SLEY on kuitenkin kirkon lähetysjärjestö. Ja sen messut ovat ev.-lut. kirkon ehtoollisia, joita vietetään kirkon luvalla ja valvonnassa kirkon papiston toimesta.
3 tykkäystä
Ovatko SLEYn suhteet kirkkoon lämmenneet? Mnä uskon tuon vain jos suhteet kirkkoon ovat sitä ennen jossain vaiheessa pahasti kylmentyneet.
Ainakin isoissa kaupungeissa SLEYn rukoushuoneissa kokoontuvat paikallisosastot ovat alkaneet kutsua omaa yhteisöään seurakunnaksi, järjestävät messuja joka sunnuntai, järjestävät kaikille ikäryhmille omaa toimintaa… Kuten jostain jokin aika sitten luin: SLEY tarjoaa kaiken sen, mitä ihminen seurakunnalta kaipaa.
Ennen herätysliikkeet oikeasti rikastivat seurakuntien toimintaa - herätysliikeväki osallistui aktiivisesti paikallisseurakuntien messuihin, toimi paikallisseurakunnissa pyhäkoulunopettajina, kävi oman liikkeen mukaisessa lähetyspiirissä paikallisseuirakunnassa jne. Nyt toimitaan lähinnä SLEYn omassa toiminnassa ja tavallaan samalla köyhdytetään paikallisseurakuntaa.
Toki herätysliikkeet toimivat kirkon sisällä edelleen - mutta itse koen yhä vaikeammaksi ymmärtää tätä kirkon sisällä toimimista, kun kuitenkin SLEYn rukoushuone ja paikallisosasto mielletään jo omaksi seurakunnaksi eikä suinkaan se virallinen seurakunta, jonka jäseninä paperilla ollaan.
2 tykkäystä
Tämä on edelleenkin tyypillistä. erityisesti niiden herätysliikkeiden osalta, joilla ei vahvaa omien rukoushuoneiden verkkoa ole.
Tämä vaihtelee. Jossain puhutaan omista seurakunnista, toisaalla ei. Esim kotikaupungissani ihmiset eivät yleensä rakenna rajoja vaan ylittävät niitä.
Vaikka perusristiriita on olemassa virkakysymyksen kohdalla, on todellisuus paljon rikkaampi ja henkilösuhteet sekä kunkin seurakunnan lähihistoria vaikuttavat tähän päivään.
Sley on lähes aina ollut “sekä että” - sekä osa kirkkoa että oppositiossa. Saa nähdä miten avioliittosoppa tulee vaikuttamaan kehitykseen tästä eteenpäin.
Totta kai se vaihtelee. Pienillä paikkakunnilla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin suurilla.
Niinkin, mutta kysymys ei ole vain mahdollisuuksista, vaan siitä että Sley ja yleensäkin evankelisuus on aina sisältänyt tuon kuvaamani kahtalaisuuden. Se on toisaalta “ääriluterilaista” oppinsa puolesta, toisaalta matalakirkollista ja “kansanliikettä” monessa asiassa, esim. musiikin ja työmuotojen puolesta. Siksi on aina ollut eri suuntaan vetäviä henkilöitä ja virtauksia liikkeen sisällä ja kirkon kulloisiinkin virtauksiin on suhtauduttu eri tavalla riippuen seurakunnista, alueista, työntekijöistä, maallikoista jne.
Olen ehkä ärsyttävästikin toistanut tätä: Sley on ihan eri ilmiö kuin Lähetyshiippakunta. Jos sillä on monenlaista toimintaa jossain, se ei tarkoita että toiminnassa mukana olevat rakentaisivat kirkkoa kirkon sisään. Siis välttämättä. Joillakin ihmisillä on nyt tämä halu, mutta arvioisin että se on enemmän viidennen liikkeen kuin evankelisuuden ääniä tässä sekakuorossa.
Tämä on nyt tällainen historiapainotteinen ja pitkän linjan kehityksiä katseleva pointti minulla.
Tulevaisuutta ei kukaan osaa ennustaa varmasti oikein. Tottakai kirkon hajaantuminen on nähtävissä, mutta missä tahdissa ja millä voimasuhteilla, se on aika lailla auki.
Minä en ole verrannut missään vaiheessa SLEYta lähetyshiippakuntaan, enkä voisikaan, koska en jälkimäistä tunne kuin lukemani perusteella. Mutta olen huomannut SLEYn muuttuneen monellakin tavalla niiden yli 30 vuoden aikana, joina olen SLEYn toiminnassa ollut.
Kyllä ja ei.
Mitä tarkoittaa, että SLEY on kirkon lähetysjärjestö? Se tarkoittaa sitä, että a) perinteisesti se on ollut yksi lähetystyötä tekevistä järjestöistä, ja on toiminut luterilaisen kirkon piirissä. Se ei kuitenkaan ole koskaan ollut osa kirkkoa muuten kuin aatteellisessa mielessä; se ei ole yhdistyksenä osa kirkon hallintarakenteita. Kirkko on parokiaalisesti jaettu kirkollista hallintoa varten, eikä SLEY ole osa tuota hallintorakennetta missään kohdassa. Nyttemmin b) kirkko on solminut SLEY:n kanssa sopimuksen lähetysjärjestönä toimimisesta, joka antaa järjestölle sekä velvollisuuksia että oikeuksia kirkon suuntaan. Se ei kuitenkaan siirrä sitä vieläkään kirkon hallintorakenteeseen.
Ovatko SLEY:n messut kirkon messuja? Eivät. SLEY järjestää toimintaa, joka on lähtökohtaisesti SLEY:n omaa toimintaa. Se, että SLEY palkkaa kirkon pappeja (ja kirkko vihkii ja oikeuttaa järjestön palvelukseen) mahdollistaa sen, että SLEY:n palkkalistoilla olevat evl. kirkon papit voivat toimittaa evl. kirkon pappisviran mukaisia kirkollisia toimituksia sen mukaan kuin he ovat julkisoikeudellisessa pappisvirassa sitoutuneet niitä toimittamaan, nimittäin siis kirkon päätösten ja asetusten ja ohjeiden mukaisesti.
SLEY palkkaa muitakin kuin evl. kirkon pappeja. Nämä papit eivät voi toimittaa evl. kirkon palveluksia, ellei heitä ole oikeutettu toimimaan evl. kirkon julkisoikeudellisessa pappisvirassa. Jos heitä ei ole oikeutettu, he eivät myöskään voi toimittaa evl. kirkon palveluksia evl. kirkon pappeina. On toki olemassa tiettyjä säädöksiä muiden kirkkojen pappien mahdollisuudesta toimittaa evl. kirkon palveluksia. Eli jos Kenian kirkossa vihitty pappi toimittaa täällä messuja, ne ovat Kenian kirkon palveluksia.
Jos siis SLEY palkkaa sekä evl. kirkon pappeja että Kenian kirkon pappeja, SLEY:n piirissä voidaan järjestää sekä evl:n että Kenian kirkon messuja. Kenia-papit eivät ole meidän piispojemme ohjeistuksessa, eivätkä heille alaisia, elleivät ole hankkineet oikeutusta toimia evl. kirkon pappisvirassa.
Näinhän se on, mutta kaikki ei ole byrokratiaa - hallintoa sinänsä vähättelemättä.
Minulle ainakin Sley on osa kirkkoa. Tiedän että kaikki eivät sitä näin miellä, mutta itselleni asia on kirkas. Ja siinä on monia ulottuvuuksia, millä kaikilla tavoilla tuo kirkon osana oleminen toteutuu.
Yksi tärkeimmistä on tuo lähetysjärjestöksi hyväksyminen. Huom. edelleen se on kirkon lähetystyötä tekevä järjestö, kaikesta kritiikistä huolimatta sopimus on uusittu. Kirkkomme ei tee lähetystyötä toistaiseksi millään tavalla paitsi juuri järjestöjen kautta. Sen virallisempaa kirkon työtä ei oikeastaan voi olla kuin edustaa kirkkoamme monilla eri mantereilla ja mitä tärkeimmässä tehtävässä. Se on aivan kirkon työn ja sanoman ydintä.
On totta että Kenian ja Inkerin kirkko ovat saapuneet papiston kautta Sleyn sisälle. Se on ehkä hämmentävää, mutta syythän ovat kaikkien tiedossa. Sley ei ole myös menettänyt kirkon lähetysjärjestön asemaa tästä syystä - ainakaan toistaiseksi.
Niistä muista ulottuvuuksista mainitsen tässä nyt vain paikallisseurakuntia koskevan. Useassa paikassa Sleyn toimintaan osallistuu paljon ihmisiä jotka ovat seurakunnan luottamus- tai muissa aktiivirooleissa. Kirkon seurakuntien papit sijaistavat toisinaan Sleyn pappeja heidän messuissaan tai esim. kirkkoherra tulee kutsusta saarnaamaan Sleyn papin toimiessa liturgina.
Sleytä vedetään ja työnnetään. Itse se tietenkin luulee pysyvänsä paikoillaan ja maailman ympärillä horjuvan. 
.
No joo, vakavasti: Minulle suuri motivaatio järjestötoiminnan ja paikallisseurakunnan työn koplaajana tulee siitä, että ajattelen Sleyn olevan “vanha, uskollinen, mutta itsenäiseen ajatteluun pystyvä kirkon palvelija”. Luonnehdinta nyt oli ihan oma, mutta uskon meitä olevan aika paljonkin jotka näin ajattelemme.
Sekä kirkossa että herätysliikejärjestöissä on paljon moitittavaa, paljon inhimillistä kamppailua ja intressejä. Se ei poista tätä arvostustani. Ei kumpaankaan suuntaan.
[quote=“tortoise, post:29, topic:1524”]
On totta että Kenian ja Inkerin kirkko ovat saapuneet papiston kautta Sleyn sisälle. Se on ehkä hämmentävää, mutta syythän ovat kaikkien tiedossa. [/quote]
Tuo Kenia kuvio on hämmentävä, eikä taustat taida olla yleisesti tiedossa edes Sleyn omassa piirissä.
Tietämäni mukaan Mikkelissä toteutui viime syksynä pappisvihkimys jossa kaikki virkaan vihityt olivat miehiä. Alun alkaen myös toimittajien piti olla kaikkien miehiä, mutta sairastapauksen vuoksi pukijaksi tuli naispuolinen pappi. Lisäksi notaari oli nainen. Ilmeisestikin edellä olevasta johtuen kaikki Sleyn edustajat jäivät tilaisuudesta pois. Muiden herätysliikkeiden edustajiin järjestelyjen muutos ei vaikuttanut. Tietoni perustuu tilaisuudessa läsnä olleen kertomaan. Korjatkaa, jos tieto on virheellinen.
Kenian piispalta haetussa vihkimisessä hämmentää myös piispan persoonan kautta tuleva kytkös Lähetyshiippakuntaan. Piispa Obare vihki kymmenisen vuotta sitten myös MPS:n ensimmäisen piispan ja oli mukana myös Soramiehen vihkimisessä.
Lähetystyöstä. Kyllähän evl.fi tekee paljonkin “lähetystyötä” (itse luonnehtisin sitä mieluummin jollain muulla termillä, koska aika kaukana traditionaalisesta lähetystyöstä siinä ollaan) KUA:n kautta.
Jossain vaiheessa takavuosina kun SLEY yritti hieman skarpata mm. virkateologista linjaansa, tuloksena oli jakautuminen ELYyyn ja SLEYhyn. Joitakin vuosia jakolinja oli yhtä konkreettinen kuin BRD:n ja DDR:n välinen raja keskellä Berliiniä. Nyt ymmärtääkseni raja on enää enintään veteen piirretty viiva. SLEY ei enää pidä virkakysymystä aktiivisesti esillä (kun mm. Korpinen ja Kiviranta eivät ole enää mukana) ja toisaalta myös ELY:n puolella on ollut havaittavissa konsensus-henkeä.
Sitten taas SLEY vs. LHPK asetelmassa SLEY:n taholta on oltu kokolailla hissukseen kirkon viimeaikaisista linjauksista vs. LHPK:n piispan ulostulot. Etäämmältä katsottuna hommasta jää samanlainen maku, kuin Suomen ja Viron presidenttien suhtautumisessa Putinin politiikkaan. Sauli pyrkii olemaan hyvää pataa Putinin kanssa eikä pidä ongelmakohtia mitenkään framilla kun taas Viron (nyt jo väistynyt) presidentti Ilves ei mitenkään peitellyt suhtautumistaan.
Jakautuminen Sleyn ja Elyn välillä ei ole alunperinkään koskenut koko Suomea. Ely on toiminut lähinnä sellaisilla alueilla, joilla evankelisten liberaalimpi siipi on kokenut ongelmia ja hankauksia paikallisten Sleyn johtotyyppien kanssa. Kaikissa paikoissa näin ei suinkaan ole tapahtunut, jolloin ei ole ollut mitään tarvetta jakautua. Sleyn toiminta ylipäätään ei ole naispappeuden vastustajien toimintaa, vaan sellaista toimintaa, joka pidetään naispappivapaana. Teologista vastustusta ei vaadita eikä ole koskaan vaadittu, vaan ainoastaan sitä, että hyväksyy ettei naispappeja ole eikä tule. LHPK taas on enemmän sellainen yhteisö, jossa naispappeuden torjunta on osa oleellista oppipohjaa ja siksi sitä oletetaan myös seurakuntalaisilta.
ulkopuolisena olen saanut kuvan, että nykyisen Sleyn kentällä ydinjoukko on juurikin sitä joukkoa, jolle naispapiton toiminta käy, mutta ei ole itselle mikään kynnyskysymys. Arvelisin että linjausten tiukentaminen LHPK:n suuntaan, merkitsisi kannattajakunnan ydinjoukon siirtymistä Elyn puolelle.
Nykyisen Sleyn omissa tapahtumissa naispapit eivät toimi, mutta yksittäisillä vastuunkantajilla on muutoin täysi vapaus joko tehdä tai olla tekemättä yhteistyötä. Näin siis virallisten linjausten mukaan. mutta toimiiko omantunnonvapaus käytännössä, riippuu kaiketi paikkakunnasta.
Sikäli kun olen asian oikein ymmärtänyt, tilanne on samankaltainen myös Kansanlähetyksessä. Kansanlähetys tosin voi olla joillakin paikkakunnilla tapahtumassa toisena taikka kolmantena järjestäjänä, vaikka ohjelmavastuussa olisi myös naispappeja. Raamattuopiston ja Kylväjän osaltahan tämä pätee kaikkiin paikkakuntiin. Omantunnonvapaus on siis henkilökohtainen asia.
Käsittääkseni esimerkiksi Hämeessä tilanne Sleyn piirissä oli jossain vaiheessa sellainen, että naispappeja saatettiin kutsua puhujiksi myös Sleyn omiin tilaisuuksiin. Järjestön linjauksen tiukentuessa tämä muuttui, mutta muutoin yhteistyökuviot jatkuivat. Niinpä paikkakunnalle ei syntynyt toimintaa Ely:n puolelle vaan porukka jatkoi Sleyssä. Työntekijävaihdoksen jälkeen linja yhteistyökuvioihin muuttui ja tämän seurauksena iso osa kannattajakuntaa siirtyi Elyn toimintaan. Sitä en tiedä onko nykytilanne tulehtunut vaiko jo seestynyt.
Tjah. Voipi olla noinkin. Itsellä kun ei ole kovin laajaa maantieteellistä otantaa. En nyt muista missä / minkä vuoden evikset ne olivat, kun tämä ELY-porukka imi pussillisen herneitä nenäänsä kun SLEY:n hallitus ei taipunutkaan heidän mielitekoihinsa vaan korjasi kurssia vielä piirun tai pari konservatiivisempaan suuntaan. Mutta joka tapauksessa SLEY:n julkisuuskuva mediassa on “loiventunut” noista ajoista aikalailla.
Juuri siihen pyrittiinkin, että media ei kertoisi pelkästään samaa stooria kesäjuhlista: Vuosikokouksessa tapeltiin virkakysymyksestä! Sehän meni tragikomiikan puolelle, kun samaa torvea soitettiin vuodesta toiseen. Toisaalta riita oli ilmeinen, toisaalta media, Kotimaa mukaanlukien ei löytänyt mitään muuta mielenkiintoista herätysliikkeen toimminnasta.
Suurin osa kristityistä, myös evankelisista, ei miellä kuitenkaan uskonharjoitustaan joksikin ideologiaksi, jossa kamppaillaan asemista ja vallasta. Tai urheiluksi, jossa ikäänkuin pelataan ja toiset arvioivat pelaajia ja joukkueiden taktiikoita. Tämmöiseltä välillä tuntuu kun näitä kirkon ja sen liikkeiden asioita kommentoivia kuuntelee.
Sley on siis ihan tietoisesti halunnut keskittyä oleelliseen. Viimeisimmistä trendeistä en ole ainakaan vielä hirveän innostunut, mutta sinänsä se perusasetelma että yhdistys keskittyy evankeliumin sanoman levittämiseen eikä kirkkopolitiikkaan, on terve ja hyvä. Yksi askel aikanaan oli sillä tiellä, että virkakysymykseen jyrkästi eri tavalla suhtautuvat perustivat Elyn. Se rauhoitti Sleyn toimintaa, mutta ei rikkonut välejä sen enempää kuin mitä niitä murtumia jo oli. Tietääkseni.
1 tykkäys
Meillä Hämeenlinnassa on jo useamman vuoden ajan vietetty Sleyn Ja Lhpk:n yhteistä messua kiirastorstai-iltana.
2 tykkäystä
Lisää pohdintaa tästä aiheesta LHPK:n suunnasta.
Vaikea nyt sanoa, mikä on lopullinen totuus haastattelusta ja/tai Lhpk:n suhteista Sleyhyn, mutta se on selvää, että vahinko on jo tapahtunut, ja sitä on hankala korjata. Siis mikäli Lhpk pitää tärkeänä olla antamatta kuvaa ettei se pidä Sleyn ehtoollisia suositeltavina ja oikeina.
Ilman muuta mainittu haastattelu ja lehtijuttu pahensi sitä epäilyä mitä Sleyn piirissä on tunnettu Lhpk:ta kohtaan, ja tästä olen jo saanut todisteitakin.
Suoraan sanoen alan itsekin olla yhä enemmän harmissani tilanteesta. Lhpk tekisi reilun teon lopettamalla epämääräisyyden ja ryhtymällä omaksi kirkkokunnaksi. Taktikoinnin makua…
Tuntuu että vuoroin kehumalla ja vuoroin moittimalla kirkkoa - mitä Sleykin edustaa omalta osaltaan - yritetään vaan pitää mahdollisimman paljon väkeä mukana ja potentiaalisina uuden kirkon jäseninä. Kun kerran oma piispa on ollut jo kauan, miksei ryhmä tee selvää pesäeroa siinäkin suhteessa, missä kirkossa kukin on jäsenenä? Olisi hyvä jos voisimme suhtautua toisiimme samalla tavalla ekumenian hengessä ja kristittyinä veljinä ja sisarina kuin esim. tekevät katoliset ja ev.lut.kirkon jäsenet.
4 tykkäystä
Selailin Sanansaattajan artikkeleita netissä.
Helsingin piispaksi pyrkivää Laajasaloa ei ainakaan päästetä kuin Putinia pälkähästä.
Sanansaattajan kysymykseen, mitä hän opettaa, kun saa eteensä tekstin ”Taivasten valtakuntaa eivät peri miesten kanssa makaavat miehet” (1. Kor. 6:9), Laajasalo vastaa:
– Pappina on hyvä keskittyä puhumaan taivasten valtakunnan perimisestä eikä sieltä pois jäämisestä.
1 tykkäys