Predestinaatio

Kinkku, juusto ja maito ovat Jumalan antamia hyviä ruoka-aineita. Ei niitä syntinä pidetä. Toiset nauttivat niitä kiitollisuudella ja jotkut nauttivat jotain muuta ja tässä kaikessa vallitsee vapaus. Juusto ei vie lähemmäs Jumalaa tai kauemmaksi Hänestä.

Yhteiskunnallista vanhurskautta on olla lainkuuliainen ja velvollisuutensa hoitava nuhteeton kansalainen.

1 tykkäys

Näin minäkin ajattelen, luterilainen tunnustus on kuitenkin eri mieltä ja tämä on monille luterilaisillekin vieras ja tuntematon asia. Osittain se johtuu siitä, että näistä asioista ei olla kovin paljon opetettu. Toiseksi se johtuu siitä, että tunnustuskirjoja luetaan nykyaikana kovin vähän.

Luterilainen tunnustus sanoo, FC-SD, 4,8;

" …Sellaisia eivät ole ulkonaisen järjestyksen ylläpitämiseen kuuluvat teot, joita kääntymättömiltä epäuskoisiltakin vaaditaan ja joita he myös tekevät. Maailma kyllä kiittelee niitä ja Jumalakin palkitsee ne tässä elämässä nautittavilla lahjoillaan. Koska ne eivät kuitenkaan ole lähtöisin oikeasta uskosta, ne ovat Jumalan silmissä syntiä, synnin saastuttamia. Jumala pitää niitä syntinä, saastaisina, koska niiden tekijän luonto on turmeltunut eikä tekijä itse ole sovinnossa Jumalan kanssa. Eihän paha puu voi kantaa hyvää hedelmää. (Matt. 7:18) “Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room. 14:23). Ensin täytyy henkilön olla Jumalalle mieluinen - nimittäin yksin Kristuksen tähden - ennen kuin hänen tekonsa miellyttävät Jumalaa."

Tässä tulee loogisesti esiin FC-SD 1,2 jonka määritelmiä ihmisluonnosta seurataan. Avain tässä on tämä sana luonto jonka ympärille tunnustus on rakentanut koko tulkintamallinsa. On myös hyvä tiedostaa se, että monet uskonpuhdistuksen aikaisista teologeista olivat eksegeettejä, kuten Lutherkin.

Tässä varmaan tulee vastaan, että on luterilaisia ja sitten luterilaisia. Mainstream-luterilaisuus ei taida operoida hirveästi minkään tunnustusapparaatin pohjalta, vaikka historiallisista lausumista viittaukset löytyvätkin. Siksihän meillä on STLKta, Säätöitä sun muita.

Tämä on näkemys pitään osittain hyvinkin paikkansa jos seurataan suomen kirkon historiaa. Siihen tosin liittyy myös usein henkilökemiat jotka törmäävät höstettynä opillisilla perusteluilla. Sitten on selvästi pelkästään opillisia erimielisyyksiä, kuten Sley:stä irtaantuneella STLK:lla. Sley:stä on irtaantunut myös lähetyshiippakunta ja Ely, myös muutamia muita liikkeitä. Kritiikki on yleensä ollut liian liberaali suhtautuminen kirkossa vallalla oleviin oppeihin. Irtautuneet yhteisöt korottavat näin opillista profiilia ja ajattelevat, että he ovat tosi luterilaisia, niitä oikeita, pääkirkon he näkevät luopion kaltaisena.

Minua kiinnostaisi tietää missä kohti Tunnustuskirjoja puhutaan siitä, että yhteiskunnallista vanhurskautta ei ole olla lainkuuliainen ja velvollisuutensa hoitava nuhteeton kansalainen. Se on todella vieras ja tuntematon ajatus luterilaisille.

D

2 tykkäystä

Luterilainen predestinaatio-oppi on simppeli. Jumala valitsee ne jotka pelastuvat. En spekuloi sillä miten vaikea muiden kirkkokuntien predestinaatio-oppi on. Käsittääkseni niissäkin Jumala valitsee ne jotka pelastuvat.

Tunnustuskirjat eivät määrittele pelastuneiden eivätkä kadotukseen joutuvien lukumäärää. Helvetti voi olla tyhjä, mutta sillä ei spekuloida. Käsittääkseni muutkaan kirkkokunnat eivät julkisesti opeta tyhjää Helevettiä.

Ainoa ero on siinä, miten valinta määritellään. Itse itseäni toistaen:

Kukaan vakavastiotettava predestinaatio-opin opettaja ei puhu Jumalan iankaikkisesta valinnasta tapahtumana joka on tapahtunut aikajanalla vaikkapa vuonna 6509 eKr. Pre sanassa predestinaatio tarkoittaa loogista prioriteettia. Jos siis tässä ajassa pohdin olenko valittu vai en ja joku sanoo vaikka että “Koska aion julistaa sinulle syntisi anteeksi, niin sinä olet valittu, koska se julistus on itsensä Jumalan valinta sinun suhteesi.” Jumalan valinta tapahtuu iankaikkisuudessa, joka ei tarkoita jotenkin omalla aikajanallamme edeltävää aikaa, vaan se on aikamme edessä.

D

Tässä on nyt taas väärinymmärtämisen ainekset koossa. Kinkku, juusto ja maito ovat hvyiä asioita. Kukaan ei myöskään pidä pahana yhteiskunnallista vanhurskauden tekoja. Luterilaisuudessa myös yhteikunnallinen lainkuuliaisuus ( vanhurskaus) nähdään hyvänä. Mutta sitten tulee mutta, kun puhumme ovatko nämä hyviä tekoja, vastaus on yllättävä, eivät ole ilman uskoa. Niitä pidetään tosiasiallisesti synteinä ja tätä perustellaan ( luonnon tilana) silloin kun luoto on suhteessa ensimmäiseen käskyyn nähden oikea teot ovat oikeita. Tässä määrävä prinsiipi on uskon kautta muuttunut luonto joka on oikeassa suhteessa käskyihin. Näin tämä lukko aukeaa.

1 tykkäys

Tunnustuskirjat eivät määrittele mitään aikajanaa ( Esim 6509 ekr) ne käyttävät Raamatullista sanaa Jumala on valinnut iankaikkisuudessa ne jotka pelastuvat. (Tässä on looginen analogia, Pojan valintaan nähden, hänet valittiin iankaikkisuudessa maailman pelastajaksi)
Syntien julistaminen on tämän valinnan realisointia, jonka Jumala vaikuttaa niissä jotka uskovat, missä ja milloin tahtoo. Kuten sanotaan; “Jumalan valinta tapahtuu iankaikkisuudessa” ja realisoituu ajassa.
Sitten on tietysti se näkemys vielä olemassa, entä, ne joilla ei ole mahdollisuutta kuulla syntien anteeksisaamisesta - ja he kuolevat? Heillä on ilmeisesti mahdollisuus kuulla evankeliumia kuoleman jälkeen, jolloin valinta realisoituu myöhemmin ajan ulkopuolella.

Kirjoitat, että luterilainen tunnustus on eri mieltä siitä, että “Yhteiskunnallista vanhurskautta on olla lainkuuliainen ja velvollisuutensa hoitava nuhteeton kansalainen.”

Ja kyllä, Jumalan silmissä yhteiskunnallinen vanhurskaus ei ole Jumalalle kelpaava ansiollinen teko. Mutta ei Eutykys puhunut siitä.

D

Mitä tämä tarkoittaa?

Kuka näin sanoo?

D

ja:

Tällaisista kohdista minulla herää kysymys, onko sinulla kiistaa luterilaisuuden lisäksi myös Raamatun kanssa?

Se on selvää, ettet pidä tietyistä luterilaisuuden näkemyksistä, mutta jos sen hetkeksi työntäisi sivuun, onko Raamatussa sinulle kohtia, joita et voi hyväksyä? Ehkä olet tähän jossain vastannut, mutta kun tekstiä tuntuu syntyvän niin suuret määrät lyhyessä ajassa, kysyisin tarkennusta tässä kohden, kun nuo tekstikohdat nyt silmiini osuivat.

Kiitos kysymyksestä. Tässä on puhetta tunnustuskirjojen antropologiasta, synnistä, vapaasta tahdosta ja predestinaatiosta. Välillesenä kysymyksenä on tullut sitten hyvät teot, mitä ne ovat? Tässä olen halunnut keskittyä lähinnä mielestäni ristiriitaiseen luterilaisen kirkon oppiformulaan, predestinaatioon. Monet Raamatun kohdat näyttäisivät kumoavan tuon luterilaisen predestinaatio tulkintamallin. Kuten noista viitteistä huomaamme, niin esim Ortodoksisessa kirkossa antropologia on erilainen. Mielestäni siellä Raamatun kohdat ovat ymmärretty toisin. Luterilaisessa kirkossa Raamattu on ylin auktoriteetti ja sillä ratkaistaan asiat, varsinkin opilliset asiat ( ns. yksi luterilaisuuden sola>muotoperiaate), jos Raamatun tekstien valossa miettii tätä luterilaista predestinaatiota, näyttää heräävän kahden kirjan välillä armoton taistelu.

Meinaan vaan, kun vaikuttaa, että asetat 1 Tim 2:4 vastaan 1 Kor. 4:7 ja ilmeisesti Ef. 2:8.

Eikö se ole sitä myös katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa siten, että muut uskonlähteet eivät voi olla sen kanssa ristiriidassa?

Tiedän, että esitän alkeiskysymyksiä ja sinä painiskelet siinä suhteessa raskaammassa sarjassa. Lisäksi on tietty hyvä keskittyä vain yhteen tai kahteen ongelmaan yhdessä keskustelussa.

Mutta silti mielestäni riitautat Raamatun itsensä kanssa ihan riippumatta siitä, mitä antipatioita tai sympatioita sinulla on tiettyjä kirkkokuntia kohtaan.

Mutta tähän paljastus: en itse ole kyennyt luomaan ristiriidatonta tulkintaa Raamatusta, joten en nyt varsinaisesti ole sinua mistään syyttämässä.

Vanhoissa kirkoissa kaanon määritellään laajemaksi ( ohjeellisten kirjojen kokelma on isompi) , lisäksi ortodokseilla traditio ja Raamattu muodostavat yhden kokonaisuuden. Minulla ei oikeastaan ole mitään muuta syytä kuin etsiä totuutta. Esim monet helluntailaiset ovat ymmärtäneet helluntailaisen kasteopin teologiset juuret kestämättömiksi ja tehneet johtopäätökset. Toisaalta taas jotkut luterilaiset ovat omaksuneet helluntailaisen kasteopin ja siirtyneet helluntailaisuuteen. Tätä pohdintaa ja liikettä näyttäisi olevan olemassa ihmisten elämässä.

Vielä yksi näkökulma valintaan.
Yksimielisyyden ohje:

'Oppia iankaikkisesta valinnasta, predestinaatiosta ja Jumalan lasten määräämisestä iankaikkiseen elämään on siis ajatuksissa ja puheissa käsiteltävä oikein, niin että siitä koituu hyvää hedelmää. Jos näin on, meidän on kartettava Jumalan paljaan, salaisen, kätketyn, tutkimattoman ennaltatietämisen miettimistä. Meidän on sitä vastoin tutkittava, kuinka Jumalan sana ilmoittaa meille Jumalan suunnitelman, päätöksen ja säätämyksen Kristuksessa Jeesuksessa, hänessä joka on oikea ja tosi elämän kirja."

Kun puhutaan valinnasta, niin valinta ei pohjimmiltaan, kristillisessä mielessä tarkoita sitä, että valitaan joku ja jotain toista ei valita, olipa syyt mitkä hyvänsä. Valinta tarkoittaa sitä, että valitaan joku jonkun tähden. Valitaan siis vaikka Kristus maailman tähden, kaikkien ihmisten tähden. Tai valitaan hurskas naapuri A, että hän voisi kertoa jumalattomalle naapurille B Jumalasta, jotta B kuulisi olevansa valittu.

D

3 tykkäystä

Tällainen selitysmalli tuli vastaan predestinaatiosta ;

https://www.gotquestions.org/Suomi/ennalta-maaraaminen-ennaltamaaraaminen.html

Mitä ilmeisimmin perinteisten baptistien sivu, joilla on lähes kalvinistinen käsitys?

Näin varmaan, mutta jotain hyvääkin löydän tuosta;

“Jos Jumala päättää ketkä pelastuvat, eikö se heikennä meidän vapaata tahtoamme valita ja uskoa Kristukseen? Raamatun mukaan meillä on valinnan vapaus – kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat pelastuvat (Joh. 3:16; Room. 10:9-10). Raamatun mukaan Jumala ei koskaan hylkää ketään, joka uskoo häneen, tai käänny pois niistä, jotka etsivät häntä (2. Moos. 4:29)”.

Eikö tuossa ole ydin ?
Etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan tjsp.

1 tykkäys

Ei kai Suomen baptistit ole kalvinisteja? Varmaan rapakon takana näitä on, mutta ei kai Suomessa.

Baptistit ovat reformoitujen(, ei luterilaisten) jälkeläisiä.

D