Luther-talolla vai missä?
Noviisin linkittämässä artikkelissa:
Olen kuitenkin jättänyt jäsenyyden Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Siksi kysyttäessä opetustani kirkollisesta yhteydestä ohjaan ihmisiä luonnollisesti Lähetyshiippakunnan ja sisarkirkkojemme toimintaan, Eero Pihlava kertoo.
Tässä Pihlava vähintäänkin epäsuorasti viittaa Lähetyshiippakunnan olevan itsenäinen kirkkokunta, jolla on sisarkirkkoja.
1 tykkäys
Lähetyshiippakunnan seurakunnan jäsenenä minulle on ihan luontevaa ajatella, että LHPK on kirkkoni. Minulle viralliseksi kirkkokunnaksi rekisteröitymisellä ei ole suurta merkitystä, koska kirkon oikeat tuntomerkit ovat olemassa. Toki ymmärrän sen, että virallisuus selkeyttäisi monia mm. ekumeenisia asioita.
1 tykkäys
Et siis tunnista LHPK:n ristiriitaista suhdetta kirkon ns. konservatiivisiin herätysliikkeisiin. Tehdään jollain paikoin aktiivistakin rivistä rekrytointia, mutta tehdään sitä kuitenkin sammutetuin lyhdyin.
2 tykkäystä
No Luther-Säätiö ja sittemmin LHPK ovat olleet määrätietoisesti tukemassa luterilaisten seurakuntien rakentamista Suomeen. Väittäisin, että vanhat herätysliikkeet ovat havahtuneet tähän jossakin vaiheessa ja tehneet samoin. En tiedä kuka kalastaa ja keltä, jos ihmiset haluavat itse perustaa seurakuntia?
Meillä Imatralla Sley ja LHPK palvelevat vuoroviikoin eri puolilla kaupunkia ja kirkkoväki on n.50% samaa. Yhteistyö toimii hienosti.
Tämä siis massamme jo toimivien, noin kolmen sadan luterilaisen seurakunnan lisäksi. Toki maahamme mahtuu lisää luterilaisia seurakuntia, mutta luterilaiset herätysliikkeemme ovat perinteisesti tehneet yhteistyötä jo olemassa olevien seurakuntien kanssa. LHPK siis kalastelee jo kalutuilla apajilla.
Kokonaan toinen asia on sitten, jos LHPK katsoo edustavansa kokonaan toisenlaista luterilaisuutta, kuin mitä valtakirkkomme kirkkojärjestyksensä ja tunnustuksensa mukaisesti edustaa. Tässä tapauksessa olisi selkeintä täsmentää miten LHPK tulkitsee tunnustuskirjoja toisin, eikä jättää linjauksia yksittäisten pappien asiaksi.
1 tykkäys
Luther-talolla. (Mutta miksi ihmeessä viestissä täytyy olla väh. 20 merkkiä?)
En kyllä tiedä, rakentaako mikään perinteinen herätysliike varsinaisesti seurakuntia - saati sitten kirkkoa. Enemmän kai herätysliikkeissä edelleen puhutaan* paikallistasolla osastoista, piireistä, rukoushuoneiden toiminnasta jne. Itse en ainakaan ole törmännyt seurakunta -sanaan herästyliikkeiden yhteydessä kuin Tampereen SLEYssä, jossa on pidetty seurakunnan kokouksia, joissa on käsitelty osaston tai rukoushuoneella kokoontuvan yhteisön asioita. (Ei siis sama kuin virallinen osaston vuosikokous.)
Toisaalta taas herätysliikkeillä on ollut jossain määriä omia messuja jo paljon ennen Luthersäätiön syntyä. Ainakin jo 80-luvun alkupuolella pidettiin Helsingin Sydiksellä säännöllisesti omia messuja. Ymmärtääkseni myös ainakin Turussa ja Tampereella omia messuja on pidetty jo 80-luvulla - sitä en tiedä, kuinka usein.
Edit:*virallisesti puhutaan/kirjoitetaan
2 tykkäystä
Se estää (lue: sen on tarkoitus estää) lyhyillä viesteillä kuittailun toisille, eli ns. onelinerit.
Itse olen törmännyt seurakunta-sanan käyttöön herätysliikkeen tilaisuuksista ja yhteisöistä, ja itse olen ainakin sitä sanaa käyttänyt. Kyllä se oma yhteisö, jolla on omat ehtoolliset ja oma pappi, on ihmisille se oma seurakunta, ei se paikallisseurakunta, johon virallisesti kuuluu.
1 tykkäys
Ihmisten puheissa varmaan - mutta entä esim. toiminnan ilmoituksissa? On aika eri asia, jos ihmiset puhuvat omasta yhteisöstään seurakuntana tai jos tietoisesti rakennetaan omaa seurakuntaa paikallisseurakuntajärjestelmän rinnalle, kuten LHPK tekee.
1 tykkäys
Joo - ainakin takavuosi(kymmeni)nä Tampesterin Luther-talolla oli messutoimintaa, samoin kuin KEO:lla tuolla nyk. Sastamolon suunnalla. Mutta ei niistä seurakunta-nimeä käytetty eikä ihan tarkkaan ottaen niissä täyttyneet likikään täysimääräisenä seurakunnan tuntomerkit. Messutoiminta ei ole ihan 1:1 sama kuin seurakunta ja sen toiminta. Varmaan osasyynä LHPK:n järjestäytymättömyyteen omaksi uskonnolliseksi yhdyskunnakseen (de Jure) on syynä se, että tuskin puoletkaan nykyisistä aktiivisista messuvieraista hyppäisi siihen kelkkaan mukaan. Aika moni saattaisi sittenkin jäädä “isien ja isoisien” kirkkoon noin muodollisesti ja hakea tarvitsemansa herätysliikkeiden viikkotoiminnasta.
Herätysliikkeistä SRK:lla on omat kuvionsa pohjoisessa, SLEY:lla omansa vähän joka puolella, LSRY:llä omat kuvionsa Kalannin suunnalla, Eskareiden toiminta on kai edelleen vähän kuohumisvaiheessa, mutta omia messujaan on heilläkin ollut Lahdessa. SRO:lla on iät ja ajat ollut oma messunsa de facto täysin erillään Granin paikallisen seurakunnan toiminnasta. (been there, seen that !) ja SEKLillä on nämä omat juttunsa (oliko ne nyt nimeltään K9 vai V8 vai H4 vai jotain muuta sinnepäin…) ja nämä sitten nivoutuvat yhteen paikalliisen seurakunnan toiminnan kanssa - jossain paremmin jossain huonommin. Enkä ole muuten lainkaan vakuuttunut että pastori P.Pohjanraito voisi odottaa tulevansa kutsutuksi mihinkään yllämainituista messua toimittamaan.
Tässä keskustelussa on varmasti hyvä muistaa se, että kuka niitä seurakuntia on perustamassa ja rakentamassa. Eiköhän järjestys ole se, että usein herätysliikkeissä tai ev.lut paikallisseurakunnassa ennestään aktiiviset ihmiset itse heräävät siihen, että omalla paikkakunnalla ei ole tarjolla messutoimintaa tai luterilaista seurakuntaa, jonka toimintaan voisi viikko toisensa jälkeen osallistua. Tämän jälkeen on otettu yhteyttä Luther-Säätiöön tai LHPK:aan, joka on sitten antanut osaamisensa ja pienet resurssinsa käyttöön. Joka paikkakunnalla tarina LHPK:n seurakunnan synnystä on varmasti omanlainen.
Tarve luterilaisille seurakunnille on voimakkaasti lisääntynyt mm. naispappeuden yleistymisen vuoksi ja varmasti jokaisella messuyhteisöllä on oma paikkansa niille, jotka haluavat olla LHPK:n kaltaisessa seurakuntamaisessa yhteisössä, tai sitten löyhemmässä SLEY, KL tai SRO jp-yhteisössä. Isommissa kaupungeissa työtä riittänee monellekin luterilaiselle toimijalle. Ja on niitä perinteisiä, vanhan järjestyksen mukaisia, ev.lut seurakuntiakin vielä Suomessa tarjolla…
Luulet vaan. Hä hä hä!
3 tykkäystä
Tässä on tunnistettavissa ilmeinen painopiste-ero LHPK:n ja kirkkomme herätysliikkeiden välillä. Herätysliikkeiden kannattajakunnassa on iso osa sellaisia jotka eivät pidä naispappeutta hyvänä asiana, mutta joille itselle ei ole ongelma osallistua jumalanpalvelukseen jota on toimittamassa naispappi. Mukana on myös niitä, välttelevät osallistumasta naispapin toimittamaan messuun. Ani harva heistäkään välttelee naispappeja muussa toiminnassa kuin varsinaisissa jumalanpalveluksissa.
Tiedän toki yksittäisiä herätysliikkeiden piirissä vaikuttaneita aktiiveja, jotka eivät osallistu edes ystäviensä perhejuhliin, jos paikallisseurakunnasta on kutsuttu naispappi puhujaksi. Surullista, mutta ei voi mitään. He ovat joko omantuntonsa vankeja taikka sitten jääräpäitä.
Miksi siis perustaa uutta luterilaista seurakuntaa, kun paikkakunnalla toimii jo luterilainen seurakunta, jonka opetus ei ole puuta heinää? Riittää että järjestetään messutoimintaa niille jotka sitä toivovat ja mieluiten yhteistyössä sen edellä viitatun luterilaisen seurakunnan kanssa.
LHPK:n missio on ilmeisen erilainen. Henkilöihin joille ei ole ongelma osallistua toimintaan, jossa naispapit ovat mukana, suhtaudutaan joko harhaoppisina taikka ymmärtämättöminä. Toisin kuin herätysliikkeissä, asiaan ei suhtauduta hyväksyttävänä, seestyneenä kantana.
1 tykkäys
Onhan tuo tietyssä mielessä totta. Joillain paikkakunnilla kuitenkin on ollut niin, että esimerkiksi Sleyn yhteisö on jo tarjonnun viikottaista messutoimintaa, ja silti tietty porukka on kutsunut LHPK:n perustamaan omaa seurakuntaa. Eikä LHPK:lta ole siihen vastattu, että sielläpäin on jo naispapiton messuyhteisö. Ainakin osa näistä kutsujista on käynytkin Sleyn messuissa, ja olleet ilmeisesti tyytymättömiä johonkin kun kerran ovat halunneet perustaa uuden seurakunnan, mutta eivät ole kuitenkaan Sleyllä mitään asiasta puhuneet. Ei tässä ihan voi kalastelumielikuvaakaan siis välttää.
Tuollaista vuorottelevaa toimintaa ei taida muualla olla.
Kuten on monesti todettu, kaikkialla ei ole mennyt yhtä sopuisasti vaan ainakin Sleyn puolelta on tuntunut Lhpk:n messun ilmaantuminen naapuriin tuntunut kalastukselta ja epäluottamukselta.
Ja yleensähän tilanne on sellainen, että ne ihmiset Lhpk-messua ylläpitävät, jolle Sley on liian löpsö tai liikaa paikallisseurakunnan kanssa veljeilevä. Ei pelkkä naisettomuus papiston osalta riitä, vaan jotain muutakin vaaditaan.
Jaaha, tuli tuplana kuin yhdestä suusta. No ehkä todistaa että ajatus ei ole kenenkään yksittäinen välähdys.
Vielä kerran. Vai onko tämä kaikki jo läpeensä tuttua kaikille:
On tavallaan totta, että muutkin järjestöt “kalastelevat”, koska seurakuntia ja messuja on kyllä vaikka kuinka paljon evl.kirkossa.
Mutta sehän on nyt selvä, että virkakysymyksen huono hoito käynnisti messujen laajentumisen. Erityisesti Sley ja Luther-säätiö (jonka perustamiseen liittyi Sleyn sisäinen kiista) tässä ovat olleet aktiivisia.
Joissain seurakunnissa myös kärjistettiin suhteita niin että se vauhditti kehitystä.
Tavallaan voi sanoa, että kirkko on itse synnyttänyt tämän “kalastelun”, joka siis konservatiivien mielestä on vain palvelua niille jotka haluavat perinteisen ja luterilaisen vaihtoehdon jumalanpalveluksen vietolleen.
Mutta ainakin minä miellän asian niin, että on hyvin eri asia “rakentaa seurakuntia” eli siis käytännössä uutta kirkkoa uuden sisään, tai viereen, kuin palvella järjestönä, joka tekee lähetystyötä, kouluttaa, pitää rippikouluja, järjestää musiikkitapahtumia, festareita - ja pitää yllä messutoimintaa. Kun tämä toiminta on kaikille avointa, ja suurimmaksi osaksi vanhaa, paljon ennen virkakysymystä alkanutta, se jatkaa sitä “kansankirkollisuutta” mitä herätysliike on kärhämöidenkin keskellä edustanut kauan. Kirkkomme ei ole koskaan ollut yhtenäinen vaan monimuotoinen ja tyypillistä meille Suomessa on juuri ollut yhdistysten ja järjestöjen mukanaolo kirkon sisällä.
Vaikka siis ulkonaisesti katsellen Lhpk ja herätysliikejärjestöt tekevät samaa työtä messutoiminnassa, lähempi tarkastelu osoittaa muuta. Ja jos Sleyssä tai muissa järjestöissä (en tunne niitä sisältä) olisikin ihmisiä jotka “rakentavat seurakuntia”, se ei kokonaisuutta muuta miksikään. Järjestöjen suhde kirkon jäseniin on palvelun, herätyksen, koulutuksen ja lähetyksen näkökulma. Hiukan naiivisti ilmaisten: Herätysliikkeet haluavat rakentaa ja uudistaa hengellisesti isiensä kirkkoa - ongelmat tiedostaen, mutta jatkaen omalla koetellulla pohjallaan - eivät purkaa sitä ja tarjota tilalle tosiuskovaisten tosikirkkoa.
Herätysliikkeet haluavat rakentaa ja uudistaa hengellisesti isiensä kirkkoa - ongelmat tiedostaen, mutta jatkaen omalla koetellulla pohjallaan - eivät purkaa sitä ja tarjota tilalle tosiuskovaisten tosikirkkoa.
Ongelma vain on siinä, että nyt ensimmäistä kertaa naispappeuden väärin sallimisen myötä, sikäli kuin tiedän, ongelma on olennaiselta laadultaan muodollinen eikä vain satunnainen.