Olen sitä mieltä, niin kuin sanoin myös täällä, että moraalin noudattaminen moraalin itsensä vuoksi on vaihe hengellisessä kehityksessä. Kirkon yhteisön - ei vain viran - rooli totuuden etsimisessä on osa tätä kehitystä. Siitä ei päästä eroon koskaan, mutta se muuttuu. Yhdessä vaiheessa ihminen tekee, mitä pappi sanoo, koska pappi sanoo niin, jossain toisessa vaiheessa pappi ei ole enää moraalinen auktoriteetti vaan hengellinen ohjaaja.
Minusta Herran sana, älkää antako nimittää itseänne isäksi, tarkoittaa tätä. Papin tulee olla altis ymmärtämään, että jotkut etsivät hänen apuaan voidakseen luopua vapauden sietämättömästä keveydestä. Pappi, joka tiputtaa uskovaisen tähän kuiluun, ja kieltäytyy ohjaamasta hellästi, toimii väärin. Samoin pappi, joka kerää omien seuraajien joukkoa,eikä vapauta uskovaisiaan. Minusta tämä on taakka, joka papin on kannettava: erilaiset kehitystasot hengellisessä kehityksessä.