Näinhän se menee kreikkalais-katolisillakin…
1 tykkäys
Katoliset piispat keskimäärin ehtivät, mutta eivät kasteen yhteydessä. Kasteen yhteydessä mirhavoitelun tekee ehdollisesti kuka tahansa pappi. Ehto on se, että jossain vaiheessa piispa vahvistaa tämän kasteessa tehdyn ehdollisen mirhavoitelun. Siitä nimi Vahvistus. Piispa voi valtuuttaa apulaispiispan tekemään sen, papinkin periaatteessa, mutta katolilaiset haluavat että piispa hoitaa mirhavoitelun. Ortodoksit ovat lipsuneet perinteestä. 
Eli siis ei ole sinänsä uutuus vaan varmistus että asia tulee hoidettua vanhan tradition mukaisesti, piispan tekemänä. Ortodoksit jaksavat aina panetella tätä pitäytymistä vanhoissa tavoissa uutuuden keksimiseksi, en ymmärrä miksi.
Luterilaisen konfirmaation historiasta en osaa sanoa mitään, täytyy jossain vaiheessa yrittää ottaa selvää.
Ideana oli alun perin sen varmistaminen että piispa mirhavoitelee. Vähän niin kuin Paavalikin laittaa kädet sen miehen päälle joka ei ollut saanut Johanneksen kasteen yhteydessä Pyhää Henkeä. Varhaisen keskiajan Länsi-Eurooppa ei ollut suuria metropoleja ja vilkkaita kauppareittejä niin kuin vanha sivistyksen kehto idempänä, vaan “barbaarien” asuttamaa metsää. Siellä ei ollut mahdollista että piispa olisi ollut saatavilla jokaista kastetta toimitettaessa, mutta tavasta että piispa mirhavoitelee, ei lännessä haluttu luopua.
Niiin, mtta miksi kaste ja mirhavoitelu erotetaaan näin toisistaan, monta vuotta välissä, ja miksi korostetaan ihmisen omaa ymmärrystä? Ortodoksisessa kirkossa voidellaan heti kasteen jälkeen silloinkin, kun kastettava on pikkulapsi. Meillä vauvatkin pääsevät ehtoolliselle.
Kyllä ortodoksisessa kirkossakin piispa voitelee, jos hän on mukana kastejumalanpalveluksessa, muulloin pappi. Mirhalla on joka tapauksessa patriarkan siunaus. Piispamme matkustavat joka vuosi Konstantinopoliin keittämään mirhaa yhdessä patriarkan kanssa.
1 tykkäys
Kasteen, mirhavoitelun ja ehtoollisen erottaminen toisistaan on läntinen uutuus, 1100-luvulta.
Teologisesti on kysymys siitä millainen ihmisen tulee olla jotta hän voi ottaa ehtoollisenkin vastaan. Uskotaanko siihen voiko Jumala lahjoittaa armonsa riippumatta ihmisen kyvyistä.
Tässä tulikin sopivasti uutinen vastaan. No kaikki eivät käytä pitopalvelua, mutta rippipuku tai -mekko on välttämätön.
Nämä olivat joutuneet viemään pojan leirille taksilla. 
Katolilainen mirhavoidellaan kasteessa, aivan oikeasti, mutta se on ehdollinen voitelu, jos sitä ei ole tehnyt piispa kastettaessa, se vahvistetaan vahvistuksessa.
Tämä oli alkuperäinen tarkoitus vahvistuksessa.
Sittemmin se on muuttunut rutiinisti kaikille tehtäväksi asiaksi, myös niille, jotka piispa on kastanut.
Mutta siis, katolilainen saa aivan oikean mirhavoitelun eli siis läntisin termein krismalla voitelun, kasteessa, katolisen ajattelun mukaan kuitenkin papin tekemä krismaatio tulee piispan vahvistaa. Muinoin se tapahtui heti kun piispa ensimmäisen kerran tuli kasteen jälkeen käymään kastetun kotihiippakunnassa, myös aivan pienille lapsille. Nykyään se tapahtuu seurakunnassa organisoiduille, opetetuille ryhmille. Omaa ymmärrystä eivät katolilaiset varsinaisesti vahvistuksen yhteydessä korosta. Omaa ymmärrystä korostetaan ensimmäisen ehtoollisen yhteydessä, mutta ei enää vahvistuksessa. Ennen ensikommuuniota lapsi käy ensimmäistä kertaa katumuksen sakramentilla ja sitä varten on oltava jonkinlainen ymmärrys väärin tekemisestä. Katolinen lapsi ja nuori saa ensikommuunioita varten noin kolme vuotta opetusta ja toiset kolme vahvistusta varten, joten voisi sanoa että katolilaiset haluavat opettaa lapsia ja nuoria pitkään. Väittäisin että ensikommuunion ja vahvistuksen iät ovat muodostuneet siksi mitä ne ovat jotta kaikki peruskouluikäiset pysyisivät katekeesin piirissä.
Ensikommuuniota ja vahvistusta ei kuitenkaan tehdä koko tietylle ikäryhmälle yhtä aikaa vaan ikäero ryhmäläisten kesken voi olla hyvinkin 2-4 vuotta. Ensikommuuniolla voi olla yhtä aikaa 6- ja 10-vuotias. Vahvistuksessa voi olla yhtä aikaa 12- ja 16-vuotias. Kanonisessa laissa määritelty minimi-ikä vahvistukselle on 7 vuotta. Joten lapsi voisi saada ensikommuunion 5-vuotiaana ja vahvistuksen 7-vuotiaana. 7 vuoden ikää suositellaan myös ensikommuuniolle, mutta nuorempiakin siellä on nähty. Riippuu paljon siitä miten vanhemmat ovat opettaneet lasta heti hänen varhaislapsuudestaan asti ja haluaako lapsi itse ikätasonsa mukaisella vakavuudella ehtoolliselle.
Niissä maissa joissa katolinen kirkko on valtakirkko, melko suurikin prosenttiosuus kirkossa kastetuista aikuisista ei koskaan käy vahvistuksella. Sitä tarvitaan ainoastaan jos on solmimassa kirkollisen avioliiton tai on menossa luostariin, ja jos on alkamassa papiksi.
Esimerkiksi minut otettiin katoliseen kirkkoon vahvistamatta minua. Pätevä kaste, katumuksen sakramentilla käynti ja ensimmäinen ehtoollinen riittää kirkon jäsenyyteen. Sain itse myöhemmin päättää haluanko vahvistuksen ja halusin. Sain opetusta, niin kuin nuoretkin, ja minut vahvistettiin. Suomessa taas vahvistetaan käytännössä aina kirkkoon liitettävät aikuiset.
On hyvä muistaa että ensikommuunioikä ei ole dogmein määritelty. Se, että aivan pienet lapset eivät käy ehtoollisella katolisessa kirkossa on enemmänkin kirkkojärjestys- kuin oppiasia.
Miten katolinen kirkko suhtautuu kehitysvammaisten ehtoolliseen ja vahvistukseen?
Luterilaisilla on ajatus ehtoollisen ja oman ymmärryksen yhteydestä, mutta konfirmaatio ja sen jälkeen ehtoollinen on mahdollinen hyvinkin vaikeasti kehitysvammaisille, joille ei mitään varsinaista kristillistä opetusta ole mahdollista antaa eikä ymmärrystä opista muodostu. Vauvojen ehtoollinen ei kuitenkaan ole mahdollinen. Näen tässä tietyn ristiriidan.
1 tykkäys
Ehtoollinen on mahdollinen jos henkilö pystyy nielaisemaan ehtoollisaineet. Jotkut katoliset papit ovat varovaisia antamaan ehtoollista vaikeasti kehitysvammaisille, jos on suuri vaara että he sylkevät ehtoollisen suoraan ulos suusta. Tämä ei ole kuitenkaan este ehtoollisen antamiselle. Voidaan antaa myös erittäin pieni tilkka viiniä lusikalla suoraan suuhun.
Vahvistus on mahdollinen, opetuksen ymmärtäminen ei ole vahvistuksen ehto.
On olemassa katolisia vauvoja jotka saavat ehtoollista, nimittäin itäisen riituksen katolilaisvauvat. Kysymys on siis enimmäkseen kirkkojärjestysasiasta ei dogmista.
Yhdysvaltain katolisten piispojen ohjeistusta:
The USCCB’s Guidelines for the Celebration of Sacraments with Persons with Disabilities states:
Persons who because of intellectual or developmental disabilities may never attain the use of reason can receive the sacrament of confirmation and should be encouraged either directly or, if necessary, through their parents, to receive it. It is important that they receive the pastoral guidance needed, along with the welcome and embrace of the whole community of faith. To the degree possible, those with disabilities should be included along with others during the preparation and celebration of the sacrament. At times, pastoral need may necessitate an accommodated setting and a simpler manner (8).
Minulle ei ole ristiriitaa kuitenkaan. Vauvat voivat odottaa, kun eivät fyysisestikään kestä ‘vahvaa ruokaa’, siunaus ja rukous riittävät kasteen lisäksi. Jumala ymmärtää vaikeasti kehitysvammaisen puolesta emmekä tiedä tarkoin mitä kokee, mitä ei.
Vapaissa suunnissa lapset ja kehitysvammaiset pelastuvat automaattisesti, koska eivät tunnusta perisyntiä oikein. (En voi uskoa näin, vaikka taas on hankala kysymys.)
Armo ei voi olla armoa, jos ihmisten kyvyt yms. ovat mittari!
Sen vuoksi jo imeväiset saavat mirhavoitelun ja ehtoollisen. Kuten myös syvästi kehitysvammaiset.
Niinpä, mutta ei imeväiselle voi antaa ehtoollista konkreettisesti. Kaste riittää pelastukseen.
Voi antaa ja kirkko on aina antanut.
Näin juuri videon jossa annettiin. Hiukan oli työlästä, kun kohde ei ollut erityisen halukas, mutta onnistui se lopulta. 
1 tykkäys
Näen pyhien lahjojen antamista vauvoille viikottain. Tapana on, että vauvat ja pienet lapset saavat ne, tietenkin papiston jälkeen, ensimmäisten joukossa.
Ehtoollisen jakoahan ei periaatteesa pitäisi kuvata, mutta menköön nyt vaikka opetuskäytössä:
Erikoista näin ‘luterilaisittain’ ajateltuna ja mielestäni aivan tarpeetonta. Kasteenkin Jumala lahjoittaa lupauksensa mukaan jne. Varottava ajattelemasta suorituksena yms. tekona ihmisen puolelta.
Kaste, mirhavoitelu ja ehtoolllinen ovat aina muodostaneet kokonaisuuden. Karsiminen on uutuus.
1 tykkäys
Jaa ja OK, minulle luterilaispietistinä ei ihan näin.
(Jos ei halveksi ehtoollista, mutta ei pysty syystä tai toisesta osallistumaan, usko kantaa silti.
Kaste on hankalmpi jättää väliin, mutta siinäkin tuomio on yksin Jumalan.
Näiden tunkeminen yhteen tilaisuuteen on luterilaisittain sarjassamme tehkää miten huvittaa, mutta älkää rasittako niillä omiatuntoja. Kaste on ainoa välttämätön.
Ehtoollisen antaminen imetettävälle on minusta omituista. Siinä on jo jotain maagista ajattelua. Eihän imeväinen ole edes syntiä tehnyt ja perisynnin syyllisyys on anteeksiannettu. En usko että taivaassakaan imeväiset kurovat viiniä ja leipää.
D
1 tykkäys