Se löytyi! evankeliointikampanja

Ajankohtaista
41

Vastaavasti on asiattomasti sanottu myös herätyskristillisyyden puolelta, että me jotka pidämme kiinni siitä, ettei ihminen voi ratkaista suhdettaan Jumalaan luonnollisten/synnynnäisten kykyjensä varassa, emme muka tee mitään evankeliumin edistämiseksi.

Sitä paitsi kysymys on teologisesta erosta välillämme niin kuin ylempänä sanoin, eikä sitä ole syytä haudata sillä tavoin, että tehdään yhteistyötä synergistien kanssa osoittaen näin että olemme yksimieliset, koska emme ole! Synergismi on vaarallinen harha opettaessaan ihmisellä olevan vapaan tahdon hengellisissä asioissa ja turhentaen näin syntiinlankeemuksen seuraukset ihmiselle. Mehän olemme jo evankeliumin asialla siinäkin, että opetamme ettei näin ole.

Sen puolustukseksi, että luonnollisella ihmisellä muka on vapaa tahto hengellisissä asioissa, esitetään komea sarja näennäisiä perusteita: 1. Ihmiseltä vaaditaan uskoa Kristukseen eli kääntymystä ja Jumalan käskyjen pitämistä. Samalla Raamattu kuitenkin sanoo, ettei luonnollinen ihminen voi uskoa Kristukseen eikä täyttää Jumalan käskyjä. 2. Ilman ihmisen myötävaikutusta (facultas se applicandi ad gratiam) kääntymys on muka pakottamista. Kun näin sanotaan, ei tunneta kääntymyksen olemusta. Sehän on sitä, että Jumala, Augustinuksen sanoja käyttääksemme, tekee ex nolentibus volentes (sellaisista, jotka eivät tahdo, tahtovia), eikä hän tee tätä pakolla, vaan panemalla alulle uskon sen Jumalan puoleensavetävän voiman nojalla, joka sisältyy evankeliumiin (Joh. 6:44). 3. Jumala muka saa aikaan vain voiman uskomiseen, mutta ei itse uskomista. Raamattu sitä vastoin opettaa, että Jumala vaikuttaa uskon ([Fil. 2:13; 1:29). 4. Ilman ihmisen myötävaikutusta ei uskon subjekti olisi ihminen, vaan Pyhä Henki. Tämä on kuitenkin vastoin Raamattua (2. Tim. 1:12). Kristitty uskoo, mutta vain Pyhän Hengen vaikutuksen voimasta ([Ef. 1:19). 5. Koska syy kääntymättömyyteen on ihmisessä, täytyy vastaansanomattoman logiikan mukaan myös ratkaisevan syyn kääntymykseen muka olla ihmisessä. Tämäkin on vastoin Raamattua (Hoos. 13:9). 6. Kääntymystä täytyy muka pitää moraalisena suorituksena, johon ihminen myötävaikuttaa. Raamattu opettaa aivan päinvastoin (Joh. 3:5; 1. Kor. 2:14). 7. Usko on vapaata kuuliaisuutta (homo libere se convertit; ihminen kääntyy vapaasti). Usko on tosin kuuliaisuutta evankeliumille, toisin sanoen evankeliumiin sisältyvien Jumalan armolupausten vapaata vastaanottamista, mutta tämän kuuliaisuuden saa aikaan yksin Jumala. Deus convertit hominem (Jumala käännyttää ihmisen: (Joh. 6:44; 1. Kor. 2:14). 8. Yhteiskunnallisella vanhurskaudella (iustitia civilis) on muka osansa ihmisen kääntymyksessä. Sitä ei sillä Raamatun mukaan ollenkaan ole (Room. 2:14,15); vrt. [Ef. 2:12). 9. Luonnollisella ihmisellä on muka vielä voimaa käyttää armonvälineitä, käydä kirkossa jne. Näiden ulkonaisten suoritusten kautta ei ihminen tule kääntymykseen (vrt. Luuk. 18:14).

Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 213.

Voin myös oman yhteisöni puolesta sanoa sitä syytöstä vastaan, että me emme muka tee mitään, että me striimaamme Messun joka Sunnuntai ja laitamme sen nettiin. Sillä on joka viikko katsojia noin 250-350. Näin tavoitamme paljon niitä ihmisiä, jotka eivät käy missään tilaisuuksissa fyysisesti, joissa evankeliumia voisi kuulla, mutta jotka nykyisin sekavan maailmantilanteemme ahdistuksen tuntien aavistavat, että toivoa voi sittenkin vielä olla olemassa. Messussamme on myös alkanut käydä täysin uusia ihmisiä, joita siellä ei ole aiemmin näkynyt.

Ja kuten sanoin, en vastusta tuota kampanjaa vaan olen sitä mieltä kuin Paavalikin asian suhteen ja jonka sanat @Glacialis jo toi tässä ylempänä esille.

1 tykkäys
42

Voisit lopettaa tällaisen jaottelun, muistutan, että olemme ekumeenisella foorumilla, eikä kukaan ole kiistänyt kirkkojen panosta tähänkään kampanjaan, mitäpä jos lukisit(tte) edes tuon HS jutun kokonaan.
Siinä mm. sanotaan, että evlut seurakuntia on hankkeessa mukana 80srk ja luterilainen kirkko on tukenut sitä 200 000e ja antanut tilojaan käyttöön jne, jne…

Kukaan ei ole syyttänyt ketään mistään, arvosteltu on ja aiheesta, Heb.6:1.

1 tykkäys
43

Tämä on sen tasoinen olkiukko, että se ansaitsisi viestin liputtamisen. Olettaen, että viittaat minuun, en ole missään vaiheessa sanonut, että ihminen omin avuin voisi ratkaista suhteensa Jumalaan luonnollisten tai synnynnäisten kykyjensä varassa, enkä ole koskaan edes ollut sellaista mieltä. Pidän pahansuopana vääristelevää aggressiivista argumentointityyliäsi. Tottakai ihmisen lähestyminen Jumalaa kohti johtuu siitä, että Jumala on ensin saattanut ihmisen siihen tilanteeseen. Olen tästä @Diakoni n esittämän vastineen kanssa suunnilleen samaa mieltä, vaikka hän poimikin vain yhden lauseen viestistäni, josta voisi käsittää myös väärin ajatukseni.

En myöskään ole väittänyt, että ‘sinä tai te’ tai teidän kanssa samoin ajattelevat eivät tekisi mitään evankeliumin edistämiseksi. Tämän virhekäsityksen nosti ensin @tortoise esille, jota sinä nyt jatkat. Vastineeni tekemättömyydestä oli ensisijaisesti tarkoitettu @Spectet In oman määritelmänsä mukaisesti penseään arvioon tällaisista ‘Se löytyi’ - kampanjoista, niiden vioista tai puutteista. Tällaista arviota kyllä myös @tortoise täällä on ainakin epäsuorasti esittänyt.

Vaatii rohkeutta, intoa, varoja ja ennenkaikkea Jumalan tahdon ja lähetyskäskyn kuuntelemista perustaa kuvatunlainen kampanja kaikkine inhimillisine, opillisine ja muine puutteineenkin tai erilaisine katsantokantoineen. Panostus kyseisellä järjestöllä on valtava ja tavoitteena on etsiä uskosta vieraantuneita tai täysin osattomia inhimillisesti helposti lähestyttävällä kampanjalla, joka mahdollisine vikoineen tai puutteineenkin (mikä täällä olisi täydellistä inhimillisesti ajatellen?) mahdollistaisi sanoman viemisen eteenpäin. Siksi pidän täällä nyt käytävää otsikon mukaista keskustelutyyliä osin asiattomana. Ei niin, etteikö voisi arvostella, mutta sitten on itse osattava tehdä jotain parempaa.

1 tykkäys
44

Joo, siis tarkoitus oli vain pohtia tuota omaa tahtoa näissä asioissa. Itse miellän, että kokemus oman tahdon mukanaolosta on ihan validi, mutta sen taustalla ei välttämättä ole omaa tahtoa tahtona.

D

1 tykkäys
45

Miten ihmeessä yhteiskristillistä kampanjaa ei voisi arvostella, kun olemme klassisen uskon foorumilla ja ketju on tänne luotu?

Sappeni kiehahti, kun seurakuntatyö on teille joillekin “ei mitään”. Eikö se ole aika ymmärrettävää kun on niska limassa vuosikausia palvellut paikallaan, evankeliumia piilottelematta?

Pahoittelen toki lapsellista viestiäni. Etkö kuitenkin @Diakoni ole samaa mieltä kirkon työtä tehneenä, että tavoitamme monia ikäryhmiä ja myös vieraantuneita? Kun työmme typistetään Fratresin vääristelevään tapaan sunnuntaihin, jolloin joku harva käy kirkossa, on ihan unohdettu se aikamoinen työkenttä jossa eri ikäisiä myös “evankelioidaan” . Ei käännyttäen ehkä, mutta Sanaa esillä pitäen ja palvellen.

Olen useita kertoja myos sanonut että toivon missiossa mukana oleville hyvää. Varmaan olisin itsekin jossain hommassa jos seurakuntamme olisi. Silti pitäisin oikeuden olla kriittinen ja säilyttää luterilaisen uskoni ja siitä seuraavat asiat.

Kuten yleensä, tässäkin keskustelussa vaikuttaa se mitä on tapahtunut aiemmin. Kommentit eivät aina ole puhtaasti toisten viesteihin reagointia. Minulla nousee tässä puolustautumisen halu, kun esitetään näkemyksiä joilla yhteiskristillisyys ja kampanjakristillisyys nostetaan kritiikittömästi evankelioinnin ykkösluokkaan, ja samalla vähåtellään muita tapoja toimia Jumalan elopellolla.

On myös harmillista että kritiikkiäni ei siedetä vaikka se koskee vain koteihin jaetun vihkosen opetusosaa. Toivoisi että klassisen uskon foorumilla voi kuraa pelkäämättä keskustella suojelluista asioista kuten sakramenttien merkityksestä ja myös sanoa että ratkaisukristillisyys on puutteellista ja osittain virheellistä oppia teologisesti.

Vielä: kuten @Diakoni lla, minullakin on aika paljon kokemusta ns herätyskristillisyydestä. Itse asiassa sen luterilainen ilmenemä on hengellinen kotini. Olen “evankelioinut” musiikkityön kautta, myös palkatta, lukemattomia työtunteja. Mutta se ei tee minusta sokeaa ja kuuroa muille äänille. Kirkon työssä yli 10 v oltuani katselen asioita myös osin uusin silmin. Perusta ei kuitenkaan ole muuttunut. Toivon että kaiken elämäntuskan keskellä vielä voisin löytää jotain näkemystä siitä, miten herätysliiketausta ja laajempi Kirkon hahmottaminen voisivat mielekkäästi yhdistyä.

Tunnen sisältäpäin ne ilmiöt jotka tähän liittyvät. Uskon ymmärtäväni mm pietistisen asenteen aika hyvin. Se osittain elää juuri ns kansankirkon arvostelusta. Siihen olisi oikein hyvä lisä, jos me, ne, te, he voisivat välillä vaihtaa arvostelun esirukoukseen.

1 tykkäys
46

Kyllä, ymmärrän harmituksesi, mutta silti voi yrittää olla asiallinen. Sanon vaikka en siihen aina pysty itsekään.

D

1 tykkäys
47

Joo. Asiallisuuden pettäminen voi toisaalta kertoa jotain. Ehkä nyt sain selitettyä paremmin…

Minua on hämmästyttänyt tässä hiukan myös se että hutkitaan ennen kuin tutkitaan. Voisi ainakin lukea sen läpyskän kokonaan ennen kuin kivi lentää. Sama ilmiö on toki yleinen suunnasta riippumatta. Plus- tai miinusmerkki vetäistään hihasta heti alkumetreillä.

48

“Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: “Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” (2 Kor. 6:1-2)

Kun ei-uskonnollisissa asioissa ihmisiä kehotetaan johonkin, silloin ei ole kyse pakottamisesta. Ihmiselle annetaan mahdollisuus harkita ja tehdä niin kuin itse haluaa. Raamatullisesti ajatellen ei ole väärin kehottaa ihmisiä ottamaan vastaan Jumalan armo. Jos ajattelisi, että Jumala vaikuttaa kääntymisen jokaisen ihmisen kohdalla ilman kehotusta, Paavalin yllä näkyvät sanat olisivat ristiriidassa sen ajatuksen kanssa. Jos joku ajattelisi, että uskomattomien ihmisten pitää aina odottaa sitä hetkeä, että Jumala joskus kenties vaikuttaa uskomisen sanan ja sakramenttien kautta, niin se ajatus olisi myös ristiriidassa Paavalin yllä näkyvien sanojen kanssa, jossa korostetaan sitä, että nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä.

2 tykkäystä
49

6 viestiä yhdistettiin ketjuun: Moderointikeskustelu

50

Kommentoin vielä tätä väitettä, että kriittisesti suhtautuvat kristityt eivät tekisi “mitään” evankeliumin levittämiseksi. Tuskin kukaan ihan suoraan sellaista on esittänyt! Ajattelen kuitenkin niin, että monilla tiukan luterilaisilla toimijoilla on aika niukasti varsinaista tavoittavaa toimintaa. Tavoittavan toiminnan määrittelen näin: sillä pyritään tavoittamaan erityisesti uskosta osattomia, se on pyritty tekemään sisällöltään ja muodoiltaan helposti lähestyttäväksi uskispiirien ulkopuolisille, siellä opetetaan kristinuskon perusasioita, se on kaikille avointa.

2 tykkäystä
51

Lisäisin vielä: siihen pyritään aktiivisesti kutsumaan näitä ulkopuolisia ja muutenkin kohtaamaan heitä, eikä vain toivota, että he ehkä näkevät ilmoituksen lehdestä (hyvä toki, että niinkin voi joku tuollaisen toiminnan löytää).

2 tykkäystä
52

Olen samaa mieltä, ja kerroin sen jo, että tavoittavaa työtä kirkko saisi tehdä paljon enemmän. Tästähän jo keskusteltiin Pekka Simojoen kirkolliskokousaloitteen yhteydessä.

Mutta tässä ketjussa kierrosten noustessa näytti minusta alkavan taas perinteinen virheellinen kritiikki: “Kirkko kohtaa vain ne jotka käyvät sunnuntain messussa.”
Kuitenkin kohtaamme jatkuvasti eri ikäisiä ihmisiä jotka eivät sitoudu kirkkoon aktiivisesti.

Joku sanoo nyt että eihän diakonia ole mitään evankeliointia jne.
Väitän, että hengellinen aspekti on varsin iso osa diakonien, nuorisotyöntekijäin, lastenohjaajien ja myös kanttoreiden työtä. Jossain näistä tehtävistä voi toki väistää tätä mahdollisuutta.
Itse pidän esim koululaisten, pienten ja isompien, kanssa tapaamista aina evankeliumin viemisen mahdollisuutena.
Ja sitten on tietenkin erityiset alueet kuten ne työntekijät jotka käyvät laitoksissa, vankiloissa, toimivat erityisnuorisotyössä jne. Maahanmuuttajien auttajat, kriisityön tekijät jne

Kirkon työntekijät tarvitsisivat rohkaisua, tukea siihen että he saavat ja uskaltavat olla Jeesuksen lähettiläitä tässä ajassa. Valitettavasti, vaikka tässä ketjussa teistä kukaan ei niin ajattelisikaan, on myös olemassa se (vanha) ilmiö, että vain näyttävä ja massoja tavoitteleva toiminta saa reaktion “no nyt tapahtuu” ja muut kielteisen “tekisivät jotain” -kommentin.

Suomen ja koko Euroopankin tilanne on kristinuskon kannalta laskevien käyrien maisemaa. Kyllä suuri määrä kristittyjä ja myös kirkon työntekijöitä on tästä suruissaan ja monta päätä miettii, miten suuntaa kääntää, vai kääntyykö se mitenkään.
Se, että on erilaisia tapoja lähteä kehityksen suuntaa vastaan taistelemaan, voi aiheuttaa väärinymmärrystä puolin ja toisin.
Kun vapaasuuntais-evankelikaalinen kampanja kohtaa arviointia, ei voi olla vain kahta äärivaihtoehtoa joilla reagoidaan. Ja mukana on siis vain osa evl-seurakunnistamme, osa järjestöistä, eivät ortodoksit ja katolilaiset.

Pahoittelen kiivastumistani ja liian monia viestejä asiasta. Ihon alle meni… Rauhaa ja rakkautta silti kaikille!

1 tykkäys
53

Pekka Simojoki on jatkuva vierailija helluntaiseurakunnissa ja hänen laulunsa ovat suosittuja.

Tästä ei evlut johto karsasta, koska hän säännöllisesti palaa pappislupaukseensa, eli “vesiesteenkin” läpi hän on uskovainen. Tämän esteen, joskin lievä, muistutus tuli esille juuri tuossa mainitsemasi alotteen(ko) yhteydessä. Hän kertoi hetkeä aikaisemmin omista kokouksistaan, missä ihmisiä tulee uskoon. Esimerkkinä hän mainitsi huoltoaseman kahvilassa luokseen tulleen miehen, joka sanoi tulleensa Simojoen kokouksissa uskoon, eli tehneensä ratkaisun Jeesuksen puoleen. Eli tämän hän esitti linjaksi uudelle evankelioimiselle. Tosi hyvä juttu!!!

Sitten seurasi kirkkoa miellyttämisosuus, eli "en tarkoita mitään helluntalaista evankeliointia jne ".

Muutama viikko aikaisemmin hän vieraillessaan helluntaiseurakunnassa toi terveisiä Afrikasta ja tilaisuuksista siellä. Hän kehotti helluntailaisia pyrkimään samaan rentouteen ja Hengen paloon ja rytmikkääseen tanssiin ja rumpujen rytmitykseen. Selvältä mieheltä sekava juttu. Idea on vähän niinkuin italialaisessa puhelinyhtiön mainoksessa missä Leonardo da Vinci maalaa Mona Lisaa. Hän ohjeistaa mallia olemaan iloinen, mutta samalla surullinen. Siinä da Vinci onnistuikin, taulusta ei selviä onko Mona Lisan kasvoilla surua vai iloa. Eli olkaa iloisia vain sen verran, ettei luterilaisuus kärsi.

54

Pekka Simojoki on teologian maisteri, mutta ei hänellä ole koskaan ollut kai papin virkaa. Hän on muusikko ja evankelista. Pekan linja on mennä sinne, mihin pyydetään. Gospel on hänelle intohimo, mutta myös ammatti josta toimeentulo saadaan. Ymmärrän hyvin!

Pekka on tehnyt varsinkin Anna-Mari Kaskisen sanoituksiin niin paljon lauluja, että näiden kahden voi sanoa vaikuttaneen luterilaiseen kirkkoon 40 vuoden aikana enemmän kuin yksikään piispa tai pappi. Heidän laulujaan on kaikissa kirjoissa, myös virsikirjassa. Ne ovat kaikkien tuntemia, kuorojen ja ryhmien ohjelmistoa. Lauluissa on vahva luterilainen pohja, ihminen on niissä ennenkaikkea Jumalan armon varassa.
Simojoella on enemmän taipumusta evankelioimiseen näistä kahdesta, Anna-Marin työnantaja on ollut pitkään kai lähinnä Kansan Raamattuseura, vaikka varmasti teostotulotkin ovat ihan huomattavat ja muut kirjailijantyön tulot.

PS on toisaalta myös tuttu vahvasti luterilaisen SLEYn piirissä, lauluja on Siionin kanteleessakin nyt monta. Ja suostuminen kirkolliskokoukseen ja siellä edustajana toiminen kertoo myös miten tärkeä luterilainen kirkko on tälle Namibian ja suomalaisen lähetystyöväen “kasvatille”.

55

Simojoki on kirkolliskokouksen ns. maallikkojäsen eli valittu seurakuntalaisten joukosta eikä papiston joukosta. Pappislupausta hän ei ole tehnyt, koska ei ole pappi, vaan evankeliumia kertova kirkkomuusikko.

56

Muuten toistit sen mitä kirjoitin juuri edellä, muuta käsite kirkkomuusikko ei todellakaan istu Pekalle! :smile:

57

Melkein noin. Tarkalleen ottaen omassa versiossasi oli epävarmuussana “kai”. Siitä hiukan poiketen eli ilman sanaa kai totesin, että Simojoki ei ole pappi. Kirkkomuusikko Simojoki kuitenkin kirjaimellisesti on, vaikkei hän itse sitä sanaa itsestään käytä - tuhansien kirkoissa tapahtuneiden musiikkia sisältäneiden tilaisuuksien toteuttajana ja keskeisenä Suomessa käytössä olevan kirkkomusiikin säveltäjänä (sekä sanoittajana). Hän on muusikko psalmin 150 hengessä, jota psalmia hän itse on usein käyttänyt perusteluna sille, miksi näkee, että kirkollisen musiikin ei tule instrumenttien osalta rajoittua vain urkuihin, vaan että seurakunnallisessa musiikissa tulee olla tilaa niin kitaroilla kuin rummuillakin.

58

No, tämä on toki nyt enemmän minun alaani, joten vaikka sinulla onkin huipputarkat tiedot monista asioista, mistä minä en tajua yhtikäs mitään, niin tässä olen kuitenkin oikeassa.

On vakiintuneet termit kirkkomusiikki ja kirkkomuusikko. Näiden merkitys on muuttuneessakin maailmassa yhteydessä siihen millainen koulutus kirkkomuusikoille on olemassa. Se on hyvin perinteinen klassinen koulutusohjelma - urkujensoittoa, kuuoronjohtoa, liturgista laulua yms.

Tätä perinnettä PS on nimenomaan kritisoinut hyvin paljon. Hän on jopa aika naiivisti toistellut omaa näkemystään ja karrikoinut harrasta suomalaista jp-elämää. On koomista jos hänestä käytetään nimitystä kirkkomuusikko tai kirkkomusiikin säveltäjä.
Simojoki on tehnyt hienon uran, mutta kyllä hän on gospelmuusikko ja hengellisten laulujen säveltäjä.

On toinen kysymys, että kirkon musiikkielämä on nyt myös pitkälti gospelmusiikin sävyttämää. Monet nuoret kanttorit hallitsevat käsittämättömän hienosti sekä klassisen että uuden tavan tehdä työtään. Monilla on myös koulutus esim musiikkikasvatuksen puolella kanttorin eli kirkkomuusikon tutkinnon lisäksi.

Vuonna 2012 järjestettiin täällä Jyväskylässä Kirkon musiikkijuhlat. Nimenmuutos oli tietoinen, kirkkomusiikki korvattiin kirkon musiikilla, koska niin monipuolinen seurakuntien musiikkielämä monin paikoin nyt on.

Termeillä on merkitystä!

59

Lehtisen kalvinistinen teologia ei mitä ilmeisimmin estänyt häntä kehottamasta ihmisiä kääntymykseen. Ajatuksena Lehtisellä varmaan se, että valitut, joiden puolesta Kristus on kuollut, ottavat vastaan evankeliumin, mutta eivät tietenkään ilman julistusta tai sanallista ilmoitusta. Mielestäni vapaan ratkaisuvallan kieltävältä luterilaiseltakin pohjalta voidaan kehottaa ihmisiä kääntymykseen. Kun mitään ei tapahdu ilman syytä silloin, kun vapaata ratkaisuvaltaa ei ole, ja evankeliumin kuuleminen (Room. 10:17) on (myös) syy kääntymiseen, ei ole järkevää syytä kalvinistina ja vapaan ratkaisuvallan kieltävänä luterilaisena vastustaa tavoittavaa työtä, jossa julistetaan evankeliumia ja kääntymistä turuilla ja toreilla.

Lainaus Dosentin kammiosta löytyvästä uunituoreesta Eskolan kirjoituksesta:

Tohtorin tekstiä

"Kerronpa teille tarinan. Kun professori ja piispa Eero Huovinen piti aikanaan teologisilla opintopäivillä Kauniaisissa luennon kuuluisan saarnamiehen Kalevi Lehtisen teologiasta, hän kiinnitti erityistä huomiota ikuisen pelastusvarmuuden oppiin. Tarkoin tekstiesimerkein Huovinen osoitti, että Lehtinen oli omaksunut tämän kalvinistisen opin ja sen ohella eräitä muitakin piirteitä. Olin itse kuuntelemassa ja olin analyysistä pääosin samaa mieltä. Teksti löytyy muuten vanhoista Teologisen Aikakauskirjan numeroista.

Huovisen kritiikin ydin oli siinä, että Lehtisen opetus ei ole luterilaisen opin mukaista. Ikuisen pelastusvarmuuden ajatus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kerran kastettu kirkon jäsen ei voi enää joutua kadotukseen. Kuulostaako tutulta? Ongelmana on se, että kyseinen oppi perustuu meille vieraaseen kaksinkertaisen predestinaation ajatukseen (Kristus ei ole kuollut kadotukseen joutuvien puolesta). Luterilaiset opettivat toisin: Kristus on kuollut koko ihmiskunnan kaikkien syntien puolesta. Siksi kuka tahansa, joka uskoo Kristukseen, pelastuu. Yksin armosta. Mutta uskon voi myös menettää. Sitä on ruokittava evankeliumilla.

Tämä on ankara opetus. Aikamme uuskansankirkollisen liikkeen edustajat, vaivattoman neljän miljoonan kirkon julistajat, ovat samassa linjassa kalvinistien kanssa. Heille kaste riittää. Usko on puolestaan kirosana. Kuvitellessaan olevansa aitoluterilaisia he ovat todellisuudessa luopuneet luterilaisuudesta.

Kun samainen piispa Huovinen myöhemmin kirjoittaa omassa katekismuksessaan kasteesta, hän muistuttaa: “kaste ja usko”. Lisäksi hän lainaa vanhaa Lutheria, joka omassa katekismuksessaan selittää, miten kasteen vesi voi aikaansaada pelastuksen. “Sitä ei vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko.” Ajatuksen taustan muodostaa juuri edellä kirjoitettu lainaus Markukselta: “joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”.

Usko ei ole mitään passiivista luonnonsuojeluyhdistyksen rivijäsenyyttä. Elävä usko riemuitsee ylösnousseesta Kristuksesta, jonka osallisuuden kristitty kokee joka kerta käydessään ehtoollisella, uhriaterialla hänenkin syntiensä edestä. Neljän miljoonan kirkossa tämä ei näytä tällä hetkellä toteutuvan. Ehtoollisella käy kirkon omien tilastojen mukaan viikoittain joitain promilleja seurakuntien jäsenmäärästä. Numerot eivät täsmää."

Kaikki eivät sitä löytäneet – Dosentin kammiosta

2 tykkäystä
60

Sain vihkosen käytyäni eilisiltana Vuosaaren evlut-seurakunnan Se löytyi-illassa. Materiaali vaikuttaa olevan hyvä tällaiseen kampanjaan, jossa lähestytään uskosta osattomia ihmisiä.

Pari kommenttia viestiisi. Luterilaisuuden näkymättömyys johtunee siitä, että kampanjan järjestäjä ei ole luterilainen kirkko, vaan vapaasuuntainen Irrtv-lähetysjärjestö, joka pyrkii toimissaan kuitenkin lähestymään yhteiskristilliseltä pohjalta eri seurakuntia. Mukaan halutaan kutsua kaikkia kristillisiä kirkkoja ja järjestöjä.

Kampanjassa on mukana n. 350 eri seurakuntaa ja tahoa, joista 80 on luterilaisia. Helluntailaisia on noin puolet, vapaakirkollisia kymmeniä, samoin adventisteja ja järjestymättömiä yhdyskuntia. Miten tällaiseen kokoonpanoon voitaisiin ajatella otettavan luterilaista kaste- tai ehtoollisopetusta, minä vain ihmettelen? Tai yleensäkään mitään syvempää teologiaa, kun tarkoitus on kutsua ihmisiä ja saada heidät kiinnostumaan uskosta erilaisilla ihmisten selviytymis- ja kasvutarinoilla helposti lähestyttävässä muodossa.

Jos kasteesta ja ehtoollisesta opetettaisiin, niin keiden käsityksestä? Tällä ei saataisi koottua kansaa, vaan jaettaisiin sitä yhä enemmän erilleen, koska erilaisia näkemyksiä on olemassa. On otettu lähestymiskeinoksi yksinkertaisesti evankeliumi ja Jumalan rakkaus syntistä ihmistä kohtaan ja erilaisten ihmisten kertomukset siitä, mitä he ovat löytäneet. Tiedän, että tämä herättää närää tiukasti luterilaisissa, mutta kun ottaa huomioon kampanjan lähtökohdat, toteutus vaikuttaa onnistuneelta.

Päätelmäsi opetuksen laatijoista lienee aivan oikea, vapaiden suuntien herätyskristillinen agenda. Ehkä aglosaksinen, ehkä amerikkalaisperäinen, aika suomalainenkin.

Tässä taltiointi eilisillasta.