Jokainen kirkko toimii herättääkseen ihmiset. Se herätys voi olla hiljaista oppimista kirkossakäymällä tai äkillinen kääntymys. Sama asia. Lapset kulkevat mukana, ei heitä laiteta valitsemaan mitään.
D
1 tykkäys
Kampanjatuotteet - myös lapsille tarkoitetut-ovat kannattajien tilattavissa kampanjan shopissa.
Siinä tapauksessa en liene törmännyt vielä yhteenkään kampanjan järjestäjään, joka olisi tilannut lapsille tarkoitettuja kampanjatuotteita. Kampanjassa mukana olevat luterilaiset seurakunnat ja järjestöt eivät mahdollisesti laajemminkin ole päätyneet tilaamaan sellaisia. Jos joku muu teistä on nähnyt sellaisia materiaaleja fyysisessä muodossa, olisi kiinnostavaa kuulla, että missä sellaisia on ollut esillä ja että millaista sisältöä sellaisissa materiaaleissa on ollut.
1 tykkäys
Lapsille näyttäisi olevan pyhäkoulumatskun tasoista settiä.
D
1 tykkäys
Jokaikinen seurakunta joka on maksanut osallistumismaksun on saanut 50 kappaletta lapsille suunnattua lehteä.
Lisäksi niitä voi tilata centin kappale.
Nyt selvisi, mistä materiaalista on kyse. Tuolla lukee, että kyse on Ihmeellinen suunnitelma -lehtisestä. Lasten Raamattusovellus: Ihmeellinen suunnitelma -niminen lehtinen on Raamatunlukijain liiton alun perin Suomessa julkaisema pieni lehtinen, joka on kooltaan ehkä puolen A4:n kokoinen pieni vihko ja mainostaa jo yli 60 kielelle käännettyä lasten raamattusovellusta. Olen nähnyt tuon lehtisen yli puolitoista vuotta sitten, jolloin niitä oli useissa Suomen ev. lut. kirkon seurakunnissa jaossa. Nyt siitä näyttää olevan tehty uusi, selvästi aiempaa isompi painos. Ellen väärin muista, se oli eräänlainen Lasten Raamatun tyyppinen vihkonen, jossa oli kuvitettu alle 10 Raamatun kertomusta ja lyhyesti myös sanoitettu niiden sisältöä selkokielellä. Se oli pyhäkouluikäisille tehty materiaali, joka oli tehty niin, että lukutaidottomat lapsetkin voisivat selata sisällön kuvia katsomalla.
En muista tarkkoja virkkeitä vihkosesta, kun sen selaamisesta on aikaa jo yli vuosi, mutta voi hyvinkin olla, että siinä on lukenut myös teksti: “Uskomalla Jeesukseen sinäkin saat synnit anteeksi ja pääset taivaaseen. Tahdotko ottaa hyvän uutisen vastaan ja elää Jumalan lapsena.”
Itse en näe tuossa tekstissä mitään ongelmallista luterilaisen teologian näkökulmasta - varsinkaan, jos huomioi sen, että teksti on suunnattu 4 vuotta täyttäneille, jonka takia tekstistä on pyritty tekemään tiivistä ja selkokielistä. Teksti on kirjoitettu tuossa sitaatissa alle 10 sanan virkkeillä ja välttäen vierasperäisten sanojen sekä sivulauseiden käyttöä. Jos tuo sitaatti on se parannuksen tekoon kehotus lapsille, johon Hesarin vierailijakirjoittaja viittasi, niin aika laihat voi olla olleet ainekset. Lapsi voinee todennäköisesti ymmärtää tekstin kehotuksena luottaa Jeesukseen, ja ajatuksena, että jos luottaa Jeesukseen, voi luottaa myös pääsevänsä taivaaseen - mutta lapsi ei todennäköisesti tulkitse noin muotoiltuja virkkeitä kehotuksina vaikkapa syntisestä elämästä pois kääntymiseen ja parannuksen tekemiseen siinä mielessä, jollaisia asioita tekstissä ei edes kirjaimellisesti lue.
Yleisesti eli kenen tahansa vastattavaksi:
Mielellään kuulisin hyviä konkreettisia ehdotuksia sanoituksiksi siitä, miten sakramenttiteologian kautta evankeliumin keskeiset sisällöt saa opetettua vaikkapa 4-8 vuotiaille lapsille lyhyesti alle 10 sanan virkkeillä niin, että lapsi voi kokea ymmärtävänsäkin jotain lauseiden merkityksestä ja niin, että samat virkkeet voi sanoa, vaikka virkkeitä kuulemassa olisi joukko lapsia, joista osa on kastettuja ja osa ei ole. Helsingissä enemmistö pienistä lapsista ei ole enää kastettuja. Lapsille suunnattavien opetusmateriaalien kohdalla ei voi enää olettaa, että kaikki materiaalia lukevat lapset olisivat kastettuja, vaan kun tilanne on se, että osa lapsista on kastettuja ja osa ei ole, niin asioita sanoittaessa pitää varautua siihen, että kuulijana voi olla molemmassa tilanteessa olevia lapsia.
1 tykkäys
Timo Eskola kirjoittaa Seurakuntalaisessa. Kuulostaako tutulta?
Siksi kritiikin äänet kuuluvat pylvässaleista, jotka on miehitetty ja naisitettu kirkkohistorian “oikealla puolella” olevilla ehdokkailla. Sieltä on hyvä huudella, kun kukaan ei uhkaa.
Sisältö on tietenkin perinteinen. Kastetuille kristityille ei evankeliumia julisteta. Ihminen tulee uskoon kasteessa ja sen jälkeen kaikki on selvää. Jokainen järjestö ja julistaja joka alkaa tämän jälkeen “vaatia” kastetuilta uskoa, on uhka luterilaiselle kirkolle
2 tykkäystä
En ole lukenut noita “pilkkaavia kommentteja kirkon johdolta”, joihin Eskola viittaa, enkä yleensäkään kovin paljon aiheesta käytyä keskustelua.
Eskola on lennokas, ja hiukan varauksellinen voi aina olla sen suhteen, paljonko mukana on ekstraa. Pääpiirteissään asia lienee juuri noin.
Hyvä että Eskola kuvaa uskovan elämää luterilaisesti (tai katolilaisesti):
Elävä usko riemuitsee ylösnousseesta Kristuksesta, jonka osallisuuden kristitty kokee joka kerta käydessään ehtoollisella, uhriaterialla hänenkin syntiensä edestä.
Tietenkin voin sanoa, lukematta edes mainittuja pilkkaavia ja uskoa vähätteleviä kriitikoita, että Eskolan väite
ei osu tavalliseen seurakuntaelämään. Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta monessa suhteessa liberaalissa seurakunnassa, mutta tottakai usko ja evankeliumin julistaminen sekä ihmisten tavoittaminen on todellisuutta. Julkiset möläyttäjät jossain Kirkko ja kaupungissa ja Hesarissa eivät kerro siitä mitä seurakuntalainen saa kuulla meidän tavallisissa messuissamme ja mitä seurakunta julistaa monissa muissa yhteyksissä, tilaisuuksissaan ja ryhmissään.
1 tykkäys
Näin jossain Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtava asiantuntija kritiikin kampanjaa kohtaan, jonka sisältö oli sellaista, mitä häneltä saattoi ehkä odottaakin Jeesus-keskeisen kampanjan tapauksessa, mutta muutoin en ole tainnut nähdä kirkon johtavien viranhaltijoiden kommentteja asiaan.
2 tykkäystä
Löytyisikö tästä arvostamani ja valitettavasti eläköityvän piispa Häkkisen tasapainoisesta kirjoituksesta meidän foorumilaisten kisailuun sovinnon aineksia?
Piispa ottaa myönteisen kannan kampanjaan, mutta kannattaa lukea loppuun asti. Samoja äänenpainoja ja toiveita, mitä itsekin olen ainakin yrittänyt löytää tässä asiassa.
Kopioin tekstin Häkkisen fb-seinältä, mutta kyseessä on
Lehtikirjoitus
Päivän vieras -kirjoitus Itä-Häme -lehdessä 11.10.2022
Missioilla on oma paikkansa
Se löytyi -sanaparin on saattanut viime viikkoina nähdä tai kuulla lehdissä, internetin keskustelupalstoilla, television ja radion mainoksissa, bussien kyljissä tai banderolleina katukuvassa. Samanniminen kirjanen on putkahtanut 2,2 miljoonan suomalaisen kotitalouden postilaatikkoon tai -luukkuun.
Se löytyi -missio on tuonut uskon julkisuuteen. Mission tarkoitus on kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen. Maallistuneessa, uskontoallergiaa kärsivässä yhteiskunnassa on terveellistä välillä havahtua siihen, että usko on todellisuutta monien ihmisten elämässä. Voisiko se tuoda turvaa minullekin?
Missio on herättänyt kiinnostusta, joskin myös kritiikkiä. Suomalaisessa yhteiskunnassa usko tuntuu yhä olevan tabu, josta ei sovi julkisesti puhua tai jota ei saisi pitää esillä. Arvostan niitä, jotka missiossa kertovat kasvoillaan ja nimellään uskostaan.
Neljäkymmentä vuotta sitten toteutettiin Tässä elämä -tapahtuma. Tuolloin näkyvimmän osan muodostivat puhelinsoitot, kotikäynnit ja tehokas mainonta, jossa teemoina olivat ”Se löytyi” ja ”Se löytyy”. Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan tuolloin koettiin erityisen myönteisenä suomalaisten suhtautuminen kirkon yhteydenottoon ja maallikoiden halu ottaa vastuuta.
Tässä elämä -tapahtumaa kritisoitiin amerikkalaisesta kristillisyydestä, joka ei kaikkien mielestä sovi suomalaiseen kirkolliseen tilanteeseen. Kampanjan jälkimainingeissa keskusteltiin, millaista luterilaisen evankelioimisen tulisi olla. Samantapaista tuntuu olevan arvostelu myös Se löytyi -missiosta.
Kriitikoiden olisi hyvä perehtyä tuoreeseen evankelioimista käsittelevään kirkolliskokousmietintöön. Siitä käy ilmi, että evankelioiminen on osa kirkon perustehtävää myös luterilaisessa uskontulkinnassa. Sen tavat ja muodot vaihtelevat. Siihen joukkoon mahtuvat myös julkiset missiot. Meillä olisi opittavaa Paavalin asenteesta, joka iloitsi siitä, ”kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan”.
Missiot eivät ole ainoa keino uskon esillä pitämiseen. Ne eivät ratkaise kristinuskon tulevaisuutta tässä maassa. Silti niillä on oma paikkansa. Samanaikaisesti on tarpeen korostaa, että Jumala ei ole piparkakuntekijä. Hänellä ei ole yhtä muottia, jonka mukaan usko syntyy ja kasvaa.
Joku tulee uskoon ryminällä, joku toinen kasvaa ja vakuuttuu vähitellen siitä, että usko Jumalaan on turvani ja toivoni. Kolmas voi kamppailla läpi elämänsä uskon kysymysten kanssa ja jäädä uskovaisen sijasta ”epäileväksi”.
Hiljaista ja arkaa uskovaa – joka jopa vierastaa koko sanaa – on syytä arvostaa yhtä paljon kuin julkisesti uskoaan tunnustavaa. Olennaista loppujen lopuksi ei olekaan ihmisen oma usko vaan uskon kohde: Jeesus Kristus. Apostoli Paavali ilmaisee asian näin: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.”
5 tykkäystä
STI:n Santeri Marjokorpi ottaa myös positiivisen kannan kampanjaan. Julkaistu jo toista viikkoa sitten, mutta tuli vastaan vasta nyt, joten linkitän vielä tässä vaiheessa. Itse kampanjaa on jatkettu kestämään lokakuun loppuun asti. Kirjan jakelu ei ole onnistunut toivotusti, vaan kirjoja on jäänyt paljon tulematta, eikä yhteydenottojen määräkään ole ehkä ollut ihan sitä mitä moni vapaaehtoinen olisi toivonut.
Tämä on ikävä kuulla. Mitä mieltä sitten olenkin itse kampanjasta, en soisi vilpittömästi liikkeellä olevien vapaaehtoisten pettyvän tai kyynistyvän sen takia. Toivottavasti kokevat saavansa tästä edes jotain.
Omalla paikkakunnallani kampanjan yhteydessä järjestetyt tapahtumat ovat olleet sellaisia, että niihin ei kyllä tyhjästä ilmaannu uskosta osattomia. Puhujat tunnettuja vain Suomen Siionin sisällä ym.
En ole vielä keksinyt, miten kampanjassa on käytännössä ajateltu tavoittaa ja edistää ihmisten saamista mukaan paikallisiin tapahtumiin siltä osin kuin on kyse ihmisistä, jotka eivät vielä ole jonkin paikallisen seurakunnan toiminnassa mukana. Vastaan julkisilla paikoilla tulleissa Se löytyi -mainoksissa ei mainosteta paikallisia tapahtumia, vaan tapahtumista nostetaan esiin ainoastaan yhtä isompaa tapahtumaa. Jos paikallisia pienempiä tapahtumia mainostetaan lähinnä seurakuntien omissa tilaisuuksissa, silloin mainonta kohdistuu etupäässä nykyisiin seurakuntien kävijöihin, eikä uusiin, joiden oli tarkoitus olla kohderyhmänä. Mainonnan kokonaisuudesta saattaa puuttua palanen, joka toisi seurakuntien toiminnassa vielä olemattomien nähtäville tietoja kampanjaan liittyvistä paikallisista tapahtumista.
Mitä tulee Lasten Raamattusovellus: Ihmeellinen suunnitelma -lehtiseen, niin katselin sitä taannoin läpi uudestaan. Minusta se vaikutti näin uudestaan katsottuna itse asiassa ihan hyvin lasten ikävaiheet huomioon ottaen laaditulta materiaalilta. Siinä oli sanoituksia harkittu hyvinkin tarkkaan, ja korostettiin myös aikuisten läsnäoloa Raamattusovellukseen tutustuessa. En usko, että kovinkaan moni luterilaisen kirkon lapsityössä olevista jakaisi sitä väitettä, mitä Samuli Suonpää esitti Hesarissa jonkun seurakunnan ei-lapsityöntekijän suulla, joka haastattelussa väitti, että "Ei ole ihan luterilaisuuden ikäkausiajattelun mukaista materiaalia.” Jos tuo ei ole luterilaisen ikäkausiajattelun mukaista materiaalia, niin haluaisin nähdä, mikä on 4-8 -vuotiaille tehtyä luterilaisen ikäkaisiajatttelun mukaista materiaalia. Hesarissa kritisoidussa asiassa opetuksen sisältö on varsin samanlainen kuin lasten ja nuorten virressä 502, joka on Kirkolliskokouksen hyväksymää materiaalia.
Asia, mihin tuossa opetusmateriaalissa voisi luterilaisesta näkökulmasta puuttua olisi kasteen roolin selkeäsanaisesti käsittelemättä jättäminen, mutta toisaalta en ole löytänyt juuri missään viime vuosina ev. lut. kirkossa julkaistuista lastenmateriaaleista 4-8 -vuotiaille myöskään kasteopetusta, jossa kasteen merkitystä kunnolla selitettäisiin lapsille. Vertailukohdaksi voi ottaa esim. Lasten Kirkon seurakunnille suunnatut materiaalit, jossa ei ole edes valmiiksi tarjottujen sisältöön liittyvien hakusanojen joukossa sanaa kaste. Myyntipuolelta Lasten Kirkosta löytyy kyllä kasteaiheinen värityskirja. Mutta hengellinen opetustarjonta hyvistä kasteaiheiheisista opetusmateriaaleista 4-8 -vuotiaille on luterilaisessa kirkossa nykyisin lähes olematonta. Käyttökelpoisen kasteopetusmateriaalin lapsille pitäisi olla sellaista, joka soveltuu myös sellaiselle opetusryhmälle, joissa osa lapsista on itse kastettuja ja osa ei.
Kaste pelastaa -tyyppistä opetusta ei ole enää vuosiin haluttu esittää ev. lut. kirkon julkaisemissa lasten opetusmateriaaleissa mahdollisesti mm. siksi, koska mukana opetusta kuulemassa voi olla myös kastamattomia lapsia vanhempineen, ja kasteopetuksesta voisi sen myötä seurata vaikeita kysymyksiä. On mahdollisesti koettu helpommaksi sitten jättää se aihe monista lapsille suunnatuista opetusmateriaaleista pois, tai sanoittaa sitä koskeva asia niin epäselvästi, että sen enempää lapset kuin aikuisetkaan eivät ymmärrä opetuksen sisältöä. Lasten Kirkosta löytyy tehtäväsivu kastetta ja sen merkitystä koskien tästä. Siinä ei oteta kantaa kasteen merkitykseen muutoin kuin että se on tapa kutsua ihminen mukaan seurakunnan piiriin. Kastetta ei liitetä lapsille suunnatussa opetusmateriaalissa ainakaan selkokielisesti esimerkiksi pelastumiseen tai syntien anteeksi saamiseen. Jos sivun näkisi tietämättä, minkä kirkkokunnan opetuksesta on kyse, voisi helposti veikata opetusmateriaalin tuottajaksi jotain muuta kirkkokuntaa kuin luterilaista kirkkoa.
4 tykkäystä
Joku LHPK-pastori lohkaisikin Facebookissa, että näiden evankeliointikampanjokden yhteydessä kirko kellokkaat puhuvat kasteen tärkeydestä sellaisella innolla, että tuntuu kuin kaikki olisivat tulleet evankelisiksi tai lähetyshiippakuntalaisiksi, mutta jahka pöly on laskeutunut koko asia taas jää. Itsestäkin tuntuu, että osalla kasteen puuttumisen kauhistelu on lähinnä retoriikkaa. Ei tykätä kampanjasta muutenkaan, mutta kasteen puutteesta puhuminen antaa kritiikille uskottavamman säväyksen.
Toki missiossa on kritisoitavaakin, ja sitä kritiikkiä voi rakentavasti esittää. Mielestäni tässä katolilaisen Emil Antonin kirjoituksessa Katolista hapatusta -blogissa oli hyviä näkökulmia: Se löytyi -mediamissio: hienoja todistuksia, liikoja lupauksia – KATOLISTA HAPATUSTA
Minä oletan, että tuohon kasteesta kiistelyyn löytyy ratkaisu ja molemmin puolinen ymmärtäminen jos vain tahtoa löytyy. Kysymyksessähän ei teologisesti ole sinänsä kaste, vaan uskon olemuksen ymmärtäminen. Emmehän me luterilaisetkaan opeta(lukuunottamatta joitan ääriliikkeitä), että kaste ilman uskoa, toisin sanoen ilman uskon vastaanottamista pelastaa, vaan että uskon hylkääminen on kardinaalirikos. Lauri Takalan kirjoitus jonka olen aiemminkin postannut foorumille käyköön hyvin tällaisena siltaa rakentavana tekstinä.
Sopivasti luonnehtii uskon olemusta synonyymi ”vastaanottaa.” Opetuslapset ottivat vastaan ne sanat, jotka Jeesus heille antoi (Joh. 17: 8, Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt). Tessalonikalaiset ottivat vastaan apostoleilta kuulemansa Jumalan sanan (1. Tess. 1: 6, ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä, 1. Tess. 2: 13, Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte). Pietarin helluntaisaarnan jälkeen kastettiin ne, jotka ottivat vastaan hänen sanansa (Apt. 2: 41, Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua). Onhan sana vastaanottamista ansaitseva (1. Tim. 1: 15, Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin). Sanassa vastaanotetaan Jeesus (Joh. 1: 12, Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, Kol. 2: 6, Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä ). Tämä termi sulkee pois kaiken ihmisansion. Uskossa otetaan vastaan, mitä ylhäältä annetaan.
Lauri Takala, Pelastusjärjestys, SLEY 1926.
Muistaakseni @Fratres kin on sanonut uskon olevan Jumalan lahjan?
Olen siis edelleen sitä mieltä, että kampaja on/oli paikallaan tämän kansallisen kristinuskosta luopumuksen keskellä. Mitä sanot @Fratres , onko tässä eväitä toistemme ymmärtämiseksi?
Tämä oli mielenkiintoinen linkki. Emil Anton on aika ekumeenishenkinen katolilainen. Kommentoin yhtä osaa kritiikistä, eli sitä, että tarinat antavat useita erilaisia malleja kristittynä olemisesta, mutta opetusosuus tarjoaa yhtä “putkea”. Luulen, että tässä on takana halu antaa selkeä toimintamalli ja ohjeistus sellaisille ihmisille, jotka materiaaliin tutustuttuaan haluavat tulla uskoon. Siihen kontekstiin sopii ehkä paremmin selkeä “tee näin” kuin opillisesti ehkä oikeampi monien mahdollisuuksien pyörittely. En tiedä kumpi oikeasti toimii paremmin, mutta tällaista ajatusta saattaa olla ollut takana. Pohdinta “pseudosakramentista” oli kuitenkin hyvin kiinnostavaa, ja mainittu helluntailainen kastekirja olisi hauska lukea.
Ajatus lienee tässä ollut jossain määrin se, että seurakuntalaiset voivat kutsua näihin tilaisuuksiin mukaan omia tuttujaan, sekä vapaaehtoiset kontaktihenkilöt hyödyntää mahdollisesti näitä tutustuttaessaan missioon yhteyttä ottaneita seurakuntaan. Missiossahan on haluttu rohkaista ihmisiä ottamaan hengellisiä asioita puheeksi myös omassa lähipiirissään mission aikana. Muista en tiedä, mutta täytyy tunnustaa, että itsellä ei kyllä ole rohkeus ja tilannetaju riittänyt mihinkään “oletkos saanut tällaista Se löytyi -kirjasta ja mitä ajattelet näistä asioista” -päänavauksiin elämänpiirissä olevien ei-tiettävästi-uskovien kanssa.
No kun kyse on siitä että vihkonen on tehty lähinnä helluntailaisten johdolla. Se edustaa juuri heidän oppiaan, että annetaan tuo uskoontulomalli ja sanat joilla pitäisi rukoilla.
Paljon hyvää, mutta tässä putkiajattelua. Juuri niin kuin Emil Anton sanoi. Häneltä erinomainen kirjoitus, kuten tapana on.
Olisi hauskaa jos hänet valittaisiin HYn dogmatiikan professoriksi Ruokasen jälkeen. Mutta hakijoissa taitaa olla muita uramiehiä ja uranaisia hänen edellään liikaa. Nyt juuri en muista nimiä.
1 tykkäys
Arkkipiispa Luoma on Maaseudun Tulevaisuuden haatattelussa kommentoinut kampanjaa ja kertoi mm. “olleensa mukana 1970-luvun lopulla Se löytyy- kampanjassa paikallisseurakunnassaan Vaasassa. Hänelle on jäänyt siitä hyvät muistot.”
1 tykkäys
Tuossa yllättävä väite on se, että jos menossa on ollut suurin mainoskampanja kirkollisella kentällä vuosikymmeniin, joka on herättänyt monenlaisia puheenvuoroja niin medioissa kuin myös kirkon johdossa, ja uutisen mukaan kuitenkaan:
Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma ei ole erityisen tietoinen siitä, millaista materiaalia Se löytyi -mission järjestäjät ovat jakaneet. Hän oli tietoinen hankkeesta sen suunnitteluvaiheessa.
Saattaa toki olla kyse siitäkin, että arkkipiispa ei ole halunnut kommentoida asiaa, vaan on sivuuttanut kampanjan sisältökysymykset toteamalla, ettei ole perehtynyt riittävästi asiaan. Mutta pitäisin aika yllättävänä, jos arkkipiispa ei ole esimerkiksi kampanjakirjasta nähnyt ja selaillut. Kampanjassa on mukana mm. Mikaelinseurakunta Turun tuomiorovastikunnasta, joka on arkkipiispan omaa aluetta.