Sadat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristityiksi

Ajankohtaista
42

Nyt täytyy sanoa suoremmin:
Sinun käsityksesi uskovan roolista ja tehtävästä EI ole Raamatun ja kristinuskon mukainen. Ainakin nämä viestisi tässä ketjussa myötäilevät nimimerkkisi antamaa vihjettä. Sinulla on vielä oppimista ja kasvamista paljon siinä mikä on oikeastaan uskonelämässä tärkeintä. Ei se ole tuommoinen taisteluhenki eikä fanaattisuuden ihannointi. Sekotat - ainakin nyt - tosissaan olemisen ja Jeesuksen todellisen seuraamisen siihen, miltä yhteiskunnalliset voimasuhteet ja kulttuurin tilanteet näyttävät.

Raamatussa sanotaan että meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan henkivaltoja vastaan. Henkivallat eivät jätä rauhaan meitä kristittyjäkään, jos asia ymmärretään oikein. Luterilaisuudessa on vanhastaan ollut hyvää opetusta siitä, miten todellinen vastustajamme, Perkele vihaa eniten Kristusta ja sitä että ihminen turvautuu armoon. Se iloitsee, kun ihminen luottaa voimaan ja eksyy tavalla tai toisella pois yksinkertaisesta evankeliumin uskosta. Meidän pitäisi erityisesti siis huolehtia evankeliumin, ilosanoman, säilymisestä ja kuulumisesta tässä maassa. Omassa elämässä tärkeintä uskovalle on pysyä Jeesuksen seurassa, häneltä kaiken saaden.
Vaikka kulttuuri ja yhteiskunta on merkittävä asia - eikä kristillisen tiedon ohentuminen ole hyvä homma - ei meidän lopulta tule niinkään murehtia historian kulusta. Kulttuurit eivät ole staattisia. Se mikä pysyy ja on merkittävintä kristityille, on Kristus ja hänen kirkkonsa. Sitä ei voita mikään ja siinä saamme olla mukana - rakastaen ihmisiä, ei taistellen heitä vastaan.

2 tykkäystä
43

Miten kuvittelet voivasi seurata Jeesusta ulkona kulttuurista? Ihmiset eivät ole saaria. Evankeliumi on kuolleita kirjaimia, jos ei sitä elä. Evankeliumi muuttuu ajassa, koska emme muuta voi kuin peilata sitä omiin kokemuksiimme ja pyrkiä sitä kautta sen tulkintaan.

Missä kohtaa Raamatussa pidetään fanaattisuutta huonona? Toruiko Jumala vaikkapa profeettoja heidän liiasta innostaan Hänen suhteensa?

44

En saa tästä viestistäsi täysin tolkkua. Lauseet eivät näytä liittyvän toisiinsa.
Vastaan kahteen erilliseen kohtaan:
-Evankeliumi ei muutu ajassa. “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että…” Tietenkin me kristityt olemme erilaisia sanoman välittäjinä ja Jeesuksen seuraajina kuten edellä todettiin. Mutta evankeliumi sinällään ei muutu eikä sitä saa pyrkiä ajankohtaistamaan tms. On eri asia tuoda sanoma havainnolliseksi nykyihmiselle kuin uudistaa koko viesti.
-Vanhan testamentin profeetoista ja Jumalan suhtautumisesta heihin voi oppia. Mutta eivät he varsinaisesti kristityn malleja ole. Lue Jeesuksen ja apostolien sanoja siitä, miten opetuslapsina ja seurakuntana olisi hyvä olla. Sävyisyyteen kehotetaan ja itsehillintään. Rauhantekijöitä sanotaan autuaiksi. Minulle tulee ihan toinen kuva Uuden testamentin äärellä kuin sinulle, jos näet fanaattisuuden kristilliseksi. Fanaattisuus siis tarkoittaa kiihkoilua, ei tosissaan olemista, niin kuin sinä ehkä tulkitset. Fanaattisuus saa aikaan vastavoimia ihmistä vastaan, eikä se vapauta ketään synneistään eikä tuo iloa ja voimia lähimmäisten elämään.

Ei kristillisyys ole kristinuskon edustamista muita uskoja ja ihmisiä vastaan. Tuollainen kuva kun tulee viesteistäsi tässä.
Kristitty on syntinsä anteeksi saanut ihminen. Tehtävämme on rakastaa, koska meitä on rakastettu. Armahtaa muita niinkuin itse on kokenut armahduksen.
Tuo ei ole pullamössöilyä eikä aina edes helppoa.

4 tykkäystä
45

Keskustelumme lähtee alkuperäisestä aihealueesta sivuun, mutta vastaanpa silti, koska satun olemaan asiasta kiinnostunut.

Kyllä se muuttuu ajassa. Sekä minulle yksittäisenä lukijana, että myös ihmiskunnalle. Koska sekä yksilöillä, että massoilla uskomukset ja tiedot muuttuvat ajassa.

Tottahan toki se ei muutu ajassa siinä mielessä, että sen teksti muuttuisi ajassa. Mutta kun se subjektiivinen tulkinta on ainoa asia mikä siitä voi olla.

[quote=“tortoise, post:44, topic:1750”]
Sävyisyyteen kehotetaan ja itsehillintään. Rauhantekijöitä sanotaan autuaiksi. Minulle tulee ihan toinen kuva Uuden testamentin äärellä kuin sinulle, jos näet fanaattisuuden kristilliseksi. Fanaattisuus siis tarkoittaa kiihkoilua, ei tosissaan olemista, niin kuin sinä ehkä tulkitset. Fanaattisuus saa aikaan vastavoimia ihmistä vastaan, eikä se vapauta ketään synneistään eikä tuo iloa ja voimia lähimmäisten elämään. [/quote]

Tuossa on kyse siitä, että mielessäni olen ymmärtänyt sanan fanaattinen konnotaation eri tavalla, kuin mitä sitä käytetään. Olen ymmärtänyt fanaattisen tarkoittavan asiaan intohimoisesti suhtautuvaa henkilöä, joka suhtautuu siihen intohimolla sekä suhteessa tunteisiinsa, että järkeensä. Miksi tuollaista ihmistä muuten kutsutaan? Erotuksena esimerkiksi suuresta osasta 1900-luvunkin filosofeista, jotka pitivät järkeä ainoana tärkeänä asiana sivistyneessä ihmisessä.

********** Tutkin asiaa lisää ja kirjoitin tämän reilusti muun viestin jälkeen ***********
Sanan fanaattinen alkuperäinen merkitys on jumalallinen inspiraatio.

Sana sai voimakkaan negatiivisen konnotaationsa valistuksen ajan filosofien toimesta lähtien Humesta. Tämä kehityskulku huipentui Wittgensteinin Tractactukseen, jonka jälkeen hän oleellisesti ottaen kumosi omat ja oppi-isänsä Russelin ajatukset logiikan riemuvoitosta sinisessä kirjassaan.

Näinollen olen fanaattinen suhteessa kristinuskoon, ja olen siitä erittäin iloinen. Uskon ensinnäkin Raamatun olevan Jumalallisesta inspiraatiosta lähtöisin, mutta myös että sen lukijana olen osa Jumalallista inspiraatiota, kun saan Raamatusta ahaa elämyksiä omaan elämääni. Ja uskon osan noista ahaa elämyksistä siis olevan sellaisia, joita on mahdotonta dekonstruoida aiemmasta elämästäni tai siitä selkeän loogisesta ketjusta jonka lukuelämykseni tuottaa…

****** Ylläolevan kirjoitin muun viestin jälkeen *****************

Mielestäni on. Ei muita ihmisiä vastaan, mutta muiden ihmisten mielipiteitä vastaan. Tai tarkemmin tietenkin osaa muiden ihmisten mielipiteistä. Niitä jotka koskettavat meidän, tai läheistemme elämää. Joka on eri asia, koska se toinen ihminen vaihtaa mielipiteitään vähän väliä monesta asiasta, aivan kuten me kaikki.

Ongelma sanoissasi on, että se on hyvin abstraktia. Mitä se tarkoittaa konkrettisesti juuri minulle, juuri minun tämänhetkisessä elämäntilanteessani?

46

Jokaisella on omat vaiheensa ja myös ongelmansa. Siitä uskovan elämässä juuri pitkälti on kysymys että joutuu painimaan sen kanssa miten Jumalaa ja lähimmäistä palvellaan tämän kaiken keskellä. Onneksi ei tarvitse sotia yksin vaan kirkko. toiset kristityt ja Raamatun sana antavat eväitä…

Paljon abstraktimpaa minusta on sellainen taisto jossa kristinusko on aate muita aatteita vastaan kuin se, että opettelee rakastamaan ja armahtamaan em. eväillä.

47

Oppii rakastamaan ja armahtamaan ihmisiä, ei muita aatteita. Ihminen ei ole yhtä kuin hänen uskomuksensa. Ne voivat muuttua.

48

Tietämättä mitä edellä aiheesta on kirjoiteltu, täytyy heittää pieni ilkeys sekaan:

Eli: Jos turvapaikanhakija kääntyy kristityksi ja hänet palautetaan ja vielä sen jälkeen tapetaan kotimaassaan, niin eihän loppujen lopuksi ole tapahtunut mitään kauheaa.

Kristityksi kääntynyt ihminen pääsee taivaaseen, mikä on tässä pääasia.

Tämä ‘ilkeys’ on siis teoreettinen, koska ei ole mielestäni hyvä, etä kukaan kuolee ennen aikojaan.

‘Ilkeys’ juontaa juurensa siitä, että tällä palstalla usein heitetään ilmaan, että ei ihmiskunnan tai maapallon säilymisellä ole mitään väliä, kunhan ‘lähimmäisenrakkaudesta’ pidetään tiukasti kiinni. Tuo lähimmäisenrakkauskaan ei ole mikään itseisarvo, vaan se, että uskovat pääsevät Jumalan luo taivaaseen.

Ei siis ole välttämättä niin kovin kauhea asia, jos siis noin teoriassa käy.

49

Ei. Olet väärässä. Tappaminen on väärin. Se, että tappamista autetaan (mm. käännyttämällä) on väärin.

50

Tottakai käännyttäminen on moraalisesti väärin. Mutta uskovainen turvapaikanhakija pääsee taivaaseen, mikä on tietenkin hyvä asia. EIkö olekin?

Itse asiassa turvapaikanhakija itse ei ole tällaisessa tilanteessa se joka joutuu turmioon vaan käännyttäjät ja tappajat.

51

Hakija joutuu fyysiseen turmioon, käännyttäjät ja tappajat henkiseen ja hengelliseen turmioon.

Valtio on tämänpuoleinen organisaatio, jonka tulee toimia tämän puoleista hyvää ajatellen. Tappaminen tai sen auttaminen, jotta henkilö pelastuisi, on väärin.

2 tykkäystä
52

Joo, ihmisiä kuuluu rakastaa eikä heidän aatteitaan.
Mutta jos nyt palataan aiheeseen… niin vaikka asiat maahanmuuton, turvapaikkahakemisen, uskontojen ristiriitojen, kulttuurien erojen yms yms yms suhteen eivät ole yksinkertaisia (eivätkä ole ohitettavissa nykyajalle tyypillisen ääripäiden suvakkirasistiheittelyn avulla) niin kristittyinä meidän ensisijassa on luontevaa keskittyä siihen, mikä ylipäätään on kristillinen tapa suhtautua ihmisiin ja maailmaan. Mielestäni silloin ei voi ohittaa lähetyskäskyä, josta esim. @Anskutin taisi mainita.

Lähetystyö ei puolestaan ole nykyään eikä parhaimmillaan koskaan ollut mitään miekkalähetystä, ei edes symbolisesti puhuen. Toivottavasti sinun viestisi tässä eivät viittaa siihen, että “sotiminen” uskon (tai kristillisen yhteiskunnan?) puolesta tarkoittaisi jonkinlaista pakottamista tai painostamista. Ihan sama rakkauden, palvelun ja evankeliumin julistamisen näky on se paras kristityn asenne täällä Suomessa, jonne yhteiskunnan päätöksin ja kansainvälisin sopimuksin tulee ihmisiä vieraista kulttuureissa, kuin ns. lähetysmaissa, joissa paikallisten kirkkojen yhteydessä toimitaan monenlaisissa rooleissa ja usein monien ristiriitojen paineissa.

Ihminen ei hevillä luovu uskomuksistaan - sekin on sama ilmiö meillä kuin siellä muuallakin. Kristityn “konsti” ei ole sota - ei konkreettisessa eikä verbaalisessa mielessä - eikä pakottaminen vaan Jumalan sanaan perustuva rakkaus ja usein uhrautuminenkin. Sillä tavalla Jumala käyttää ihmisiä käsinään ja jalkoinaan.

Mielestäni on oikein hyväksyä se mahdollisuus että joku kääntyy itsekkäästä syystä kristityksi. Uskon myös, että Jumala siunaa kaikkea sitä auttamista ja sanankylvöä jonka perusteella kääntymisiä nyt on tapahtunut. Ainahan sekaan mahtuu myös huijausta, mutta sama koskee kaikkia kirkkoja ja kaikkia maita. Jumala näkee sydämet, ihmiset voivat vain kylvää ja toimia lähettäjänsä käsinä.

1 tykkäys
53

Ymmärrän ältsyn hyvin myös timpan kannan. Asiassa on kuitenkin se MUTTA, eli, jos evankeliumin viejä on uskoltaan kristitty ja kirkko hänen uskonsa tunnustaa, miksi hän ei saisi viedä oikeaoppista evankeliumia eteenpäin, myös omatoimisesti?

Jos jokin kirkko kieltää hänet, eli ilmaisee esim. oman kirkkonsa ulkopuolisen henkilön olevan myös “epäkristitty”, silloin asia on ymmärrettävä. Kaikki meidän sanamme viestivät jotakin, myös uskoamme. Jos kielletään evankeliumin vieminen, kielletään myös mainitun henkilön kristillisyys ja annetaan hänelle suorastaan jopa kadotustuomio.

Kirkonkirous, niinqu sanotaan.Tällöin kirkko osoittaa myös sen, ettei sillä välttämättä ole itsekritiikkiä ja rohkeutta myöntää mahd. omia virheitään ja näistä johtuvia kristittyjen joukkopakoja kirkosta.

Papeilla on kirkoissa johtoasema ja he valvovat, että kirkossa jaetaan oikeaa evankeliumia, sakramentteineen. Mutta Raamattu tunnustaa myös sen yleisen pappeuden, joka jokaisella, kirkon ja kristinuskon mukaista, oikeaa uskoa tunnustavalla ja siinä elämään pyrkivällä kristityllä on. Vääräuskoisella tai harhaoppeja levittävällä tai esim. maallistuneella kristityllä ei Raamatun mukaan tällaista valtaa ja lupaa tietenkään olisi. Itsensä lisäksi hän olisi johdattamassa myös muita mukanaan Kadotukseen. Itsekritiikkiä tarvitsee tässä asiassa itse kukin kristitty.

Kuka sitten on oikeassa? Kelle evankeliumin vieminen kuuluu? Yksin kirkolle, on sen perustus ja etenkin toiminta sitten raamatullista tai ei? Kristinuskon perustushan on yksin Raamattu, näin olen asian ymmärtänyt. Perinteet ja kaavat ovat sitten ikäänkuin siitä lähteviä käytäntöjä. Kirkkohan ei missään kohdin saisi toimia vastoin Raamatun sanaa. Selkeästi tällaista toimintaa on kyllä havaittavissa, siellä, täällä. Kirkkokunnista, tai nk. vapaista seurakunnista riippumatta.

Ihminen voi olla syntinen ja epätäydellinen, mutta itse Luther sanoi, että Kirkon tulee olla Kristuksen Ruumis, täydellinen, oikea ja pyhä. Kirkkoon täytyisi voida luottaa, että se todella olisi kristillinen, ei maallinen. Maallinen politiikka eri käsitteineen ei kuulu Kirkkoon.

Kirkko on Jumalan seurakunta,(monarkistinen =), teokraattinen. Tällaisessa kirkossa luonnostaan kasvaa Jumalan lapsia. :herb:

54

Ei ole tarkoituksena uhrautua saatanan puolesta yhtikäs mihinkään. Ja käynnissä on nimenomaan sota:

"11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. "

55

Saatanan puolesta? Mitä sillä tarkoitat?
Olen puhunut Kristuksen uhrautuvasta esimerkistä, jonka Raamatusta löydämme.

Tuohon hengelliseen sota-asuun jo viittasin myös aiemmin.
Pelkäänpä, että ymmärrät sen kohdan hiukan väärin. Nimenomaan siinä varotetaan siitä, ettei kristitty alkaisi taistella tässä maailmassa vaikuttavia ihmisiä tai ihmisryhmiä vastaan, edustamaan kristinuskoa aatteena, ja turvautuen vääriin asioihin.
Se, että Jumalan sana on ase henkivaltoja vastaan, merkitsee sitä että uskoa ja myös meitä uskovaisia vainoaa Perkele, jonka Kristus on kuitenkin jo kukistanut. Vielä se saa mellastaa, mutta ei täysin vapaasti.
Perkeleen juonet ovat sillä tavoin kavalia, että se pukeutuu hyvää tarkoittavan naamariin.
Jumalan sanan ydin puolestaan on juuri evankeliumi, kuten tuossa sanotaan. Perkeleelle tulee tukalat paikat kun julistetaan Jeesuksen rakkaudesta meitä kohtaan, ristin ja ylösnousemuksen sanomaa. Tai kun alamme rukoilla lähimmäisten puolesta silloin kun inhimillinen kiukku ja kirous on nousemassa huulille.
Jumalan suuruus näkyy juuri siinä, että hän on heikoissa väkevä.

2 tykkäystä
56

Ei se ole ihmistä tai ihmisryhmää vastaan taistelemista, että taistelee kristinuskon puolesta näiden ihmisten kannattamia aatteita vastaan. Pitää osata erottaa ihminen siitä mitä hän kannattaa.

Henkivallat yrittävät koko ajan kalastella ihmisiä mm. niillä epäkristillisillä turmiolisilla aatteillaan. Joita vastaan kristitty on näin velvoitettu taistelemaan.

Turvapaikanhakijoista sellainen juttu. Jos nyt myönnetään, että kristittynä oleminen on vaarallista vaikkapa Irakissa tai Syyriassa, niin millä ihmeellä kuvittelette niiden maiden kristittyjen vähemmistöjen poistuttua maista enää aloittavanne lähetystyön niissä maissa? Vai onko kristittynä oleminen vaarallista vain, jos henkilö kääntyy kristinuskoon Suomessa?

57

Onko tässä jokin kirjoitusvirhe?? Jos joku “käännytetään” kristityksi, niin eikö se ole hyvä asia? Miten “käännyttäminen” voi olla väärin?

1 tykkäys
58

Silvanus tarkoittanee viranomaisten tekemää maasta käännytystä, ei käännyttämistä kristinuskoon.

5 tykkäystä
59

Tuossahan olisi järkeä :slight_smile:

2 tykkäystä
60

Olen toki täysin samaa mieltä, vaikkakin tietenkin erilaisen ajatteluketjun tuottaman tuloksen myötä.

Tappajat ja sen auttajat tietenkin joutuvat Jumalan silmissä turmioon.

Mutta entä asioita vierestä katsovat kristityt, jotka eivät voi vaikuttaa tapahtumiin? Voivatko he lohduttautua sillä, että uskovainen turvapaikanhakija pääsi taivaaseen?

1 tykkäys
61

Ja nyt päästäänkin hieman asiassa eteenpäin. Jos siis kristityiksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden käännyttäminen on väärin, niin lienee väärin myös se, että kääntyneitä ja/tai ei-kääntyneitä turvapaikanhakijoita otetaan niin paljon, että vastaanottavassa maassa ei enää riitä ruokaa kenellekään (ihmiset kuolevat nälkään) tai uusien ihmismassojen ja kantaväestön välille leimahtaa väkivaltaisia konflikteja, jossa ihmisiä kuolee.

Eli turvapaikkoja ei missään tapauksessa voida myöntää tarpeen mukaan, vaan ainoastaan vastaanottajan resurssien mukaan.

Jos paikkoja ei riitä kaikille, niin sitten ei riitä.