Raamatun lukeminen

Nyt on uusi palvelin ja oon tässä siirtämässä sivuja sinne, kielivalikoimakin kasvoi kun otin mukaan entisten lisäksi italian ja ranskan. Korjasin puheena olleet linkit.

Sivut löytyvät osoitteesta www.catholicturku.fi

romanos,

En arvostellut millään lailla sivustoanne. Kysymykseni koski vain etusivulla olevia Raamatun käännöksiä, mm. KJV. KJV:llä on Trentoon asti ulottuva kielto lukea sitä, koska Trenton kokouksen aikana julkaisitiin latinankielinen laitos, ilmoituksella, että se pätee vaikka poikkeaisi alkuperäisestä tekstistä. Kertomus on tietysti pidempi, mutta lopputulos aikoinaan oli tämä ja sitä tuki ex-catedra julistus.

No hätä, päinvastoin olen kiitollinen että huomasit mokoman. Jokaisella sivulla siellä on myös sähköpostiosoitteenikin ihan sitä varten, että palautetta voi antaa. :slightly_smiling_face:

Minulla oli henkilökohtaisesti juuri tuollainen samantyylinen ongelma joka korjaantui itsestään kun ensin kiinnostuin aivan oikeasti mitä Raamattu kertoo. Taistelin pitkään että olisin päässyt orientoitumaan lukemiseen. Turhauduin, unohdin vuosiksi koko kirjan.

Ja sitten ensimmäisen kerta kun opin pelastushistorian henkilökohtaisesti olikin kun luin läpi lopulta koko kirjan. Lähes yhdeltä istumalta. Sen jälkeen totesin että tässä on heittämällä mielenkiintoisin kirja mikä on koskaan ollut käsissä.

Hyvä, että löysit avun pelastushistoriasta. Ihmisillä on varmasti erilaisia elämäntilanteita. Eiköhän tämä tästä.

Yksin Raamattu periaatteesta tässä ketjussa on keskusteltu. Miten se pitäisi perustella, että se on oikea käsitys? Lyhyesti niin, että vain Raamattu on Jumalan sanaa, ei mikään muu. Sen takia Raamattu on uskon ja elämän korkein ohje ja se määrää oikean opin, ei mikään muu. Raamattua ei silti pidä käyttää tarkoituksiin joihin sitä ei ole annettu.

Tuo olisi ihan kauhea, suorastaan harhaoppinen väite, jossa ihmiset anastaisivat Jumalalta jumalallisen ilmoituksen itselleen, omille teoilleen ja sanoilleen.

Miten sen mieltää. “Mene pois Saatana” on Jumalan sanaa, Jumala on niin sanonut. Voi niin ihminenkin sanoa. Raamattu on tradition kasaama Pyhän Hengen johdattamana. Kyllä se on Jumalan sanaa, elävää sanaa. Ei sitä ihminen saa haltuunsa.

D

1 tykkäys

Tässä ollaan taas luteriliasen uudelleen määritellyn tradition edessä. Tyypillinen uskonpuhdistuksen lausuma, joka on uusi tulokas kristikuntaan 1500 luvulta lähtien. Tämä ei ole edes tulkintakysymys " miten sen mieltää ".

1 tykkäys

Viittasin timok:n kommenttiin yleensä, en tulkintaan, mikäli viittasit kommenttiini. Luterilaisuudessa Raamattua ei tulkita mielivaltaisesti.

D

1 tykkäys

Luterilaisuudessa kaikki saavat tulkita Raamattu niin kuin haluavat, tämä sisältyy muotoperiaateeseen. Siksi väite Raamattua ei tulkita mielivaltaisesti ei pidä paikkaansa. Yksin Raamattu periaate ohittaa ja uudelleen tulkitsee kirkon tradition, näin traditiolle tulee uusi sisältö ja muoto. Luterilaisen kirkon oppiformulat eivät poista tätä ongelmaa, vaan vahvistavat kirkon opista poikkeaman. Ne ovat jatkumoa katolisen kirkon poikkeamalle, tosin uusi variaatio. Tässä ei ole tarkoitus osoittaa ketään, vaan hahmottaa tätä ongelmakenttää tulkintatraditiosta käsin. On hyvä tunnistaa tosiasiat, silloin on helpompi työstää vaikeatakin yhtälöä ja hahmottaa kirkko-historiallisia kokonaisuuksia.

Kaikissa kirkkokunnissa kaikki saavat tulkita niin kuin haluavat. Vai onko se jossain kielletty?

Se, että ovatko yksilöiden tulkinnat normatiivisia, on eri asia. Luterilaisuudessa ei ole “tulkitkaa niin kuin haluatye” tai “kaikki tulkinnat ovat ok” - periaatetta.

Tulkinnassa noudatetaan Tunnustuskirjoissa sanottua periaatetta.

D

1 tykkäys

Ortodoksisessa kirkossa Raamattua ei saa tulkita muuten kuin siten kuin pyhät isät ovat sitä tulkinneet. Juuri siksihän protestanttinen kirkko on jakaantunut kymmeniksi tuhansiksi kirkoiksi ja yhteisöiksi, kun kukin tulkitsee Raamattua omalla tavallaan.

1 tykkäys

Protestanttisen kirkon jakautuminen on ennen kaikkea reformoidun siiven jakautumista, jossa kymmenet tuhannet on ehkä hieman liioiteltu.

Luterilainen ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin, erityisesti Augsburgin tunnustukseen sitoutuneet kirkot ovat pääsääntöisesti alttariyhteydessä ja käyttävät raamatuntulkinnassa samoja tradtionaalisia periaatteita: 3 vanhan kirkon tunnustusta ja Augsburgin tunnustusta (minimissään).

Omassa kotikirjastossani on kyllä ortodoksiteologien teoksia joissa Raamattua tulkitaan hieman eri tavalla kuin isien teksteissä. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin eri ortodoksikirkoilla, joita on useita, on hieman erilaisia periaatteita. Ei ortodoksinen kirkkokaan ole jäykkä monoliitti.

Luterilaisilla on normit raamatuntulkinnalle. Niin ortodokseillakin.

D

3 tykkäystä

Onko tästä joku ekumeeninen päätös…ei ainakaan ekumeenisista konsiileista tule mieleen…mutta eihän niitä kaikkia muista?

D

1 tykkäys

Luterilaisuudessa noudatetaan muotoperiaatetta joka ohjaa myös tunnusformeja. Näin tulkintojen moninaisuus on mahdollista, jokainen saa tulkita niin kuin tahtoo. Tämä on tyypillistä luterilaisuudessa. Tunnuskirjojen normatiivisuus, ei ole ollut normatiivisuutta pitkään aikaan, tai koskaan, koska sitä ohjaa muotoperiaate. Protestanttisen siiven jakautuneisuus johtuu myös tästä, eri luterilaiset kirkot tulkitsevat siis Ausburgin tunnustusta toisiaan vastaan ja mittaavat toisiaan muotoperiaatteen kriteerillä. Normatiivisuus katoaa tuhanteen tulkintaan, koska se on mahdollista luterilaisuudessa.

Nimellisesti voidaan puhua kirkkoa sitovasta normatiivisuudesta, tunnustuksesta, näin esim Suomen kirkossa. Tosin tämäkin on kupla joka ei sidokkaan esim lestadiolaisia joiden sakramentti käsitys ei vastaa luterilaisista tunnustusta, joten se siitä normatiivisuudesta. Tässä käytetään juuri muotoperiaatteen oikeutusta.

Millä tavalla eri tavalla? Onko sinulla mainita esimerkkejä? Ortodoksista raamatun tulkintaa ohjaa kirkon traditio joka on raamatunselityksen lopullinen ja varma kriteeri. Luterilaisia taas ohjaa muotoperiaate, jossa jokainen ratkaisee itse miten raamattua tulkitaan. Tunnustuskirjat ovat tämän uskontulkinnan selitys jolla voisi olla jonkinlainen normatiivisuus vaikka kirkon työntekijöiden suhteen, muuten normatiivisuus on veteenpiiretty viiva. Kun tunnustuskirjat ilmestyivät, kirjoitettiin, niillä haluttiin ilmaista oikea usko ja koota uskonpuhdistuksen sisäisesti ristiriitainen liike yhteen. Näin ollen niillä oli myös myönteinen vaikutus tässä suhteessa.

Ortodoksia kirkkoja ei taida kovin monta olla. Mitähän nyt tarkoitat.

Ortodoksisia paikalliskirkkoja on monta, mutta niillä kaikilla on samat opit.

1 tykkäys

Puhuin luterilaisuudesta, en protestanttisuudesta. Voitko esittää minulle millä tavalla eri luterilaiset kirkot, siis kirkot, tulkitsevat CA:ta toisiaan vastaan.

Voitko sanoa mitkä ovat mielestäsi muotoperiaatteen kriteerit.

Yksimielisyyden ohje:

“Opin ohje ei voi rakentua kenenkään yksityishenkilön kirjoitusten varaan, vaan se perustuu sellaisiin kirjoihin, jotka on laadittu, hyväksytty ja otettu käyttöön samaan oppiin ja uskontoon tunnustautuvien kirkkojen toimesta.”

D

1 tykkäys

Joko orientaaliortodoksit ovat ehtoollisyhteydessä muun ortodoksisen maailman kanssa?

D