Rukousten johtaminen ja niihin yhtyminen

Pappi johtaa rukousta, koska se on hänen tehtävänsä. Kristillinen johtaminen ei kuitenkaan ole pakottamista, vaan se on palvelutehtävä: yksi lausuu ääneen sanoja, joihin läsnäolijat yhtyvät aamenellaan tai sitten eivät. Sanon uudelleen: tai sitten eivät. Kyllä minulla on käynyt usein ihan messussa, etten ole voinut antaa aamentani esirukoukseen, koska se on ollut uuvuttavan pitkä (en ole jaksanut keskittyä) tai sitten on rukoiltu sellaista, mitä en voi allekirjoittaa (usein omaisuuskansajuttua ja muuta siionismia). Ei rukoukseen yhtyminen ole pakko kenellekään. Minusta siitäkään ei kannata hermostua, että joku sattuu ajattelemaan eri tavalla kuin sinä. Se on maailman laita, ja niin on aina.

Minusta kuulostaa siltä, että tässä tilanteessa pappi on kulkenut Mahmudin ja hänen läheistensä rinnalla ja kuullut sen hädän ja ahdistuksen, jota he tuntevat. Vaikka kuinka joku virallinen taho sanoo, että ei tarvitse pelätä, se ei tarkoita sitä, että pelko katoaisi sen siliän tien.

Kun joku asia ahdistaa tai tuntuu vaikealta, minusta on aivan oikein rukoilla Jumalalta juuri sitä, minkä siinä tilanteessa tuntee sydämellään olevan. Ei Jumala ole mikään rukousautomaatti, jonne heitetään rukous ja sitten odotetaan, että se toteutuu, vaan rukous on Jumalan edessä olemista, hänelle puhumista, hänelle valittamista siitä, mikä tuntuu kulloinkin pahalta - tai päinvastoin. Jumala tekee kyllä aina oikeudenmukaisesti. Jännittävää on toki se, että joskus armo saa käydä oikeudesta.

Hyvin monet kysymykset ovat luonteeltaan vaikeita, monitahoisia, kiistanalaisia ja epäselviä. Ihmiset tekevät niiden suhteen kuitenkin päätöksiä suuntiin ja toisiin. Kaikki eivät jää epävarmuuteen vellomaan, vaan yrittävät toimia oikein ja rakkaudella, vaikka kysymyksiä on vielä ilmassa. Valitettavasti elämä ei ole sellaista, että jokaisesta kysymyksestä voitaisiin odottaa 4 vuoden väitöskirjaprosessi loppuun.

Lyhyesti: valittakoon rukouksen johtaja, huutakoon Herran edessä. Kysymys siitä, liittyykö joku rukoukseen, on hänen oma asiansa. Pappi ei koskaan pakota ketään liittymään rukoukseen, vaan jokainen saa tehdä sen vapaasti.

4 tykkäystä

Minusta on myös toisinaan kiusallista kun ei koe ollenkaan samoja asioita tärkeiksi rukoilla kuin papin johtamassa tekstissä lukee. Lähinnä jotkut valmiit esirukoukset ja synnintunnustukset käsikirjasta ovat tuollaisia. Sekä luetuissa että vapaissa rukouksissa on joskus se sävy, että ne luetaankin ihmisiä varten eikä aidosti Jumalaa lähestyen.

Kuitenkin enemmistö jumalanpalvelusten rukouksista ja teksteistä on sellaista, mihin voi yhtyä tai vähintään sellaista joka herättää hyviä ajatuksia eikä vastalauseita.

2 tykkäystä

Mää oon kyllä osittain eri mieltä @Silvanus kanssa tästä. Mun mielestä on yleensä parempi rukoilla vain yleisesti, että Jumala siunaisi ja johdattaisi asian X suhteen, kuin määritellä, millä tavalla Jumalan tulisi asiaa johdattaa. Etenkin julkisessa rukouksessa ja etenkin silloin, kun kyseessä on tunnetusti erilaisia mielipiteitä herättävä aihe. Ei siis esim. tule rukoilla julkisesti, että Jumala antaisi tietyn henkilön tulla valituksi presidentiksi, vaan että Jumala siunaisi presidentin vaalia. Yhteisen rukouksen johtaminen ei ole henkilökohtaisen tunteilun paikka, eikä sitä tule lähtökohtaisesti tehdä sillä asenteella, että se yhtyy joka on samaa mieltä. Rukousten tulisi yhdistää seurakuntaa, ei jakaa. Seurakunnassa mukana olleen turvapaikanhakijan puolesta voi rukoilla myös sillä tavalla, että ei oteta suoraan kantaa maahan jäämiseen.

10 tykkäystä

Kyllä. Minusta on hyvä rukoilla viisautta ja vastuullisuutta päättäjille.

Joo, sinänsä olen kyllä samaa mieltä kuin @Anskutin; aiheissa tulee minusta rukoilla siunausta, johdatusta, apua. Joskus toki meillä on selkeät mielikuvat siitä, mitä apu on, eikä tällainenkaan rukous minusta hylättävä ole, koska se nousee ahdistuksesta.

Tämä on noussut kyllä minulle jotenkin sydämelle. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että jokainen rukous, jonka itse rukoilen muiden puolesta, on sellainen, jonka voisin itse sanoa Jumalalle. Erityisen tärkeää tämä on minulle eukaristisessa rukouksessa. Se ei ole pelkästään jonkun “kaavan lukemista”, vaan rukous, että Herra pyhittäisi aineet meille sakramentiksi.

Jos esirukouspyyntönä on esim. “paranna tädin syöpä” niin saako pastori esirukouksessa pyytää Jumalaa parantamaan tädin syövän?

2 tykkäystä

Ymmärrätkö eron yhteiskunnalle, kaikille koituvissa kustannuksissa ja kuormissa siinä:

  1. rukoileeko Jumalaa parantamaan tädin syövän
  2. rukoileeko Jumalaa estämään lainmukaisen palautuksen ja lataa mahdollisesti iäkseen elätettävän ja asutettavan sosiaalitapauksen repeilevälle sosiaalijärjestelmällemme.

Maan taloudellakin on rajansa, yhteiskuntaa ei voi johtaa pelkällä tunteella.

Jos mielestäni Sampo Terho on parempi Perussuomalaisen puolueen uusi puheenjohtaja kuin Halla-Aho, ja tämä ajatukseni tulee sydämestä, niin saanko vapaaehtoisten iltatilaisuudessa, valittuna alkurukousta johtamaan rukoilla:

Liittäkää kätenne yhteen ja rukoillaan ythdessä:
“Herra tee Sampo Terhosta uusi perussuomalaisten puheenjohtaja…”

En todellakaan tekisi noin, vaikka kuinka tuntisin asian oikeaksi, mitä oikeutta minulla olisi kehottaa muita rukoilemaan Jumalalta oman mielipiteeni pohjalta? Enkö silloin nostaisi itseni muiden yläpuolelle? Samoin kuin silloin, kun kehottaisin kaikkia osallistumaan itselleni tärkeä asian ajamisessa esim pakkoverolla.

1 tykkäys

No ei noissa välttämättä niin kovin paljoa eroa ole. Maahanmuuttaja ei ole yhtä kuin sosiaalitapaus, ja syöpähoidot ovat aika jäätävän kalliita yhteiskunnalle. Jos Jumala parantaa tädin syövän lääkärien kautta, siitä voi ihan hyvin tulla yhteiskunnalle enemmän kustannuksia kuin yhdestä nuoresta ja terveestä maahanmuuttajasta, mikäli tämä työllistyy. Eikä mun mielestä rukouksia ylipäätään pidä arvottaa sen mukaisesti, kuinka paljon kustannuksia asian toteutumisesta kenellekin syntyisi. Jumala kuitenkin johdattaa asiat haluamallaan tavalla ja osaa arvioida kaikki asiaan liittyvät näkökohdat paremmin kuin laaja-alaisimminkaan ajatteleva ihminen.

Siitä huolimatta oon sitä mieltä, että kumpikaan noista rukouksista ei ole hyvä yleiseen tilaisuuteen. On parempi rukoilla vain “esirukouksen pyytäjän sukulaisen puolesta, jolla on syöpä” tai ehkä jopa jättää diagnoositarkennekin pois ja puhua vain sairaudesta. Jumala tietää, mitä kenellekin on parasta tapahtua, parantuako vaiko ei.

Jos mietitään julkisen rukouksen periaatteita, ajatteletko oikeasti, että hintalappu on se jota rukoilijan tulee erityisesti miettiä ennen rukoilua? Ei tämä ole nyt ensisijaisesti turvapaikanhakijakeskustelu, tämä on rukouskeskustelu. Ei siis kannata ryhtyä tässä käymään turvapaikanhakijataistelua.

6 tykkäystä

Näkisin isoimpana ongelmana tuossa vapaamuotoisen rukouksen. Papin ei pitäisi rukoilla vapaasti, vaan toimittaa asiaan sopiva rukoushetki kirjasta. Lisäksi suhtautuisin kriittisesti vahvoisiin tunteiden ilmauksiin. Ne haiskahtavat psyykkaukselta ja lähtökohtaisesti ainakin ortodoksinen ja varmaan muutenkin kristillinen hartausperinne ohjeistaa himottomuuteen. Tunteet lähtökohtaisesti pettävät.

Itse sisältö on myös vähän vaikea, juuri Sakarjan mainitsemista syistä.

Kyllä. Pitää pysyä vakaana. Rukouksen ei ole tarkoitus olla omien passioiden motivoimaa tai ohjailemaa - etenkään yhteisen, julkisen rukoilun. Nykyihminen herkästi pitää omaa sentimentaalisuuteen pohjautuvaa toimintaansa itsestäänselvästi moraalisesti oikeana ja oikeutettuna ja niinhän ei tietysti ole.

Esimerkiksi säälintunteen ajatellaan aina olevan merkki siitä, että nyt toivotaan oikeaa ja hyvää asiaa sen sijaan että toivottaisiin oikeuden toteutumista. Maahanmuuttokysymyksissä tuntuu olevan vallalla sellaistakin ajattelua, että vain ne, jotka säälivät eniten kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita, suhtautuvat heihin kristillisesti, kun taas lakia ja järjestystä vaalivat ihmiset ovat vain rakkaudettomia ja epäkristillisen kovasydämisiä. Aivan kuin moraali ja kristillisyys ratkeaisi sen perusteella, että kuka on herkin itkemään!

2 tykkäystä

Entä niissä tilanteissa, @SanGennaro, joissa pappia pyydetään rukoilemaan vapaasti? Tai niissä tilanteissa, joissa ei ole sopivaa rukoushetkeä?

Tuosta hintalapusta minä ajattelen sitä, että se on sellainen asia, joka on Jumalan huolehdittava. Meidän on tarpeen vain pyytää se, mitä tarvitsemme; Jumala huolehtii, että “aurinko nousee niin hyville kuin pahoillekin”.

Rehellisesti sanoen en tiedä. Oletan että ortodoksiseurakuntalaiset eivät lähtökohtaisesti pyydä vapaata rukousta, joten tilanne on meillä eri.

Ja veikkaan kyllä, että meillä on kaava oikeasti ihan kaikelle. Mitä tahansa voi siunata ja heittää joukkoon jonkun maailmoja syleilevän ektenian vähän sillein close enough-henkisesti.

Tuo talousasia on siinä suhteessa oleellinen, että siinähän ei ainoastaan joudu itse kustantamaan, vaan kaikki kanssaveronmaksajat.

Joten rukoillessa Jumalaa pysäyttämään maahan (ilman tutkittua perustetta) pyrkivän palautuksen, ihminen rukoilee hyvää kyseiselle henkilölle, mutta samalla lisää kuormaa omalle maalleen, kansalleen, veronmaksajille. Onko se moraalisesti oikein?

Yksittäisestä henkilöstä ja hänen työllistymisestään on vaikea ennustaa, mutta kansantalouden ohjaus perustuu tilastollisiin keskiarvoihin, ja tietyistä maista ja kulttuureista saapuneista turvapaikanhakijoista ehdoton valtaosa on työllistymättä vielä 10v maassaolon jälkeenkin. Itse luotan enemmän viranomaisten kykyyn noudattaa lakejamme ja ohjata valtiontaloutta, kuin hyväsydämisten ja tunnepohjalta toimivien kykyyn nähdä koko metsä puilta.

Jos nuo talousjutut pitää ottaa huomioon merkittävinä seikkoina ennen rukoilua, silloin on vähintäänkin harkittava sairaan tädin kohdalla samaa. Mikäli täti on iäkäs ja sairaalloinen, hänestä voi koitua suuria kuluja yhteiskunnalle. (Joo, tähän voi sanoa että tätipä onkin maksanut veroja ja tehnyt töitä ja muuta. Mutta huomaathan, että silloin joka tapauksessa hyväksyt hintalappuperiaatteen soveltamisen myös tädin kohdalla.)

5 tykkäystä

Monille asioille on erikseen rukouksen kaava, mutta jos mikään muu ei sovi, niin ainakin tämä sopii:

Varjelusta tarvitsevan puolesta

Herra meidän Jumalamme, iankaikkinen Kuningas, Kaikkivaltias ja Kaikkivoipa, joka yksin vapaasta tahdostasi olet kaiken luonut. Sinä pelastit Babyloniassa pyhät nuorukaiset seitsemän kertaa kuumennetun pätsin liekeistä muuttamalla ne vilpoisiksi. Sielujemme parantaja ja vahvistaja, sinuun toivonsa panevien turva, rukoilemme sinua ja hartaasti anomme: Karkota kaikki pahat voimat ja päästä niistä palvelijasi [voi lisätä varjeltavan henkilön etunimen], varjele hänet kaikilta paholaisen hyökkäyksiltä ja juonilta. Ihmisiä rakastava Jumala, Kaikkeinkorkein, anna palvelijallesi auttava kätesi, ojenna käsivartesi ja vartioi ja varjele luotuasi. Lähetä palvelijasi tykö rauhan enkeli, voimallinen sielujemme ja ruumiidemme suojelija, puolustamaan häntä, jotta suojassasi hän kiittäen rukoilisi sinua: Kun Herra on minun kanssani, en pelkää, mitä voivat ihmiset; ja: En pelkää mitään pahaa, koska sinä olet kanssani, koska sinä olet Jumala, minun turvani, väkevä Valtias, rauhan Ruhtinas, Herra meidän Jumalamme, pelasta palvelijasi [nimi] ja varjele häntä kaikelta pahalta. Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän, ainaisen Neitseen Marian, valkeuden enkelien ja kaikkien pyhien esirukouksien tähden. Aamen.

2 tykkäystä

SvK:n virsikirjassa on paljon valmiit rukoukset. Itse käyttänyt myös: http://www.st-vidicon.net/bocp/bocp7.shtml

En tyckää että on paha jos on vapaa rukous mutta itse pidän hyvistä ja vanhoista rukouksista tasapainon syystä.

Tähän tuon vain sen toteamuksen, että on tosiaan syytä miettiä mitä julkisesti ja muiden kuullen rukoilee. Erityisesti eksakteja asioita olisi varmaan hyvä välttää, erityisesti jos ei ole pyydetty.

Kristillisen päiväkodin kannatusyhdistyksen kokouksessa pari vuotta sitten rukoiltiin yhteisten asioiden puolesta. Kaksi sieltä työpaikkaa hakenutta oli paikalla, minä ja puheenjohtaja. Eräs iäkäs nainen rukoili oma-aloitteisesti ääneen, että puheenjohtaja saisi päiväkodista työpaikan. Asiasta päättävät henkilöt olivat myös paikalla.

Samoin olen huomannut kun antaa rukousaiheeksi jonkun tuntemansa henkilön tilanteen, sitä tarkemmin avaamatta, rukoilija voi keksiä siihen vaikka mitä omaa ja esittää ylöspäin täsmäpyyntöjä, jotka eivät välttämättä olisi lainkaan toivottavia…

3 tykkäystä

Ei vapaa rukous ole pahaa, mutta pyhien isiemme jä äitiemme rukoukset ovat parempia kuin meidän.

Ja, allekirjoitan tämä täysin. Minusta on jännittävää että voimme rukoilla sama rukous kuin ennen. Tämä ei tarkoita attä uusia rukouksia ei voi tulla.

1 tykkäys