Raamattu on vaikea kirja

Raamattu
62

Barthin massiivisessa tuotannossa on käsitelty sakramentaalista uskoontuloa ja muitakin vaihtoehtoja ja synteesejä. Kuitenkaan hänen uskoontulojulistuksensa päämäärä ei ole katolinen taivas tai se osa magistero della chiesa eli RKK:n (kat. kirkko) peruuttamaton totuus, että kaikki valo mitä taivaallisiin tulee, on RKK:lta. Tämä on ehdottomuus, josta Przywara ei voi kieltäytyä, kuin paavin erikoisluvalla, tai sanoa toisin. Jesuiittana Przywara nautti erikoisjärjestelyistä, jotka jesuiitoille oli mahdollisia yleensäkin.
Seurakuntaamme Italiassa on tullut katolisia pappeja, jesuiittoja, jotka esittivät katolisuudesta luopumista. He tulivat julki tavoilla, josta voisi monta kertomusta kirjoittaa. Olen näitä ollut itse todistamassa.

Eli ‘eri Tie’ määrittelyni perustuu katolisen kirkon luovuttamattomiin perusteihin ja Barthin reformoitu-kirkon perusteihin.

Silti ainakin toinen on voinut luopua edustamansa kirkon opista tai osittain siitä.

63

Pyhän Hengen kaste on voimaksi uskovalle ja se on keskeinen järjestely taivaasta. Se johdattaa sisäisesti tyydyttävään elämään. Pyhän Hengen kaste on Tuli ja Voima Jeesuksen todistajille. Pyhän Hengen kasteen kokeneille kuuluu kehotus täyttyä Hengellä, joka saatetaan verrata humaltumiseen muuhun mielentilan kohottavaan aineeseen.
Helluntaina yli kolmetuhatta uskoontullutta tulivat kastetuksi vedessä ja Pyhällä Hengellä.
“Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” kysyi Paavali Efesossa. Eli Pyhän Hengen kaste on Voima, olla Jeesuksen todistaja.

Mielestäsi “Pyhän Hengen kaste” on vain ilmaisu tälle samalle asialle". Se ei ole mitään ‘vain’, vaan Voima, jossa koko maailma on saavutettu. Ei ole kysymys mistään vain helluntalaisten kokemuksesta, vaan uudestisyntyneille tarkoitetusta Voimasta.

Ymmärsin, että ymmärrät minun sanoneen "Usko ei ole mikään viimeinen ehto “sinun pitää vain uskoa”.
Tässä lausumassasi ei mielestäni ole varsinaista mieltä, enkä siksikään ole uskomista noin ilmaissut.

64

Varmaankin näinkin, mutta miten tämä vanhurskauttaminen sitten tarkoittaa siinä onkin sitten hajontaa. On olemassa 27000 tuhatta erilaisista luterilaista kirkkokuntaa, joten minkä valitsisin. Tässä takana on luterilainen muotoperiaate. Lisäksi vanhurskauttaminen on eräs artikla muiden artikloiden joukossa. Raamatun avain ei ole selvä vanhurskauttamisoppi, se voi olla eräs avain eri tekstikohtiin, mutta ei ainut. Takana tälläisessä ajattelussa, että vanhurskauttamisopin tulee ratkaista kaikki, on se, että uskon asioissa pitää olla varma, tämä taas johtaa Lutherin aikaiseen ajatteluun, että Jeesus tulee pian ja Paavi antikristus saa tuomion, siksi uskon asioissa ei tule olla epävarma.

65

Valitse se, joka opettaa samoin kuin Raamattukin, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

Room 4:4-6: “Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:”

Kaikki muut uskontokunnat, olkoot niitä nyt vaikka mainitsemasi 27000 ja kantakoot ne mitä nimeä tahansa, jotka eivät pitäydy tähän, sekoittavat tekoja vanhurskauttammiseen ja ovat siten poikkiteloin suhteessa Jumalan sanaan. Meidät ihmiset on jo täysin sovitettu Kristuksen teossa, ja usko tähän tekoon omistaa tämän teon, ei mikään muu. Vaikka jäisit yksin tämän käsityksesi kanssa, että olet jo täysin sovitettu Kristuksen teossa, saat olla täysin varma, että asia on näin, vaikka kaikki muut olisivat sinua vastaan.

2Kor 5:19: “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.”

66

Jos tarkoitat teosta Sielusta ja ylösnousemuksesta, kreikantaitoiset ovat pitäneet suomennosta huonona ja suorastaan harhaanjohtavana.

1 tykkäys
67

En poistanut. Viestisi on näköjään liputettu piiloon, mutta ei minun toimestani.
En saa kiinni kaikesta mitä kirjoitat. Osittain kyse lienee lähtökohtien erosta mutta osin vaikuttaa siltä että olet elämässäsi aika paljon käyttänyt muita kun äidinkieltäsi, joten moni kohta jää hiukan hämäräksi muille.

Kuitenkin näyttää siltä että pidät aitoina kristittyinä ainakin osaa katolilaisista ja luterilaisista. Se on ilo. Vähän hämmentäviä olivat siihen nähden kommentit joissa eroteltiin kirkko ja Jeesuksen seuraajat.

68

Mutta myös oma ilmaisuni on kankeaa. Varsinkin tänään. Jatketaan joskus jos tarvetta ilmenee.

69

Se on hyvä se, ettet se ollut sinä. Epäilen tietokonetta.

Kommenttisi pituus ja paneutuneisuus mielestäni kertoo, että olet hyvinkin ymmärtänyt minun kirjoittamani. Siksi rohkenenkin sanoa, että itse asia ei miellytä, eli sitä ei ymmärrä muuten kuin kielteisesti. Yritän kuitenkin kirjoittaa suomeksi, vaikka kehittyneisyyttä, esim. akateemisesti, yleensä korostetaan käsitettävillä ja käsittämättömillä latinalais-englantilais-väännöksillä.

Ajallinen viitekehys ei tiukasti ottaen kerro sydämen tilasta. Siksi uskova ei voi liittää itseään Kristukseen vain kuulumalla esim. helluntaiseurakuntaan.
On kuitenkin tehty jopa tutkimuksia, mihin ryhmittyvät todelliset Jeesuksen seuraajat ja heitä uskoviksi kutsutaan. Pelkästään käytännön syistä olen kokenut selkeyttäväksi kertoa että olen niinkutsuttu helluntalainen.
Iranissa, jossa minulla oli monta vuotta toimisto, minun suosituksekseni kerrottiin uskonnollisten ja ministeriön edustajien edessä henkilöksi, joka uskoo Jeesukseen ja että olen helluntalainen. Eli siellä helluntalaisuuteni hyväksyttiin vähintään yhtä hyvin, kuin tällä foorumilla.

70

Oikeastaan pointti ei ollut tuossa minkä valitsisin, vaan enemmänkin siinä, että ainut Raamatun ymmärtämisen avain ei rajoitu vanhurskauttamisoppiin.

71

Kun puhutaan vanhurskauttamisopista, puhutaan silloin kristinuskosta, sillä kristinusko ei ole mitään muuta kuin kuin Jumalan ilmoitus siitä, kuinka ihminen vanhurskautuu Jumalan edessä ja pelastuu Kristuksen täytetyn työn varassa. Ilman oikeaa tietoa tästä opista, ihminen on aina epäilyksessä sen suhteen, missä oikea kirkko on ja tähyilee sinne ja tänne. Näin kristinuskon ja Raamatun ymmärtämisen avain on nimenomaan oikea vanhurskauttamisoppi, sillä ilman sitä et voi olla kristitty, etkä siten myöskään ymmärtää kristinuskoa.

1 tykkäys
72

Minäkin ihmettelen tätä. Sinä olet usein kirjoittanut samaa, mutta en ymmärrä, miksi ihminen luopuisi uskosta viikoittain, päivittäin, tunneittain. Eihän hän muuten voisi tulla yhä uudestaan ja uudestaan uskoon. Mitä sinä tällä tarkoitat?

1 tykkäys
73

Vanhurskauttamisessa on kaksi puolta: vanhurskaaksi julistaminen ja vanhurskaaksi tekeminen. Luterilaisia tunnustuskirjoja voi lukea siten, että vanhurskaaksi julistaminen ei ole vain punktuaalinen tapahtuma (tulin uskoon 4.5.1968 klo 12:42 ja that’s it), vaan vanhurskauttaminen on samalla vanhurskaaksi tekemistä. Sama vanhurskauttamisen hetki, se kun Jumala julistaa syntisen vanhurskaaksi ja lahjoittaa uskon aktualisoituu monessa kohtaa ihmisen historiassa. Analogia löytyy Raamatusta. Kun Jeesus kastettiin, taivaasta kuului ääni “Tämä on minun rakas Poikani”. Kun enkeli ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä, niin viesti oli about sama “…häntä kutsutaan Jumalan pojaksi”. Jeesus ei tullut Jumalan Pojaksi minään tiettynä hetkenä. Jeesus on Jumalan poika iankaikkisesta iankaikkiseen. Nuo hetket joita Raamatussa kuvataan ovat saman tapahtuman monta eri ilmentymää historiassa. Jossakin Poika syntyy kun Isä niin sanoo ja tuo Jumalan sana tulee todeksi monessa kohtaa historiassa.

Kuten CA V sanoo:" Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee."

Usko on olemisen, ei tietämisen tapa. Eikä varsinkaan mitään tekemistä. Usko ei ole teko. Kun ihminen uskoo, hän on itsensä uskoen, se on hänen olemisensa tapa sillä hetkellä. Kun ihminen on oma itsensä uskoen, hän on siten kuin Jumala haluaisi hänen olevan. Rakastaa lähimmäisiään ja Jumalaa. Sitten ihmine tekee jotain hölmöä. Unohtaa lähimmäisensä ja Jumalan ja on oma itsensä ei-uskoen. Ja taas, sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan PH joka vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala niin hyväksi näkee. Tämä uskoen olemisen ja ei-uskoen olemisen kierre kestää syntymästä kuolemaan. Useimmilla uskoen olemisen määrä lisääntyy vanhemmiten automaattisesti. Mutta joka tapauksessa, usko on aina Jumala työ ihmisessä. Silloinkin kun puhutaan pyhittymisestä l. efektiivisestä vanhurskauttamiseta. Ei tässä ole mitään pingpongia. Ihminen tekee välillä hölmöyksiä. Ja kun ihminen tekee hölmöyksiä, syntiä, niin ihminen ei ole oma itsensä uskoen. Sitten ihminen ei taas tee hölmöyksiä, eli on oma itsensä uskoen ja muistaa jopa kiittääkin Jumalaa siitä.

Vanhurskaaksi julistaminen on kertakaikkinen tapahtuma joka näyttäytyy ihmisen historiassa lukemattomia kertoja, niinä kertoina kun ihminen on taas itsensä uskoen. Forenssinen objektiivinen kertatapahtuma näyttäytyy subjektiivisena uskoen olemisena lukemattomia kertoja ihmisen elämässä.

Uskoon tuleminen on tietenkin huono termi. Mutta ihminen tulee uskoon uudestaan ja uudestaan. Se tarkoittaa uskoen olemista. Uskoontulo ei ole kaikille mikään järisyttävä kokemus. Se on yleensä vain sen tajuamista, että enpä ole nyt ollut oma itseni uskoen. Enpä ole luottanut Jumalaan, enkä ole ollut niin kuin Hän näkisi hyväksi.

D

2 tykkäystä
74

Vaikeaa ja löytyykö Raamatusta?

Ulkolaisperäiset sanat ymmärrän mutta itse asia ei niiden kautta aukea. Olet ajottain hyvinkin kirkas, mutta nyt ei ole niin. Tyhminkin, jolle Jeesus-tie kuuluu, saattaa eksyä.

75

Uskoon tuleminen on ihan hyvä termi jota Raamatussakin käytetään, sitä voidaan käyttää. Forenssien ja subjektiivinen vanhurskaus ei tuo oikeastaan mitään lisää tähän ajatukseen " tulee uskoon uudestaan ja uudestaan". Tässä ajatellaan, että Jumalan käskyjen rikkominen automaattisesti siirtää ihmisen johonkin tiettyyn olotilaan, " Sitten ihmine tekee jotain hölmöä. Unohtaa lähimmäisensä ja Jumalan ja on oma itsensä ei-uskoen ". sitten kun ihminen palaa Jumalan käskyjen noudattamiseen hän " Kun ihminen uskoo, hän on itsensä uskoen, se on hänen olemisensa tapa sillä hetkellä." Tätä tarkoittaa siis tulee uskoon uudestaan ja uudestaan.

Tässä on kristitty määritellään jotenkin omalaatuisesti uskovaksi vasta sitten kun hän täyttää kaikki Jumalan käskyt, tai ainakin osan niistä, sen sijaan niistä poikkeaminen siirtää hänet uskosta osattomaksi, " oma itsensä ei-uskoen". Vanha Johannes kuvaa asian näin;

“Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” ( 1 Jh 2)

Johanneksella ei ole mitään ajatusta siitä, että ihmisen olotila muuttuu uskon olotilasta, asemasta ja että uskon olemistodellisuus Jumalan edessä kokee muutoksen käskyjen poikkeamisen myötä. Tälläistä ikuista ikiliikkujaa Johannes ei esitä. Sen sijaan kristitty tehdessään syntiä säilyttää uskon, mutta katuu tietysti tekojansa joka kuuluu terveeseen kristinuskoon. Siitä ei seuraa effektiivisesti, että nyt hän tuli taas uskoon ja Jumalan " Kuten CA V sanoo:" Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee." tämä on tapahtunut jo paljon aikaisemmin. Kristityn olemistodellisuus on hyvin pitkälle staattinen, “vakio” vaikka jumalallistuminen on kesken.

Aivan eri kysymys on, jos kristitty salaa syntinsä ja salassa tieten tahtoen jatkaa syntistä elämäänsä, kuten vaikka Daavid ( salasi syntejänsä useamman vuoden, ennen Naatanin ilmestymistä).

76

No, minä en ainakaan niin määrittele, enkä sano käskyistä mitään. Jos perseilee ja tekee syntiä, niin silloin ihminen ei ole niin kuin Jumala haluaisi. Ei tämä ole mitään tuomitsemista tai syyllistämistä. Asia on minun osaltani tässä.

D

77

Käskysitä näytät kuitenkin puhuvan

Tässä vetoat ns. kultaiseen sääntöön joka on käskyjen tiivistelmä. Joten on vaikea uskoa, että et puhu käskyistä jos kerran niistä puhut. Kirjoittaamaasi on muuten vaikea toisin ymmärtää.

78

EN puhu käskyistä. Puhun synnistä. En käytä käsky sanaa. Syntiä on se, mikä erottaa Jumalasta ja lähimmäisestä. En puhu kultaisesta säännöstä. Puhun rakkauden kaksoiskäskystä. Kultainen sääntö kuuluu “Kaikki mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille”. Voisitko ystävällisesti osoittaa missä sanon niin.

Sovitaanko että kirjoitan niin kuin kirjoitan, koskapa sinä tunnut joka tapauksessa lukevan ne jotenkin miten itse haluat ja lisäät kirjoittamiini asioihin omia oletuksiasi ja…

…antaa olla.

D

1 tykkäys
79

No en tiedä miten tämä taas pitäisi ymmärtää, en puhu käskyistä ja puhun käskyistä? On vaikea pysyä ajatuksiesi perässä. Joka tapauksessa kannataa puhua mahdollisimman selvästi niin lukijoiden on helpompi ymmärtää.

Esittämäsi

on kuitenkin vaikea perustella, ehkä se on oma kehittämäsi teoria kristitystä ja hänen olemistodellisuudesta.

80

SInä vääristelet jatkuvasti minun sanomisiani. Leikkaat ja liimaat lauseitani peräkkäin ja sotket itse pakkaa omalaatuisilla tulkinnoillasi. Tartut irrelevantteihin asioihin ja alat ohjeistamaan ja opettamaan, vaikka itse teet asioista vaikeita.

Voisitko nyt vastat missä puhun kultaisesta säännöstä? Kultainen sääntö ei ole käskyjen tiivistelmä.

Tai anna olla.

D

1 tykkäys
81

Sinun pitäisi todentaa tämä eikä rakentaa evidenssiä. Mielestäni teoriasi on ongelmallinen ihminen tulee uskoon uudestaan ja uudestaan. En ole ainut joka on kiinnittänyt tuohon huomiota. Tässä ei ole kysymys siis muusta. Kultaisen säännön voin korjata, puhuit siis rakkauden kaksoiskäskystä jos tarkkoja ollaan. Kaikki käskyt tosin liittyvät toisiinsa ja ne tiivistävät toinen toisiaan.