Mutta ihmisissä ja heidän pyhittymisessään on.
1 tykkäys
Jos Jumala sanoo että olet pyhä, Minulle erotettu, Minulle kuuluva, niin silloin ihminen on pyhä. Sanoipa kuka muu mitä hyvänsä. Pyhittyminen seuraa tätä Jumalan sanomista. Pyhyys tulee ilmi elämässä kun Jumala on pyhäksi julistanut.
D
1 tykkäys
Tuo malli on liian abstrakti ja juridisluontoinen eikä vastaa todellisuutta. Kukaan ei tule pyhäksi vain sanomalla.
Pyhittymisessä on kyse kilvoittelusta, vaivannäöstä, katumuksesta, syntiensä tunnistamisesta, tunnustamisesta ja kuolettamisesta, ja Jumalan kanssa tehtävästä synergisestä yhteistyöstä, jonka päämääränä on ihmisen jumaloituminen eli taistelusta takaisin luonnon mukaisesti toimivaksi Jumalan kuvaksi. Pyhyys tulee ilmi siinä suhteessa kuin mitä ihminen tässä kilvoituksessaan onnistuu.
Ei ole kyse siitä, että ikään kuin Jumala löisi nuijan pöytään ja toteaisi: “Nyt olet - simsalabim - pyhä. Voit alkaa tehdä pyhiä tekoja.”
2 tykkäystä
Jumala voi luoda sanallaan maailmankaikkeuden, mutta ei voi tehdä ketään pyhäksi sanomalla?
Kun Jumala sanoo että olet pyhä, niin se sama sana tulee ilmi kaikissa niissä teoissa joissa pyhyyteni tulee ilmi ja kasvaa. Kaiken taustalla on Jumalan sana minu suhteeni.
D
3 tykkäystä
Pyhitys on syvenevää synnin ja armon tuntoa.
4 tykkäystä
Kristitty on tietenkin pyhä Kristuksessa, Kristus on pyhyytemme lähde ja syy. Kasteessa kristitty on liitetty pyhään pappiskansaan ja Kristuksen pyhään Ruumiiseen. Siksi apostoli puhuu kristityistä pyhinä.
Kuitenkin, toinen tähti on kirkkaampi toista, kuten apostoli opettaa. Pyhä Henki pyhittää kristityn ylhäältä ja antaa voimaa kilvoitukseen. Täysin syystä me muistelemme niitä, jotka ovat voineet elää erityisen kilvoituksen elämän Jumalan armosta. Taistelua on kristityn elämää maailmaa, perkelettä ja lihaa vastaan, jotka houkuttavat syntiin ja luopumukseen. Vertailu sinäänsä on turhaa, ei ole syytä kateuteen. Kun kerran pyhyytemme on Kristuksessa ja ilolla saamme iloita kirkkaammista tähdistä mekin heikommin loistavat. Niistä voimme kiittää ja myös siitä, että itsellämmekin on toivo päästä pyhien joukkoon iankaikkiseen taivaan riemuun.
5 tykkäystä
Pyhä, pyhyys, pyhittää, pyhittäytyä tarkoittaa aina muusta erottautumista, erossa oloa, puhtautta.
VT, painottaa pyhyyttä ulkoisesti ja sisäisesti. Ulkoinen pyhyys pyhittäytyminen liittyi mm. vahingollisen bakteerikannan kurissapitämistä, kuten veri ja ihmisulosteiden hautaaminen leirin ulkopuolelle, ettei sitä kautta mm. kolibakteerit leviäisi.
Jumala tekee omansa kykeneviksi kaikkeen, mutta vain yhteistyöllä eli ihmisen suostuminen tarvitaan, kuten pelastukseen. Huom. ihminen ei itse omassa voimassaan, kyvyissään saa mitään pysyvää aikaan, silti Jumala ‘tarvii’ ihmisen suostuttua yhteistyöhön.
1 tykkäys
Vladimir Losski puhuu Neitsyt Marian jumalallistumisesta seuraavasti, kirjassa Idän kirkon mystinen teologia. Mielestäni tämä on hyvä ja syvällinen kuvaus jumalallistumisen prosessista. Tässä lainaus tuosta kirjasta;
” Olisi kuitenkin kirkon lähtökohdan muistaen väärin sanoa, ettei yksi elävä ihminen olisi kirkon suurimman mysteerin keskipiste. Hän tuli täydelliseksi inhimillisessä persoonassaan, joka yhdistyi Jumalaan, ja näin häntä eivät koske kuolleiden ylösnousemus ja viimeinen tuomio. Tämä henkilö on Maria Jumalan Äiti. Hän on se henkilö, joka antoi Sanalle ihmisluonnon ja synnytti ihmiseksi tuleen Jumalan. Hän teki itsestään inkarnaation välineen, joka toimi Pyhän Hengen puhdistamana.
Pyhä Henki laskeutui Neitseeseen vielä toisenkin kerran helluntaipäivänä. Silloin Henki ei tullut tehdäkseen hänen luonnostaan samanlaista välikappaletta kuin ensimmäisellä kerralla, vaan antamaan itsensä tullen hänen jumalallistumisensa palvelukseen. Näin Sanaa kantanut puhtain luonto yhdistyi täydellisesti jumalalliseen Jumalansynnyttäjän persoonassa. Vaikka Maria jäi vielä maan päälle ja vaikka hän alistui inhimillisen elämän olosuhteisiin kuolemaa myöten, teki hän sen sillä täydellisen tahonsa voimalla, joka on samanlainen kuin hänen Poikansa itsensä tyhjentäminen ( kenoosi). Kuolemalla ei kuitenkaan ollut enää valtaa häneen. Hän nousi kuolleista ja meni ylös taivaaseen Poikansa tavoin. Näin ensimmäinen inhimillisen hypostaasi toteutti hänessä sen lopullisen päämäärään, jota varten maailma ja kirkko kerran luotiin. Näin kirkko ja koko luomakunta on nyt sillä tiellä pyhittymiseen, jonka Jumalan Äiti meille avasi. ( LOSSKI, Idän kirkon mystinen teologia, s. 256-257) ”
1 tykkäys
Viesti siirrettiin ketjuun: Moderointikeskustelu
Kansan suussa helposti puhutaan vain rukouksista mutta pyhien rukous meidän puolestamme on virallisissa dokumenteissa aina pyhien esirukousta meidän puolestamme. Tämä sana siis löytyy kyllä suomeksi mutta sitä ei aina tässä yhteydessä muisteta käyttää.
Esimerkiksi espanjaksi asia on selvä, koska kun rukoillaan pyhille, kansa sanoo pyytävänsä heidän rukouksiaan, “pide su oracion/intercesion”. Jumalalta ei koskaan pyydetä Hänen rukouksiaan tai esirukouksiaan. Tätä sanontatapaa ei siis koskaan voi sekoittaa rukoukseen Jumalalle. Elossa olevan ihmisen esirukouspyyntörukous pyhälle kylläkin nimetään usein ‘rukoukseksi’, jos on kirjoitettu ja julkaistu valmis muoto tähän tarkoitukseen.
Itse näkisin että todellista ongelmaa eivät muodosta rukoustermistö, vaan se minkä ajatellaan edesmenneiden pyhien tilan olevan kuoleman ja yleisen ylösnousemuksen välillä. Omasta mielestäni Jumalan Pyhän Hengen voitelema edesmennyt ei voi olla ‘kuolleessa tilassa’ enää koskaan. Eri asia sitten on vielä se, että vaikka nämä edesmenneet pyhät olisivat elossa ja rukoilisivat siellä meidän puolestamme pyytämättäkin, onko meillä lupa pyytää heidän rukouksiaan täältä ajasta käsin.
- Pyhien esirukous. ”Koska autuaat elävät läheisemmässä yhteydessä Kristuksen kanssa, he lujittavat koko kirkkoa pyhyydessä … He eivät nimittäin lakkaa rukoilemasta Isää meidän puolestamme; he uhraavat hänelle ansiot, jotka he maan päällä ovat koonneet Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen, joka on ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä … Näin heidän veljellinen huolenpitonsa on meille suuri apu heikkoudessamme” 516. KKK 956
Totta kai. Varhaisin liturginen teksti löytyy 200 luvulta, jossa avuksihuudetaan Neitsyt Mariaa. Kirkko ei ole koskaan kyseenalaustanut tätä. 1500 luvulla alkoi kehitys jossa kuvio muuttui.
Itse olen sillä kannalla että Pyhän Hengen uudestisynnyttämä kristitty on elossa fyysisen kuolemansakin jälkeen ja rukoilee puolestamme.
Ja sekin on ihan ok että marttyyrien aikainen kirkko kohteli uskonsa vuoksi kuolleita edesmenneitä niin kuin he olisivat täysin läsnä rukouksessa niin kuin aina ennenkin.
Sen sijaan tämä nykyinen järjestelmä kanonisointeineen ja pyhien kultteineen on jotain mistä en ole vakuuttunut. Ja olen ollut tätä mieltä aina vaikka itselläni on läheisiksi muodostuneita pyhiä joiden uskon myös rukoilevan erityisesti puolestani. Käsitykseni tästä asiasta eivät myöskään ole millään tavalla tehneet vaikeaksi kuulua kirkkokuntaan jossa osoitetaan rukouksia pyhille. Oli aika, varsinkin heti uskoontulon jälkeen kun pyhien elämänkerrat kiinnostivat paljon enemmän kuin nyt. Silloin etsin niistä vastausta kysymykseen miten kristitty elää.
Itselleni läheiset pyhät eivät ole minkään tunnustukunnan rajojen sisään jääviä pyhiä. Olen aina tuntenut vetoa läntiseen kristikuntaan ja sitä kautta tulin uskoonkin, mutta eräs venäläinen pyhä tuli voimalla elämääni, täysin etsimättä tai opiskelematta elämänkertoja, nelisen vuotta sitten. Anabaptistimarttyyrit niin Sveitsissä kuin Hollannissakin ovat aina olleet minulle inspiraationa. Muistan kun ensi kerran luin heistä, ajattelin että hehän kuulostivat ajatustensa perusteella todella vilpittömiltä uskovilta. Tuntui kummalliselta että heidän aikalaisensa eivät olleet nähneet sitä. Jossain vaiheessa jopa pohdin Bruderhof -tyyppisissä yhteisöissä elämistä.
En kuitenkaan tutki pyhien elämää tai kirjoituksia paljonkaan enkä varsinaisesti osoita heille rukouksia (=esirukouspyyntöjä). Tunnen vain syvää kiitollisuutta kun koen heidän rukoilevan puolestani.
Paavali nimitti kaikkia uskovia pyhiksi. Tämä on minun ajatukseni tästä asiasta myös. Uskossa elävä on pyhä ja kuolema ei häntä tapa.
Koko asian ei tarvitse välttämättä olla huono vaikka siinä jotain hienosäätöä olisikin.
1 tykkäys
Mikä tämä teksti on, mihin viittaat?
Taitaa olla Sub tuum praesidium.
2 tykkäystä
Löytyy tästä kirjasta;
Kiitos. Entä toiseksi vanhin? Väitöskirjassani tutkin hieman mariologista kehitystä Marian kuvaamisen kautta. 200-luvulla oli jo kuvia Mariasta, joskin vaatimattomassa roolissa. Muutos korkeaan mariologiaan taisi ajoittua Efesoksen konsiilin ja Rooman Maggiore-kirkon aikoihin.
Ei minkäänlaista käsitystä.
Onko väikkäri muuten jaossa digimuodossa jossakin? Aihepiirin historia sinänsä kinostaa.
https://helda.helsinki.fi/items/4d5cf527-9fbf-4c24-9140-d7ad606669df
Tuosta lähtee. Tosin historiallinen tulokulma on tuossa vähän sivussa. Marialle on tuolla lopussa omistettu oma kappaleensa.
Sinänsä jännä, että kun kirjoitin hartauskirjaani Vladimirin Jumalanäidistä, oli tekstini sikäli ekumeenisesti valveutunut, että katsoin mahdolliseksi pyytää Marialta esirukouksia. Esilukija kuitenkin huomautti tästä kriittiseen sävyyn, joten poistin maininnan. Tällaista on luterilaisuus.
2 tykkäystä
Kiitoksia. Kinostava aihevalinta. Pitänee vilkuilla.
Sitten löytyy kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän kuolinuneen nukkuminen -
pyhän perimätiedon kertomana. 12 sivuinen vihkonen, suomeksi, vuodelta 1938.