Sieluntilan vaikutus hengelliseen toimintaan

Kuulostaa vapaasuuntais-karismaattis-menestysteologiselta opilta.

En ymmärrä, että mistä tuon sait päähäsi. En ole koskaan missään edustanut sellaista kantaa, että kristinusko olisi väylä maalliseen menestykseen ja mammonaan. Tuossakin viestissä kirjoitin, että “luvassa on vain pilkkaa, kirkollisveroja, vaivaa ja vainoa”. Ei taida kuulostaa kovin tyypilliseltä menestysteologialta?

Ainoastaan vapaasuuntais-karismaattis-menestysteologisessa opissa olen koskaan törmännyt siihen ajatukseen, että rukousten/siunausten “toimivuus” ja Jumalan mahdollisuus toimia ihmisen kautta olisivat kytköksissä ihmisen hengellisyyden asteeseen.

Totta kai ne vaikuttavat. Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Ilman muuta ihmisen sieluntilalla on vaikutusta siihen, miten Pyhä Henki voi hänessä tai hänen kauttaan toimia. Kai nyt ajatus omantunnon paatumisesta on sinulle tuttu? Toimiiko paatunut ihminen samalla tavalla jumalallisen rakkauden kanavana kuin hurskas uskova? Eivätkö vaikuttavimpia ole nimenomaan sellaiset, jotka ovat havaittavasti edistyneet hengellisessä kasvussaan ja vahvistuneet hyveissä, kun taas esim. herkästi suuttuva, katkera tai sarkastinen ihminen ei huou Kristuksen rauhaa, vaikka olisikin opillisesti ihan samoilla linjoilla kuin kirkko. Viittasin myös siihen kohtaan, jossa sanotaan hurskaan rukouksen voivan paljon. Minua ihmetyttää, jos tässä olisi suuria erimielisyyksiä.

1 tykkäys

Siirsin tämän aiheen omaksi ketjukseen. Hengellisen tilan vaikutusta hengelliseen toimijuuteen ja toimituksiin (esim. siunaamiseen, rukoilemiseen, jne.) voidaan ruotia tässä ketjussa.

Minun täytyy myöntää, että olen jossain määrin samaa mieltä kuin @timo_k, ainakin jossain määrin. Silloin, kun puhutaan henkilön rukousten “voimasta” ja hänen esimerkkinsä vaikuttavuudesta, tietynlaisesta “Kristuksen tuoksusta”, niin totta kai se, joka on pyhittynyt, toimii “tehokkaammin” kuin se, joka ei ole.

Yhdessä asiassa teen kuitenkin kristillisen uskon mukaisen tarkennuksen. Papilliset toimitukset, jotka pappi tekee Kristuksen käskystä, eivät voi jäädä tulpan taakse, jos pappi yrittää toimia oikein. (Toki jonkinlaisena tulppana voidaan pitää sitä, että pappi ei yritä toimia oikein, mutta sekään ei minusta riitä, jos tietyt keskeiset asiat pysyvät; vertaa ST III q. 64 a. 10.) Sen sijaan ne asiat, joita pappi tekee “omissa nimissään”, siis papillisen viran kantajana, mutta ei kuitenkaan Kristuksen käskystä – ja kyllä, sellaisiakin asioita mielestäni on olemassa – niin tällöin papin oma hengellinen tila vaikuttaa.

1 tykkäys

Joo, samaa mieltä papin toimituksista. Jos hän toimittaa ne niin kuin oikein on, siis kaavan ja käsikirjan mukaan jne., niin ei hänen oma sieluntilansa niiden vaikutusta huononna. Mutta muuhun toimintaan sillä on toki vaikutusta, jos pappi on vilpillinen tai kelvoton. Nähdäänhän se usein ympärillämmekin: ylpeiden pappien toiminta ei rakenna, vaan hajottaa ja saa ihmisiä eroamaan kirkosta, kun taas hyveissä vahvan kohtaaminen rauhoittaa, saa hyvän mielen ja lisää ihmisten luottamusta kirkkoon.

1 tykkäys

Raamatussa puhutaan astioista, joita Jumala valmistaa käyttöönsä (esim. 2. Tim. 2):…astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. Jeesus puhuu samasta asiasta (Joh. 15), puhuessaan oksista: Jokaisen oksan minussa…joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

Olemme Jumalan “työpöydällä” koko elämämme ajan, Hän haluaa toteuttaa oman hyvän tahtonsa meissä ja meidän kauttamme.

Hengellinen tila kuulostaa minusta jonkin uususkonnon palvontapaikalta :slight_smile: Eikö suomeksi yleensä puhuta sieluntilasta?

2 tykkäystä

Tulee mieleen yksi Raamatun kohta…“Älkää olko vaimojanne kohtaan katkerat, etteivät teidän rukouksenne estyisi.” Eli synti ihan yksiselitteisesti estää oikean rukouksen.

3 tykkäystä