Sleyn ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhde
9 x 31.1.2026
(linkitys vaikeuksia)
On siis kysymys Raamatun aseman sitovuudesta, muussa kuin pelastusasiassa. Monelle Pieper esim. on tässä väärässä. Raamattua ei ole tarkoitettu sellaiseksi, kun esim. Pieper vaatii. Raamattu on selkeä vain ydinkysymyksessä eli pelastuksessa. Raamattu ‘ajaa’ yksin Jeesusta Kristusta, ei ole sitova ohje ja lakikirja muissa asioissa. Sivuasiat erottavat ja eksyttävät pääasiasta. Tämä on myös Raamatun ja Koraanin ero. Meillä on uskonvanhurskaus ja vapaus pitää se mikä hyvää, armollista ja totuudellista on. Raamatun ajan käytännöt eivät riitä eivätkä sido mitenkään maallisen regimentin (mihin kirkotkin kuuluvat) asioihin. Maailma muuttuu, mutta ei Jumala eikä Sana. Raamattu on edelleen yhtä aikaa inhimillinen ja Jumalallinen ja tutkittavissa, sovellettavissa kehällisissä asioissa. Ei ollut Uudessa Testamentissa pappeutta ollenkaan siinä kulttuurissa yms. Raamattu ei kerro mitään pappeudesta sellaisena kuin se nykyisin on virkana. Ei ole tarve osata teurastaa eläimiä. Kulttuuri täysin muuttunut ja naispappeus yhdessä miespappien kanssa on oikein ja hyvää, tarpeellista Jumalankin edessä. Syntiä on ruveta noudattamaan Jeesuksen täydellisyyden rinnalla lakeja ja asetuksia. Vapaus hyvään on Raamatun ylin ohje. Teologien pitäisi osata jaksaa kirjoittaa tästä eikä minun, mutta ei, koska vääryys tyrmää ja joutuu riitoihin lakihenkisten kanssa.
(Kansankirkkomme on ehkä pääosin luopunut uskosta, mutta hallinnollinen regimentti sillä on jäseniinsä.)
Suosittelen kertaamaan myös Kallis Hunajanpisara -vihkosen ymmärrykseksi, mikä on tärkeää tässä ja mikä ei.