Ei uskossa ole kyse mistään “henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen”, vaan siinä on kyse kuulumisesta Jumalan kansaan ja pelastumisesta sen takia, että Jeesus pelastaa kansansa. Uskontunnustuksessa sanotaan “…joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista”, “ristiinnaulittiin meidän puolestamme” jne. Ei siinä sanota, että “uskon henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesukseen”. Ei meidän ole tarkoitus mitään henkilökohtaisia oppejamme tunnustaa, vaan yhtyä kirkon yhteiseen uskoon.
Ihmisillä on tietysti henkilökohtainen suhde jokaiseen asiaan, myös itseensä, mutta ei se ole olennaista. Olennaista on päästä osalliseksi siitä pelastuksesta ja niistä siunauksista ja pyhityksestä joita Jeesus jakaa perustamalleen kirkolle ja sen kautta. Niitä ei saa mistään muualta.
Mikä kohta edellisessä viestissäni oli mielestäsi hybristä? Ja miten olisin voinut mielestäsi ilmaista kyseisen asian ilman, että se olisi mielestäsi ollut sävyltään ylpeä?