Pyhälle Neitsyelle suunnatun Sub tuum praesidium (Sinun turviisi) -rukouksen varhaisin säilynyt tekstikatkelma on ajoitettu 200-luvulle.
2 tykkäystä
Onko mahdollista olla leimaamatta jokaista teidän kannastanne poikkeavaa sanaa tai epäilystä niille luterilaiseksi vanhurskauttamisopiksi?
Otit tämän asian jo muutama päivä sitten esille, ja olin ihan hämmästyksissäni tuosta ajatuksesta!
Onhan tässä poikkeavia käsityksiä esitetty, mutta kai tuo vanhurskautumisjuitsu on sentään ihan oma juttunsa?.
1 tykkäys
Ottamatta nyt varsinaisesti kantaa pyhien kunnioittamiseen (mikä sinänsä on ihan ok) , en näe mitään loogista perustetta tämän siteeratun lauseen tiimoilta.
Se, joka pysyy loppuun asti (uskossa) on luonnollisesti autuas.
Maria, joka sai Jumalalta armon, on myös autuas.
Eikö Kuopion mummokin, jos hän kestää loppuun asti, ole autuas?
Tämä koskee siis jokaista, joka siirtyy uskossa rajan taakse.
Monilla luterilaisilla kirkoilla on oma sanktoraali, eli kalenteri jossa on pyhien muistoja. Ruotsissa on parikin puolivirallista kalenteri. Esim. ELCAlla ja Missouri Synodilla on. 1800-luvun loppuun Ruotsissa (ja ymmärtääkseni jopa Suomessa) oli virsikirjassa pyhäkalenteri ja muistopäiviä textineen ja rukouksineen oli useita (esim. Bartholomeus, Matteus osv). Vasta voimakas pietismi vei kalenterin vähemmälle huomiolle. Jopa Missionprovinssilla on oma! Nopea googlatu: https://en.wikipedia.org/wiki/Calendar_of_Saints_(Lutheran) . Muistopäivät ovat taivaallisia synttäreitä, eli maallisia kuolinpäiviä. Poikkeus on Jesus, Maria ja Johannes Kastaja.
Itse olen aikoinaan saanut opetusta että me luterilaiset uskomme vakaasti että on olemassa pyhiä, jotka kanssa enkelten rukoilevat ja kunnitoittavat Jumalaa taivaan kunniassa. Jokaisen samvetelle jää pyytääkö esirukousta.Itse en näe siinä ongelmaa mutta toki Raamatussa ja laajemmin kirkon traditiossa ei ole yksiselitteistä lupausta että pyhät kuulevat ja toteuttavat rukousintention. Kuitenkin luterilasiten pitää muistella pyhiä ja muistaa että pyhätkin rukoilevat puolestamme. Pyhät eivät voi pelastaa ja heiltä ei voi anoa pelastusta. Mitenkä sitten esirukousintentio kohdalla, se on toinen juttu.
PS. Östanbäckin luterilasten munkkien kalenteri lukukappaleineen: https://docs.google.com/viewerng/viewer?url=http://ostanbaeck.se/onewebmedia/O%CC%88stanba%CC%88cks-kalendern%202013.pdf
1 tykkäys
Minulla on tässä edessäni virsikirjat vuodelta 1833 ja 1876, enkä niistä löydä mainitsemaasi.
Pietisteillä tuskin on ollut sanomaasi vaikutusta, he olivat suurelta osin kirkossa vastaavassa asemassa kuin Lähetyshiippakuntaan kuuluvat tänään.
Kalenteriosa oli vuoteen 1888 asti. Tästä voi niitä tutkia.
https://almanakka.helsinki.fi/fi/arkisto/messu-ja-virsikirjojen-kalentereita-1619-1888.html
1 tykkäys
Ajatus on, että autuaaksi ylistäminen on jotakin, mitä tehdään kirkossa. Silloin tarvitaan kaanon niiden nimistä, joita sopii ylistää julkisesti. Vaikka tuntemattomaksi jääneetkin pyhät ovat taivaassa, kirkossa ylistetään niitä, jotka tunnetaan.
Onko editiossasi myös evankeliumikirja texti ja rukoukset?
Hienoa! Kiitos linkistä!
Minulla on evankeliumikirja siinä perässä. Sieltä etsin.
Uskon toki @cymbuksen linkin oikeellisuuteen. En minä kyllä mitään esirukouksia siinä huomannut.
Pyhien marttyyrien tms. muistoa on toki hyvä pitää yllä ja heidän kauttaan muistaa, miten Jumala pitää huolta omistaan.
Meille luterilaisille on toki yhtäläinen marttyyri Jan Hus, joka poltettiin roviolla roviolla Konstanzissa - mutta yhtä hyvin patriarkka Tihon Neuvosto-Venäjältä.
Mielenkiintoisia periaatteita on otettu käyttöön siinä, kuka on autuas ja kuka ei.
Apostoleilta ei ole minkäänlaista opetusta sen suhteen, että syntyisi joku toinen kategoria verrattuna niihin, jotka Vapahtajaansa uskoen nukkuvat täältä pois ja haudan levossa odottavat ylösnousemuksen aamua.
Eihän kirkko voi mitään tehdä ohi sanan - tai on paljonkin voinut tehdä, mutta vahvistetaanko toimi ylhäältä, on oma juttunsa.
Meillä on Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, joista kumpikin oli ns. tavis.
Toinen on rosvolle annettu lupaus: “tänä päivänä olet oleva kanssani Paratiisissa”.
Eroikävän valtaan joutuneelle on toki lohdullista ajatella, että oma rakas äiti
vielä on ajattelemassa vaivojen maahan jääneitä rakkaitaan.
Näille on kuitenkin annettu ohjeeksi ja lohduksi “Mooses ja profeetat…”
1 tykkäys
Kaikkien pyhien juhlan (jonka aika on taas pian) ottamista kalenteriin joskus varhaiskeskiajalla perusteltiin mm. juuri sillä, että on lukemattomia pyhiä, joita ei tunne kukaan muu kuin Jumala. Kaikkien pyhien juhlana ylistämme siis näitä meille tuntemattomiakin pyhiä. (Mahdollisesti myös tuota @Yxinkertanen -nikin mainitsemaa Kuopion mummoa.)
2 tykkäystä
Kauniisti sanottu.
Minä uskon, että jokainen uskossa ja autuaallisesti kuollut kristitty on pyhä.
Kannattaa se muistaa, painimme minkälaisten vaikeuksien kanssa tahansa.
Jo kasteessa on syntimme pesty pois. ja meidät on siis lunastettu.
Meidän kannattaa siis uskoa tähän omaan pyhyyteen, joka on lahja meille,
Kristuksen tähden. Hän on Isän vihan sovittanut, ja langenneen lapsilauman lunastanut. Sinä ja minä, me saamme kaikki kuulua siihen joukkoon.
Mihin joukkoon?
Valkopukuisten joukkoon, jotka seisoo Karitsan istuimen edessä, palmunoksat kädessä ja huutavat Pyhä, Pyhä. Pyhä.
Paavali käyttääkin nimeä pyhä puhuessaan kristityistä.
1 tykkäys
Mainintaa ei voi käyttää näin. Maininta tehdään niin, että @-merkin jälkeen kirjoitetaan kirjoittajan nimimerkki sen tarkassa muodossa. Ei siis @Yxinkertasen, vaan @Yxinkertanen. Sanan taivuttaminen voi olla vaikeaa.
1 tykkäys
Alkukristityt eivät tehneet eroa eri kristittyjen välillä. Kaikille uskossa poisnukkuneille osoitettiin esirukouspyyntöjä. Pyhäksi julistaminen tai niin kuin ortodoksisessa kirkossa sanotaan “pyhyyden toteaminen” on myöhempää perinnettä. Katolisessa kirkossa pyhimyksi kanonisoiminen on nykyään virallinen prosessi “paholaisen asiamiehineen”. Paholaisen asiamies on Vatikaanin asettama virkamies, joka tehtävänä on tutkia pyhimykseksi julistamisen perusteita. Hänen tehtävänsä on perehtyä pyhimysehdokkaan elämään ja mahdollisiin kirjoituksiin hyvin tarkasti.
Luin juuri Morris L. Westin 1950-luvulla kirjoittaman romaanin The Devil`s Advocate suomennettu nimellä Ihmeidentekijä. Kirja kertoo sodanjälkeisestä Italiasta. Kyseinen romaanissa kuvattu pyhimysehdokas oli ihan tavallinen mies, pieneen italialaiseen kylään saapunut brittiläinen sotilaskarkuri, jota kansa oli alkanut pitää marttyyrina, kun saksalaiset olivat telottaneet hänet. Pyhimysehdokkaan haudalla oli alkanut tapahtua ihmeitä. En kerro mikä tässä oli lopputulos. Lukekaa romaani.
Ortodoksisessa kirkossa pyhyyden toteaminen ei ole samalla tavalla muodollinen prosessi, vaan kysymys on kansankulttien virallistamisesta. Suomen ortodoksinen kirkko ei ole vielä kanonisoinut ketään, vaikka on paljon keskusteltu siitä, että esim kansalaissodan aikaiset marttyyrit pitäisi kanonisoida.
Hyviä näkemyksiä asiaan, mikäs siinä!.
Minä luulen, että ajoituksemme sanomallesi “alkukirkon” tapahtumille hiukan eroaa. Ajattelen, että nämä kansanuskomuksiin liittyvät tavat alkoivat laajemmin vaikuttaa vasta joskus 300-luvulla.
Vainojen ajat ovat muokanneet hurskauskäsityksiä. Minun on tässä istuen oikeastaan mahdotonta käsittää, millaista se on ollut, kun uhka ja väkivalta on koko ajan odottanut kadulla tai oven takana. Jotkut ovat paenneet, jos ovat pystyneet, ja piilossa on muisteltu rakasta ystävää tai pidettyä opettajaa.
Tavat ja käsitykset ovat kansan keskuudessa paikallisesti vaihdelleet, on ollut tässä mielessä hajanaisuutta, kun etäisyydet ovat olleet pitkiä, Vasta myöhemmin ne ovat lyöneet itsensä läpi noin niin kuin universaalisti.
Saksalaisessa pyhien kalenterissa on paljon pyhiä, jotka ovat vain tai myös evankelisen kirkon pyhimyksiä. Saksan evankelinen kirkko on 20 itsenäisen saksalaisen maakirkon yhteenliittymä, johon kuuluu luterilaisia, reformoituja ja yhdistyneitä kirkkoja.
Esim.
ja satoja muita, varsinkin sellaisia, jotka ovat myös katolisen kirkon pyhiä.
Amerikkalaiset ovat tuota seuranneet, ja nostaneet sinne myös Juhani (Johan) Raattamaan.
Minun luottamukseni Birgittaan muuten meni kun luin ruotsalaisen käännöksen hänen ilmestyksistään. Vastaan tuli eriuskoisten suhteen vähän samantapaista tekstiä kuin nykyajan profeetan parran seuraajilta. Henki pois, jos… ja sen piti olla Herran sanaa…:-))
Kiitos! Olin jo unohtanut tämän olemassaolo.
Entäs pappismarttyyri Aleksander Helsinkiläinen, jonka nimi usein liturgian lopussa ainakin Uspenskissa mainitaan?
Venäjän kirkko on kanonisoinut hänet, koska hän kärsi marttyyrikuoleman Venäjällä. Ei Hotovitski ollut kuin viisi vuotta Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana. Sitä ennen hän oli New Yorkissa. Hänen viimeinen kirkkonsa oli Moskovan Vapahtajan kirkko. Pyhä marttyyri Aleksander Hotovitski kärsi marttyyrikuoleman vuonna 1937 Solovetskissa.