Marxin aikaan ei ollut vielä viimeisen 50 vuoden tyyppistä huumevalistusta. Oopiumin ensisijainen piirre siis ei ollut se, että sillä olisi syntynyt narkkareita. Marxin ajattelu meni niin, että ihmisen elämä on, kuten Hobbes asian ilmaisi, solitary, poor, nasty, brutish and short. Tästä syystä ihminen tarvitsee uskontoa toimimaan eräänlaisena antidepressanttina (kuten Robert Sapolsky sen ilmaisee).
Kommunismin idea oli se, että kun ihmiset saavuttavat tiedon siitä, miten materiaalisen todellisuuden asiat tulisi järjestää optimaalisesti, eli he alkavat toteuttaa tieteellistä sosialismia, heillä ei ole enää tarvetta eikä mahdollisuutta tällaisille kuvitelmille. Koska kukaan ei sorra ketään, ei kukaan tarvitse lohtua sortoon, eli uskonnon antidepressanttia eli oopiumia. Jokainen voi vakuuttua siitä, että hänen tahtonsa toteutuu yhtä paljon kuin kaikkien muidenkin tahto, ja sen toteutumisen välineenä on kollektiivin tahdon vartijaksi asetettu puolue.
Eli oopiumi on välttämätöntä ja tarpeellista niin kauan kuin maailma ei ole tullut valmiiksi. Ja kristinuskon ajatus on, että maailma ei koskaan tule valmiiksi. Kun taas Marxin visio on, että maailma on mahdollista tehdä valmiiksi. Siihen kuuluu osana myös se, että ihmiset saadaan vakuuttumaan siitä, että siinä vaiheessa oopiumin haikaileminen on tarpeetonta ja vahingollista.
Marx ei yksin luonut sitä aatteellista ilmapiiriä, jossa julkaisi teoksensa. Siihen aikaan uskottiin, että ihmiskunta tekee vallankumouksen toisensa perään ja nousee jollain tavalla oman kohtalonsa herraksi. Oli täysin avoinna, että miltä se tulisi näyttämään. Siksi nousi kaikenlaisia hahmoja, jotka esittivät asioista oman visionsa, jotta tällaiseen historiassa avautuneeseen tyhjään tauluun saataisi sisältöä. Adolf Hitler, Rudolf Steiner ja Karl Marx pohjimmiltaan ovat rinnasteisia hahmoja tässä. Vaikka varmasti on runsaasti myös vähemmän tunnettuja. Ynnä kaikki nämä rakentavat oman aikansa ja itseään ennen tulleiden perustalle. И Ленин великий нам путь озарил eli suuri Lenin polkumme valaisi.
Ihmiskunta on modernilla ajalla ollut aina vain pahemmin ilman suuntaa. Ja jokaisen suunnannäyttäjän pitää tietenkin perustella oma tarpeellisuutensa. Tai vedota aikaisemmin esitettyihin perusteluihin. Sen vuoksi, kun Bill Gatesista tai Steve Jobsista halutaan sanoa jotain suurta ja lopullista, heidät esitetään suunnannäyttäjinä. Joten kun Marx kertoi uudesta tiestä, piti hänen tietenkin vastata kysymykseen, että mitä entiselle tapahtuu.
Nyt ollaan viimein siinä, että kaikki odottavat ja ihailevat suunnannäyttäjiä. Kukaan ei tiedä, että keitä he ovat, tai mihin suuntaan he näyttävät. Mutta ajatus on tärkeintä. Ja vanhat oopiumit ovat sen verran hyvässä jemmassa jo, että vaihtoehtoja ei ole. Siksi totean, että suunnan näyttäminen on oopiumia postmodernille ihmiselle.