Ok. Milloinkohan pyhä perimätieto kertoi tästä nukkumisesta ensimmäisen kerran?
Tuosta ajoituksesta, minulla ei ole tietoa, ehkä joku muu tietää.
Luin että voi pyhä Sylvi.
2 tykkäystä
Mikäs se muuten on se merkittävin syy eri kirkkokunnissa vastustaa esirukouspyyntöjä pyhiltä? Onko asialla jotain tekemistä sen kanssa että ajatellaan ihmisen olevan “nukkuvassa” tilassa tai jotenkin väliaikaisessa kuolleessa tilassa henkilökohtaisen kuolemansa ja yleisen tuomion välillä?
Älkää kertoko kenellekään mutta edelleen, uskovien kasteeni jälkeen, minusta on ihan loogista pyytää esirukouksia edesmenneiltä pyhiltä. Mihinkäs nyt tiikeri juovistaan pääsisi.
Luulen, että luterilaisilla taustalla on pyhimyskultin lieveilmiöt myöhäiskeskiajalla. Pyhimysten rooli oli tavallaan ylikorostunut ainakin kansanhursakudessa.
Luterilaisuus ei ainakaan opeta unitilaa, vaan sitä, että uskovainen sielu pääsee Jumalan tykö kuoltuaan, siis samoin kuin roomalainen kirkko, kuitenkaan ei kiirastulta.
1 tykkäys
Luterilainen kanta löytyy täältä: Augsburgin tunnustus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko . Lyhyesti oleellisen raamattuviitteen kera: “Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua, (1 Tim. 2:5) sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi.”
1 tykkäys
Ajatellaanko Ilmestyskirjan pyhien siis kyllä kantavan rukouksia taivaalliselle alttarille mutta että heiltä ei niitä tässä ajassa elävän ihmisen tarvitse/ei saa pyytää?
Juuri näin!
Room 8:26-27: “Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.”
Room. 8:34: “Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus — mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!”
Näytä minulle yksikin pyhä, joka olisi itsessään pyhä ja rukoilisi meidän puolestamme. Sellaista ei olekaan, vaan kaikki ovat pyhiä yksin Kristuksen lahjapyhyyden tähden, uskon kautta siihen. Ja kaikki pyhät kun ovat uskon kautta Kristuksessa ovat sitä myös ajallisen kuolemansa jälkeen, pyhiä Kristuksessa.
Joh 3:13: “Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.”
Kyllä luterilainen uskoo, että Ilmestyskirja pitää paikkansa ja että pyhien rukoukset nousevat Jumalan eteen (Ilm. 5:8, 8:3s.); ja – ymmärsit luterilaisen kannan oikein – meidän ei silti tulisi suunnata rukouksiamme muille kuin Jumalalle.
Tässä ketjussa asiasta näyttää keskustellun aika perinpohjaisesti jo vuonna 2016.
No, kristitty, eli Paavalin nimeämä pyhä, on uudestisyntynyt ja häneen on vuodatettu Herran henki. Se henki hänessä rukoilee pyhän kuoleman jälkeenkin kaiken sen puolesta mitä Kristuskin rukoilee.
Jos saisi kuitenkin keskustella lisääkin. 
Vanhat on vanhoja ja joku uusi foorumilainen saattaa tuoda esille jotain oleellista.
Mutta neuvoo konfirmoimaan kirkon jäsenet 15-vuotiaina, aloittamaan ehtoollisjumalanpalveluksen Kyriellä, lukemaan tiettynä päivänä tietyt lukukappaleet jne. jne.
1 tykkäys
Saisko tähänkin jotain kommenttia joltakulta?
Mitä mieltä olette, onko kristityllä kuolemansa ja yleisen tuomion välisenä aikana Herran henkeä, ja jos on, niin rukoileeko se tässä kristityssä silloinkin.
Mitkä voisivat olla ne raamatunkohdat joihin voisi perustaa ajatuksen siitä että edesmenneen pyhän rukouksia ei tule pyytää vaikka ko. pyhässä Herran henki edelleen rukoilisi?
Tässä vääristät Augsburgin tunnustuksen käyttämän perustelun. Raamatussa ei ole tarkkoja neuvoja siitä, missä iässä konfirmoidaan tai miten jumalanpalveluksen yksityiskohdat tulee järjestää. Niinpä me ihmiset joudumme täällä maan päällä järjestämään nämä asiat jollakin sopivalla tavalla. Niinhän ortodoksitkin tekevät.
Asiayhteydessään (kerkiäisitkö lukemaan tuon tunnustuskirjan kohdan ja viitatun paikan Timoteuskirjeestä?) Augsburgin tunnustus pyrkii kiinnittämään huomiota siihen, että 1. Raamatussa on erittäin runsaasti ohjeita siitä, miten tulee rukoilla, ja 2. näissä ohjeissa rukousten osoitteena on yhdenmukaisesti Jumala.
Viittaan vielä kaikkeen siihen, mitä tässä ketjussa on esitetty jo v. 2016.
Muistaako joku onko tässä ketjussa vastausta viimeisimpään viestiini?
Täytypä todeta, että pyhien esirukouksien pyytäminen on ollut kokolailla anhittomissa meikäläisellä. Harvoja poikkeuksia ovat olleet vaikkapa Jumalanäiti Neitsyt Maria ja Pyhä Panteleimon Palkattaparantaja… Ihan luonnollisena kristitylle kyllä pidän pyhien avuksi huutamista ja heiltä esirukouksien pyytämistä.
2 tykkäystä
Mulla on myös sellaiset harvinaisemmat poikkeukset niitä pyhiä joita puhuttelen, harvoin. Se, miten olen heidän kanssaan rukoustuttavaksi alkanut on pitempi tarina enkä alkaisi muuten vaan ilman selkeää henkilökohtaista Hengen kehotusta sellaiseen.
Oikeastaan en edes varsinaisesti pyydä heiltä mitään vaan kiitän Jeesusta että heidät on annettu minulle esirukoilijoiksi.
Jos tulee tähän vastauksia, olen kiitollinen.
Eikun irvailen käytetylle argumentille. Käytetty argumentti on pöljä, jos ei olla reformoituja.