Polvistumisen historia luterilaisessa jumalanpalveluksessa

Hyvät foorumilaiset,

Saarnaa valmistellessa (Mark 10:17-27) tuli sivujuonteena mieleen polvistuminen jumalanpalveluksessa. Ymmärtääkseni luterilaisessa jumalanpalveluksessa on aikanaan kuulunut polvistua mm. synnintunnustuksen ja asetussanojen aikana, mutta en ainakaan nopealla googlaamisella löydä tämän tavan katoamisen historiaa. Ulkomailla monilla luterilaisilla on yhä tämä tapa, ja meidänkin (LHPK) kaavamme toteaa useassa kohtaa, että “voi polvistua”.

Nyt siis varsinainen kysymykseni on: Milloin tämä polvistumisen käytäntö katosi? Näkyykö muutos rubriikeissa? (Bonuksena: Jos joku sattuu tietämään näistä jotain aina 1500-luvun alun messuun asti, olisin kiitollinen kirjallisuusviitteistä ja linkeistä.)

Yst terv,
V

2 tykkäystä

En ole perehtynyt asiaan, mutta tässä joitakin googletuksen tuloksia eri lähteistä:

Martin Luther: „Des Morgens, wenn du aufstehst, kannst du dich segnen mit dem Zeichen des heiligen Kreuzes … Darauf kniend oder stehend das Glaubensbekenntnis und das Vaterunser beten.“

Filonillan suomennos: “Kun aamulla nouset ylös, voit siunata itsesi pyhällä ristinmerkillä… Sen jälkeen rukoile polvistuen tai seisten uskontunnustus ja Isä meidän -rukous.”

“Vatikaanin postimerkki- ja rahatoimisto julkaisi 23. marraskuuta 2017 postimerkin, jossa kuvataan Martti Luther ja Philipp Melanchton polvistuneena ristillä roikkuvan Jeesuksen äärelle.”

“Liturgiantutkija Senn toteaa, että reformaatio vähensi seurakunnan kehollista osallistumista, kuten kumartumista, polvistumista ja lisäsi seurakuntalaisen roolia kuuntelijana ja oppijana.”

Martti Luther: ”Polvistu kamarissasi ja pyydä oikealla nöyryydellä ja vakavuudella Jumalalta sitä, että hän antaisi sinulle rakkaan Poikansa välityksellä Pyhän Henkensä sinua valaisemaan, ohjaamaan ja antamaan sinulle ymmärrystä.”

1 tykkäys