Jeesuksen aikana vallitsi pax romana. Sotilaat pitivät yllä järjestystä, eivätkä varsianaisesti sotineet.
He olivat esivallan palveluksessa. Esivaltaa piti Rooma.
1 tykkäys
Minä olen viime vuosina kuunnellut Raamattua suunnilleen alusta loppuun, ja tajusin, että Kuningasten kirjojen ja Aikakirjojen jälkeen ei kannata mennä profeettoja ihan Raamatun järjestyksessä vaan ennemmin kronologisesti. Katsoa vaikka Raamatun aikajanasta. Aiemmin minulle on käynyt usein niin, että suuri osa profeettojen jutusta tavallaan puuroutuu, menettää kontekstinsa. Onhan niissä paljon ajatonta kamaa, mutta tuntuu mielekkäämmältä kuunnella (tai lukea), kun suunnilleen tajuaa, mihin tilanteeseen jokin tuomio tai kehotus tai syytös on tullut.
@tortoise n ajatuksiin yksi pieni näkökulma, tai oikeastaan havaintoni: Raamatun historiallisissa kirjoissa mahtimiehet tosiaan tappavat vastustajiaan surutta ja kostavat raa’asti. Eikä teksti läheskään aina millään lailla tuomitse sellaista. Mutta 1. Aikakirjan luvussa 25 huomiotani kiinnitti tämä maininta kuningas Amasjasta:
Heti saatuaan valtansa lujitetuksi hän surmasi ne miehet, jotka olivat murhanneet kuninkaan, hänen isänsä. Murhaajien lapsia hän ei kuitenkaan surmannut. Tässä hän noudatti Mooseksen lakia, jossa on Herran käsky: “Älköön isää tuomittako kuolemaan poikansa älköönkä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan.”
Se, mikä tuossa tuntui tärkeältä, oli se, että tällainen katsottiin erikseen mainitsemisen arvoiseksi. Kuningas toimi Mooseksen lain mukaan! Minusta mm. tämä viittaa siihen, että aika monia raa’alta vaikuttavia tekoja ei pidetty hyväksyttävinä, mutta niitä vain ei erikseen tuomittu, koska ne olivat a) kovin yleisiä ja/tai b) lukijat tajusivat kyllä, että niin ei saisi tehdä. Pahoista teoista nostetaan teksteissä esiin moitittavaksi vain osa, vaihtelevista syistä.
4 tykkäystä
Näin todellakin. Norvanto on myös aika hyvin selittänyt taustat, kun on ollut kyse esim profeetoista. On todellakin tärkeää, jos tietää mihin tilanteeseen profeetta on puhunut. Enkä nyt väitä, että edelleenkään näitä kovin hyvin tuntisin, mutta ymmärrys kasvaa pikkuhiljaa. Sanotaan nyt näin, että Raamatun luku ja ymmärtäminen on koko elämän mittainen projekti, kaikkein tärkein.
3 tykkäystä
VT teki minuun vaikutuksen jo v.1961 kansakoulussa, aikana jolloin värilliset opetustaulut olivat huikeinta silloista multimediaa luokan urkuharmonin lisäksi. Parasta uskonnontunneilla, joita rehtorin rouva piti, oli kuitenkin kertomus Jumalasta ja jumalan omaisuuskansasta joka vaelsi omaan luvattuun maahansa ja yritti siellä olla ja elää.
Ilman opettajan lausumia osoittavia vertailuja ajattelin jo lapsena sitä yhtenevyyttä, symboliikkaa, miten pieni Suomi on kuin pieni Israelin kansa, jota vihollismielinen ja valloitushaluinen naapuri alati uhkaa läpi historia. Kotitaloni vieressä oli sotainvalidien talo, jonka pihaan en edes uskaltanut pienenä katsoa, siellä asuvat ja pihalla puuhaavat jalattomat tai yksikätiset runnotut miehet olivat pikkupojan mielestä kauhistavan näköisiä. Vaarini veljinä kuoli sodissa kolme, vaari haavoittui, isoäidin pietarilaisista sukulaisista ei saanut tietoja sodan jälkeen. Talvitakkina käytin vaarini jatkosodassa käyttämää päällystakkia, mistä vain oli poistettu tunnukset. Vaikka sota oli loppunut 15v ennen noita uskonnontunteja, se oli lähellä vanhempia, ja Suomessa oli vielä pulaa ja myytirajoituksia monissa tuotteissa.
VT:n perusheebot Mooses, Aabraham, Iisak, Juudan… ja heidän tarinansa tulivat tutuiksi jo silloin, ja kuten katsoessani rakennettavan talon perustusvalua ja sokkelia hahmotan mielessäni tulevan talon kokoa ja muotoa, antaa VT perustan ja hahmottaa Messiaan, Jeesuksen tulemista täyttämään tehtävänsä.
Sittemmin on tullut kuunneltua Leif Nummelaa, Norvantoa, David Pawsonia… Ehkä suurimman ja läheisimmän vaikutuksen Raamatun tulkitsemisessa on antanut Espoonlahden srk:n kirkkoherra Jouni Turtiainen, jonka Raamattupiiri laajoine kirjallisine lisämateriaaleineen oli huikean hyvä, ja vuosia siellä kuljin.
3 tykkäystä
Olipa kiinnostava löytö finbible.fi sivustolta, jota en ollut aikaisemin huomannutkaan.
Selventää Uuden Testamentin kohtia.
Korvaa jopa tunnettua Novum-kirjasarjaa jollaintavalla.
John (finbible.fi)
Koko UT:
1 tykkäys
Tämä vastaus ei ole erityisesti Antille, vaan omaa yleistä pohdintaa, johon lainaukset Antin tekstistä antoivat tukea ja johon olen erityisesti tämän kevään ja alkukesän Raamattu kannesta kanteen - opetuksen yhteydessä törmännyt. Opetukset käsittivät laajasti Kuningasten kirjoja ja Samuelin kirjoja, joissa törmää useasti melko vapaaseen vihollisten ja välillä omienkin teurastukseen.
Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että Daavidin Batsebaan kohdistama himo, siitä seurannut Batseban miehen pakottaminen etulinjaan, käytännössä murhauttaminen, tai kielletyssä väestönlaskennassa tavoiteltu oma kunnia, olivat mainitsemisen arvoisia syntejä, mutta ei kymmenien tuhansien ihmisten tappaminen sodissa tai kymmenien omien kansalaisten melko suruton surmaaminen.
Tai kuningas Salomonin tuhat vaimoa ja epäjumalanpalveluksiin lankeaminen Herran voideltuna ei ollut erityisen tuomittavaa, vaikka ne mainittiinkin kyllä. Mielestäni Raamatun väärää tulkintaa on, että kaikki Jumalan miehet olisivat aina tehneet kaiken oikein, vaikka asiaa ei erikseen Raamatussa tuomittaisikaan.
Erityisesti Vanha testamentti kuvaa ihmisen raadollisuutta ja langenneisuutta myös Jumalan miesten keskuudessa, mutta ei useinkaan sitä suoraan sano, että Jumala oli niin kehottanut, päin vastoin.
On myös tietenkin myös paljon sotia, joissa Jumala soti israelilaisten puolella ja antoi valloittaa maat ja kansat, mutta myös paljon sellaista, joissa israelilaiset eivät noudattaneet sen paremmin Jumalaa kuin Moosestakaan. Lisäksi Jumalan tahtoa kysyttiin usein arpomisen kautta (urim ja tummin, ylipapin rintakilvessä olleet arpomisvälineet), enkä aina tiedä kuinka oikeaan tuo varmuudella osui. Ainakin lievä kyseenalaistus herää, olkoonkin että Jumala puhui ja vastasi pyyntöihin usein myös yliluonnollisesti. Ehkä joskus on myös tulkittu vastauksia ihmisen mielen mukaan?
Jeesus toi melko erilaisen näkemyksen väkivaltaan, mitä Vanha testamentti toi, vaikka hän sanoi, ettei tullut kumoamaan lakia ja profeettoja, vaan täyttämään ne. Tämän pitäisi antaa ajattelemisen aihetta myös Vanhan testamentin kertomusten, väkivaltaisuuksien ja muiden asioiden tulkinnassa. Jeesuksessa israelilaiset vasta todella kohtasivat elävän Jumalan kasvoista kasvoihin, sitä ennen muilla tavoilla, Jumalan suoran puheen, lain taulujen antamisen, Ilmestysmajassa ja pilvipatsaassa kohtaamisen ja profeettojen kautta.
2 tykkäystä
Jos ei kykene Pyhässä Hengessä tulkitsemaan jotain alkuperäistekstiä kuulijalle tai itselleen jään sekä kuulijalle, että jopa itselleni vieraaksi. Minua joskus ärsyttää kun pastori tehostaakseen sanomaansa siteeraa alkutekstiä sanoen sen merkityksen olevan sen ja sen, mutta kuulijana en saa mitään vakuuttuneisuutta pitävätkö hänen sanansa paikkansa?
Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiselämällä ei ole mitään arvoa, ellei ihminen synny uudestaan ylhäältä. Ja se näkyy syntiinlankeemuksen seurauksissa esim. kun ihmiset tappavat toisiaan, niin silloin kuin nykyäänkin. Käsky “älä tapa” ei voi estää ihmistä tappamasta, sillä ihminen on syntinen syntymästään saakka ja rikkoo siitä johtuen Jumalan lakia.
Daavid sanoi: “Katso minä olen synnissä siinnyt ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Hän tahtoi siis sanoa, että jo sikiönä hän oli syntinen, eikä aviorikos ja Uurian murha ollut muuta kuin seurausta tästä. Mutta kun hän tämän tunnusti, syntisyytensä profeetta Naatanille hän sai armon. Vain uudestisyntynyt ihminen tekee näin kun Pyhä Henki voimallaan saa sen aikaan.
2 tykkäystä
Tosi hyviä pointteja yllä! Raamatun ns. historialliset kirjat ovat tosiaan historiallista kerrontaa, tapahtuneiden asioiden kuvausta. Sellaisesta ei voi suoraan päätellä, kuka tarinan henkilö toimii oikein ja kuka väärin, jos sitä ei erikseen mainita, vaan vastaus pitää hakea muualta Raamatusta.
4 tykkäystä
Olen pohtinut joskus samaa ja useasti kommentit Uuden Testamentin alkutekstien kreikasta ovat olleet minulle täyttä hebreaa.
Sentähden onkin kiinostavaa tutkia Uutta Testamenttia ja Raamattua enemmän, kun se on mahdollista. Silloin ei ole kaikkien selittäjien ja puhegeneraattoreiden vietävissä mitenvain.
1 tykkäys
Tuohon edelliseen viestiini liittyen kannattaa lukea Miikka Ruokasen kommentaari “Miten uskoa kun ei voi uskoa” Martti Lutherin teokseen Sidottu Ratkaisuvalta ja myös Lutherin hiljattain suomeksi Concordian kääntämä psalmin 51 selitys “Armahda minua, Jumala.”
Molemmat kirjat painautuvat kristinuskon sisällön ytimeen.
1 tykkäys
Oletteko kuunnelleet BibleProjectin podcasteja ja videoita? Jos, niin mitä mieltä?
BibleProjectin aineistoista on YouVersion raamattusovelluksessa lukusuunnitelmia. Ne valitaan BibleProjectin nettisivun kautta.
Mukava tapa käsitellä Raamattua osakokonaisuuksien kautta.
Osa videoista on ilman suomenkielistä tekstiä.
Käytän myös isä Mike Schmitzin Bible in a year -ohjelmaa, mitä en kyllä kuuntele läpi vuodessa. Ostin Ascension Pressin Great Adventure -raamatunkin kun innostuin isä Miken meiningistä. Parasta tässä on että Raamatun lukemisen ja kommentointiosan välissä on rukous ja että Psalmia ei lueta vaan rukoillaan.
1 tykkäys
Pieni eksegeettinen kertaus tai jopa korjaus on silloin tällöin paikallaan. Kiteytin Israelin historiaa ennen pakkosiirtoa osana muuta maailmanhistoriaa historiablogisarjan 5. osassa:
Historiallinen eli eksegeettinen tulokulma tuo Raamatun tulkintaan konkretiaa ja jämäkkyyttä, mutta samalla epävarmuutta. Huomaankin olevani liberaali tai ainakin semi-liberaali, kun pohdin eri Raamatun kohtien historiallista todenperäisyyttä. Annan tuossa esimerkiksi ymmärtää, ettei exodusta jälkeen tullutkaan Siinai-episodia, missä Jumala antaa lain Moosekselle, sillä ilmeisesti tarina on lisätty paikalleen vasta pakkosiirron aikana.
Minua on auttanut “tapahtuiko tämä todella näin” kysymyksen vaihtaminen “miksi tämä kertomus talletettiin” -kysymykseksi. Tuossa lähteenä on mm. Juho Sankamon oivallinen Israelin kuninkaiden maailma. Viittaan myös kiistakysymykseen Jahven patsaasta. Korjauksia ja lisäyksiä otetaan vastaan. Jos joku kuitenkin tahtoo huomauttaa Parshvananthasta, jainalaisuuden 23. tirthankarasta niin huomautan heti ajoittavani hänet myöhempään aikaan.
Bible verses
Mark 10:21: “Mutta kuin Jeesus katsahti hänen päällensä, rakasti hän häntä, ja sanoi hänelle: yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille; ja sinulla pitää oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua, ottain risti.”
Tässä Raamatun kohdassa Kristus opettaa lain ja evankeliumin oikeaa erotettamista.
Kristus haluaa sanoa sanoilla yksi sinulta puuttuu, on minut, Kristuksen.
Kristus käskee myydä omaisuuden ja jakaa vaivaisille, koska omaisuus on este seurata Häntä ja omistaa taivaan aarteet.
Jeesus, ei tuntenut mitään 1500 luvulla syntynyttä luterilaista lain ja evankeliumin jaottelua. Sinä ehkä tunnet.
Ei varmaan käyttäny sana paria, mutta Kristus käytti oikein sanaa.
1 tykkäys
Kristus on itse laki ja evankeliumi: erottamatta, muuttumatta, sekoittamatta ja jakamatta.
Evankeliumi on kutsu kaikille, aivan kuin Kristuksessa itsessään olemme kaikki valittuja. Ja samalla Kristus on laki: On asioita joita Hän ei halua yhteiseltä tulevaisuudeltamme.
D
3 tykkäystä