Joitakin huomioita. On selvää että nuorten toimintaa järjestetään hiukan eri kaavan ja tyylin mukaan kuin aikuisten ja vanhempien. Pyhän Sydämen kappelin messut ovat tuttuja, aamumessussa on valtaosa aikuisia, eläkeläisiä ja lapsiperheitä, tiistain iltamessussa nuoria aikuisia, vaikka kyse ei virallisesti olekaan mikään nuortenmessu, vaan Kansanlähetyksen kanssa yhdessä järjestetty iltamessu. Näissä tilaisuuksissa ei ainakaan ole mitään valittamista. Sunnuntai-iltapäivän toinen messu Luther-kirkossa vetää ilmeisesti nykyään enemmän vielä lapsiperheitä ja nuorempia aikuisia, mutta myös vanhoja ja eläkeläisiä. En ole tässä Luther-kirkossa koskaan käynyt, edes sisällä, mutta yksi vanhempi eläkeläisrouvaperhetuttu toimi siellä vapaaehtoisena ja kävi yksin siellä ja oli kovasti mielissään.
Jos halutaan, että järjestöllä on minkäänlaista tulevaisuutta ja että se ei kuihdu ikäjakauman takia tulevaisuudessa pelkästään mummo/pappa-piiriksi, kannattaa nuorten ja nuorten aikuisten, sekä lasten ja lapsiperheiden toimintaan satsata. Minulla ei ole juuri hajuakaan, kuinka nuorten toimintaa on Sleyssä järjestetty, paitsi ehkä muutaman vuoden takaisen Sleyn Helsingin evankeliumijuhlien loppuosan nuorekkaammasta ilmapiiristä päätellen, mutta on kai selvää, ettei nuoria saa pidettyä liikkeessä pelkästään Siionin Kannelta ja virsiä veisaamalla.
Heh, kun minä olin mukana Sleyn opiskelijatoiminnassa, ja tulin siis liikkeen ulkopuolelta, lauloin paljon mieluummin Siionin kannelta kuin kansioihin koottuja riparilauluja. Tosin tämä johtuu osin siitä, että omasta seurakuntanuori-ajastani jäi hapan jälkimaku, jonka vuoksi moneen silloin laulettuun Pekka Simojoenkin lauluun jäi antipatia, joka on heikosti perusteltavissa.
Ja mitä messuun tulee, niin vuosi vuodelta olen yhä tympääntyneempi kaikenlaisiin erikoismessuihin, tosin vapaamuotoisuuteen tympiintyminen taas saattaa johtua kokemuksiini helluntaiseurakunnasta, sikäläinen jumalanpalvelusmuoto kun on näennäisen vapaamuotoinen ja kokemukseni sieltä jätti minuun tuntuman sellaisen heikkouksista (toki voi olla, että poden myös tiedostamattani joitain sieltä saatuja haavojani).
Oli nyt sitten kysymys mistä tahansa kirkosta tai herätysliikkeestä, niin sen ytimenähän täytyy olla evankeliumin, sanoman Kristuksen hankkimasta sovituksesta. Tämän asian ei saa peittyä minkään toiminnan tai viihteen alle. Sleyssä messutoiminta on kyllä hyvää, ainakin täällä vähän pohjoisempana, sana ja sakramentit toimitetaan oikein.
Onpa hyvinkin! STLK on vaikeissa sisäisissä ristiriidoissa, joista en halua puhua julkisesti. Enkä ole vielä siirtynyt minnekään, vaan olen siirtymäisilläni?
Näistä ristiriidoista olen kuullut ja keskustellut jopa asianosaisten kanssa. Surullista, kovin surullista, ja ymmärrän hyvin ettet niistä tahdo täällä avautua.
Kansanlähetyksen messussa havaitsee ukkoutumisen, mikä ei ole hyvä asia. Itse olen varmaan keski-iän eläkeläinen siellä, reippaasti yli kuudenkymmenen, mutta veteraanit ovat yli kymmenen vuotta vanhempia. Veikkaan, että tulevaisuus ei ehkä ole kovin hyvä kymmenen vuoden päästä, jos sama meno jatkuu.
Itse tykkään kyllä paljon nuorempien ylistyslauluista ja muista hengellisistä lauluista, kuin perinteisistä virsistä. Luulen että moni alle ja päälle kaksikymppinen samoin. Olen kai henkisesti nuori näin vanhempanakin.
Minä kai olin sitten jo parikymppisenä vanhus No ei, eri tyylilajeissa on tehty hyviä lauluja, ja Siionin kanteleen sävelethän ovat monet hyvin ei-virsimäisiä. Itse olen hyvin sanoitusorientoitunut, ehkä siksi pidän monista perinteisistä virsistä monia uudempia lauluja enemmän.
Evankelinen musiikkiperinne on rikas. On hyvi sopivaa liikkeelle, että siellä on vapaus musisoida monin tavoin. Klassinen kirkkomusiikki on ollut aikanaan vahvassa roolissa, Siionin kannel oma erityinen "kansan"perinnekirja, ja vielä gospelmusiikki sen varhaisista Suomen vuosista alkaen on löytänyt evankelisilta, erityisesti Sleyn suojista paljon tukijoita.
Musiikkimausta ja käytännöistä riiteleminen on hauskaa mutta äärettömän typerää jos se ajautuu siihen pisteeseen että sen takia pitää lähteä muihin piireihin.
Pohjoissaamelaiset tuskin ovat kiinnostuneita ortodoksisuudesta juuri, koska koltat ovat sellaisia. He ovat perinteisesti muita saamelaisia katsoneet alaspäin ja koltat ovat olleet sitä pohjimmaista joukkoa.
No, jostain syystä siellä kuitenkin alkoi naispapin tultua katekumeenikurssi LHPK:n ohella. Mutta en ole sikäläisiä niin en tarkemmin tiedä mitä porukkaa on kyseessä taustaltaan.
Ajatteletko siten, että nyt kun minä olen Sleyn jäsenyydessä minun on hyväksyttävä kaikki mitä Sleyn pastorit opettavat? Ei, en ole edelleenkään muuttunut miksikään, vaan allekirjoitan edelleen Francis Pieperin Dogmatiikan ja pysyn tunnustuksellisena luterilaisena, uskollisena sille. Sleyllä ei ole mitään tätä vastaan, vaan saan tehdä niin ja meillä on kappelissammekin myynnissä kyseistä luterilaisen uskonopin yleisesitystä. Se, että lähdin STLK:sta johtuu kyseisen kirkkokunnan ajautumisesta sisäisiin ristiriitoihin, joiden kanssa minä en jaksa takuta.
Minulla onkin tunne, että STLK ei jossain määrin ehkä käsitä, että oikeaoppisuus on Jumalan lahja, jonka tarkoituksena on varjella meidät itseltämme, omilta mielipiteiltämme ja harhoilta, eikä suinkaan velvoite, lain sanelema taakka? @Heeman ehkä entisenä STLK: n pastorina voisi kenties hieman enemmän avata tätä, miten hän asian näkee?
Sattuiko LHPK:lle lipsahdus kun olivat kutsuneet Koinonia keskukseen Daniel Salon luennoimaan kun Daniel osoitti Hedbergin opettaneen aivan samoin kuin Franz Pieperkin kasteesta ja siten Väisäsen opin vastaisesti? Huomasin tämän vasta nyt, vaikka luento on pidetty jo vuoden 2018 loppupuolella.
Tai olisiko sittenkin eräälle henkilölle sattunut lipsahdus, kun on koko ajan kuvitellut että tämän erään henkilön oma tulkinta Väisäsen kastekäsityksestä on LHPK:n normatiivista teologiaa?
No ei, eri tyylilajeissa on tehty hyviä lauluja, ja Siionin kanteleen sävelethän ovat monet hyvin ei-virsimäisiä. Itse olen hyvin sanoitusorientoitunut, ehkä siksi pidän monista perinteisistä virsistä monia uudempia lauluja enemmän.