Raamatun sisäinen auktoriteettijako

Raamattu
66

Minä lähestyisin asiaa ehkä seuraavilla banaaleilla kysymyksillä:

  1. Mistä asioista Raamattuun perustaen voi lausua syvällä rintaäänellä: “Näin tämä asia vain on, tämä on Jumalan sana!” Mikä tekee “syvän rintaäänen jakeista” painokkaampia kuin muista?

  2. @Verity sanoi toisessa ketjussa, että Raamattu on ihmisten kirjoittama ja siellä on myös puhtaasti ihmisten ajatuksia. Millä erotatte inhimillisen jumalallisesta ja millä varmistatte, että erottelunne on johdonmukainen ja nousee itse Raamatusta eikä missään kohden toteuta lähinnä etukäteen asetettuja inhimillisiä tavoitteita?

  3. Millä perusteilla voitte pitää muiden tulkintoja väärinä - jos joku vaikka kyseenalaistaa “syvän rintaäänen mörähdyksen”?

67

Raamatuntulkinnan kysymyksiä ei nähdäkseni pidä yrittää ratkaista abstrakteilla yleisperiaatteilla. Parempi olisi ottaa tarkasteltavaksi yksi konkreettinen kiistakysymys kerrallaan ja antaa kunkin keskustelijan esittää siitä mielipiteensä.

68

Millä tavalla esittämäsi metodi eroaa mielivallasta, jos yleisiä periaatteita ei saa olla, vaan tulkinta viritetään kohta kohdalta uudelleen? Millä tavalla estetään esim. se, että enemmistö ei jyrää edellävihjatulla mielivallalla vähemmistöä, vaan Jumalan tahto toteutuu?

69

Tällaista en suinkaan tarkoittanut. Tarkoitin sitä, että jos puhumme yleisistä periaatteista ilman että kokeilemme, miten niitä käytettäisiin yksittäisen ongelman ratkaisemiseen, keskustelu jää liian korkealle tasolle emmekä edes voi olla varmoja siitä, mistä olemme ehkä samaa mieltä. Vaan meidän pitäisi rohkasti ottaa kaikenlaisia kiistakysymyksiä, olkoon vaikka naispappeus tai seksuaalietiikka, ja osoitettava, mitä tuloksia ja johtopäätöksiä ne periaatteet tuottavat. Mielivalta vältetään parhaiten juuri käymällä läpi mahdollisimman monta kiistakysymystä.

70

Suosittelen, että otatte jonkun nykyaikaisen kysymyksen, ja lähdette sen pohjalta keskustelemaan Raamatun tulkinnasta. Etsitte sopivat kohdat ja mietitte periaatteenne ja sitten sovellatte. #moraali -alueella on hyvä käydä tällaisia soveltavia keskusteluja. (Suosittelen myös, että otatte jonkun asian, jossa luultavasti teillä on yksimielisyys, ja sitten asian, jossa oletatte, että teillä on erimielisyys. Pelkän erimielisyyden käsittely johtaa vain harhaan toisen ajatuksista.)

71

Vastaan tässä ketjussa, koska keskustelu dekalogin asemasta käytiin täällä.

Luonnon laki, tai paremminkin luomisen laki, on se laki, jonka Jumala on asettanut maailmalle sen luodessaan. Tämä laki koskee kaikkia eläviä, ja kaikkia ihmisiä. Sen sijaan ilmoitettu laki, jonka hän on antanut osana liittoaan, koskee vain liitossa olevia. Liiton lakina, siis liiton sinettinä, se ei koske ketään muuta, koska kukaan muu kuin valittu kansa ei ole liitossa. Lisäksi kyseessä on vanha liitto, jonka sijaan on tullut uusi liitto. Uuden liiton sinettinä ei ole vanhan liiton laki, eikä uudessa liitossa noudateta vanhan liiton lakia siksi, vaan siksi, että sen sopiva tulkinta koskee jokaista luomisen lakina. (Mm. säädös sapatista ei koske kaikkia, mutta säädös lepopäivästä kyllä koskee.)

1 tykkäys
72

Katolisen kirkon katekismuksessa oli tästä hieno pätkä siteerattu Pius XII:n ensyklikaa Humani generis:

Vaikka inhimillinen järki pääseekin, sanoaksemme sen yksinkertaisesti, luonnollisilla
voimillaan ja luonnollisella valollaan tosiasiallisesti tietämään, että on olemassa
persoonallinen Jumala, joka kaitselmuksessaan varjelee ja johtaa maailmaa,
sekä tajuamaan luonnon lain, jonka Luoja on pannut sydämeemme, hyvin moni
seikka kuitenkin estää järkeä käyttämästä synnynnäistä kykyään tehokkaasti ja tuloksellisesti.
Totuudet, jotka koskevat Jumalaa ja ihmisen suhdetta häneen, ovat
näet täysin toisella tasolla kuin aistein havaittavien seikkojen järjestys. Silloin kun
nämä totuudet koskevat elämää ja siinä tehtäviä ratkaisuja, niihin sisältyy vaatimus
uhrautua ja kieltää itsensä. Ihmisen ymmärrys kohtaa sekä aistien yllyttäessä että
mielikuvituksen vuoksi samoin kuin alkusynnistä johtuvien vääristyneiden halujen
vuoksi vaikeuksia pyrkiessään näihin totuuksiin. Siitä johtuu, että ihmiset mielellään
koettavat vakuuttaa Jumalaa ja ihmistä koskevat totuudet vääriksi tai ainakin
epäilyttäviksi, koska he eivät halua niiden olevan totta.
(KKK 37, virallinen suomennos)

Ja johtopäätös:

Siksi on tarpeen, että Jumalan ilmoitus valaisee ihmistä …
(KKK 38)

2 tykkäystä
73

Joitakin kommentteja täältä sivusta tuohon Henrikin viestiin. Minusta oleellista on ensinnäkin tajuta, että Jumala on antanut joitakin käskyjä vain tiettyjä tilanteita varten, kun taas toiset käskyt ovat jonkin verran yleisemmin sovellettavissa, mutta kaikkein yleispätevimpiä käskyjä eli täysin universaalia ns. luonnollista lakia ei nähdäkseni voida muotoilla kirjallisiksi käskyiksi, koska valitut muotoilut ja tulkinnat aina rajoittaisivat tuota universaalisuutta.

Helppona esimerkkinä vain tiettyä tilannetta varten annetusta käskystä voidaan ottaa Vanhasta testamentista jokin käsky hyökätä aseellisesti jonkin tahon kimppuun; ei sitä voi yleistää muita tilanteita koskevaksi käskyksi.

Sitten on Vanhan liiton laki, joka ensisijaisesti on asetettu vain tuota liittoa koskevaksi. Tämä laki sisältää sekä melko yleispäteviä käskyjä että sellaisia, joita ei pidä yrittää soveltaa tuon liiton ulkopuolella. Erottelu näiden eri tyyppisten käskyjen välillä voidaan tehdä vain universaalin luonnollisen lain pohjalta, jota siis ei ole mihinkään erikseen eksplikoitu eikä tulla eksplikoimaan, koska se olisi ainakin käytännössä mahdotonta. Tässä toimitaan siis tietynlaisessa iteratiivisessa luupissa: sydämensä, järkensä ja maailman havainnoitsemisen kautta ihminen oppii tuntemaan tuota luonnollista lakia; Jumalan ilmoitus (Raamattussa ja osaltaan myös kirkon opetuksessa) toisaalta ohjaa ihmistä ymmärtämään yhä paremmin tuota luonnollista lakia, ja toisaalta noiden ensin mainittujen keinojen kautta saatu ymmärrys luonnollisesta laista ohjaa ihmistä ymmärtämään, mikä Raamatun käskyissä on yleispätevämpää ja mikä ei.

2 tykkäystä
74

KKK:ssa tarkoitettaneen Jumalan ilmoituksella tuossa sitä, että Jumala aktiivisesti vaikuttaa ihmiseen voimillaan tätä uudistaen, parantaen ja muuttaen, jolloin ihminen ymmärtää aiempaa paremmin hengellisiä totuuksia. Ei siis niin, että ilmoitus olisi vain Raamatussa ja riittäisi, että lukee sieltä. Sehän olisi käytännössä uskomista, että jumalalliset totuudet voi oppia omilla teoillaan lukemalla ilman Jumalan apua, tai sen uskomista, että Raamattu on maaginen esine.

Jumalallinen ilmoitus ei ole vangittu kirjoihin. Ilmoituksessa on kyse siitä, että Jumala jatkuvasti vaikuttaa ihmisiin, jotka etsivät Häntä oppiakseen tuntemaan Hänet.

75

Tästä olen pitkälti samaa mieltä. Absoluuttisesti universaali laki ei liene ihmisen hallittavissa. Mutta eikö tässä ole vaarana, että syntinen ihminen ottaa tästä tekosyyn rikkoa sellaisia käskyjä, joissa ei pitäisi olla mitään epäselvää? Älkää eksykö, varoittaa apostoli – ilmeisesti hyvästä syystä.

Ehkä näin, tai sitten vaarana on, että ihminen pettää itseään ja rupeaa oman mielensä mukaan valitsemaan ne Raamatun käskyt, joita tahtoo noudattaa.

76

Tämän vanhan ketjun löysin, kun etsiskelin palstalta keskustelua VT:n ja UT:n suhteesta ja keskinäisestä arvosta. Kimmokkeena tähän oli erään vanhan tutun kommentit ja siteeraukset (joltakin rajoittuneelta eksegeetikolta) joissa huitaistiin koko VT täysin arvottomana muinaisjuutalaisena väkivaltaisen kulttuurin dokumenttina, poislukien psalmit, jotka miellyttivät tuota arvioijaa.

Itse olen sen verran (mystikko?) että pidän VT:nkin tekstiä Jumalan ilmoituksena ihmisille.

77

Eikä siihen mystiikkaa tarvita. Vuosisadasta toiseen on ollut ihan normaalia kristinuskoa, että VT:n tekstiä pidetään ilmoituksena.

78

Toki opillisesti. Mutta keskusteluissa usein kuulee VT:n vähättelyä tai suoranaista dissausta “sehän kumottiin UT:ssa” useampaankin kohtaan.

Jeesus kuitenkin sanoi ettei laista katoa pieninkään piirto.

Ihmisenä, syntisenä ja siten aina omien heikkouksien mukaan puolueellisena en katso, että saisin/voisin valita Raamatusta ne “oikeat Jumalan ajatukset”, ja karsia sellaiset, mitkä ei minusta tunnu kivalta.

Ajattelen, että Raamattu, VT:kin on Jumalan ihmisen eteen tuoma peili, jossa Jumala osoittaa ihmiselle tämän raadollisuuden ja kyvyttömyyden valita aina vain hyvä, vaikka Jumala hyvyyttään antoi ihmiselle vapaan tahdon. Jos ihmiset kunnioittavat Raamattua, ja elävät sen mukaan ja kohtelevat toisiaan toisin, kuin Raamatussa esitetty ihmisen ja ihmisyhteisöjen toiminta osoittaa, ihmisellä on toivoa.

Raamattu on peili, joka näyttää meidät juuri niin pahoina kuin olemme, ja toki näyttää niitä pieniä hyvyydenkin pilkahduksia, joihin jotkut meistä joskus pystyvät. Se on kirkas peili, se on kuva Jumalasta, mutta myös karmivan tarkka kuva ihmisestä.

79

Luin alustuksen ja jonkinverran kommentteja.

Ketjun otsikko,“Raamatun sisäinen auktoriteettijako” sotii, mielestäni, Raamatun kokonaisilmoitusta vastaan.

Otan kaksi kohtaa esimerkiksi siitä, että Raamattu muodostaa harmonisen kokonaisilmoituksen:
5.Moos. 4:
2 “Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan”

Ilm. 22:
“18 Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
19 ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.”

Ymmärtäisin, että Raamatussa ei ole arvovaltaeroja, koskien käskyjä tai mitään muutakaan. Jokaisella on se tärkein paikka, omassa yhteydessään. Ne eivät väheksy, kumoa, kompensoidu tai kompensoi toisiaan, vt. Ps. 119:160 “Sinun sanasi on kokonansa (hebr. roshe) totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.”

Jeesus täytti Lain puolestamme, uhraten itsensä, ettei mitään uhrisäädöksiä tarvi täyttää.

Käskyt, nimenomaan, eivät ole poistuneet. vt.Matt. 19:17 “… Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.”. Nämä samat kymmenen käskysanaa ovat maallisen lain runko, ollut vielä joitakin vuosia sitte.

Se, että ihmistä ja uskonnollisia yhteisöjä ei käskyt miellytä, ei tarkoita Raamatun ‘sisäisen arvovallan muuttumista’.

2 tykkäystä
80

Foorumin ikuisuusaiheitahan tämä tietysti on mutta sanon taas kerran että on kummallista että kirjan kokoonpanneelta taholta ei kuulla miksi ja mitä opettamaan se kirja on kokoon pantu.
Jos minä kirjoitan kirjan niin totta kai sen sisältämästä viestistä saavat kaikki lukijat tehdä omia arvioitaan, mutta minä itse tiedän mitä kirjalla halusin sanoa.

Ortodoksien ja katolilaisten perinteisessä raamattuymmäryksessä ei vielä ole paljonkaan sävyeroja mutta sittemmin kaikenlaista raamatuntulkintaa on syntynyt kuin sieniä sateella. Itseen jaksa kiinnostua mistään 1400 vuotta nuoremmasta raamatuntulkinnasta, noin keskimäärin.

81

Kokoonpanijat ovat kokoonpanijoita, mutta kirjoitukset ovat olleet paljon aiemmin, eikä niihin ole teillä mitään osuutta.

82

Raamattu pantiin kokoon pääosin ennen vuotta 200, lopullisesti 360-luvulla. Ei nykyajan paavi ole mitenkään itsestäänselvästi sama taho, joka nämä kirjat kokosi. Tämänhetkisellä paavilla on yhtä pitkä ajallinen välimatka 300-luvulle kuin kenellä tahansa tämänhetkisellä luterilaisella. Me luterilaiset emme ole mikään kirkon ulkopuolella syntynyt lahko vaan osallisia samasta traditiosta kuin tekin.

Luterilaisuudessa nimenmaan ollaan sitä mieltä, että jos keskiajalla tehty raamatuntulkinta poikkeaa selvästi ensimmäisen vuosisadan raamatuntulkinnasta, etusija annetaan sille vanhemmalle tulkinnalle. Esimerkkinä pappien pakollinen naimattomuus, joka on selvästi uusi tulkinta.

1 tykkäys
83

Raamatun lukemisesta isät ovat tainneet todeta että tärkeimpiä kirjoja ovat evankeliumit ja psalmit.

1 tykkäys
84

5Moos. 4:2 on, kirjaimellisesti, viittaus kyseisen kirjan (5Moos.) sisältöön. Sitten on sellainen yleinen periaate, mistä ei ole kukaan ollut eri mieltä, että sitä, mitä Jumala yleensä ottaen määrää, kannattaa noudattaa. Se ei tarkoita, etteikö olisi hyödyllistä noudattaa montaa muutakin asiaa. Raamattu ei käske pesemään hampaita aamuin illoin eikä vaihtamaan alusvaatteita päivittäin, puhumattakaan liikennesäännöistä.

Samaan aikaan on selvää, että kaikki Jumalan käskyt liittyvät todellisuuteen. Joten niiden soveltaminen tapahtuu aina suhteessa johonkin tekstin ulkopuoliseen asiaan ja yleensä myös soveltajan ulkopuoliseen asiaan. Muodostuu kolmio, jossa on Raamattu, sitä lukeva henkilö ja ympäröivä todellisuus. Mikään näistä ei ole yhtä jonkin toisen kanssa, eikä minkään suhde toiseen ole yksiselitteinen. Vaan jos Raamatussa lukee, että älä varasta, niin on olemassa a) asioita, jotka ilmiselvästi ovat varastamista ja b) jotka ilmiselvästi eivät ole, mutta myös c) joista pitää tutkia tilannekohtaisesti.

Ilm. 22:18 on myös viittaus ei Raamattuun vaan Ilmestyskirjaan. Jos jonkun usko Raamatun hyödyllisyyteen tai Jumalan tahdon hyvyyteen tästä horjuu, niin sitten se on ollutkin jonkin ihan itse keksityn absolutismin varassa. Tai jos joku ajattelee, että Raamatun muiden osien ja muualla sanottujen asioiden hyödyllisyys tai hyvyys jotenkin horjuu tai heikkenee jos ei sitä tueta tällaisella ukaasilla.

Jaetta Ps. 119:160 voi käyttää tuossa tarkoituksessa vain 33/38 käännöksen kohdalla. Jos katsoo sanakirjasta ראש niin ei siellä ole mitään kokonaisuudesta. Vielä vähemmän niin, että se kokonaisuus toimisi viittauksena juuri Raamattuun. Eli näissä on paljon kyse siitä, että Raamattuun luetaan sisään se, mikä pitäisi todistaa, ja sitten se “todistetaan” lukemalla se ulos Raamatusta. Lisää ajatuksia kyseisestä jakeesta löytyy täältä.

Tai jos haluaa oikein huvitella, niin sama jae kymmenillä kielillä löytyy täältä. Mielestäni pointti ei ole vain se, että 33/38 on melko yksin käännösten joukossa tuossa, vaan se, että muut käännökset sanovat itsessään jotain hienoa.

Siis Ps. 119:160 on mahdollista käyttää siihen ajatukseen, alkukielessä ja muissa käännöksissä, että Raamattu on totuuden pohja, huippu tai yhteenveto. Sillä tavalla ei ole mitään jyrkkää tai absoluuttista jakoa sen välillä, mikä on Raamatussa totta ja toisaalta muuten vaan totta.

Myönnän, että tämä on aiheen vierestä, koska tässä on kyse Raamatun ulkoisesta auktoriteettijaosta. Mutta uskon, että puhe sisäisestä väistämättä muuttuu puheeksi ulkoisesta.

85

Eihän se ole käsittääkseni mikään tulkinta ollenkaan. Yrität käsittää väkisin luterilaisen ajattelun puitteissa jotain, mikä ei sovi siihen ollenkaan, eikä ole tarkoitettukaan sopimaan. Aika paljon harvempi väittää, että pappien selibaatti jotenkin nousisi Raamatusta, kuin että sillä on tarkoitus ja että se on yhteensopiva Raamatun kanssa.

Mitä veikkaat, että ne, jotka ovat tästä eri mieltä, tähän sanoisivat? Tai sanovat? Tai ovat jo sanoneet? Onko sinulla siitä jotain käsitystä, tai siihen jotain vasta-argumenttia? Jos ei ole, niin ehdotan vain, että te olette seurausta koko tradition kippaamisesta mereen ja pelkän Raamatun tekstin ottamisesta sen tilalle. Löytyy myös paljon äänekkäitä luterilaisia, jotka sanovat asian juuri näin. “Hyi, traditio, yök! Sola Scriptura!”

Nominalistista eli modernia lukutapaa, ihmiskuvaa, jumalakuvaa ja todellisuuskäsitystä, jota luterilaiset äänet täällä ja sosiaalisessa mediassa ilmentävät lähes yksistään, ei ollut olemassa ensimmäisillä vuosisadoilla, eikä tuhanteen vuoteen niiden jälkeen. Jos sinulla ei ole käsitystä tästä ajattelun erosta, niin se ei missään tapauksessa ole mikään syy ajatella, että sitä ei ole olemassa.

Ei traditio tarkoita tiettyä historian hetkeä nykyhetken linssin läpi nähtynä, vaan kokonaisuutena tiettyä tapaa ajatella todellisuudesta.

Vertailun vuoksi:

Antropologisesti ja teologisesti on olemassa ainakin kaksi täysin erilaista käsitystä uhraamisesta. Osaako helluntailainen tai luterilainen vertailla näitä tai selittää näiden eroja? Ja osaako sitten sijoittaa eri aikakausien ja uskontojen käsitykset niihin?