En ole perehtynyt näihin asioihin, mutta olen ymmärtänyt, että orientaaliortodoksit nykyisin hyväksyvät ortodoksisen kristologian. Monofysiiteiksi kutsutut eivät ole itse koskaan pitäneet itseään monofysiitteinä vaan miafysiitteinä.
Taitavat monin paikoin olla…
Puhuit protenstattisuudesta johon luetaan luterilaisuus. Jos katsot vaikka suomen luterilaista kenttää huomaat, että meillä on monia luterilaisia kirkkoja jotka eivät ole toistensa kanssa ehtoollisyhteydessä. Lisäksi jotkut lähetysjärjestöt ovat luoneet kirkollisen yhteyden niiden ulkomaisten luterilaisten kirkkojen kanssa joiden kanssa suomen kirkolla ei ole ehtoollisyhteyttä.
Voitko kertoa tarkemmin tästä, mitä tarkalleen ottaen nyt tarkoitat.
Puhuin luterilaisuudesta, joka ei ole niin pahasti jakaantunut kuin vaikkapa protestanttisuuden reformoitu haara. Skismaattisuutta löytyy ortodoksikirkostakin. Ja ihan lähiajoilta. Olen puhunut spesifisti luterilaisuudesta. Kirjoitit itse:
Olen kysynyt sinulta monesti mistä tuollainen muotoperiaatteseen sisältyvä kaikki saavat tulkita niinkuin haluavat -periaate löytyy.
Kirkkomme normatiivinen opetus ei rakennu kenenkään yksityisen ihmisen mielivaltaiselle tulkinnalle. Luterilainen raamatuntulkinta noudattaa Yksimielisyyden ohjeen alussa esitettyä periaatetta.
D
1 tykkäys
Tunnetko luterilaisuutta huonosti. Yksimielisyyden ohje ei kumoa muotoperiaatetta, eikä luterilaisen tunnustuksen normatiivisuus kumoa muoto periaatetta. Luterilaisena toki tiedät muotoperiaatteen.
Mitä outoa tässä on? Tälläkin foorumilla on puhuttu esim. universalismin yhteydessä ortodokseista (nimeltä mainiten yhdestä, mutta googlettamalla löytyy äkkiä lisää) jotka päättelevät Raamattuun(kin) vedoten universalistisen vaihtoehdon. Käsittääkseni ortodoksikirkko ei opeta näin, eikä ortodoksinen raamatunselitys opeta näin.
Myös pappeudesta löytyy ortodoksiteologeilta tulkintoja jotka eroavat standardiortodoksisesta käsityksestä. Ei kai tässä ole mitään omituista?
Maailmalta löytyy muuten melko monenlaisia katolisia ja ortodoksisia kirkkoja. Semmoisiakin joita ei varmaan äitikirkoissa edes nimeltä mainita. En vetoaisi näihin muodostaessani käsitystä ortodoksisesta kirkosta, mutta kai vastaava on luvallista luterilaisista puhuttaessa.
D
1 tykkäys
En minä ole puhunut mitään muotoperiaatteen kumoamisesta. Kysyin mistä tuollainen muotoperiaatteeseen yhdistämäsi “kaikki tulkitsevat niin kuin huvittaa” -periaate löytyy. Sellaista kun en nimittäin löydä.
D
Tuossa on yksikertainen linkki muotoperiaateen ymmärtämiseen; http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi2/sivu_2_4_3.html
Kiitos tästä. Nyt kaikki on vihdoinkin selvää monen vuoden opiskelun jälkeen. Paitsi se, että mistä yhdistät tähän muotoperiaatteeseen (olisiko se vielä jossain selkokielellä) täällä markkinoimasi “kaikki saavat tulkita Raamattua niin kuin huvittaa” -periaateen. Sitä ei vissiin lukiossakaan opeteta tai ainakaan sitä ei tuossa linkissäsi mainita.
D
1 tykkäys
Luulen, että kaikki ei ole selvää, eikä tässä maailmassa kaikki tulekkaan selväksi, silti asioita voi selvittää. Lue vielä kertalleen tuo linkki, siitä se selviää. Valitettavasti en osaa enempää auttaa.
Kyseessä on lukiolaisille rautalangasta väännetty “Raamattu on uskon ja elämän ainoa auktoriteetti” muotoperiaate -malli, joka on todellisuudessa paljon rikkaampi ja josta on kirjoitettu yksistään monografioita ja artikkeleita jotka kyllä peittoavat tuon lukiolinkin.
Ei tässäkään sanota mistä olet kaivanut muotoperiaatteeseen tuon “Jokainen saa tulkita niin kuin haluaa” lisäyksen. Sellaista kun ei ole olemassa.
D
2 tykkäystä
Ja hienoa, että Leijona kykeni kiteyttämään kaiken vain yhteen A4:een.
1 tykkäys
Tuosta linkinstä kannattaa lukea Myllykosken ja Tarkin artikkelit ( ks Fratres s 190 josta näet hyvin luterilaisen muotoperiaateen) jotka vähän selventävät tilannetta. Luther tosin ei hyväksynyt yksiselitteisesti muotoperiaatetta, vaan hänelle kristologinen kaanon määritelmä oli läheisempi.
Edelleenkin en löydä mistään luterilaiseen muotoperiaatteeseen sisällytettynä usein julkituomaasi “jokainen saa tulkita niin kuin haluaa” -periaatetta. Tätä vastaan Yksimielisyyden ohje antaa selkeät raamit tulkinnalle.
Luterilaiset solat ovat itsessään monesti ongelmallisia. Lyhyt johdanto tähän problematiikkaan löytyy esim. Robert W. Jensonin lyhyestä teoksesta “Lutheran Slogans: Use and Abuse”. Luotan Jensoniin enemän kuin Tarkkiin, kun puhutaan luterilaisuudesta.
Tarkin huomio Amerikan protestanttisuudesta koskee taas enemmän reformoitua ja sen juurille syntyneitä kirkkokuntia. Ei sola scriptura tarkoita fundamentalistista raamatuntulkintaa, joka on Tarkin tähtäimessä. Eikä se ole luterilaisille koskaan tarkoittanut kaiken muun hylkäämistä.
D
1 tykkäys
Mikä on Jensonin kuvaus asiasta.
Mitä teoksia ne ovat ja millä tavalla näissä teoksissa Raamattua tulkitaan eri tavalla kun isien teksteissä?
Huokaus, vaikkapa Kallistos Ware & Elisabet Behr-Sigel: The ordination of women in the Orthodox Church. Helpoimmalla pääset kun googletat vaikka nimet David Bentley Hart, nuo em. Ware ja Behr-Sigel ja John Behr ja sanat universalism, women priesthood. DBH:n universalismista oli puhetta aiemmin. Hart perustaa universalisminsa kauniisti Uuteen Testamenttiin, käyttäen universalismin perusteena mm Room 5:18 - 19; Room:11: 32; 1 Kor 3:15 jne…Noissa kohdissa Hart käyttää runsaasti noottitilaa omassa UT:N käännöksessään (David Bentley HArt: A Translation - The New Testament) sen puolustamiseen, että oikea lukutapa on universalistinen. Käsittäkseni ortodoksinen traditio ajattelee toisin. Kaikista löytyy matskua netistä. Ei tässä ole mitään outoa. Outoa sen asemesta olisi jos jokainen ortodoksiteologi vain toistaisi sitä, mitä kirkkoisät ovat toistaneet. Kaikissa kirkkokunnissa on teologeja jotka ovat poikenneet omassa raamatuntulkinnassaan joiltakin osin oman kirkkokuntansa traditiosta. Ortodoksisuudessakin, kuten nuo edellämainitsemani nimet esimerkiksi.
Luterilaisuudessa tämä kuului alunperin määritelmän sola scriptura alle.Raamattu oli auktoriteetti kahdella tavalla: se oli ensinnäkin liturgisessa, saarnassa ja julistuksessa Jumalan elävä ääni, jonka uktoriteetti perustuu Jumalan omalle läsnäololle sanassaan. Vahvistaa, hoitaa, lohduttaa ja synnyttää uskoa. Toiseksi sillä on auktoriteetti normina Kirkon yrittäessä puhua tätä elävää Jumalan sanaa. Myöhempi yritys yhdistää nämä kaksi synnytti epätervettä biblisismiä, mutta Tunnustuskirjoissa nämä kaksi funktiota ovat vielä läsnä:Elävä Jumalan sana ja opillinen auktoriteetti.
Muuten näen lihavoidun tekstisi omituisena yrityksenä kääntää huomio toisaalle asiasta jota olen kysynyt sinulta jo monta kertaa: Mistä löydät luterilaiseen muotoperiaatteeseen sisällytettynä usein julkituomaasi “jokainen saa tulkita niin kuin haluaa” -periaatetta.
Liputan viestisi tuon lihavoinnin takia. Olet väistellyt tuota esittämääni kysymystäni koko ajan. Viimeksi linkkaamalla muutaman virkkeen lukiokurssin tiivistelmään jossa ei puhuta mitään väittämästäsi tulkinnasta.
D
Puhuit monikossa, esität yhden. Tuossa Waressa ei mitään ongelmaa ole. Ihan normaalia settiä.
Esitin kaksi. Osannet lukea. Voit itse googlettaa lisää. Jos toivot että tähän asiaan tarttumalla saat käännettyä huomion pois “jokainen saa tulkita niin kuin haluaa” -pointistasi, niin kuun lopussa pitäisi postin tuoda Hartin aiheeseen (universalismi) liittyvä teos, jolloin voin linkata lisää. Työpaikalta löytyy lisää ortodoksista kirjallisuutta jossa tulkinta ei aina periydy suoraan isiltä.
Mikä Waressa on normaalia ortodoksimatskua? Sekö että hän ei näe estettä naisen toimimiselle pappina tai että hän pitää lut. ehtoollista pätevänä ja suhtautuu liberaalisti samaa sukupuolta olevien seksuaalisuuteen?
D