Koronaviruksen rajoitustoimia seuratessa tuli tällainen kysymys mieleeni. Missä määrin eri kirkkokunnilla on olemassa oppeja/käytäntöjä jumalanpalveluselämän järjestämisestä tilanteessa, jossa ihmisiä on eristyksessä tai karanteenissa tartuntataudin takia? Mietin esim. ehtoollisen järjestämistä. Hyväksyykö jokin kirkkokunta sellaisen ratkaisun, jossa siunatut ehtoollisaineet toimitettaisiin karanteeniperheen oven taakse ja vaikkapa perheenisä toimisi sitten ehtoollisen jakajana perhekunnalleen? Entä sairaan ehtoollinen eristystilanteessa? Vaatinee jonkinlaista suojautumista papilta, mutta saako ehtoollisen tällaisessa tilanteessa toimittaa ilman mitään liturgista asua, tai päästävätkö sairaalat sairaalapastoria eristyshuoneeseen? Entä miten kirkkojen tulisi suhtautua siihen, miten Italiassa on nyt kasteet ja vihkimiset kielletty? Voiko lapsen tällöin hätäkastaa kotona? Entä hyväksytäänkö esiaviollinen seksi tilanteessa, jossa virallisen vihkimisen järjestäminen voi venyä huomattavasti - kukaanhan ei tässä vaiheessa tiedä rajoitusten kestoa?
Aihetta varmaan sivuten Arkkipiispa Leon ohje nykyisessä tilanteessa:
Emme saa kiusata Herraa ja niinpä olen sitä mieltä, että näissä asioissa on terveen järjen käyttö hyvä asia. Kuulin näet, että eräässä seurakunnassa oli vieläkin koronaviruksesta huolimatta käytetty yhteismaljaa ja se on kyllä vastuutonta.
Viime kerralla ehtoollinen jaettiin intinktiomuodossa, koska Helsingin seurakuntayhtymä on ohjeistanut, että ehtoollispikarit tulee desinfioida käytön jälkeen 100 asteen kiehuvassa vedessä, eikä tuossa kirkossa ollut siihen mahdollisuuksia. Samoin on ohjeistettu kättelykielto, mitä tervehdin ilolla. Muissa paikoissa, joissa käyn, mm Kansanlähetyksessä, on käytössä kertakäyttöiset muovipikarit.
Eukaristian vastaanottaminen ei ole katolilaisille mikään semmoinen velvollisuus, että sitä pitäisi ryhtyä jakelemaan arvottomasti ovien taakse. Meillä on velvollisuus ripittäytyä paastonaikana ja ottaa kommuunio vastaan pääsiäisaikana, mutta ihan varmasti esimerkiksi Italian piispat voivat vapauttaa tästä velvollisuudesta, jos karanteeni jatkuu. Samoin he nyt jo ovat vapauttaneet uskovat velvollisuudesta osallistua sunnuntaimessuun karanteenin aikana.
Avioliittoon vihkiminen on normaalistikin kiellettyä (tai ainakin hyvin karsaasti erikoistilanteissa hyväksyttyä) paaston aikana. Juhlien järjestäminen kun ei kuulu tapoihin tänä aikana. Siksi monet kastavat varmaan lapsensakin vasta pääsiäisenä tai pääsiäisaikana, jollei ole välitöntä kuolemanvaaraa. Hätäkasteen voi aina tehdä kuka tahansa.
Helsingin katolisessa hiippakunnassa on toistaiseksi voimassa kaksi poikkeusohjetta: kommuunio jaetaan uskoville vain leivän muodossa ja rauhantervehdys tehdään kumartamalla kättelyn sijaan.
Ortodoksisessa kirkossa ehtoollinen jaetaan lusikalla. Venäjän krkko on esittänyt, että tarvittaessa voitaisiin sirtyä kertakäyttölusikoihin. Suomen ortodoksinen arkkipiispa Leo on antanut vain sellaiset ohjeet, että 1) ei pidä tulla kirkkoon, jos on vähänkin influenssan oireita. 2) E pidä suudella tai halata tai edes kätellä muita ihmisiä. 3) Ei pidä suudella ikoneita. Niitä kunnioitetaan nyt vain kumartamalla niiden edessä. 4) Kun pappi siunaa käsiristillä, niin ristiä ei suudella.
Jos Suomi joutuu kokonaiskaranteeniin, niin kuin Italia on nyt, annetaan varmaan lisää ohjeita. Nyt on suuri paasto, joten jumalanpalveluksia on paljon. Jos korona-tilanne vaikeutuu, jumalanpalveluksia vähennetään.
Erikoinen ohje. Tietääkseni esim. ravintoloissa yleisesti käytössä olevat tiskikoneet eivät käytä missään vaiheessa prosessia kiehuvaa vettä. En ymmärrä, miksi yhden henkilön käytössä oleva ehtoollispikari olisi sen kovemman desinfioinnin tarpeessa.
Lieneekö tyypillisen katolilaista katsoa asiaa velvollisuuksien kautta… Luterilaisilla ei mitään messupakkoa ole, mutta moni aktiiviluterilainen käy messussa ja ehtoollisella viikoittain ja kokisi sen estymisen tosi raskaana asiana hengellisesti. Vastauksena tähän soisi olevan ennemmin yritystä keksiä keinoja ehtoollisenvieton mahdollistamiseen poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuin “vapautusta velvollisuudesta”.
Mutta mielenkiintoisia pointteja kaikilta, kiitos vastauksista!
No, moni aktiivikatolilainen käy messussa jopa päivittäin ihan omasta tahdostaan. Ja totta kai sen voi kokea raskaana. Messua voi tällaisessa poikkeustilanteessa kuulla netin kautta, ja hetkirukoukset ja ruusukko ovat kaikkien saatavilla kotonakin. Eukaristiaa ja sairasten voitelua papit uskoakseni tuovat sairaille karanteenialueillakin.
Toisaalta monet asuvat paikoissa, joissa ei normaalisunnuntainakaan onnistu päästä messuun.
Jakoiko pastori leivän suoraan suuhun? Silloin ollaan menty ojasta allikkoon. Esim. Italiassa roomalaiskatolisille on ymmärtääkseni annettu käsky jakaa leipä juuri kommunikantin käteen, jottei pastori kuljeta sormiaan suusta toiseen.
Sen mitä olen asiaa setvinyt, niin yhteismaljaan liittyvät riskit sen toimimisesta epidemia porttina ovat pienet. Asiaa on toki tutkittu vain vähän, mutta esimerkiksi USAn CDCn pysyväisvastaus tähän kysymykseen on ymmärtääkseni se että mahdollisuus infektion saamiseen yhteismaljasta, joka pyyhitään jokaisen käyttäjän jälkeen, on teoreettinen mutta pieni. Eikä näe estettä sen käytölle. Koska
- Maljan pyyhintä poistaa tehokkaasti maljan pinnalle jääneet vähäiset patogeenit.
- Jäljelle jäävät patogeenit, jotka siirtyvät esim kommunikantin huulille, elimistö tuhoaa.
- Yhtään todistettua tapausta epidemiasta yhteismaljan kautta ei tunneta
- ehtoollista yhteismaljasta säännöllisesti nauttivilla on muuta väestöä vastaava sairastuvuus.
Maljan jalometallisuus vaikuttaa vain vähän ja viinin alkoholipitoisuus myös vain vähän.
En siis väitä etteikö maljassa olisi patogeeneja. Niiden määrä kuitenkin lähestyy infektion saamisen kannalta merkitsemätöntä.
Käsihygienia on tärkein ja vaikuittavin asia.
Ei, käteen annettiin kuten muulloinkin tavallisessa tai intinktioehtoollisessa. Ja yleensä aina olen myös nähnyt papin käyttävän käsidesiä, myös ennen nykyistä koronaviruskohua.
Kaikissa ortodoksisissa seurakunnissa käytetään aina yhteismaljaa ja yhteistä lusikkaa - mukaan lukien Afrikan ebola-alueet. Ikoneja ja siunauksen välittäviä papin kättä, siunausristiä ja ehtoollismaljaa suudellaan niin kuin aina ennenkin. Samoin diakoni tyhjentää ehtoollismaljan loppuun, vaikka lusikka on käynyt kaikkien ehtoollisesta osallistuneiden suussa. Silti ort. papit ja diakonit eivät sairasta sen enempää kuin muutkaan, eikä siellä Afrikassa ole ort. papit kuolleet ebolaan, joten tuskinpa korona sen kummempi on.
Jos joku pelkää sairastuvansa Jumalamme ruumiista ja verestä, hänen on ehkä hyvä jättäytyä itse pois ehtoolliselta ja keskittyä vahvistumaan rohkeuden hyveessä.
Ok. Olen varmaan kerran nauttinut (15v sitten) ja silloin pappi kastoi öylätin viiniin ja laittoi kommunikantin suuhun.
Näin minäkin aina sanon. No en tuota rohkeuden hyvettä. Saa pelätä. Tosin nyt olen vanhusten laitoksessa harjoittelussa, niin olen rajoittanut kaiken muun kanssakäymisen isommissa tilaisuuksissa minimiin. En käy nyt kirkossa, en pelkää ehtoollisesta sairastuvani tai joutuvani taudinkantajaksi vaan kanssaveljen pärskimisestä.
D
Sleyn koronavirusohjeistus:
Poimisin tästä esiin kädestä käteen kulkevien kolehtihaavien kieltämisen ja ehtoollispikarin pitämisen koko ajan ehtoollisvieraan omassa kädessä ilman ehtoollisenjakajan kosketusta.
Kun HIV aikoinaan riehui pahimmillaan, muuan katolinen sääntökuntaveli ihmetteli kovasti, kuinka joku edes voi epäillä sairastuvansa Kristuksen verestä. Niinpä…
Ruotsissa meillä ei suuret vaikutukset: https://www.svenskakyrkan.se/nyheter/coronaviruset-hindrar-inte-gudstjanstfirandet-
Eli kädet pesulle ja kosketus (t.ex. Guds frid) minimointiin.
(Terveysviranominen tiedot: Covid-19 — Folkhälsomyndigheten )
Näin Facebook tämä linkki, jossa asia käsitellään suhteessa eri kirkot, mielenkiitoinen: Church and Coronavirus - Liturgy
Minä ymmärsin, että kulta ja hopea ovat hygieni kannalta parempi. Kotiseurakuntani pyhät astiat ovat kullatut. Meillä jaettu leipä saa itse kastaa viini. Katsotaan sunnuntaina jos asiassa muutos.
Ehtoollinen elinehto meille kristityille. Tietty tavalla harmi, että virallinen pakko ei ole, mutta pakko ei tee meidät kristityksi. Se tekee yhteys Jumalaan.
Luonnollisesti näin jalometallisen kalkin osalta. Samoin väkevöity viini auttaa. Mutta altistustumisajat näille ovat niin lyhyet ehtoollisella kävijöiden välillä että vaikutus bakteereihin ja viruksiin jää teoreettiseksi.
Sley:llä hyvä ohjeistus!
I see. En tiennyt, että altistumisaika on avaintekijä. Muistan papin, joka oli huolellinen että myös purifikaattori oli hyvä ja sitä liikutettiin (aina eri kohta liinaa koskee kalkkiin). Se piti myös pestä tarkoin. Kannattaa kuitenkin ottaa kultaus tai hopeointi pyhiin astioihin! 