Pyhien seurassa - keskustelu pyhistä


#41

Marian, Jumalanäidin, ketjussa virisi mukavaa keskustelua Kolmen Marian traditiosta ja Betanian Lasaruksen myöhemmästä elämästä ennen lopullista kuolemaa.
Lasaruksesta on sekä itäinen että läntinen traditio, häntä pidetään sekä Kitionin piispana että Marseillen piispana.

Tästä tulee mieleen vääntö siitä missä apostoli Pietari lopulta oli piispana.

Minua on aina ärsyttäneet nuo väännöt, ne tuntuvat turhilta ja juonenkehittelyyn taipuvaiset aivoni alkavat tietysti raksuttaa kiivaasti.

Piispuus ei ollut heti Jeesuksen kuoleman jälkeen samalla tavalla establisoitunut hierarkinen käsite kuin se on nykyään. Evankelioinnin avainhenkilöt eivät jääneet yhteen paikkaan koska sanaa haluttiin viedä eteenpäin.
Näin ollen sekä Pietari että Lasarus ovat voineet olla piispana useassa paikkaa. Heillä on myös voinut säilyä tiettyjen evankeliointiurallaan merkittävien paikkojen piispuus, vaikka käytännön piispantointa on hoitanut apupiispa. Hautoja saattaa löytyä useasta paikkaa, joko siksi että reliikkejä on todella jaettu useampaan paikkaan, tai siksi että tietyissä paikoissa haluttiin kaivertaa kunniapiispalle muistomerkki vaikka varsinainen hauta olisi muualla.

Apostolien ja muiden heidän aikalaistensa seikkailuja on mukavaa kuvitella, vaikka täysin fiktiotahan se on.

Vanhana Graalin legendojen ihailijana erityisesti Joosef Arimatialainen kiehtoo minua, samoin tarinat läntisen Euroopan evankelioinnista.
Iberian niemimaalla oli jo ollut vuosisatoja kreikkalaisia siirtokuntia, joten sinne meneminen oli luontaista Turkin ja Kreikan evankelioinnin jälkeen. Jännittäviä kohtaamisia tapahtui evankelioijien ja kelttiläisen ja muun heimokulttuurin kanssa.

Iberian niemimaa ja nykyinen Ranska ovat siunattuja tullessaan jo apostolien aikana kristinuskon vaikutuksen piiriin.
Traditio Maria Magdalenan asettumisesta Ranskaan on todella kutkuttava.
Ja tosiaan, espanjalaisen Pilarin Neitsyen tarinan takana piilevä todellisuus on myös mielikuvitusta ruokkiva. Oliko neitsyt Maria sittenkin mukana Kolmen Marian Ranskan retkellä. Incognito, tahallaan sekoittuneena muihin Marioihin.
Alueellahan vaikutti myöhemmin piispana Johanneksen opetuslapsen opetuslapsi Irenaeus, joten fiktiivinen tarina on heti valmis. Alueesta oli jo Johanneksella tietoa, sekä apostoli Jaakobilta tullutta että mahdollisesti Marialta ja muilta saatua ja näin Irenaeus luultavasti kuuli alueesta osittain Johannekselta tulleen tiedon kautta.

Maria Magdalenan, apostolien apostolien, syvällinen rukouselämä Ranskassa erakkoluolassa on toiminut hyvänä tukena lännen kirkon rakentumiselle.

Vähänhän tämä kuulostaa Arthurin Pyöreän Pöydän ritarien tarinoille, mutta mielekkäällä tavalla tekee apostoleista ja heidän työtovereistaan, Jeesuksen aikalaisista, eläviä hahmoja ja historiasta tekemisen ja työn täyteistä, gallerioiden hagiografisen patsastelun sijaan.


#42

Se, mitä tässä kertoilet, on minulle, luulen, ennestään tuntematonta. Mutta väkisinkin tulee mieleen, että onko näillä kertomuksilla joku osuus niihin hieman erikoisiin teorioihin, joita taannoin n. 80-luvun aikoihin eräät vaihtoehtohistorioitsijat kehittelivät. Eli että esim. Jeesus ei kuollut ristillä vaan matkusti Ranskaan ja perusti siellä Magdalan Marian kanssa perheen, josta sitten kehittyi Merovingien dynastia.

Oli semmoinenkin alan bestseller ja sen pohjalta tehty dokumentti, jonka kirjoittajat väittivät paikantaneensa Jeesukseen haudan Euroopassa, mutta kun se oli sopivasti yksityismaalla, maanomistaja ei antanut lupaa kaivauksiin.

Huvitin itseäni näillä teorioilla, joista netissäkin sittemmin 90-luvulla oli paljon materiaalia, koska olin lukenut Umberto Econ kirjan Foucaultin heiluri, joka on satiirinen katalogi melkein kaikista suurista salaliittoteorioista, mitä Euroopassa on kehitelty, ja halusin nähdä, missä ‘alalla’ tuolloin oltiin menossa.

No, huomasin olevani ajan hermolla, sillä ei mennyt kuin muutama vuosi, kun Da Vinci -koodi läväytti kaikki nämä spekulaatiot koko maailman silmille. Alkuperäiset ‘historioitsijathan’ jopa yrittivät haastaa Dan Brownin oikeuteen ajatustensa varastamisesta. Eco herrasmiehenä taisi vain myhäillä taustalla.


#43

Totta kai näillä on yhteys kaikenlaiseen tarinankerrontaan aiheesta. Mutta aivan samoin kuin niitä voidaan käyttää purkamaan kristinuskon opetuksia, niitä voidaan käyttää myös uskon vahvistumiseksi.

Espanjan ja Ranskan rannikot eivät olleet mitenkään tuntematon asia juutalaisille. Jo foinikialaisilla oli siellä pysyviä siirtokuntia.

Liian paljon minusta ollaan valmiita kunnioittamaan ortodoksisilla, tai paremminkin bysanttilaisilla, ydinalueilla sijaitsevien paikkojen traditionaalista itseymmärrystä, kun taas lännen traditioita kirkon itseymmärryksestä ja alkuperästä voi vapaasti pitää huuhaana ja keskiaikaisten munkkien lepertelynä. Etelä-Ranska ja Espanja ovat apostolisen perinnön ydinalueita siinä missä Egypti ja Turkki.
Samankaltaista vähättelyä alueensa kristinuskon alkuperän suhteen ovat kokeneet nykyisen Irakin alueen kristityt sekä Irakin pohjoispuolisten alueiden sekä Kaukaasian kristillinen perinne. Näiden alueiden kristillistä historiaa ei torpata legendoiksi vaan harhaoppisuuden historiaksi, vaikka todellisuudessa siellä on ollut todella sinnikästä kristillisyyttä joka on pysynyt hengissä islamilaisen valtakulttuurin alla.

En tiedä mitä oikein pitäisi tehdä tälle kristityissä yhteisöissä sitkeästi elävälle ylimieliselle oman kulttuurin kristillisyydelle, jota kyllä perustellaan oikeauskoisuudella, mutta joka estää kristittyjen suurta joukkoa tuntemasta omaa, valtavaa, historiallista perintöään ja ammentamasta kaikesta kristillisestä rikkaudesta. Tähän on syyllistytty sekä idän ja lännen kirkossa.


#44

Nyt menee jo vähän yli. Nyk. Turkin eli Vähän-Aasian paikkakuntiin viitataan UT:ssa vaikka kuinka monesti, Ilmestyskirjassa on sen seurakunnille osoitettuja kirjeitä, apostolien matkareittejä sen läpi kerrotaan jne., kun taas Espanjasta kerrotaan vain apostolin aikomus matkustaa sinne - Ranskasta ei mainita sitäkään. Kyllä Ranskaan liittyvä perimätieto on paljon myöhäsyntyisempää. Kreikkalais- ja juutalaissiirtokuntien suhteen täytyy olla tarkkana sen suhteen, että paljonko niitä 1. vuosisadalla oikein oli siellä.


#45

Haa, @timo_k paljastaa piiloprotestanttisen suhtautumisensa apostoliseen perintöön. Mitä ei ole Raamatussa, ei ole.


#46

Etelä-Ranska ja Espanja ovat apostolisen perinnön ydinalueita siinä missä Egypti ja Turkki.

Omasta puolestani en voi näitä asioita vähätellä, kun en yksinkertaisesti niistä juuri mitään tiedä. (Tosin asioihin perehtymättömyys on yleensä kasvualustana vähättelylle.)

Ja varmemmaksi vakuudeksi: en väitä sinun liikkuvan jossain Da Vinci koodi -maaston tapaisessakaan. Kommenttini ydin oli se katkeransuloinen muisto, että lueskelin todennäköisesti siihen liittyviä hassuja juttuja samoihin aikoihin Dan Brownin kanssa. Melko varmasti vierailimme samoilla sivuistoilla netissä. Minun kannaltani se oli viihdettä ja ajanhukkaa. Hän teki itsestään miljonäärin.


#47

Itse olen ainakin kahdesti saanut avun muualta ortodoksiselta pyhältä. Olen aika ällistynyt. Juuri äskettäin sain avun.

Noin yleensäkin, saan rukousvastauksia jatkuvasti, mutta suoraan Pyhältä Kolminaisuudelta rukoillen.

Meikäläinen tarvitsee jatkuvaa apua.


#48

Sor Maria Agredalainen kuuluu niiden kristillisten veljien ja sisarten joukkoon joiden kanonisointia toivon ja rukouksin pyydän. Laitan silti tämän viestin hänestä keskusteluun pyhistä, vaikka kanonisointi on edelleen käynnissä. Hänen “pyhyyden tuoksunsa” perinne on vahva kummallakin puolen Atlanttia.

Toivon pääseväni käymään vielä myös hänen kotiluostarissaan Sorian Agredassa.
Luostari kuuluu nykyään hallinnollisesti Aranzazun federaatioon, joka on eri federaatio kuin mihin minulle tutuin konseptionistaluostari kuuluu.

http://www.concepcionistasaranzazu.com


#49

Pitäisiköhän meidän @timo_k elvyttää tämä ystävällismielinen kiista siitä miksi ortodoksit jättävät yleensä mainitsematta että heillä on perimätietoa myös läntisistä alueista.
Ortodoksithan perinteisesti suhtautuvat vakavammin perimätietoon kuin katolilaiset.

Raamatussa ei tosiaan ole paljon viittauksia läntisiin alueisiin, mutta perimätiedossa on. Toivottavasti alamme pitää viimeinkin länttä koskevaa perimätietoa yhtä arvossa kuin esimerkiksi Intian tuomaskristittyjä koskevaa apostolista perimätietoa tai pyhän Markuksen perustamaa Egyptin kirkkoa koskevaa perimätietoa.

Lähde on tässä toivottoman pliisu Wikipedia, mutta ehkä saamme tästä jonkinlaista ajanviete-kiistaa kehitettyä.
Lähden siis siitä että jos itäisiä alueita koskevaan perimätietoon suhtaudutaan arvokkaasti, on kohtuullista että niin suhtaudutaan läntisiä alueitakin koskevaan perimätietoon, eikä pimitetä mitään alueita koskevia tietoja.
Tätä pimittämistä on tapahtunut myös paljon Mesopotamiaa koskien. Ilmeisesti siksi että se jäi muslimien haltuun ja oli valtiollisesti sen jälkeen suurten patriarkaattien, Rooman ja Konstantinopolin, vihollinen.

No niin, perimätietoon, koskien pyhää Aristobulus Britannialaista.
Wikipediassa on oikein oma kohtansa ortodoksisesta perimätiedosta häntä koskien. Siinä mainitaan monia kristikunnassa varsin kuuluisia henkilöitä.

Ortodokseilta pyydän tosiaan kommenttia siitä miksi ette yhtä innokkaasti esittele länttä koskevaa perimätietoanne kuin itää koskevaa.

Orthodox tradition
Orthodox tradition says Aristobulus was the brother of the Apostle Barnabas, of Jewish Cypriot origin. Like Barnabas, he accompanied Saint Paul on his journeys.[5] He was one of the assistants of Saint Andrew,[6] along with Urban of Macedonia, Stachys, Ampliatus, Apelles of Heraklion and Narcissus of Athens. On his missionary journey to Britain, he stopped to preach to the Celtiberians of northern Hispania.[6] Catholic tradition identifies Aristobulus with Zebedee, father of James and John.[7]

Aristobulus preached and died in Roman Britain.[5] While some orthodox traditions say he “died in peace”,[8] others say he was martyred in Wales.[6] Catholic tradition says he was martyred.[7] The Benedictine monk Serenus de Cressy (1605–1674) maintained that Aristobulus was ordained by St. Paul and died at Glastonbury Abbey in 99; but Michael Alford (author of Fides Regia Britannica Sive Annales Ecclesiae Britannicae) says that Aristobulus was the husband of “Mary” Salome, which makes this date appear too late.[4] Alford gives his death as “the second year of Nero” – 56.[9] Alford also asserts that “It is perfectly certain that, before St Paul had come to Rome, Aristobulus was away in Britain”.[10][11] This is in accord with the date given by Gildas (c. 500–570 AD) that the “Light of Christ” shone in Britain in the last year of Emperor Tiberius.[12] However, George Smith points out that this a misinterpretation of Gildas, and asserts that the Gospel was not preached in Britain before the reign of Claudius.[13]


#50

Wut? Miten niin jättävät? Ainakin viime vuosina länsi-eurooppalaisissa hiippakunnissa tuntuu tulleen muotiin lisätä könttäpäiviä kunkin alueen pyhille. Alla vaikka esimerkki:


#51

Jokaisella ortodoksisella paikalliskirkolla on omat pyhänsä, joita etupäässä muistellaan. Suomen ortodoksinen kirkko ei ole vielä julistanut ketään pyhäksi, mutta me kunnioitamme Karjalassa ja Pohjois-Venäjällä kilvoitelleita pyhiä ns yleiskristillisten pyhien lisäksi. Karjalaisia ja (pohjois)venäläisiä pyhiä ovat mm Karjalan valistajat, P. Serafim Sarovilainen, P. Johannes Kronstadtilainen ja Pyhä Ksenia Pietarilainen. Yleiskristillisiä pyhiä ovat apostolit, tärkeimmät marttyyrit ja askeettiset kilvoittelijat sekä suuret esipaimenet mm Pyhä Nikolaos.

Esim kreikkalaisilla on aivan eri pyhät kuin meillä. Ortodoksien seminaarin kirkko tuli lahjana Ekumeenisesta patriarkaatista. Sieltä tuli mm ikonostaasi-ikonit ja tapetille maalatut seinämaalaukset, jotka sitten liisteröitiin kirkon seiniin. Seminaarin kirkossa voi sitten ihmetellä noita suomalaisille tuntemattomia, mutta kreikkalaislle hyvin tuttuja pyhiä. Kun ortodoksisuus yleistyy länsimaissa kaivetaan esiin mm Irlannin ja Britannian muinaiseen kristillisyyteen kuuluneet pyhät.


#52

No eivät ne nyt sentään aivan eriä ole, kun on mm. p. Georgios, Dimitrios, Romanos, Johannes Edelläkävijä, Helena jne. Isoimmat ikonit ovat tapahtumaikoneja. Ja kyllä suomalaiset pääsivät vaikuttamaan siihen, mitä seminaarin p. Johannes Teologin kirkon seiniin, kattoon ja ikonostaasiin maalattiin. Ikonit on valittu opetuksellisesta näkökulmasta, siksi siinä on yleisortodoksisesti merkittäviä pyhiä eikä niinkään paikallisesti merkittäviä pyhiä. Sellaisiahan on täällä vähän vaikea maalata, kun meillä ei ole ketään omia pyhiä.

Mutta aivan samoin kuin Suomessa ei muistella kaikkia kreikkalaisia pyhiä, ei heidänkään kirkkokalentereissaan ole mainintoja pyhistä Karjalan valistajista. Pyhittäjä Serafim Sarovilainen muistaakseni on Kreikankin kalenterissa. Mutta en mene hänestäkään vannomaan. Ainakin hän on Kreikassa jonkin verran tunnettu, sillä hänestä on julkaistu kirjoja kreikaksi.

Mauriina tietysti tietääkin, mutta kaikille luterilaisille tiedoksi: olipa pyhä kanonisoitu minkä tahansa ort. paikalliskirkon toimesta, on hän koko ortodoksisen kirkon pyhä, ei vain oman paikalliskirkkonsa pyhä.

On kuitenkin oma kysymyksensä, keitä pyhiä missäkin paikalliskirkossa muistellaan kultillisesti: siis hänestä ikoneja maalaten, häntä muistellen, hänen muistopäiväänsä juhlien, hänelle muistotropareita sepittäen jne. Hommahan menee niin, että jos joku henkilö koetaan pyhäksi, silloin häneltä aletaan pyytää esirukouksia, hänestä aletaan maalata ikoneja, häntä aletaan muistella jne. Tällöin syntyy tarve antaa hänestä hyvä todistus kanonisoimalla hänet.

Jos henkilöä ei aktiivisesti muistella, ei kanonisoinnillekaan ole tarvetta. Suomalainen luonne on kuitenkin sellainen, että täällä ei haluta tehdä mitään “turhaa”. Senpä takia suomalaiset eivät muistele ketään paikallista pyhää, koska suomalaisten mielestä henkilö pitäisi ensin kanonisoida ja sitten vasta on lupa muistella kultillisesti ja maalata ikoneja jne. Näin ollen ketään ei kanonisoida, koska ei ole muistokulttia, ja ketään ei muistella, koska ketään ei ole kanonisoitu. Suomalainen ei halua tehdä turhaa työtä pyytämällä esirukouksia henkilöltä, jota ei ole kanonisoitu. Ja vastaavasti ei haluta turhaan kanonisoida ketään, kun ketään ei kerran erityisemmin muistella eikä kenenkään kunnioittamisen ympärille ole muodostunut luontevaa kultillista muistelua.

Jos minkä tahansa ort. paikalliskirkon jossain päin maailmaa kanonisoiman pyhän muistopäivän troparit kuitenkin jostain löytyvät tai käännetään, niin silloin meidänkin on tosiaankin lupa luottaa siihen, että on ihan ok muistella ko., Suomessa tuntematonta pyhää.


#53

En taida jaksaa, sorry. Kysymys lienee vain siitä, että ihmiset muistelevat oman alueensa pyhiä. Jos lännessä ei ole paljon ortodokseja, ei silloin paljon sen alueen pyhiäkään muistella. Poikkeuksiakin on. Esim. p. Maria Pariisilainen on melko hyvin tunnettu ortodoksien keskuudessa. Mitä tulee apostoleihin liittyvään läntiseen perimätietoon, olen yhä sitä mieltä, että niistä tulee usein myöhäsyntyinen, epäuskottava vaikutelma; ikään kuin olisi sepitetty legendoja aitojen perimätietokertomusten mallin mukaan, mutta yksityiskohtia lisäten. Itäinen perimätieto apostoleihin liittyen on fragmentin omaisempaa, mikä tekee siitä omissa silmissäni uskottavamman oloista.


#54

Mikähän saa sinut ajattelemaan näin? En oikein tiedä mikä voisi olla fragmentinomaisempaa kuin läntinen perimätieto apostolisesta toiminnasta.
Lähteet ovat ihan samankaltaisia kuin idässäkin eli tietyt kirkkoisät esim. Hippolytus Roomalainen, Tertullianus, Irenaeus sekä paikalliset pyhimyskalenterit.
Varhaista perimätietoa sotkee lännessä se että täällä ei ollut vielä 1. vuosisadalla valmiita tapoja luoda ja säilyttää kirjallista aineistoa niin kuin sen aikaisen maailman sivistysalueilla idässä.

Osansa perimätiedon vähättelystä ovat tehneet prostestanttiset liikkeet eri puolilla Eurooppaa. Tuntuu tosiaan melkein siltä että jotkin voimat haluavat pyyhkiä pois Euroopan apostolisen historian. Lännen kirkko tunnusti kyllä ihan virallisestikin (mm. Firenzen kirkolliskokouksessa) että Brittein saarten kirkko on vanhemmuudessaan ensimmäisin, mutta sekin osa kirkosta tipahti unohdukseen Anglikaanisen kirkon eron myötä, jolloin tietysti taas yhteydet muun Euroopan kristillisyyteen hämärtyivät ja Brittein saarten hieno, kelttiläisperäinen luostaritoiminta näivettyi ja taas saatiin yksi syy leimata tyhmien munkkien saduiksi luostarien säilyttämä tieto läntisimmän kirkon osan historiallisista vaiheista.

Länsi-Eurooppa oli kulttuurisesti melko takapajuista verrattuna Lähi-itään ja Kaksoisvirtainmaahan, mutta alue oli kyllä sivistysmaiden hyvin tuntema, erityisesti foinikialaisten kaupankäynnin ansiosta.

Niistä kahdestatoista kirkkoisä- ja puhimyskalenterifragmenteissa mainitaan läntistä apostolista toimintaa koskien Filip, Jaakob vanhempi ja Simon Selootti. Pyhä Aristobulus identifioituu 70 apostolin joukkoon.
Simon Selootti mainitaan kanaanilaiseksi, liekö hänelläkin ollut foinikialaiseen kulkemisperinteeseen yhteys kun uskaltautui lähtemään länteen Heraklionin tielle.

Kelttien heimojen liikkeiden historiantutkimuksen yhteydessä on ollut viime aikoinakin kiinnostusta ottaa kantaa apostoliseen toimintaan lännessä. Heidän asuinalueensa Pohjois-Espanjassa ja Brittein saarilla ja kirjallisesti jo Aristoteleksen dokumentoima kulkureitti nyky-Italiasta Atlantin rannikolle (Heraklionin tie) ovat yhteydessä niihin reitteihin mitä foinikialaiset, ja myöhemmin apostolinen toiminta käytti. Paljon on esimerkiksi parjattu keksinnöksi Iberian niemimaan perinnettä seitsemästä Pietarin ja Paavalin Roomassa vihkimästä “apostolista”, piispasta, mutta heihin viitataan todellisena mahdollisuutena silloin tällöin kelttitutkimuksessa.


#55

Ehkä minun pitäisi seurata ortodoksisia pyhien kunnioittamis-trendejä vähän tarkemmin.
Tämähän näyttää hyvältä.
Näinä aikoina kirkon ei olisi varaa olla ihan niin paikallinen ja nurkkakuntainen kuin se on ehkä lännessäkin tottunut olemaan.

Suomessa on hyvä kun katolisessa kalenterissa on pyhiä ympäri maailmaa (koska omia pyhiä ei juuri ole). Kannattaisin tällaista mallia pyhimyskalenterien globalisaatiosta enenevässä määrin kaikkialle.


#56

Kaikki ensimmäisen vuosituhannen pyhät ovat pyhiä myös ortodoksisessa kirkossa, vaikka olisivat vaikuttaneet lännessä.

Synaksarion 16.3.:

"Pyhä apostoli Aristobulos, Iso-Britannian piispa

Pyhä Aristobulos eli ensimmäisellä vuosisadalla. Hän kuuluu Herran seitsemänkymmenen opetuslapsen joukkoon ja pyhä apostoli Paavali mainitsee hänet kirjeessään roomalaisille (16:10). Joidenkin tietojen mukaan Aristobulos olisi ollut sama henkilö kuin pyhien apostolien Johanneksen ja Jaakobin isä Sebedeus.

Pyhää Aristobulosta kunnioitetaan Britannian apostolina. Tradition mukaan Aristobuloksen Britanniaan lähetti apostoli Paavali. Sikäläisiä asukkaita pidettiin raakalaisina, mutta enimmäkseen he antoivat Aristobuloksen toimia rauhassa. Muutaman kerran he tosin kohtelivat kaltoin pyhää apostolia, joka raahattiin julkiselle aukiolle ja kansanjoukkojen pilkattavaksi. Aristobulos kesti kuitenkin kaikki vaikeudet. Hän vaelsi ympäri Britanniaa, opetti kansaa ja perusti kirkkoja, joihin hän vihki pappeja ja diakoneja. Aristobulos sai ilmeisesti nukkua kuolonuneen rauhassa, joskin eräiden lähteiden mukaan hän kärsi marttyyrikuoleman.

Pyhää Aristobulosta muistellaan myös 31.10. eräiden toisten apostoli Paavalin mainitsemien opetuslasten kanssa sekä 4.1. Herran seitsemänkymmenen apostolin joukossa."


#57

Kyllä, tästä olen tietoinen että ortodokseihin kannattaa luottaa jos puhutaan vanhimman perimäitiedon säilyttämisestä.
Kysymys on kai siitä että länsi voisi opetella kunnioittamaan enemmän vanhinta perinnettään eikä ns. kuningaspyhimyksiä, niitä jotka ovat perustaneet kristillisyyttä tunnustavia valtioita. Viittaan tähän ilmiöön mikä Suomessakin toteutuu piispa Henrikin kohdalla. Koetaan tärkeämmäksi kunnioittaa organisoitumiseen ja valtioihin liittyviä pyhiä kuin vapaata kristillistä toimintaa. Tämä on sitä uskonnon politisoitumista. Euroopan erityisen nationalistinen historia puskee päällimmäiseksi tässä.
Brittein saarten ero muun Euroopan kirkollisesta perinteestä on kyllä ollut tuhoisaa. Osansa ovat varmasti tehneet ryöstelevät viikingit. Siellä olisi ollut luostareissa vanhinta tietoa tallessa.

Nykyäänhän on muuten Ranskassa kelttiläinen ortodoksinen kirkko. Sen on tunnustanut muistaakseni joku syyrialainen pre-khalkedonilainen patriarkaatti. Olen ottanut sen lievästi “hihhulina” ilmiönä, mutta sympaattinen se kyllä on.

Keskiaikainen trubaduuriperinne taas on käyttänyt vanhaa perimätietoa vapaasti ja sepittänyt hienoja legendoja jotka ovat kyllä siirtäneet tietoa mutta vieneet uskottavuutta.


#58

Käynnistä täällä alkoi minun foinikialaisreittien ja kelttikristittyjen tutkimus.
Heillä on edelleen melko hyvä kirjasto ja historiantutkimusta omasta alueesta 2. vuosisadalle asti.


#59

Minusta nurkkakuntaisuus on paikalliskirkossa ihan luonnollista. Iberiassa iberialaisten tavalla jne. Toki Suomessa voisi muistaa Karjalan valistajien lisäksi Skandinavian valistajia Ansgaria, Sigfridiä, Olavia ja mitäs näitä muita olikaan.


#60

Kalifornialainen ortodoksinen koptikirkko on koonnut mittavasti perimätietoa Länsi-Euroopan apostolisesta toiminnasta.

https://stpeterandstpaul.org/index.php/multimedia/articles/39-the-apostles-in-britain