Näinhän se ihannemaailmassa menisi kaikkien kristittyjen osalta. Siis että kaikki eläisivät uskoa ja hartautta oman kirkkonsa yhteydessä ja siitä huolimatta kunnioittaisivat muita kristittyjä.
Kuten yllä voit lukea, niin kirkolliskokousten päätökset eivät ole ainoa “ säilytettävä” asia.
Joku voisi sanoa, ettei ole mitään luterilaista kastetta. Nimittäin on vain yksi kaste, ortodoksinen. Luterilaisessa kirkossa saatua kastetta voidaan pitää “ kyllin ortodoksisena”.
Niin ja tämä auttaa ymmärtämään kokonaisuutta suhteessa muihin kirkkoihin. Kysymys on juuri siitä, että ortodoksien mukaan on vain yksi kaste. Hieman saivartelit, vaikka tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse, eli kyseessä ei ole “luterilainen kaste“ vaan luterilaisessa kirkossa suoritettu ja vieläpä luterilaisten suorittama kristillinen kaste, joka on yleensä vauvojen valelukaste. Yksi kaste.
Olen kuitenkin käsittänyt, että asia on viime kädessä paikallisen piispan käsissä, eli joissakin tapauksissa ortodoksiseen kirkkoon liittyjän tulee käydä myös kasteella, joka on aikuisella upotuskaste ja jostakin kuulin että mieluiten meressä. Joissakin kirkoissa on iso kasteallas, olen sellaisen nähnytkin.
Siitä olen varma, että ylimielinen asenne ei ole ortodoksisen eetoksen mukaista, vaan se on hiljaisuutta ja nöyryyttä. Ja ortodoksinen spiritualiteetti on syvää hartauselämää eikä maailmallisen menon suosimista ja esimerkiksi maailmallisten rokkibändien idolatriaa, joka on ilmiselvää epäjumalanpalvontaa.
Voisiko olla niin, että teilläkin on uutuuksia, jotka vain ovat paljon vanhempia uutuuksia kuin joidenkin muiden uutuudet?
4 viestiä yhdistettiin ketjuun: Kasteen pätevyyden kriteerit
Olkaa ystävälliset ja vaihtakaa ketjua jos tämä ketju alkaa rönsytä kastekäytäntöihin.
Kasteen pätevyyden kriteerit - Oppi - Usko ja rukous
Nämä siirsin, enkä muuta voi.
D
Sanoisin kyllä, että Maria on Tabernaakkeli, Jumalan totisen läsnäolon paikka, hän kantoi sydämensä alla Jumalaa ja pyhittyi sitä kautta. Kristus on taas Armonistuin, joka on tabernaakkelin sisällä.
Raamatun allegorisissa ja typologisissa tulkinnoissa on harvemmin vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Pyhimyksistä sanoisin, että he eivät ole kuolleita vaan eläviä, kaikki Kristuksessa poisnukkuneet.
Meillähän on muuten P.Henrikin lisäksi myös toinen marttyyripiispa, hänen seuraajansa Rodolfus, jonka kuurilaiset pakanat tappoivat. Hänestä olisi syytä puhua enemmän.