Tällainen menettely olikin. Kerättiin iltakymmeneltä pois. Viimeiseksi yöksi sai majoitukseen. En tiedä koska aamulla sai takaisin, en ole vielä kysynyt.
Kokonaisuutena voi sanoa että sellainen läpihuutoleiri, ei mitään kohokohtia tai elinikäisen ystävyyden alkuja. Vierailupäivässä jonkun
leiriläisen ulkomaalaistaustaiset pikkuveljet eivät osanneet olla hiljaa hartauden aikana tai sitten itsestä on tullut konservatiivinen keski-ikäinen. Mutta ne olivat sellaisia “uikutushuutoja”. Ei meidän aikana.
Päätin kysyä DuckDuckGo-hakukoneelta ja tekoälyltä onko tämän kesän rippileireillä, tähän mennesä, ollut järjestyshäiriöitä tai onko niitä keskeytetty. Hakukone toi Urjalan kevään keskeytetyn leirin.
Tekoäly kertoi laajasti:
Hakutulosten perusteella ei ole julkisesti raportoitu tapauksia, joissa Suomessa olisi vuonna 2025 keskeytetty rippileiri häiriöiden, papin käyttäytymisen tai rikosepäilyjen vuoksi . Mikään hakutuloksista ei mainitse tällaisia tapauksia vuodelta 2025.
Jos tällaisia tapauksia olisi tapahtunut ja niistä olisi uutisoitu, ne olisivat todennäköisesti nousseet esiin valtakunnallisessa mediassa tai kirkon tiedotteissa.
Messu oli lyhyemmän kaavan mukainen.
Nuoret olivat mukana Raamatun luvussa, esirukouksessa, kolehdin kantamisessa, konfirmaatiolaulussa, ehtoollismusiikissa. Leiristä oli kuulemma taas kerran “selviydytty”, kaikki riparilaiset konfirmoitiin. Pappi kehui miten nuoret olivat omatoimisesti ja hienosti huolehtineet ulkoläksyjen suorittamisesta. Pappi saarnasi päivän evankeliumista, yksinkertaisesti ja rohkeasti: Jeesus on hyvä paimen, joka ei lakkaa etsimästä yhtä lammasta, vaikka 99 olisi tallella. Voit olla eksynyt pois Jumalan luota kun muut, hyvätkin asiat ovat tulleet tärkeämmäksi. Voit olla tuhlaajapojan lailla tahallasi mokannut. Kummassakin tapauksessa armo ja anteeksiantamus ei Jumalalta lopu. Sitä varten Jeesus tuli maailmaan, että hän etsii eksyneet. Jeesus Kristus on ainoa tie, muita ei ole pelastukseen. Varhaisin uskontunnustus oli lyhyt: Jeesus on Herra. "
Kansa kuunteli hiljaa ja oli rauhallinen. Kummien mennessä siunaamaan nuoria, joku ei löytänyt omaansa. Toinen kiirehti auttamaan että kummi ehtii oikean nuoren luo. Virret olivat tuttuja ja jotkut takapenkinkin väestä lauloivat, varovasti. Synnintunnukseen ja Isä meidän - rukoukseen jotkut yhtyivät ääneen. Nuorten laulaessa Simojoen Evankeliumia, jotkut takanani tunnistivat sen. Viimeisessä säkeistössä joku rohkeni yhtyä laulun taputuskohtaan.
Konfirmaatiolaulun (Juha Tapion Rakastettu) kertosäkeeessä nuorten ääni kuului hienosti. Poikien laulu varsinkin kaikui kumeana. Minulle nousi pala kurkkuun. Ikävästä nuorisotyöhön, mutta myös ilosta. Älä pelkää.. he laulavat. Itselleen, ja toisilleen.
Kirkossa pysymiseni motivaatio kasvoi monta pykälää tänään.
Puolitoista viikkoa elämäni noin sadanteen ripariin. Kesän huippujuttuja. Tässä iässä ja tällä olemuksella ei tarvitse vääntää nuorten kanssa mistään. Ja toisaalta mikään mitä kysytään ei ole merkityksetöntä. Nuorten kohtaaminen on tärkeä asia. Riparit on minun juttu. Oma poikanikin sanoi joskus isosena oltuaan (ei minun leirilläni) että “sinä olisit varmaan aika cool pappi leirillä”. Noita sanoja olen vaalinut tekemättä mitään toisin.
Hienoa.
Minä ehdin kokea 15 kokonaista ja lisäksi noin 13 ryhmän kanssa opetusroolissa.
Alussa luulin että ei oo mun juttu, mutta lopulta ikävöin ehkä eniten tätä. Nuoria, ja sitä että saa jakaa aikaa ja olla heille myös omalla tavallani lähettinä. En tietenkään niitä huonoja puolia kaipaa. Täydellistä ei ole ilomme tässä ajassa. Silti, tänään taas: mikä on tärkeämpää?
Outokummun ja Polvijärven seurakunnan rippileiriltä on poistettu kolme poikaa.
Haring ja rippileirin muut työntekijät päättivät, että sammakon syöjä, videon kuvaaja ja yksi yllyttäjistä keskeyttävät leirin. Haringin mukaan kolmikolla oli ollut jo aiemmin leiriä häiritsevää käytöstä.
Niinpä niin, ja jossainhan menee raja, milloin rangaistus pannaan käytäntöön. Toki vastaisen varalle kannattaisi miettiä positiivista tekemistä villeille pojille. Muistan kun seurakunnan nuorisonohjaaja kehui yhtä kanttoria, joka osaa innostaa poikiakin vaikka mihin (hyvään).
En tiedä oonko liian liberaali, mutta itse oisin kyllä käsitellyt tuollaista asiaa enemmän teinien hölmöilynä kuin eläinsuojelurikoksena - vaikka tottahan se on, että sammakosta ei liene kovin mukavaa tulla elävänä syödyksi. Toisaalta tämä kolmikko oli ilmeisesti törttöillyt leirillä jo ennestäänkin ja sammakkokeissi oli pikemminkin viimeinen pisara.
"
– Poikia pyydettiin ennen leiriltä poistumistaan kirjoittamaan paperille, ymmärtävätkö he oman tekonsa vakavuuden.
Lisäksi sammakon syöneestä pojasta ja teon kuvanneesta pojasta seurakunta teki rikosilmoitukset.
– Olemme velvollisia ilmoittamaan ja puuttumaan, jos Suomen lakia rikotaan, Haring perustelee."
Ei seurakuntien työntekijöillä ole mitään yleistä velvollisuutta ilmoittaa toisten ihmisten lakien rikkomisista. Alle 15-vuotiaan tapauksessa, jotka ovat vielä rikosoikeudellisen vastuuiän alapuolella, tuskin tulee maksettavaksi mitään jutussa mainittuja taulukkomaksujakaan, kun asiaa ei tulla käsittelemään rikosasiana, vaan seurauksena on käytännössä se, että sosiaaliviranomaiset ottavat yhteyttä lasten vanhempiin ja kysyvät, miten menee.
En ole kuitenkaan varma siitä, onko leirin vetäjien pojille antama tehtävä laillinen siinä tapauksessa, jos asiasta on tehty rikosilmoitus. Itsekriminalisointisuojasta on säädetty sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa että Suomen laissa, ja itsekriminalisointisuojaa rikkovia tehtäviä viranomainen ei normaalisti koskaan saa laillisesti asettaa silloin, jos samasta asiasta on tehty tutkintapyyntö poliisille.
Pedagogisena tehtävänä tekojen miettiminen sinänsä on hyvä asia, mutta tilanne on eri luonteinen silloin, jos asiaan liittyy myös tutkintapyyntö poliisille.
Väärässä oleminen ja valehteleminen ovat eri asioita. Jos pastori itse on siinä käsityksessä, että hänellä on tuollainen ilmoitusvelvollisuus, niin silloin hän ei valehtele, vaikka sitä ei todellisuudessa olisikaan. Valehteleminen on tahallista.
Samaa mieltä, ei ole velvollisuutta ja mieluummin olisi pitänyt soittaa poliisit. Kuvaajahan on tietenkin poistanut syöntivideon heti eikä seurakunnan työntekijällä ole mitään oikeutta esim. ottaa puhelinta haltuun videon säilymiseksi.
Uutisessa oli todella nuoren naisen nimeltä kuulostava Emma etunimi. Olisiko niin että kesäteologilla puuttunut nyt todellakin tieto kuinka toimia.
Isän reagoinnnin medisn haastattelussa selittää se, että häntä harmittaa pojan sanktio.
Update: artikkelissa eilen illalla myös Emma, tänään Emmi.
Ei vaan seurakuntapastori Emmi Haring, joka on pikaisen googletuksen perusteella vihitty papiksi ilmeisesti vuonna 2013. Emma ja Emmi ovat varsin yleisiä nimiä 80-luvulla syntyneillä.
Tuli mieleen kehaista, että meillä on pojan (lapsen lapsi) konfirmaatio elokuun lopulla. Rippikoulu onnistuneesti käyty, vaikka en ole ainakaan vielä saanut muuta irti, kuin että tosi hauskaa oli ja haluaa isoseksi. (Kuitenkin juhannuksena satoi, oli hyttysiä, kylmä ja vaikea nukkua neljän pojan haisevassa (märkiä vaatteita) huoneessa, ikkunat kiinni.) Väsyneenä, flunssaisena, mutta tyytyväisenä palasi viikon kestäneeltä leiriltä.
Kesäteologi ei ole koskaan päävastuussa rippikoulussa eikä taatusti tee päätöstä kenenkään kotiin lähettämisestä. Päätöksen tekee tilanteesta riippuen leirin johto yhdessä tai kirkkoherra, johon leirin johtaja ottaa yhteyttä.
Yleensä myös esiin tulevissa ongelmatilanteissa mahdollisen tiedottamisen ja haastatteluihin vastaamisen hoitavat vakinaiset työntekijät, rippikoulun kohdalla yleensä ryhmän pappi tai jopa kirkkoherra.
Edit. No, poikkeus voisi olla, jos kesäteologiksi palkataan pappi, jolla on työkokemusta jo ennestään.
En lähtökohtaisesti usko, että kokeneella, vuosia pastorina ja rippikoulutyössä toimineella olisi sellaista harhakäsitystä velvollisuuksista.
Haastattelu oli kirjoitettu kuulostamaan rivien väleissä siltä kuin haastateltu ei olisi halunnut myöntää, että rikosilmoituksen tekeminen on ollut työntekijöiden tekemä valinta, tai että siihen ratkaisuun on päädytty pastoraalisella harkinnalla. Monille asiakaspalvelutyössä toimiville on tuttu asia, että jopa koulutuksissa saatetaan kouluttaa, että tietynlaisiin kysymyksiin voi kannattaa viestintästrategisesti vastata väittäen, että sillä tavalla kuin on toimittu, on täytynyt toimia - silloinkin kun velvollisuutta ei ole oikeasti ollut. Näin ulkoistetaan ja väistetään vastuuta - ja herkästi valehdellaan.
Nuorisotyössä on ilmoitusvelvollisuus pahoinpitelyepäilyistä, jos uhrina on alaikäinen nuori. Tuon asian rikosilmoituksessa ei ole kyse siitä, että nuori olisi ilmoitettu epäillyn pahoinpidellyn, vaan ainakin haastattelussa nuoret esitettiin kriminaalin asemassa. Silloin jos alaikäinen nuori tai vieläpä alle 15-vuotias nuori on toiminut typerästi tai lain vastaisesti, on pedagogista tai papiston tapauksessa myös pastoraalista harkintaa, miten toimitaan. Nuoren luottamuksen voi aikuinen menettää kerrasta, ja luottamuksen takaisin rakentaminen on usein vaikeaa. Sitä joutuu ammattikasvattajana punnitsemaan, että mikä painoarvo milläkin näkökohdalla on.
Jutun mukaan nuorten kanssa oli ollut haasteita jo aiemmin leirin aikana. Leirin vetäjät olisivat voineet ottaa yhteyttä näiden nuorten vanhempiin, ja yhdessä heidän kanssaan ohjata nuoria suotuisampana pidettyyn suuntaan käyttäytymisessä. Niin olisi voitu yrittää tehdä vielä sammakkoepisodin jälkeenkin. Julkaistun haastattelun perusteella yhteydenpitoa vanhempiin ei ole harjoitettu kovin onnistuneesti, kun lehtijutussa yhden pojan isä sanoo suosittelevansa pojalleen nyt rippikoulun loppuun suorittamisen sijaan kirkosta eroamista.
Itse näen elävän sammakon syömisen terveysriskinä sellaisen syöjän kannalta. Elävästä eläimestä voi saada esimerkiksi jonkun ihmisessäkin elinkelpoisen loisen. Tuollaisen tilanteen olisi voinut myös kääntää pedagogiseksi opetukseksi koko leirille, ja osallistaa pojat sitä kautta leiriin paremmin sisään sen sijaan, että heille osoitettiin ovea. Itselle tulee mieleen sekin ajatus, että elävänä sammakko syömään yllytetty alle 15-vuotias voi olla yllytyksen uhri, siinä missä seurakunta viesti näkevänsä tämän rikollisena ja ulos porukasta heitettävänä. Nyt nuorista tehtiin valtakunnanuutisia. Vaikka lehtijutussa ei lue nimiä, someaikana helposti sadat tai kenties jopa tuhannet saavat helposti selville, keistä yksilöistä on kyse. Samoin asia selviää suoraan mm. rippijuhliin kutsutuille, joiden osalta juhlat peruuntuivat.
