Olen liittynyt ja eronnut ja liittynyt takaisin Kirkkoon. Silloin, Kirkosta eronneena, itselläni oli tavattoman tyhjä olo. Kirkossa (Ev.lut.) on joitakin puutteita, nimenomaan sen hallintotasolla ja toiminnan hengellisenä luopumuksena, sillä tänne on otettu mukaan monenlaista, luterilaiseen uskoon kuulumatonta “vierasta tulta”, mutta Kirkolla on myös hyvä hengellinen puolensa.
Kirkon ulkopuolella osaa antaa arvoa sen hyvälle hengellisyydelle, joidenkin harhaoppien arvo vähenee, Kirkon perususko on kuitenkin oikea. Harhaoppeja ja -opettajia tulee itse karttaa.
Oikeastaan se on Martti Luther itse, opetuksineen, joka pitää minut Kirkossa. Lutherin avulla olen palannut takaisin nk. iseni ja äitieni vakaaseen, hartaaseen uskoon.
Tunnen voimakasta vastenmielisyyttä kaikkea hengellistä kevytmielisyyttä ja hihhulointia kohtaan. Se on kuin jatkuvaa leivosten ja kermakakkujen ahtamista, se vaikuttaa ensin hyvältä, mutta se ei ravitse ja lopulta se saa aikaan oksennusrefleksin.
Ev.lut.kirkon puhdas oppi on puhdasta perunaa ja läskisoosia, karjalanpaistia ja ruisleipää. Voita päällä. Juomana, - ei “uutta viiniä”,- vaan suomalaista lehmänmaitoa. 
Mitä tulee viiniin, Kirkko ei sitä tarjoile “Jeesuksen muistoksi”, vaan ihan suoraan Kristuksen pyhän ruumiin ja veren, uskon ja sakramentin kautta.