@Anskutin, edellä olen antanut nähdäkseni riittävät perustelut sille, miksi “syntiketjuttaminen” on perusteltua ja miksi Raamatun erottautumiskohdat soveltuvat myös yksilön kirkollisesta yhteydestä erottautumiseen. Minusta ei tarvitse sinänsä edes mennä tuollaiseen ketjuttamiseen, koska kirkon jäsenyys sitoo sinut ehtoollisyhteyteen, mm. Kari Mäkisen kanssa.
Tässä lyhyesti vielä ketjuttamisen logiikka: jos joku tekee yhteistyötä harhaoppisen kanssa, hän käytöksellään julistaa, ettei harhaoppisia tarvitse karttaa (vrt. Tiit. 3:10). Niin hän on itse harhassa ja hänen kanssaan yhteydessä olevat siten osallistuvat hänen syntehinsä.
Minusta olet ihan oikeassa siinä, että opin ja elämän raja on joskus kuin veteen piirretty viiva. Minusta keskustelu on avain siihen, että hahmotetaan, mistä kussakin tilanteessa on kyse.Tuo yllä kuvaamani ketjuttaminen on hyvä esimerkki siitä, miten oppi ja elämä ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
@Yxinkertanen, minusta ei vaikuta totuudelliselta, että olisit tämän ketjun kautta päätynyt kantaasi. Sinulla on ollut valmis kanta jo muodostettuna etkä ole antaunut käymään sellaista keskustelua kanssani, jossa huomioisit argumenttini. Minusta kirjoittelusi on edelleen panettelua.
Määritä ihan vapaasti missä on harhaoppisia ja hurskastelijoita.
Kun minä menen ehtoollispöytään, en etsi toisista vieraista harhaoppia, vaan sisaria ja veljiä Kristuksessa ja keskityn juomaan ja syömään Hänen muistokseen…
Eli onko niin, että sinulle ei ole mitään väliä vaikka seurakuntasi papit julistaisivat harhaoppia, kunhan saat osallistua ehtoolliselle? No eipä tuollaisen näkemyksen kanssa varmaan tarvi otsikon aiheen kanssa painiskella.
Olemme tänään pienessä porukassa keskustelleet näistä esiin tuoduista argumenteista ja miettineet henkilökohtaista ratkaisua.
Tuo osallisuus toisten synneistä ehtoollisella on niin iso asia, varsinkin teille, ettei sen jälkeen kannata ruveta enää siitä väittelemään.
Minusta te menette siinä äärimmäisyyteen.
Te, ette kuitenkaan ole ainoita, joilla on tämä sama opinkäsitys…
En tiedä, mitä tulee vielä vastaan.
Tyydyn siihen mitä minulla on ja koetan kulkea elontieni loppuun sen kanssa, vaikka eihän se kivaa ole.
Olen, suoraan sanoen, varsin pessimistinen.
Teille toivotan siunausta ja menestystä puhtaan ja tunnustuksellisen luterilaisen uskon pyhäkkölamppuna.
En tunne ilkeää mieltä tai halua panetella.
Olen kai paremminkin surullinen…
Silloin, tällöin lueskelen Särelän saarnoja netissä. Jos näet tai koet minun panetelleen sinua tai pilkanneen sinua ja mielipiteitäsi, pyydän nöyrästi anteeksi Eihän sellainen ole lainkaan sopivaa - ei missään tilanteessa. En tuota itse huomannut tehneeni, mutta pyydän anteeksi!. Ei se todellakaan ole ollut tarkoitukseni.
Ei todellakaan ole sama asia, ei koskaan!
En todellakaan ole mikään hengellinen boheemi.
En myöskään ole niitä lampaita, jotka syövät jokaisesta heinäkasasta.
Kiitos, kun kysyit.
Siirretty musiikkiaiheinen keskustelu omaan ketjuunsa. Jos huomaatte off topic -keskustelun poikivan viestejä ja kiinnostusta, pyrkikää mielellään liputtelemaan asiasta semipian, että keskustelulle saadaan oma ketjunsa, tai (vielä parempaa) perustakaa uusi ketju ja keskustelkaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo siellä. Uusien ketjujen perustamista ei kannata arkailla!
Miten muuten te kansankirkkoon uskovina kuuluvat suhtaudutte sellaiseen kaveriin, joka on eronnut kansankirkosta kuuluen siviiilirekisteriin, mutta käy siitä huolimatta kirkkonne ehtoollisella? Tekeekö hän oikein?
Henkilökohtaisesti en oikein osaa suositella kyseistä ratkaisua, mutta en täysin tyrmätäkään. Jos oma paikallisseurakunta on opillisesti hyvin ongelmallinen ja on ehtoollisyhteydessä jossain muussa seurakunnassa, niin voisin jotenkin hahmottaa tällaisen ratkaisun tarpeellisuuden. Tarve tosin nousee lähinnä siitä, että evl.fi:n sisällä ei voi edes poikkeuksellisissa tapauksissa itse valita, mihin seurakuntaan kuuluu, vaan se määräytyy osoitteen perusteella. Jos se seurakunta jossa tällainen henkilö käy, on muodoltaan herätysliikeyhteisö, olisi tällöin varmaan hyvä kuulua herätysliikkeen paikallisosastoon. Käytännön seurakunta- ja ehtoollisyhteys on oleellisempi asia kuin nimi paperissa, mutta ei se nimikään täysin epärelevantti ole.
Vastuu on varmaankin lähinnä papeilla, jotka ehtoollista jakavat. Kontrolli on kyllä kai aika olematonta käytännössä. Varsin harvinaista on, että messun yhteydessä mainitaan mitään jäsenyydestä, joten silloin kai kirkosta eronnut toimii omantuntonsa ja myös tietämyksensä mukaan. Luulen, että läheskään kaikki kirkosta eronneet eivät edes tiedä, että periaatteessa ehtoollinen on avoin vain jäsenille.
Mutta miten itse suhtaudun, sitähän kysyttiin. Riippuu siitä, miten hyvin ihmisen tuntee. Jos hän olisi riittävän tuttu, ottaisin varmaan puheeksi sen ilmeisen ongelman, että ilman seurakunnan jäsenyyttä on vähintään ristiriitaista osallistua sen ehkä tärkeimpään “toimintaan”. Mutta en lähde kuuluttamaan asiaa tai “käräyttämään” ketään.
Ehkä tätä suurempi ongelma on, että kirkosta eronnut ja esim. toiseen kirkkoon tai seurakuntaan liittynyt voi olla opettajan, vastuunkantajan tai jopa papin tehtävissä kun seurakuntalaiset koostuvat kuitenkin ev.lut.kirkon jäsenistä, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Samasta erikoisesta poikkeustilasta sekavana aikana kumpikin kertoo. Silti voi mielestäni erottaa selvästi, milloin kyse on harkitusta ja vastuunkantoon liittyvästä ristiriidasta ja milloin tietämättömyydestä ja riviseurakuntalaisen “kannanotosta”.
Näkisin tämän vähän hoopona. Voihan jäsenrekisteristeristä erota, mutta ehtoollisella käyvä on kommuuniossa niiden syiden tai henkilöiden kanssa, joiden vuoksi erosi. Kertoo vähän eukaristian vääränlaisesta ymmärryksestä. Se ei ole vain armoväline, vaan myös yhteysateria. Kirkko on Kristuksen ruumis ja leipä muuttuu Kristuksen ruumiiksi. Kielenkäyttö on analogista ihan syystä.
Minusta otsikon muutos on hyvä. Joutuu ajattelemaan hiukan eri suunnasta. Itselläni oli vuosien ajan satunnaisesti rukouslistalla eräs juttu, missä en itse evlutin jäsenenä voinut kuitenkaan aidosti rukoilla tai toivoa, että eräs kastamaton liittyisi kristikuntaan nykyevlutin kautta. Se tuotti tiettyä sisäistä painia. Jos toppuuttelee mielessään ajatusta oman kirkon sosiologiseen todellisuuteen liittymisestä, mikä on oma suhde siihen?
Onko nyt siis niin, että jokaisen on käytävä läpi kaikki tähän ketjuun kirjoittamansa viestit ja muokattava ne sopimaan tähän toiseen näkökulmaan? Aika hankalaksi menee tällaisiin keskusteluihin osallistuminen.
Ilman muuta kannattaa liittyä luterilaiseen kirkkoon.
Suomen evlut kirkossa on pelastustie tarjonna sitä etsivälle, vielä
selvemmin pienissä luterilaisissa yhteisöissä kuten Lähetyshiippakunta tai
STLK.
Kasteteologia ainakin on selvä, mitä se ei näytä tänään vanhemmissa kirkkokunnissa olevan.
Minulle oli yllätys tuo anabaptistinen painotus ja uudestisyntymisen kieltäminen.
Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme." (Tiit 3:3-7)
Pietari opettaa:
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat."
Totesimme eilen moderaattorikolleegion kanssa, että myös kirkkokuntien väittäminen epäkristillisiksi on kiellettyä. Ekumenian hyviin tapoihin liittyy puolestaan se, että kehotukset kirkosta eroamiseen eivät ole asiallista keskustelua… No muutan tuon otsikon takaisin.
