Sleyssä on alusta asti tosiaan ollut sekä vahvoja maallikoita ja pappeja. Sleyn syntyidean keksi eläinlääkäri Anders Silfvast ja sen jalosti pappi Kleofas Immanuel Nordlund (Nordlundista voi lukea vaikka täältä: https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/04/kirkkohistorian-henkilokuvia-kleofas.html?m=1 )
3 tykkäystä
Jos olet lukenut Reijo Arkkilan väitöskirjan siinäkin kuvataan maallikoiden, maallikko saarnaajien voimakasta merkitystä liikkeessä.Sleyn messukeskisyys on toisenlainen strategia joka on otettu käyttöön kirkon virkaratkaisujen takia. Tämä strategia osaltaan heikentää kansanliikkeen kasvua.
Niin, mutta toisaalta se on tosiaan reaktiota kirkossa tapahtuneeseen muutokseen, ennenhän messussa käytiin oman seurakunnan kirkossa ja ehtoollisen sakramenttia on kasteen ohella liikkeessä arvostettu, kastetta toki ehkä korostetusti. Tämä menee toki taas pappispuolelle, mutta Hedbergin aikana ehtoollista vietettiin Kemiössä joka sunnuntai, mikä ei ollut tavallista siihen aikaan. Hedberg tosin ylipäätään oli teologiselta ajattelultaan ja toiminnaltaan laaja-alaisempi kuin monet hänen seuraajansa ovat aikain saatossa olleet.
Ai niin, unohdin sanoa, että olen lukenut.
2 tykkäystä
Yhteinen Mulkaisu Vanhurskauttamiseen on sellainen teksti, että jonkin matkaa jaksoin sitä lukea. En tiedä, kenen ehdotuksesta tämä tapahtui, mutta epäilen yhtä tuttua teologian opiskelijaa. Kohtalaisen pitkälle päästyäni ei alkanut aueta, että mitä siinä oikeastaan haetaan, vai haetaanko itse asiasta yhtään mitään. Joten lopetin lukemisen.
Luterilaisia luulen sen epäilyttävän siitä syystä, että siinä osoitetaan myönteistä asennetta Vatikaanin suuntaan. Vaikka itse teksti ei sanoisi mitään, niin siinä kuitenkin joudutaan liian lähelle Neitsyt Mariaa—ei vain Vapahtajan äitinä, vaan kirkon äitinä ja Taivaan kuningattarena, puhumattakaan lukuisista muista titteleistä; mutta myös muita pyhiä, paaviutta, reliikkejä, ruusukoita, sakramentaaleja (luterilaisesta näkökulmasta “taikaesineitä”), kynttilöitä, kulkueita, patsaita ja loppuja sakramentteja.
Tällaista vaaraa ei kuitenkaan ole, että nykyinen katolisuus alkaisi luterilaisuudelta vaatia mitään. Olen tähän aiheeseen ennenkin tutustunut, mutta nyt löysin siitä oikein hyvän tiivistelmän: The gnosis of Karol Wojtyla. Ajatus siis on, että paavi Juha Pauli II rakensi teksteillään, kiertokirjeillään, elämäntyöllään ja harrastuksillaan kokonaan uuden uskonnon, jossa palvotaan ihmistä. Se tarkoittaa, että kaikki, mitä ihmiset tekevät, on sellaisenaan jumalallista, lunastettua ja ihmeellistä.
Tätä hän ei tehnyt yksin, vaan prosessi alkoi 1958 Johannes XXIII:n valitsemisella antipaaviksi ja Vatikaani II:n kutsumisella kokoon. Paavali VI teki myös oman osuutensa kirkkoa romuttamalla ja tuomalla sinne Ranskan vallankumouksen aatteita. Niiden yksi huipentuma oli uusi messu. Puolalainen teatterimies sitten oli tämän uuden uskonnon hymyilevät ja lämpimät kasvot.
Tässä valossa YMV ei ole mikään salajuoni tai laskelmoitu petos, vaan tässä Vatikaani II:n uskonnossa Kristuksen katsotaan inkarnoituneen ei vain ihmiseksi, vaan koko ihmiskuntaan. Se tarkoittaa, että luterilaisuus, avioseksi ja kaikki ihmisten tekemät kivat jutut ovat samalla tavalla jumalallisen ilmentymiä.
Minä niin hartaasti toivoisin pitävän paikkansa sen joidenkin tunnustuksellisten luterilaisten taannoisen epäilyksen, että YMV:llä olisi tarkoitus juonia luterilaisuus epämukavan lähelle sitä vanhaa katolista uskoa. Tai ainakin se olisi ollut piristävää.
Samaan aikaan toki luterilainen, joka ajattelee pelastuvansa yksin uskomisen tähden, saattaa haluta pitää kiinni siitä. Eikä lyödä kättä päälle jonkun kanssa, jonka mielestä ihminen voi pelastua minkä tahansa tai jopa ei minkään tähden, siis ihan vain olemalla olemassa.
Tarkastelet tässä asiaa virkakanta kysymyksenä, joka isossa kuvassa jää kuitenkin marginaaliin. Herätysliikeväestä valtaosa vähintäänkin “sietää” naisia alttarilla ja saarnastuolissa, mutta ei täysin ruokkimatonta tai peräti harhaopista saarnaa.
Isossa kuvassa juuri virkateologia on merkittävässä osassa ainakin Sley:ssä, koska virkakysymys on rikkonut kirkollisen yhteyden; " Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta " (CA VII), Sleyssä virkakysymys on paljon suurempi se on kardinaalikysymys, kun taas muissa herätysliikkeissä sakramentti teologiaa ei ole kovin noteerattu, heille se on marginaalikysymys.
??? Onko sinulla jotain mihin viitata väitteidesi tueksi?
On syytä olla tarkkana asiayhteydestä, puhutaanko Sleystä vai “herätysliikeväestä”.
Herätyslikeväki ei yleisemmin “marssi” Sleyn tahtiin, vaikka mitään avointa näkyvää ristiriitaa ei olisikaan.
Tunne evankelisen liikkeen joten voit olla varma, että arvio on oikea. Sley on herätysliike, vai mitä tarkoitat sley/herätysliike väki, ovatko ne jotenkin eri asia mielestäsi.
Tämä kysymys osaltaan kertoo sen, että et tunne liikettä vielä sisältä käsin. Etkö juuri vaihtanut kirkkokuntaa, STLK:sta SLEYhyn.
Olen lukenut kaikki historiadokumentit Sley:stä, enkä tunnista niistä edellä kirjoittamaasi.
3 tykkäystä
Sinä pohdiskelit tilannetta, jossa seurakunnan raamattunäkemys muuttuu nopeasti, ja minä esitin konkreettisia esimerkkejä ja kerroin miten niissä on käynyt. Näissä esimerkeissä virkakysymys oli ehkä näkyvin tekijä, mutta ei ainoa, esimerkiksi uusien pappien avioliittonäkemys poikkesi edeltäjistään. Jos joitain muita esimerkkejä kaipaa, niin tämä tapaus Kokemäellä johti taannoin metodistiseurakunnan syntymiseen paikkakunnalle, jos siis kaivataan joku tapaus, jossa ei ollut kyse virkakysymyksestä: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/maallikko-julistettiin-pannaan-kokemaen-seurakunnassa/
Vaikka olen itse hyvissä väleissä useamman naispapin kanssa olen vuosi vuodelta vakuuttuneempi siitä, että sen seuraukset kirkolle ja sen kehitykselle teologisesti ovat vakavat. Siksi sen väittäminen marginaaliseksi asiaksi on turhauttavaa. Pidän myös hyvin vaarallisena monen järjestön “teoriassa torjumme, mutta käytännössä ei vaikuta yhteistyöhön” -linjaa, sillä se on älyllisesti epärehellistä ja avaa ovia muillekin harhoille. Sillä toki on perustansa pietistisessä ajattelutavassa. Paljon hyvää pietismissäkin kyllä, mutta näissä yhteistyöasioissa se aiheuttaa kyllä suurta epäjohdonmukaisuutta niin viidesläisillä kuin myös lestadiolaisilla.
1 tykkäys
Olisi silti kilttiä antaa niitä lähteitä kun niitä pyydetään.
Minun näkemykseni on, että SLEY saattaa julkisuudessa profiloitua yhden tai kahden papin edesottamusten kautta jonkinlaiseksi änkyröiden keskittymäksi. Mutta se, että SLEY todellisuudessa olisi jotain sellaista, on minun kadunmiehen mielipiteeni mukaan toiveajattelua.
Toivottavasti pitää paikkansa, koska en halua kommentoida asiaa huhupuheiden perusteella. Samaan aikaan ilmaisen osanottoni. Siis toivon, että ei pitäisi paikkaansa.
Vastauksena myös siihen, mitä @Exkortti sanoi toisaalla: Olen sitä mieltä, että SLEY:n toiminta, jos katsoo vaikka sunnuntain palveluksia esimerkiksi Pyhän sydämen kappelissa, sanotaan vaikka viisi vuotta sitten, oli jonkinlaista taatun normaalia ja turvallista luterilaisuutta. Ne kerrat, kun siellä kävin sunnuntaisin, jättivät sellaisen käsityksen, että jos olisi olemassa jotain ikuista luterilaisuutta, niin se voisi olla sitä. Myös nuorten iltamessut samassa paikassa olivat aikoinaan sellaisia, että niissä ei ollut mitään häiritsevän banaalia. Paikka ei ehkä rohkaise minkään sirkuksen pitämiseen ja Auvinen ei ole sellainen persoona, että olisi tarvetta erityisemmin revitellä.
Mutta jos katsoi nuorten aikuisten toimintaa, siis leirejä Karkussa tai Ohtakarilla tai iltoja uudessa Luther-kirkossa, niin minulle ne olivat ainakin ihan kärsimystä niiden viihteellisyyden, keveyden, hippiyden ja ajankohtaisuuden vuoksi. Tai sellaista, että esitetään jotain, vaikka ei oikeasti olla yhtään selvillä, että mitä ollaan.
Näyttää siltä, että iso osa SLEY:tä on pahasti hakemassa sitä, että mitä se olisi, eikä löytäminen näytä olevan kovinkaan lähellä. Tästä syystä STLK, vaikka en olisi ollut yhtään sen kanssa samaa mieltä mistään, ansaitsi sellaisen hatunnoston, että se sentään tiesi, mihin tahtotilansa kohdistaa. Luterilainen tunnustus. Kaikki jarrut irti, varmistimet pois ja sitten mentiin.
Sley on herätysliike, muttei mittari miten herätysliikkeet (mm. SELF, Ely, SEKL, Kylväjä, Opko, SRO, Sansa, KRS, Herättäjä-yhdistys, L-SR, Suomen Rukoilevaiset, SRK, Rauhansana ,LFF, Uusherätys, Esikoiset jne.) noin niin kuin yleisemmin toimivat.
Tuo on ihan totta. Sley poikkeaa strategiassa näistä huomattavasti, samoin teologiset painotukset ovat erilaisia, tosin tässä ei ole mitään uutta.
Kaipaan oikeaa terminologiaa.
Nuo ovat järjestöjä, eivät herätysliikkeitä. Jokainen liike kuten evankelisuus, viidesläisyys tai lestadiolaisuus on yhtä ja tiettyä järjestöä laajempi ilmiö kirkossamme.
Noista voidaan käyttää ihan hyvin noita nimityksiä, kokemuksesta tiedetään, että tämä on riittävä kuvaus. Kirkko historiasta voi ehkä löytää jotakin nyansseja. Vähän kuin Luther säätiö ja lähetyshiippakunta samat ihmiset niissä touhuaa, organitoorisesti ovat eri asia.
1 tykkäys
Tämä on täysin totta ja tuossa ollaan kyllä korvia myöten kaseikossa, enkä myöskään minä kykene näkemään, että tällaisella touhulla olisi mitään tekemistä kristinuskon harjoittamisen kanssa. Tässä mielessä Sley on myös jakautunut. Pohjoisempana tilanne on parempi kuin eteläisessä Suomessa.
1 tykkäys
Tiedän kyllä, että Yocha ja Leijona tuntevat luterilaisen kirkon herätysliikkeet ja niiden historiaakin. Mutta mielestäni pitää ottaa huomioon että foorumilla on sekä aktiivisena että passiivisena usea lukija joka ei asioita tunne. Esimerkiksi muiden kirkkokuntien jäsenet harvoin ovat täysin kartalla tässä, taustasta riippuen tietenkin.
Näin ollen halusin vain selventää terminologiaa puuttumatta itse aiheeseen (mikähän se olikaan…).
On siis hyvä pitäytyä vakiintuneissa termeissä:
Herätysliikkeet, joita perinteisesti opetettiin olevan viisi (tämä koulutieto on nykyään osoitettu kyllä jälkikäteen muotoilluksi historiankirjoitukseksi sillä todellisuus oli kirjavampi jo 1700- ja 1800- luvuilla ja herätykset olivat paikallisia eivätkä tarkasti eroteltavissa) ovat jakaantuneet ja järjestäytyneet yhdistysmuotoon useita kertoja. Osa luetelluista järjestöistä on puhtaasti toiminnallisista tarpeista syntyneitä. Esim. Kylväjä ei tietääkseni ole Suomen Raamattuopiston hengestä tai opetuksesta irrallaan vaan kyse on lähetystyötä varten syntyneestä yhdistyksestä. Jos tuo tietoni on väärä, korjatkaa ihmeessä.
Joka tapauksessa edelleen asiatekstissä ja myös arkipuheessa herätysliikkeistä tutuimmat kulkevat nimillä rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus, lestadiolaisuus ja viidesläisyys.
Nämä nimitykset eivät siis poista järjestöjen ja herätysten jakojen merkitystä. Omaleimaisuutta ja varsinkin riitoja löytyy enemmän kuin tarpeeksi.
Kuitenkin vanhat perinteet ovat tunnistettavissa myös yli syntyneiden rajojen. Esim evankelisuudessa. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys eli Sley edustaa liikettä laajimmin ja toimii koko maassa sekä usealla lähetyskentällä. Siionin kannel - eräs hyvä tuntomerkki - soi kuitenkin ainakin Sleystä irronneen naispappeuden hyväksyvän Evankelisen lähetysyhdistyksen (Ely) juhlissa ja seuroissa. Yhteydet eivät muutenkaan ole täysin poikki henkilöiden tasolla.
Täytyy myöntää etten tunne juurikaan 1900-luvun alussa syntyneiden evankelisten vapaiden kirkkojen elämää. Onkohan Siionin kannel siellä missään käytössä? Kuitenkin on tuttua että evankeliset juuret ovat vahvat sielläkin. Yhteydet ovat jopa Sleyn nykyisin omistaman Karkun evankelisen opiston historiassa. Hanna Rauta ja Heino Pätiälä!
Ruotsinkielinen Slef on Sleyn sisarjärjestö eikä tietääkseni ole opillisesti ollenkaan kaukana ja yhteistyötäkin lienee. Joka tapauksessa selvästi osa evankelista liikettä mutta eri järjestö.
Ehkä nämä asiat ovat jo toisaalla täällä…
Mutta miten on, herra Historisti @Stieleiche - menikö yhtään oikein? 
Tässä olisi hyvä ehkä tuoda jotain konkretiaa huolen ilmaisun oheen.
Mikä on tarkkaan ottaen Sleyn nuorten aikuisten toiminnassa pielessä?
Toistan tässäkin varmuuden vuoksi, etten itse ole vastuunkantaja ja oma osallistumiseni Sleyssä on menneinäkin vuosina liittynyt sellaiseen toiminnan alueeseen joka ei taida enää olla huudossa noissa piireissä … mutta hitto vieköön, tätä kirjoittaessani iski ajatus; en kai vaan minäkin ole lipsunut välillä viihteen puolelle!! 
