joka viattomasti luuli Grateful Deadin olevan kommunistien bändi. Miehestä jäi myös se vaikutelma, että ei varmasti vihi, ennen kuin on varma, että vihkimisen takia ei menetä virkaa.
1 tykkäys
Michelange,
olet kai tietoinen, että keskustelijat oli valikoitu sillä perustein, että he edustavat jotakuinkin kirkollisen sivistyneen keskustelun ääripäitä?
Juha Ahvio on tiukka kalvinistisesti orientoitunut teologi, Ville Auvinen puolestaan luotsaa Suomen teologista instituuttia joka ainakin yhteen aikaan kokosi naispappeutta vastustavat teologian opiskelijat. Laura Mäntylä ja Heikki Leppä ovat puolestaan molemmat Helsingin hiippakunnan pappeja ja hyvin profiloituneita sateenkaariasian eteenpäinviejiä.
Suomen ev.lut. kirkossa on pappeja pari tuhatta, yhteensä yhdeksässä hiippakunnassa. Papeista merkittävä osa ei ole vastannut mitään kyselyihin, joissa on selvitelty halukkuutta samaa sukupuolta olevien avioliittojen vihkimiseen tai siunaamiseen.
Kirkolliskokouksessa voimasuhteet eivät ole merkittävästi muuttuneet. Piispainkokous antoi puolestaan oman lausuntonsa, sekin nykyistä käsitystä linjaava.
Päivän selvää on siten vain se, että nykyisen kaltainen pattitilanne jatkuu vielä pitkään.
Epäilen, että oikeusoppineet eivät kovin helposti lähde taistelemaan kirkon sisäistä järjestystä vastaan sääntörikkureiden puolesta. Jotkut saattavat sellaisia peliliikkeitä toivoa, mutta eivät kykene näkemään että Suomen Ev.-lut. kirkko ei ole ainoa uskonnollinen yhteisö tai edes ainoa julkisoikeudellinen kirkollinen yhteisö Suomessa. Puuttuminen Ev.-lut. kirkon elämään voisi sotkea kenttää laajemminkin.
Todennäköisintä on, että mikäli joku pappi menettää Ev.-lut. kirkossa pappisoikeutensa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen vuoksi, hallinto-oikeus asettuu kirkollisten päätösten taakse kuten erinäisissä ortodoksisen kirkon pappeja koskevissa oikeusjutuissa.
4 tykkäystä
Ohjelmassa heitettiin ilmaan arvio kolmestakymmenestä vuodesta; minulle tuo on vähänkään optimistisemmin ajatellen vielä “näköpiirissä olevaa tulevaisuutta”. 
Roomalaiskatoliselta puolelta hyviä kommentteja tuosta asiasta. Kiitos.
Ongelmamme on se, että kaikenlaiset pääsevät papinvirkaan.
Ville Auvinen kirjoittaa kauniisti viimeisimmässä Kulmakivessä:
…“Pahimmin median ja julkisuuden maalitauluiksi joutunevat ne piispat, jotka ovat päätöksiä tehtäessä kannattaneet perinteistä ja raamatullista avioliittonäkemystä. He kantavat silloin sitä ristiä, joka piispalle kuuluu, ja he tarvitsevat silloin erityisen tukemme ja rukouksemme…”
1 tykkäys
En tunne tätä kenttää juuri ollenkaan. Varmaan hellaritausta vaikuttaa, että nykyisestä kansankirkkolaisuudesta huolimatta en ymmärrä kirkon ja valtion linkityksiä. Avaisitko miksi veikkaat näin käyvän?
Hallinto-oikeushan voi päättää mitä päättää, mutta veikkaan että asiasta nousisi sellainen julkinen haloo että se kannustanee kirkkoa kehittymään taas tiettyyn suuntaan. Samalla kun ulkopuoliset tahot ilmoittavat että jos ette toimi näin, näin ja näin, teiltä menee uskottavuus nykymaailmassa.
Ihan kuin kirkolla nyt voisi olla mitään uskottavuutta nykyisessä maailmassa muutenkaan.
Minun mielestäni kaikkia piispoja tulisi kiittää. He ovat edistysmielisiä: rekisteröity parisuhde ei ole kuolemansynti ja nämä pariskunnat ovat terveitä kirkkoon. Toisin kuin esim. katoliseen kirkkoon. Ehtoollista ei evätä eikä homoseksuaalisuutta pidetä erityissyntinä.
En tiedä, onko tämä nyt sitten niin erityisen edistysmielistä. Nimittäin luterilaisuudessa ei ole perinteisesti uskottu sellaiseen erilliseen kategoriaan kuin kuolemansynti, tai ainakaan tarkkaan määritelty, mikä kaikki sellaista voisi olla. Katolilaisessa oppisysteemissä asiat ovat selkeitä ja tarkkarajaisia ja jokaisen yksittäistapauksen voi tarkistaa jostain ohjekirjasta. Ev.lut. opissa sen kummemmin konservatiivien kuin liberaalienkaan parissa ei taas oikein ole sellaista ajatusta, että jokin tietty synti sulkisi automaattisesti ja joka tapauksessa pelastuksen ulkopuolelle.
Synti on vaarallista eikä sitä pidä tehdä, eikä varsinkaan tahallisesti ja vastoin omaatuntoaan, koska sellainen voi aiheuttaa uskon menettämisen. Mutta toisaalta kukaan ei koskaan tule tajuamaan kaikkia syntejään synneiksi ja katumaan niitä asianmukaisesti. Pelastus ei ole siitä kiinni, tajuaako jonkin yksittäisen asian synniksi tai kykeneekö siitä millään tasolla luopumaan. Niin voi toki käydä, että jokin yksittäinen synti johtaa pois uskosta, mutta sellainen synti taas ei välttämättä ole mikään näkyvä ja “raflaava” asia.
On hyvin vaikeaa ja ongelmallista vaatia homoja kokemaan omassatunnossaan vääränä ja synnillisenä että he rakkaudessa ja vastuulla ja hyvin hedelmin toteuttavat sitä miksi ovat syntyneet.
Olen huomannut että pöyristelijöitä riittää sitten muualla.
Niin on. Asia on vaikea, mutta minkäs teet kun loputtomienkaan pähkäilyjen jälkeen ei opillisesti pääse muuhun tulokseen.
3 tykkäystä
@anon85899117 , ei kai tässä kukaan ole vaatinut ketään kokemaan mitään. Sehän on jo ilmaisuna aivan absurdi. Miten voi vaatia toista kokemaan tietyllä tavalla? Ei mitenkään. Voi vain odottaa, että kyllä Pyhä Henki sitten aikanaan kirkastaa totuuden, kun ihminen pysyy Sanan ja sakramenttien vaikutuspiirissä.
Ja totuus voi varmasti olla myös erilainen kuin se, miten esim. sinä asian nyt näet? Tarkoitan että rehellinen lähestymistapa on että kaikki me olemme Hengen johdateltavissa eikä niin että jotkut katsoisivat turvaisasta satamasta muiden hortoilua.
Joku saattaa täällä esim. rukoilla että ymmärtäisit E-pillerien olevan abortatiivisia tai että naisen todellakin tulisi peittää päänsä rukoillessaan ja pitää miestä perheen päänä.
Oikea tapa on rukoilla Jumalaa kertomaan tahtonsa, oli se mikä tahansa.
Monet heterotkin joutuvat Jumalan avulla kilvoittelemaan, etteivät ajaudu lihansa ohjattavaksi.
Helppoa se ei ole aina naimattomilla, leskillä tai avioeron kärsineillä. Usko antaa voimia.
Monet luterilaiset naiset peittävät messussa päänsä, kieltäytyvät
hurskaiden katolilaisten sisartensa tapaan ehkäisystä.
Pään peittämättä jättäminen ei kuitenkaan turmele koko yhteiskuntaa,
kuten parisuhdelaki tullee monella tasolla tekemään.
Ei kukaan voi Jumalan edessä puolustella omaa syntielämää toisten hairahduksilla. Katumattomuus merkitsee eroa Jumalasta.
1 tykkäys
Tervetuloa foorumille, Piisamirotta!