Ei tuo päde, koska ortodoksisen kirkon mukaan niillä vapailla puljuilla ei ole oikeaa pappeutta tai ehtoollista. Niinpä niihin “houkuttelu” ei suinkaan ohjaa ihmisiä kirkon oikeiden sakramenttien äärelle vaan pitää nämä erossa niistä.
Jumala sen sijaan voi väärienkin sakramenttien kautta ohjata ihmiset lopulta oikeiden äärelle.
Jos kirkko siis voi erehtyä hyvinkin keskeisissä kysymyksissä, mistä me tiedämme mikä on oikea ja mikä väärä käsitys?
Emme voi kysyä kirkolta, sillä sehän voi olla väärässä. Onko meidän siis vain itse tulkittava Raamattua ja arvioitava asioita sen perusteella? En usko siihen.
Käsittääkseni ekumeeniset kirkolliskokoukset päättivät melko merkittävistä asioista tuonkin jälkeen. Nämäkin ovat siis turhia uutuuksia? Toisaalta et ole vielä avannut miksi pidät esirukousten pyytämistä pyhiltä vääränä, etkä ainoastaan turhana. Vaikka tapa olisikin tullut vasta 400-luvulla, miksi se tarkoittaisi sitä, että se on väärä?
Siinä tuo monien vaikeuksien ydin kai tuli sitten sanottuakin.
Miksi et ota esimerkkiä Berean juutalaisista (Apt 17::11)
… nämä ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. Ja monet heistä uskoivat…:
Se ei taida olla ihan noin, koska irrotat asian kontekstistaan…
Siinä Paavali ottaa esiin elävän kristityn tilanteen:
Jumala ei ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimme tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan..
Kyllä se tämän elämän taapertamiseen viittaa, jos edellinenkin jae luetaan.
Miksi et suostu ymmärtämään pointtia?
Raamattua lukevat hyvin monet kristityt, mutta silti uskonkäsitykset vaihtelevat melkoisesti. Luterilaiseen käsitykseen totuudesta eivät päädy läheskään kaikki raamatunlukijat. Ovatko he mielestäsi tyhmiä vai pahoja?
Kiitos kysymästä.
Olen juuri ajatellut, että positiivinen suhtautuminen toiseen kirkkokuntaan on parasta, koska kenenkään mielipidettä täällä ei voi muuttaa.
Vilpittömästä toivon, että jokainen saisi lähtökutsun saatuaan eritä täällä rauhassa ja Vapahtajaan turvaten.
Kysymyksesi:
Minun on varmaan ihan turha sanoa mitään, jos sinun mielestäsi Raamatun väärintulkinta alkoi vasta v. 1517.,
Sitäkin on vissiin sopimaton lausua, että keskiajan teologit eivät tukeutuneet yksin sanaan, vaan Aristoteleeseen, toisen käden isiin ja traditioon.
Eiköhän se traditio aika paljon luentaa sokaise, kuten esimerkki tuossa ylempänä osoittaa. Ihan outoja voidaan esittää, kun se on “kirkon kanta”.
Tänään… (on varmaan turha jatkaa…)
Mistä tuon vuosiluvun tempaisit? Raamattua on tulkittu miten sattuu siitä lähtien kun se on ylipäätään ollut yksissä kansissa ja heresioita on perusteltu sillä kirkon historian alusta saakka.
No, minä vähän harrastin tuota ajatusten arvailua.
Ajattelin, että varsinkin tuona vuotena sitä mielestäsi ehkä ruvettiin
tulkitsemaan kovasti väärin 
Sain palautteen eräältä, joka on hiljattain käynyt teologisen tiedekunnan ja arvostaa syvästi Raamattua. Hän totesi, että kirkon papit koulutetaan raamatunvastaisissa teologisissa tiedekunnissa.
Käyn muokkaamassa alkuperäistä avausviestiä, jos keksin siihen jotain lisättävää. Lisäsin siihen joitakin juttuja jo mitä toin keskustelussa ilmi. Epäkohtien luettelointi voi tuntua yksipuoliselta, koska pitäisi myös laatia luettelo siitä, että mitä hyvää on kirkossa jäljellä.
Yliopistokoulutus on yliopistokoulutusta, ei se voi lähteä uskonnolliselle linjalle vaan siellä ainakin kai pitäisi painottua tieteellisyys. Ja se tieteellisyys ei aina kulje käsi kädessä sen mukaan mitä uskovainen ihminen haluaa Raamatusta sanoa, eikä sen pidäkään.
Ortodokseilla on siitä hyvä asema, että Joensuussa on kirkon puolesta (kirkolla ja yliopistolla on joku diili) Ortodoksinen seminaari, jossa järjestetään ortodoksisen teologian opiskelijoille käytännön harjoituksia jumalanpalvelusten toimittamisesta, ja arkipäivinä näin ollen toimitetaan jumalanpalvelukset kirkkovuosi läpi eläen, ja näihin palveluksiin ainakin pääaineopiskelijoiden on ymmärtääkseni osallistuttava tietyn verran + totta kai muutenkin saa (se on sallittua ja jopa suotavaa). Tämän lisäksi vielä on majoitustilat. Eli Itä-Suomen yliopistossa opiskelevat ortodoksit ovat sikäli Herran huomassa, jos yliopistolla sitten onkin yliopistomaailma.
Luterilainen kirkko on myös hyväksynyt asiakirjan yhteinen julistus vanhurskauttamisopista katolisen kirkon kanssa. Lutherin mielestä vanhurskauttamisoppi on se asia, jonka varassa kirkko seisoo tai kaatuu. Tosin taitaa olla niin kuitenkin ettei tästä asiakirjasta juuri kukaan käytännössä välitä, vaan kukin pysyy oman kirkon perinteisessä kannassa.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Yhteinen_julistus_vanhurskauttamisopista
Uudessa Aamun Koitossa numero 4/2016 (kannessa lukee “Kasvun ja opin tiet”) on s. 16 - 17 ortodoksisen seminaarin johtajan, pastori Mikko Sidoroffin artikkeli teologian opiskelusta ja ortodoksisesta seminaarista. Lehti ei ole vielä Aamun Koiton verkkosivulla, mutta tulee sinne varmaankin näinä päivinä.
Isä Mikko sanoo, että teologian opiskelu vaatii paneutumista hengelliseen elämään ja rukoukseen.
Minäkin olen Mikniuksen tavoin STLK: n jäsenkuntaa, enkä voisi edes ajatella enää kansankirkon jäsenyyttä, Jumalan sanaan sidottu omatuntoni ei sallisi sitä. Lisäksi en näe kansankirkolla enää olevan seurakunnallista luonnetta, se on paremminkin enää jonkinlainen virasto, joka hoitaa hautajaisia, häitä ja on siten eräänlainen seremonioiden toteuttaja. Jos jollakin on todella sielunsa pelastuksen suhteen kysymyksiä, niin kansankirkko ei todellakaan anna tässä suhteessa mitään.
Kansankirkko on niin heterogeeninen, että näin ei todellakaan voi sanoa. Yhden ääripään suhteen on kyllä luultavasti noin, mutta se ei todellakaan ole koko totuus kansankirkosta.
Ratzinger ampui tämän homman aikoinaan alas, eikä Vatikaani ole sitä koskaan allekirjoittaut. Siis kirkon änkyröillä on paljon porua tyhjästä.
Kun puhutaan tarpeesta jättää kirkko, olisi puhuttava myös luterilaisista vaihtoehdoista.
Kirkossa saa edelleen nauttia tunnustuksellisen kristillisyyden siunauksista. Siihen on olemassa selvä ja luotettava lähde.
Jos on nirppanokka, voi mennä Lähetyshiippakuntaan.,
[quote=“Isidorus, post:69, topic:410”]
Jos kirkko siis voi erehtyä hyvinkin keskeisissä kysymyksissä, mistä me tiedämme mikä on oikea ja mikä väärä käsitys?[/quote]
Käsitykset siitä, mikä on totta, varmaan jokaisella muodostuu jollain yksilöllisellä tavalla. Itse olen ajatellut, että minulla se muodostuu seuraavien seikkojen yhdistelmänä: