Vastuu on varmaankin lähinnä papeilla, jotka ehtoollista jakavat. Kontrolli on kyllä kai aika olematonta käytännössä. Varsin harvinaista on, että messun yhteydessä mainitaan mitään jäsenyydestä, joten silloin kai kirkosta eronnut toimii omantuntonsa ja myös tietämyksensä mukaan. Luulen, että läheskään kaikki kirkosta eronneet eivät edes tiedä, että periaatteessa ehtoollinen on avoin vain jäsenille.
Mutta miten itse suhtaudun, sitähän kysyttiin. Riippuu siitä, miten hyvin ihmisen tuntee. Jos hän olisi riittävän tuttu, ottaisin varmaan puheeksi sen ilmeisen ongelman, että ilman seurakunnan jäsenyyttä on vähintään ristiriitaista osallistua sen ehkä tärkeimpään “toimintaan”. Mutta en lähde kuuluttamaan asiaa tai “käräyttämään” ketään.
Ehkä tätä suurempi ongelma on, että kirkosta eronnut ja esim. toiseen kirkkoon tai seurakuntaan liittynyt voi olla opettajan, vastuunkantajan tai jopa papin tehtävissä kun seurakuntalaiset koostuvat kuitenkin ev.lut.kirkon jäsenistä, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Samasta erikoisesta poikkeustilasta sekavana aikana kumpikin kertoo. Silti voi mielestäni erottaa selvästi, milloin kyse on harkitusta ja vastuunkantoon liittyvästä ristiriidasta ja milloin tietämättömyydestä ja riviseurakuntalaisen “kannanotosta”.