Lyhyesti sanoen asia on tiivistetysti niin, että sovituksessa me kuolemme yhdessä Kristuksen kanssa ja ylösnousemme hänen kanssaan kuolemasta vanhurskautuksessa. Kaiken tämän me omistamme uskolla, jonka vaikuttaa Jumala kasteessamme.
Koko homma on Kolminaisuuden sisäinen asia, eikä vaadi meiltä yhtään mitään.
Määre “omassa itsessään” (kr. en hautoi) tekee tästä taistelusta vielä merkillisemmän ja loistavamman. Se osoittaa näet, että niin valtavien asioiden täytyy tapahtua yhdessä ainoassa persoonassa, Kristuksessa: kirous, synti ja kuolema tuhotaan, mutta siunaus, vanhurskaus ja elämä pannaan niiden tilalle. Koko luomakunta muutetaan yhdessä henkilössä muuksi! Jos luot katseesi tähän henkilöön, näet, että synti, kuolema, Jumalan viha, helvetti, Perkele ja kaikki paha on voitettu ja surmattu. Mikäli siis Kristus armollaan hallitsee uskovien sydämessä, siellä ei ole yhtään syntiä, kuolemaa eikä kirousta. Mutta missä Kristusta ei tunneta, siellä nuo viholliset pysyvät vallassa. Kaikki, jotka eivät usko, ovat myös vailla tätä siunausta ja voittoa. Meidän voittommehan on usko, niin kuin Johannes sanoo.
Jumala ei ylipäänsä muista mitään, jos asiasta tarkasti puhutaan. Muistaminen on inhimillinen kognitio. Tietysti sanaa voidaan käyttää antropomorfisena vertauksena. Mutta koska Jumala ei ole ajallinen vaan iankaikkinen ja muistaminen on ajallista, mitään varsinaista muistamista ei ole. Jumala näkee meidät, ei jonakin hetkenä, vaan kokonaisuutena.
Hetkinen Raamatun lukemiseen -kirjasessa menee tällä hetkellä Johanneksen ilmestys. Tänään siinä oli Keijo Rainerma tehnyt aika mielenkiintoisen tulkinnan kohdasta
Ilm. 9:1-21
1 Viides enkeli puhalsi torveensa. Silloin minä näin, että taivaasta oli pudonnut maahan tähti. Sille annettiin syvyyden kuilun avain, [Luuk. 10:18; Ilm. 8:10]
2 ja se avasi tuon syvyyteen vievän kuilun. Kuilusta nousi savua kuin suuresta uunista, ja savu pimensi auringon ja ilman. [2. Moos. 19:18; Joel 2:2]
3 Savusta levisi maan päälle heinäsirkkoja, ja niille annettiin sama valta kuin on skorpioneilla maan päällä. [Hes. 2:6; Luuk. 10:19, Luuk. 11:12]
4 Niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa kedon ruohoa eivätkä mitään muutakaan vihantaa eivätkä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole otsassaan Jumalan sinettiä. [Ilm. 7:3]
5 Heitäkään ne eivät saaneet tappaa, ainoastaan piinata viiden kuukauden ajan. Tuska, jonka ne ihmiselle tuottavat, on samanlainen kuin skorpionin piston tuottama.
6 Sinä aikana ihmiset etsivät kuolemaa mutta eivät löydä, he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä. [Job 3:21]
7 Heinäsirkat olivat näöltään kuin taisteluun varustettuja hevosia. Niillä oli päässään kullalta kimaltavat seppeleet, niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot, [Joel 2:4]
8 ja niillä oli naisen tukan kaltainen tukka. Niiden hampaat olivat kuin leijonan hampaat, [Joel 1:6]
9 ja niillä oli rintapanssarit, jotka olivat kuin rautaa. Niiden siivistä lähti samanlainen jyminä kuin sotavaunuista, joita monet hevoset täyttä laukkaa vetävät taisteluun. [Joel 2:5-7]
10 Niillä oli pyrstö ja pistin kuin skorpioneilla, ja pyrstöllään ne saivat tehdä ihmisille pahaa viiden kuukauden ajan.
11 Kuninkaanaan niillä oli syvyyden enkeli, hepreankieliseltä nimeltään Abaddon, kreikankieliseltä Apollyon.* [Hepreankielinen nimi Abaddon merkitsee ‘tuho’, ‘tuonela’, kreikankielinen Apollyon ‘tuhoaja’.]
12 Ensimmäinen voi-huuto on ohi. Mutta sen jälkeen tulee vielä kaksi huutoa. [Ilm. 8:13, Ilm. 11:14]
13 Kuudes enkeli puhalsi torveensa. Silloin kuulin, kuinka Jumalan edessä olevan kultaisen alttarin sarvista tuli ääni, [Ilm. 8:3]
14 joka sanoi kuudennelle torveaan soittaneelle enkelille: “Päästä irti ne neljä enkeliä, jotka ovat kahleissa suuren Eufratvirran rannalla.”
15 Niin päästettiin irti nämä neljä enkeliä, jotka olivat valmiina tätä tuntia, päivää, kuukautta ja vuotta varten: niiden oli määrä surmata kolmannes ihmiskunnasta. [Ilm. 8:7-12]
16 Niillä oli ratsuväkeä kaksikymmentätuhatta kertaa kymmenentuhatta sotilasta; minä kuulin joukkojen lukumäärän. [Ilm. 7:4]
17 Tällaisia olivat näyssäni ratsut ja ratsastajat: niillä oli tulipunaiset, savunsiniset ja rikinkeltaiset rintapanssarit, ja hevosilla oli kuin leijonan pää ja niiden suusta suitsi tulta, savua ja rikin katkua.
18 Näihin kolmeen vitsaukseen – tuleen, savuun ja rikin katkuun, jotka suitsivat hevosten suusta – kuoli kolmannes ihmiskuntaa.
19 Hevosten voima oli niiden suussa ja hännässä. Häntä oli kuin käärme, ja sillä oli käärmeen pää, jolla se tuotti tuhoa.
20 Loput ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät kuitenkaan lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä. [5. Moos. 4:28; Ps. 115:4-8; Ap. t. 7:41; 1. Kor. 10:20]
21 He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta. [2. Kun. 9:22]
Syvyyden savu pimentää ihmismielen. Jumala peittyy ihmisiltä. Ei ole eroa oikealla ja väärällä, ei merkitystä elämällä ja kuolemalla. On vain vallan-, rahan, seksin- ja verenhimon välitöntä ja sokeaa tyydytystä.
Kuudes pasuuna tuo itäisen rajan takaa 200 miljoonan soturin armeijan ja tulen, rikin ja savun katkuisen kuoleman kolmannekselle ihmiskuntaa. Kirkkohistoriallinen tulkinta voisi nähdä tässä idän uskontojen ja islamin leviämisen.
Jukka Norvannolla taisi olla tuohon ensimmäiseen kohtaan samansuuntaisia arvioita. Eipä silti, että kaikissa hänen tulkinnoissaan etenkään Ilmestyskirjassa olisin ollut aina ihan samaa mieltä. Joka tapauksessa kirja on vaikeatulkintainen ja monenlaisiin tulkintoihin helposti johtava.
Varmaan samasta raamatunkohdasta voi saada hyvin monenulotteisia tulkintoja. Eikö ole niin, että joskus joku ihminen voi tehdä aivan uuden oivalluksen jostain ihan tutusta raamatunkohdasta. Sama kohta puhuttelee eri tavalla eri elämänvaiheissa.
Minulla on tietysti aivan omat käsitykset noista Ilmestyskirjan kohdista. Pidän niitä enemmän konkreettisina kuvauksina, kuin vertauskuvallisina, vaikka sellainenkin olisi täysin mahdollinen. Tuossa kohtaa kuvataan mielestäni liiankin tarkasti nykyisiä aseita, panssarivaunuja, taisteluhelikoptereita, joita Johannes on näyssä nähnyt ja joita hän yrittää kuvailla parhaansa mukaan, asioita joista silloin ei osannut edes uneksia. Silti Ilmestyskirja on profetian kielellä kirjoitettua ja sisältää paljon vertauskuvia.
Ilmoitin kesällä omasta kirjastani tässä ketjussa, joten jatkan ilmoittamista täällä. Avasin 60 -vuotispäiväni kunniaksi oman sivuston, josta löytyy kirjani molemmilla kielillä. Lisäksi on pari käännöstekstiä, joita en ole ennen julkaissut sekä kommentti yhteen kirjoitukseen Seurakuntalainen -sivustolla. Alkutilanne on tämä. Jos kiinnostaa, kohde löytyy paikasta luterilainenhuone.wordpress.com.
“Ne, jotka kannattavat oppia tuhatvuotisesta valtakunnasta, puhuvat mielellään tulevan maanpäällisen rauhan valtakunnan suurista herätyksen mahdollisuuksista unohtaen Paavalin teologian eli, mitä suurempi heikkous ja näennäiset tappiot, sitä väkevämpi on evankeliumin voima. Tällaisessa rauhan valtakunnassa olisi myös vaikea toteuttaa sitä lähetysnäkyä, joka lupaa, että “monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan”, taivaassakin heistä sanotaan: “nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat.” Oppiin tuhatvuotisesta valtakunnasta on myös vaikea sovittaa vanhurskauttamisoppia, että pelastus on yksin uskosta, ilman näkemistä.
Mutta kuitenkin kiliastit kehottavat ja opettavat uskomaan tällaiseen näkyvään paratiisimaiseen valtakuntaan, jossa elettäisiin märehtivien villipetojen parissa rauhan ja kukoistuksen aikaa, syntisinä kirkastetuissa ruumiissa ja halutessa näkymättöminä leijaillen ihmisten pariin, eräänlaisena eliittijoukkona, lähetystehtävissä, säikytellen ihmisiä taivaan tielle. Ja kuitenkaan uutta luomista ei ole tapahtunut, koska (Ilm. 20:7) perkele vielä päästetään villitsemään maan kansoja, joiden keskuudessa Vapahtajan evankeliumi, joka sitoo saatanan, torjutaan.
On myös vaikea käsittää, että perkele, joka on luotu olento, hyökkäisi tätä rauhan valtakuntaa vastaan, missä kaikkivaltias Herra on heidän kanssaan hallitsemassa. Eikö Kristus ole Raamatun Herra ja Kuningas myös Ilm. 20:ssä? Samoin on vaikeaa käsittää kiliasmin kannattajien opetusta, kun he sanovat että Jeesus Kristus on avain ja punainen lanka kaikessa Raamatun opetuksessa, vaikka tämä lanka on katkennut heti alkuunsa ihan juuresta heidän selityksessään Ilm. 20:een lukuun.
Otsikkokaan, ´tuhatvuotinen valtakunta´, ei ole Raamatun sanan mukainen, koska tekstissämme ei todellakaan puhuta valtakunnasta, vaan tuhatvuotisesta ajasta, jolloin perkele on sidottu. Tällaiset suuret symboliset luvut kuvaavat Raamatussa usein pitkiä aikoja ja ajanjaksoja”.
Concordia lehdestä lainattu, mutta en muista kirjoittajaa. Pieni osa lainattu.
Tämän päivän tekstin kohdalla raamatunlukuoppaassa oli mielenkiintoinen huomio siihen, kun Jeesus tyynnytti myrskyn. Koska myrsky oli niin kova, niin selittäjä päätteli, että Saatana oli sen takana ja yritti hukuttaa Jeesuksen ja opetuslapset. Jeesushan nuhteli tuulta ja järven aaltoja. Aikaisemmin en ole osannut yhdistää tähän tapahtumaan sielunvihollista.
En ole koskaan osannut mieltää Saatanan olevan luonnonilmiöiden taustalla. Luonto toimii niin kuin Jumala on sen säätänyt ja joskus luonto edellyttää hieman ankarampaa säätöä. Saatana ei ole luodun herra.
Lutheria siteeraten Saatanakin on Jumalan Saatana. Hän käy kyllä luonnonkin kimppuun mutta tarvitsee siihen luvan Jumalalta kuten Jobin tapauksessakin. En pidä tuota @Exkortti n esitystäkään vääränä näin ollen.
Mielestäni mainittu selitys vie ajatukset pääasiasta. Jeesus tyynnytti myrskyn osoittaakseen jumalallisuutensa. Niinhän muistakin ihmeteoista on kerrottu. Oli tarkoitus että oppilaat näkevät Mestarinsa voiman, ja oman uskonsa heikkoudenkin. Jeesus ei ollutkaan vain viisas opettaja vaan Jumalan poika, jolla on valta.
Ajatuksen sain sinun kirjoituksesta, että myrskyä saatana käytti hyväksi vaikuttaen sillä opetuslapsiin. Saatana haluaa pelolla viedä uskon. Ei niinkään saatana ollu myrskyn aikaan saaja, vaan Jumala koetteli opetuslapsia myrskyllä, heidän uskoa.
Matteus 8
[27] Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: »Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin.»
Voi oĺla Saatana monessa mukana, mutta tulee mieleen vuosikymmenien takainen outo tunne kun oltiin jonkun aikaa mukana eräässä hyvin opillisessa ja perinteikkäässä luterilaisessa toiminnassa, ja huomattiin että joku mainitsee saatanan puheessaan noin neljä kertaa useammin kuin Jumalan, tai Jeesuksen. En tiedä oliko vaikutusta paljolla Lutherin ja tunnarien tutkimisella jota puhujat harrastivat… ehkä tunteeseen johti myös muulla tavoin ankara ja negatiivinen asenne vähän kaikkea kohtaan.
Matteus kertoo siis ihmeteoista. Siitä seurasi ihmettelyä, uskoa mutta myös torjuntaa. Pidän Raamatun lukemisesta niin että sisälukutaito on ensisijaista. Ei tuossa Saatanasta puhuta. Miksi meidän pitäisi? Selittelyt eivät saa himmentää alkuperäistä sanomaa.
Ehkä on parempi, että lainaan tähän kohtaa, josta kerroin. Luuk. 8:22-25
Jeesus teki tässä enemmän kuin tyynnytti myrskyn. Hän nuhteli tuulta ja aaltoja. Ehkäpä hän koki, ettei tämä ollut nyt aivan tavallinen myrsky, vaan paholaisella oli sormensa pelissä. Paha halusi taas tuhota Jeesuksen ja hänen seuraajansa. Jos hän olisi onnistunut siinä, hän olisi estänyt ihmiskunnan pelastuksen.
Tämän jälkeen selitys vielä jatkuu niin, että ei sen koko pointti ollut tuossa. Tuo vain kiinnitti minun huomioni koska en aikaisemmin ole tuommoiseen törmännyt tämän kertomuksen kohdalla.
Voi olla niinkin, että minä tulkitsin väärin, että Saatana olisi ollut myrskyn takana kun tekstissä luki, että tässä saattoi paholaisella olla sormensa pelissä.