Eeeeei ole. Tämä on vähän sama argumentti kuin että mitään sosiaalista hyvää ei saa tehdä jos ei samalla ole valmis tekemään ihan kaikkea. Tai mitään ideologiaa ei kritisoi uskottavasti jos ei samalla kritisoi kaikkia. Miksi auttaa Suomen vanhuksia kun Afrikassa lapset näkevät nälkää? Miksi auttaa Afrikan lapsia, kun Suomessa, paljon lähempänä, vanhukset jäävät ilman hoitoa?
Viestintä ja debatointi on sellainen laji, että siinä tilanne ja asettelu vaikuttaa, vaikka asia ei siitä muuttuisi. Eli jos kritisoi molempia samalla kerralla, niin tuloksena ei suinkaan ole, että yleisö kuulee paavin kritisoineen sosialismia ja kapitalismia. Vaan tulee vaikutelma, että paavi kritisoi vähän kaikkea ja samaan aikaan ei oikeastaan mitään.
Oy Kristinusko Ab, maltillisen synninteon puolesta.
Jos haluaa vaikuttaa itse asiaan, mutta ei voi tehdä sitä suoraan, niin paras tapa on silloin pyrkiä manipuloimaan sitä, millä tavalla, missä yhteydessä, kenen toimesta, millä hetkellä ja millä äänensävyllä se sanotaan. Jos on perusteetta eri mieltä itse asiasta, niin sen voi naamioida siten, että on perustellusti eri mieltä asian esillepanosta.
Rahan valta ja väkivalta ovat sitä, mitä ovat. Ei kellään kristityllä pitäisi, ainakaan Raamattua vähän luettuaan, olla niistä mitään illuusioita. Sosialismi ja kapitalismi eivät ole symmetrisiä. Vaan kapitalismi esittäytyy välineenä, ja sen ihailijan pitää itse tehdä se loikka, että nostaa välineen itseistarkoitukseksi. Kun taas sosialismi esiintyy hyvänä itsessään. Sosialismi ei ole väline hyvyyteen, niin kuin kapitalismi esittää olevansa, vaan sen katsotaan olevan itse hyvyys.
Tuo sinun väite on mahdollista käsittää vain vasemmistolaisen tai postmodernin ajattelun sisältä. Siinä hyvää ei ole olemassa itsessään, vaan kaikki on valtaa. Ongelma on se, että käyttämällä valtaa asiaa yksi vastaan tulee väistämättä käyttäneeksi valtaa asian kaksi puolesta tai mielivaltaisesti minkä tahansa muun asian tai kaikkien muiden asioiden puolesta. Joten ainoa ratkaisu on se, että paavi olisi diktaattori, joka käyttää valtaa aivan kaikkea vastaan tasapuolisesti.
Mutta jos ei allekirjoita postmodernia maailmankuvaa, niin asiat eivät ole pelkästään valtaa, vaan niillä on substanssi. Sillä tavalla jonkin asian substanssin kommentoiminen ei implikoi mitään muiden asioiden substansseista.
Siinä paavi tekee puhdasta politiikkaa vain silloin, jos kaikki, mikä on olemassa, on puhdasta politiikkaa. Tämä on nimenomaan yksi postmodernin ajattelun keskeinen piirre. Eli jos joku on kanssasi eri mieltä täällä, niin se ei tule siitä, että olisit sinänsä oikeassa tai väärässä. Vaan siksi, että erittäin moni ei jaa sitä maailmankuvaa, jossa nuo väitteet esität.
Tämä taitaa olla kaikkien fantasiaeeposten keskeinen teema, ihan TSH:ta myöten. Jos joku luki linkkini moderointikeskustelusta, niin siinä artikkelissa perustellaan laajemmin juuri tämä ajatus. Se on, että jossain vaiheessa lumottu aikakausi päättyy, ja sen jälkeen kaikki on ainoastaan kaaosta ja konfliktia. Nämä argumenttisi tulevat sen kaaoksen ja konflktin aikakauden ja maailmankuvan sisältä. Kristinusko on, aivan kuin Narnia ja TSH on mahdollista käsittää, ja kuten David Bentley Hart esittää First Thingsin artikkelissa Christ and Nothing, lumottu kertomus, joka lopettaa kaikki muut lumotut kertomukset. Näin on välttämätöntä käydä. Ja yhtä välttämätöntä on, että jossain vaiheessa se viimeinenkin lumottu kertomus menettää voimansa.
Tämän vuoksi kaikki TSH:n jälkeen tullut fantasia voi ainoastaan sanoa saman asian, mutta joutua sekaannukseen jossain kohdassa tai jättää jotain käsittämättä. Minulle TSH:n loppu oli aluksi antiklimaattinen floppi. Mutta nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että se on tuon kertomuksen ainoa mahdollinen päätös. Nämä kaikki muut jälkeen tulleet ovat yrittäneet olla jotain enemmän, ja siksi floppaavat siinä, missä TSH viisaasti jätti floppaamatta.
Joskus luin arvion, että TSH:n jälkeen on kaikki fantasia ollut vain yrityksiä kyetä samaan. Silloin luulin, että kyse on kirjallisesta taituruudesta (ehkä) tai maailman ja sen historian laajuudesta (jonka pointtia en vielä silloin oikein käsittänyt) tai kirjojen pituudesta (en muistanut Eddingsiä juuri silloin). Kun pointti on siinä, että fantasia tarkoittaa “näkyväksi tekemistä”. Ja lopulta hyvä fantasia voi tehdä näkyväksi vain tämän yhden prosessin. Muu on joko epäuskottavasti totta tai rajatulla tavalla uskottavasti petosta.
Eli kun lumottu aikakausi on päättynyt, on jäljellä enää vain puhdasta politikkaa. Kristinusko on nyt siinä tilanteessa, että se on pyrkimys säilyttää tieto näistä asioista, ellei niitä asioita itse, nimenomaan maailmassa, josta ne ovat kadonneet.
Vain jos ulkoisella ja sisäisellä ei ole mitään eroa. Pelkkä asioiden jakaminen ei tee mistään kristinuskoa. Paitsi jos kaikki muut symbolit katoavat tietoisuudesta, ja jäljellä on vain valta ja kollektiivi, niin jälkimmäisen voi assosioida silloin kristinuskoon. Vähän kuin ajattelisi, että avioliitossa on kyse vain seksistä.
Kapitalismi on väline. Ei ole mikään ongelma todeta sitä, että välinettä voi käyttää ja sitä väistämättä käytetään väärin. Ja yksi tapa käyttää sitä väärin on tehdä siitä ideologia tai päämäärä. Olen itse institutionalistisen talousteorian kannalla nimenomaan siksi, että taloudella sopimuksenvaraisena välineenä ja taloudella ideologiana, joka väittää kertovansa tosiolevasta, on olemassa ero.
Sosialismissa tätä eroa ei ole. Voit esittää esimerkkejä, joissa sosialismi on epätäydellisesti toteutunut ja ajatella, että sillä voi todistaa sosialismin voivan myös olla vain väline. Sillä, että osoitat aste-eron, et kuitenkaan kykene osoittamaan laatueroa.
Lisäksi siinä on se, että perustavien teorioiden tasolla ruumiskasat ovat sosialismin, mutta eivät kapitalismin työväline.
Ei pohjoismainen hyvinvointivaltio ole yhdenkään kristityn pyhä lehmä. Lisäksi se, että asioita jaetaan, ei ole sosialismin keskeinen idea, sen tuoma uusi asia tai sen määrittelevä sisältö. Pelkkä asioiden jakaminen ei tee mistään sosialismia.
