Harmi etten pääse lukemaan koko juttua. Pitänee käydä kirjastossa.
1 tykkäys
Hän näkyi lausuneen tuossa linkatussa uutisessa, että ei tiennyt asiasta luottamushenkilöaseman perusteella yhtään sen enempää kuin lehdistössä oli lukenut: “Enkä tiedä todellakaan enempää asiasta kuin lehden sivuilta olen lukenut. Seurakunnan kirkkoherra varmaankin tiedottaa asiasta tarkemmin, kun on sen aika.”
Journalistit ovat uutisoineet Haminasta uutta tietoa. Ikäero ei ole ollutkaan ilmeisesti kovin montaa vuottaa sen välillä, minkä ikäinen mies on ollut verrattuna siihen, minkä ikäiseksi hän oli itseään leiriläisille sanonut. Kyse ei ilmeisesti ollutkaan niin vanhasta miehestä, etteikö oikean ikänsä puolesta olisi mahdollista toimia isosena.
Miehellä oli ollut lehtitietojen mukaan leirillä henkilöauto. Pienten leirien vetäjät ovat yleensä erittäin hyvin selvillä siitä, kenen mikäkin leirillä olevista kenties yhden käden sormilla laskettavissa olevista harvoista pysäköidyistä autoista on ja samalla tietoisia siitä, keillä ainakin on ajokortti. Pysäköityihin autoihin kiinnitetään huomiota jo siltäkin varalta, että tiedetään, jos leirille on jossain vaiheessa tullut ulkopuolisia. Ajatus, että Haminan seurakunnan henkilökunta ei olisi tiennyt auton kanssa leirillä olevan miehen olevan vähintään ajokortti-ikäinen, vaikuttaa epäuskottavalta.
Haminan rippileirillä on ollut sekasauna uimapuvut päällä. Mutta erikseen naisten ja miesten suihkut. Mies oli lehtijutun mukaan avannut naisten puolen suihkuille johtavan oven, jonka tapauksen jälkeen jossain vaiheessa joku tai jotkut leiriläisistä olivat sanoneet hänelle, että mene pois, ja hän oli sitten poistunut sanaakaan sanomatta itse leiriltä ilman, että leirin vetäjätkään puhuivat hänen kanssaan:
Antti kertoo, että mies oli avannut tyttöjen suihkun oven saunavuoron yhteydessä, kun tyttöjä oli ollut siellä peseytymässä. Leirillä oli sekasauna, eli tytöt ja pojat saunoivat samaan aikaan uimapuvut päällä. Suihkutilat olivat erilliset.
Myös leirillä ollut Kalle kertoo kuulleensa, että mies oli käynyt tyttöjen suihkussa.
Kallen mukaan miehen ajateltiin aluksi päätyneen tyttöjen suihkun puolelle vahingossa.
– Kaikki luuli ettei se vaan tiennyt mihin suihkuun pitää mennä, Kalle kertoo.
…
Nuoret kertovat, että mies poistui leiriltä tapahtuneen jälkeen. Antin mukaan nuoret käytännössä ajoivat miehen itse pois leiriltä.
– Me sanottiin sille, että lähe pois täältä, ja sitten se lähti, Antti kertoo.
Aiemmassa uutisjutussa kirjoitettiin:
Poliisi ei ole tarkentanut epäillyn seksuaalisen kajoamisen suhteen sitä, millainen teon luonne on ollut, eli onko kyse ollut fyysisestä teosta tai esimerkiksi kuvaamisesta.
Tuoreen jutun perusteella ei olisi ollut kyse fyysisestä teosta eikä kuvaamisestakaan, vaan väärän suihkutilan oven avaamisesta ja siitä sisään katsomisesta. Sitä ei ole kerrottu, arvioidaanko väärän oven avaamisen olleen tahallista, vai onko mahdollista, että kyseessä olisi oikeastikin ollut vahinko.
Tämä on harvoja tämän kesän lukuisista tapauksista, joissa itse leirillä olleet päässeet ääneen. Itse luin jutun niin, että oli lähtenyt suosiolla leiriltä itse kun ei ollut näyttänyt selvältä vahingolta. Ehkä taustalla oli tapahtunut muutakin, joka loi painetta sekä epäiltyyn itseensä että poistumaan kehottaneisiin. Näitä on niin paljon ollut että ei muista oliko muutakin kuin tuo suihkujuttu.
Lähtemisen syy on arvailua, koska lehtijuttujen mukaan isonen ei ollut sanonut lähtiessään kenellekään mitään, vaan vain poistunut paikalta, eikä hänen näkökulmiaan asiaan ole kerrottu. Häntä on luonnehdittu leirin aikana vähäpuheiseksi. Vaihtoehtoja on monta muutakin sille, miksi joku voisi lähteä kesken leirin. Esimerkiksi se, jos vaikka isonen itse on ollut leirikiusattu, ja kokenut jonkun leiriläisen mee pois -puheet viimeisenä niittinä sille, että ei halua olla enää leirillä. Jossain toisessa lähteessä kerrottiin jonkun leiriläisen haistatelluista tuolle isoselle aiemmin leirin aikana. Se, jos joku isonen ei tunne ketään muuta leiriltä, ja on ujompi luonne, voi vähentää mahdollisuuksia päästä mukaan yhteen kuuluvaan porukkaan ja altistaa kiusatuksi tulemiselle.
Tällainen asetelma voisi selittää myös sitä, miksi isonen on saattanut leiriläisten suuntaan näiden kysyessä vastailla jotain sellaista, josta on voinut saada käsityksen pari vuotta nuoremmasta iästä kuin tosiasiallisesti on. Seurakunnan henkilökunnan suuntaan isosen ei ole kerrottu vääristelleen ikäänsä.
Alunperin asiasta uutisoitiin niin, että kyse olisi “isosena esiintyneestä” henkilöstä. Tuoreemmissa jutuissa kirkkoherra on vahvistanut, että Haminassa isoseksi ei ole päässyt ilman isoseksi hakuprosessia. Täysi-ikäistynyt mies vaikuttaa tulleen valituksi leirille isoseksi ihan seurakunnan normaalissa isosten valintaprosessissa (paikalliseen normaaliin valintaprosessiin ei vaikuta sisältyneen sen tarkistamista, millainen isoskoulutus kenelläkin on käytynä), ja olleen ihan virallisesti isoseksi valittu.
Journalistit eivät ole raportoineet, miten Haminassa isoset valitaan. Haastatteluissa siihen ei ole ilmeisesti vastattu. Kokeilin hakukoneella löytää tiedot siitä, mitä isoseksi hakuprosessissa Haminassa tosiasiassa on ollut tapana selvittää. Haminan seurakunnan nettisivuilta löytyy isoseksi haun lomakkeet. Hakulomake eräälle leirille, jolle parhaillaan haetaan isosia, löytyy esim. tästä.
Lomakkeessa ei kysytä lainkaan hakijan ikää eikä henkilöturvatunnusta. Lomakkeessa kysytään ruoka-aineallergiat, ja että onko toiminut aiemmin isosena, ja pyydetään rastimaan ruuttuun, onko ensimmäisen vuoden isonen, toisen vuoden isonen vai “vanha käpy”.
Lomakkeen perusteella Haminassa tosiaan isoseksi hakevilta ei kysytä sen enempää ikää kuin sitäkään, missä on isoskoulutuksensa käynyt. Edelleenkään.
Lehtijutuista saattoi saada ensin kuvan, että isonen olisi ilmoittanut ikänsä väärin seurakunnalle. Mutta uusien tietojen valossa siitä ei liene ollutkaan kyse. Isonen lienee rastinut isoseksi hakemuslomakkeeseen olevansa “vanha käpy”, jos omasta rippileiristä on yli 2 vuotta. Lomakkeesta on tehty tältä osin Haminassa humoristinen, mutta mitään muuta iästä ei seurakunta ole lomakkeessaan isoseksi hakevilta edes kysynyt kuin humoristisesti, että kokeeko vastaaja olevansa “vanha käpy”.
Aiemmassa lehtijutussa seurakunnan kirkkoherra Kinnunen kommentoi:
Kinnusen mukaan isoseksi haluavien täytyy täyttää ilmoitus, jossa pyydetään esimerkiksi hakijan ja hänen huoltajansa tietoja. Isoset valitaan ilmoitusten perusteella.
”Meillä on ollut se tieto, mitä ilmoituksessa on ollut. Niiden mukaan olemme sijoittaneet isoset leireille. Yksityiskohtia selvitetään edelleen, mutta se on varmaa, että ilman ilmoittautumista ei pääse isoseksi.”
Kirkkoherra näyttää esittäneen lehdistölle totuudesta poikkeavia väitteitä, tai sitten lehden toimitus on ymmärtänyt vastauksen väärin ja julkaissut väärää tietoa. Haminan seurakunnan virallisella leirille isoseksi haun lomakkeella, joita on nähtävissä netissä, ei kysytä huoltajasta mitään. Leiriläisten lomakkeessa kysytään, mutta ei isosten. Hakijasta kysytään lomakkeessa henkilötietoina nimi, puhelinnumero ja sähköpostiosoite sekä pyydetään vastamaan kahteen monivalintakysymykseen isostaustasta, mutta mitään muita henkilötietoja ei Haminassa näytetä kysyttävän, kuten ikää tai henkilöturvatunnusta.
1 tykkäys
Nyt osui silmään uutisista Merikarvian seurakuntaa koskeva päivitysuutinen. Laittaisivat paikkakunnan otsikkoon kun niitä tapauksia ollut jopa viisi-kuusi tänä kesänä. Eli kirkkoherra Tom Broberg on tällä hetkellä virkavapaalla, joka jatkuu 8.9.2024 asti.
(MTV: Rippileirillä sopimattomasti käyttäytynyt kirkkoherra voi palata virkaansa)
Otsikko on muuten epätäsmällinen. Itse tulkitsin sen niin että voi palata virkaansa nyt.
On kysymyksiä herättävää, miksi tuomiokapituli ei tehnyt jo alunperin tuollaista päätöstä, että viranhoito jatkuu, mutta että työtehtävät rajataan niin, että kirkkoherra ei ole ainakaan vähään aikaan lapsi- ja nuorisotyössä kentällä. Virasta pidättäminen tiedotteita ja haastatteluita viljellen vaikutti mediahakuiselta reagoinnilta. Sellaisella saa kyllä yksittäisen seurakunnan asiat sekaisin, jos organisaation operatiivisen johdon pidättää suoraan virasta niin, ettei välissä ole edes aikaa, jona tiedot keskeneräisistä asioista siirrettäisiin sijaiselle. Kirjoitin aiemmin siitä, että tuomiokapitulin toimista saattaa kaatua kustannuksia myöhemmin seurakunnalle. Pidin ja pidän sitä ongelmallisena, että tuomiokapitulin virheistä voi kaatua taloudelliset vastuut seurakunnalle, jolla ei ole edes päätösoikeutta virasta pidättämisasiassa. Hämmästelin kesäkuussa tuomiokapitulin tapaa muutenkin tiedottaa asiasta:
Tiedotteessa kiinnittää huomiota tapa koittaa viestiä asian “siirtyneen” poliisille. Ei ilmoituksen tekeminen poliisille poista tai siirrä yhtään mitään vastuita hiippakunnalta tai seurakunnalta poliisille. Yhtä lailla työnantajan pitää hoitaa oma tonttinsa siitä huolimatta.
Juridiset perusteet virasta pidättämiselle tuskin ovat nyt millään tavoin muuttuneet kesäkuusta. Poliisin tutkinnat ovat yhä kesken, eikä asia ole edennyt syyttäjälle. Nyt tuomiokapituli on ehkä herännyt siihen, että poliisitutkinnan alkaminen jostakin ei tarkoita sitä, etteikö tuomiokapitulin papiston työnantajana pitäisi hoitaa omaakin tonttiaan. Tuomiokapituli saattaa olla myös havahtunut siihen, että se voi tulla seurakunnalle erittäin kalliiksi, jos tuomiokapituli pitäisi perusteetta kirkkoherraa pitkään virasta pidätettynä. Tutkinnan, syyttäjän ja tuomioistuimet rattaat pyörivät usein hitaasti ja prosessit voivat kestää jopa vuosia. Lain mukaan viranhaltija voidaan kyllä pidättää virasta rikostutkintojenkin ajaksi, mutta jos virasta on pidätetty rikostutkinnan perusteella ja viranhaltijaa ei lopulta tuomita rikoksesta, viranhaltijalle kuuluu maksaa korvauksena jälkikäteen virantoimituksesta pidättämisen aikana suorittamatta jätetty palkka.
Alkoholin käyttö työaikana on asia, johon työnantajan on syytä puuttua, mutta merkittävä osa viranhaltijoidenkaan työaikana esiintyneistä alkoholin käyttötilanteista ei ole tavannut johtaa silti rikostuomioon. Siitä ei liene edelleenkään julkista tietoa, että mikä alkoholin käytön määrä oli ollut: oliko alkoholin käytössä kyse pienehköstä määrästä alkoholia vai vaikkapa yli 0,5 promillen humalatilasta. Ensin mainitun tyyppinen vaihtoehto voi olla moitittavaa käytöstä, mutta sellaista syyttäjä ei pitäisi välttämättä syyttämisen arvoisena asiana. Yleensä työnantajat alkoholin vaikutuksen alaisena olemista työnaikana epäillessään pyytävät työntekijää puhallukseen tai verikokeeseen ja järjestävät kyydin sellaiseen tai mittauksen työpaikalle, jos epäilevät tämän olevan töissä humalassa, jotta tulee kolmannen osapuolen dokumentti siitä, missä määrin alkoholia oli käytetty. Pakottaa mittauksiin ei voi, mutta ehdottaa sitä saa.
Toivottavasti nyt myös sekä työnantaja että työterveyshuolto on aktivoitu tekemään niitä toimia, joita normaalisti työpaikoilla kuuluu tehdä, jos alkoholiongelmia työpaikoilla ilmenee. Niistä toimista tiedotteita ei yleensä muilla työpaikoilla ikinä tiedoteta nimiä mainiten, mutta työnantajan velvollisuus on puuttua alkoholin käyttöasioihin, jos aihetta ilmenee. Normaalisti työpaikoilla sellainen puuttuminen tehdään pienessä piirissä, ei julkisuus edellä.
2 tykkäystä
Nuoriso käyttää nykyään tuoksuja runsaasti. Käytin itsekin nuorempana tuoksuja ja haluaisin käyttää vieläkin, mutta en käytä, koska niin monet ihmiset ovat hajusteallergisia. Semmoinen tuntuma minulla on, että nykyään on enemmän hajusteallergiaa kuin vaikkapa 1970 -luvulla. Tai sitten siitä puhutaan enemmän.
Sitäkin mietin, mistä hajusteallergiat johtuvat: Homeille altistumisestako?
Hieman huvittaa tuo “vahtimestari”, mahtaako tarkoittaa suntiota.
1 tykkäys
Tuskin. Tuossa tapauksessa kyse lienee ennemmin tuoksuherkkyydestä kuin hajusteallergiasta, joka tarkoittaisi ihokosketukseen liittyvää allergiaa, kun taas tuossa puhuttaneen kuitenkin ennemminkin hajusta aiheutuvista oireista. Tuoksuherkkyys on varsin sukupuolittunut oireiden raportoinniltaan, sillä peräti 90 % näistä oireista ilmoittaneista on ainakin vanhemman kirjallisuuden mukaan ollut naisia. Esiintyvyyden puolestaan on arvioitu olevan 10-40 % kokonaisväestöstä, eli kyse on naisilla varsin yleisisistä oireista, jotka keskimäärin yleistyvät iän myötä.
Homeille altistuminen lisäksi lienee pääsääntöisesti vähentynyt siihen nähden, mitä tilanne on menneinä vuosisatoina tai 1900-luvun alkupuolella tai 1970-luvullakaan ollut. Aikaan ennen jääkaappien ja nykyisten elintarvikenormien homeita esiintyi myös ruoissa ihan eri mittakaavassa kuin nykyään, eivätkä entisaikojen tuvatkaan homeettomia olleet. Yhteiseloa oli entisaikaan enemmän luontoperäisten ei-lemmikkijyrsijöidenkin kanssa. Homeille altistumisen väheneminen taas tuskin on tuoksuherkkyyden osalta ainakaan pääasiallinen selitys. Sen sijaan erilaisille teollisille kemikaaleille altistuminen on yleistynyt samalla kun kemikaaliteollisuus on kasvanut ja uusia kemikaaleja on tullut käyttöön valtavia määriä, ja kemikaalialtistuksen yleinen kasvu voi olla yksi selitys sille, miksi tuoksuherkkyys on nykyään niin yleistä.
Vahtimestareita oli entisaikaan paljon valtion virastoissa, mutta alkaa olla sekin aika katoava ammattinimike, kun vartiointitehtävät on siirretty valtion virastoissakin aika paljolti valvontakameroille ja vartiointiliikkeille. Sen jälkeen aulapalveluun mahdollisesti töihin jääville on kehitelty usein joku uusi nimike ja uusia tehtäviä, kun vahtiminen ei ole enää ollut sisällöltään muuttuneessa tehtävässä keskiössä. Yksityisellä sektorilla firmojen aulapalvelutehtävissä olevilla on nykyään aika usein joku muu päätehtävä, jota tehdään aulasta käsin sellaisella keskeytysvaralla, että se muu työ keskeytetään väliaikaisesti, jos joku sattuisi opastusta tai apua tarvitsemaan. Näitä aulapalvelutehtävääkin hoitavia harvemmin kutsutaan myöskään vahtimestareiksi.
1 tykkäys
Varmaan jälkimmäinen. Ja onhan tosiaan enemmän ihmisiäkin pakkautunut nykyään pieniin tiloihin ja hajusteiden käyttäminenkin lisääntynyt kovasti. Eipä varmaan vanhoina hyvinä aikoina miesten ollessa vielä miehiä nämä hirveästi käyttäneet mitään hajusteita.
1 tykkäys
Tilojen käytössä kyllä nimenomaan väljyyden kasvu on ollut trendi. 1970-luvulta esimerkiksi asuintilat asukasta kohti ovat liki kaksinkertaistuneet Suomessa, ja julkisten tilojen neliötkin ovat kasvaneet valtavasti, kauppatilojen neliöistä puhumattakaan, jotka ovat kasvaneet valtavasti asukasta kohti. Aikoinaan väki sisätiloissa pakkautui paljon lähemmäs toisiaan kuin nykyisissä paljon väljemmissä tiloissa tapahtuu. Hajusteiden käyttö oli tosiaan aikoinaan harvinaisempaa, ja kaupoissakin kemikaalituotteiden määrä oli suhteellisen pieni siihen tarjonnan laajuuteen nähden, mitä vaikkapa Prismoissa tai Citymarketeissa on nykyään.
1 tykkäys
Pieni tila oli tässä varmaan vähän väärä termi. Tarkoitti kaupungistumista. Maalla ei hajusteet häiritse, kun niitä ei naapurista haista.
1 tykkäys
Sitten on tällaistakin:
Kovin pienellä tuntimäärällä ja ohuella hengellisyydellä voi aikuisrippikoulun suorittaa.
Rippikoulun laajuus on lähtökohtaisesti vähintään 80 tuntia, mutta piispainkokouksen vuonna 2023 antaman päätöksen mukaan aikuisrippikoulun kesto puolestaan on vain vähintään 20 tuntia. Lisäksi ei ole pakko olla niinkään laaja aikuisrippikoulu, sillä päätöksen mukaan “Pappi voi painavasta syystä poiketa opetuksen määrästä.” Eli jos vaikka on sairauden takia pois osalla tapaamiskerroista, niin voi olla, että rippikoulu ei lopulta kovin montaa tuntia kestä.
Jos vähät tunnit käytetään havainnoiden ympäristöä ja tehden lyhyitä mietiskelyharjoituksia sekä keskustellen omista kokemuksista, voi tosiaan opetuspuoli jäädä aika ohueksi, ellei opetuspohjaa ole entuudestaan rippikoulun ulkopuolelta.
Oletko huomannut että näitä tapauksia on ollut ennätyksellisen monta tänä kesänä ja myös niihin liittyvää uutisointia. Kolme viestiä tulee äkkiä täyteen.
Yleisesti: mutta jos virkavapaa tai sairausloma jatkuu yhtäaikaisesti tuollaisia ohjauspalavereja ei voida pitää, koska työntekijää ei voida velvoittaa työpaikalle käymään palaveriin. Joskus se johtaa siihen, että työntekijä hakee lisää virkavapaata tai sairauslomaa, riippuen siitä onko julkisen vai yksityisen puolen työpaikka.
.
Kirjoitin oletuksella, että aikuisrippikoululainen on sairastuja. Silloin poissa ollut rippikoulutunnit jäävät välistä, koska yksittäistä rippikoululaista varten ei yksittäisiä tunteja järjestettäne uudestaan. Toki työntekijäkin voi sairastua, mutta silloin opetuskerta yleensä varmaan siirtyy, eikä jää väliin kokonaan.
Ks. viestisi johon vastasin, jätetty 14. elokuuta, 7 muokkausta. Tässä ei liityntää aikuisrippikouluun.
Pitäähän sitä saada kirkkohäät ja voi sitten häiden jälkeen erota kirkosta (syitähän löytyy).
Kirkkoherra Tom Brobergin virkavapaata Merikarvialla on näköjään jatkettu. Hän on virkavapaalla 31.10. saakka. Mitään uutta tietoa rippikoululeiritapahtumista, esim. esitutkinnan vaiheista ei ole olemassa.
Merikarvian tapauksen esitutkinta on nyt melkein tehty.
Ilta-Sanomien juttu riparin virkavelvollisuustapauksesta
IS:n tietojen mukaan epäilyn kohteena on kirkkoherra.