Minua ärsyttävät ja kyllästyttävät erilaiset “kiukutteluteoriat”. Sellaiset, joissa ei oteta viestiä kovin vakavasti vaan katsotaan, että siinä se nyt purkaa traumojaan sun muuta. Ne teoriat kyllä uppoavat tosi hyvin “kiukuttelijan” kanssa eri mieltä oleviin.
1 tykkäys
Ne kyllä melko usein ovat yksittäisten henkilöiden kohdalla totta.
Tarkoitatko vain sitä, että ihmiset kiukuttelevat keskimäärin helposti, vai sitä, että isot uskonnolliset ja/tai yhteiskunnalliset liikehdinnät ovat “melko usein” peräisin alkuunpanijansa kiukuttelusta? (Siis niin, että kiukku yms. on pääroolissa, ei se mitä kiukuttelija sanoo.)
Tarkoitan että erilainen kiukuttelu saattaa selittää henkilön uskonnollista vakaumusta. Lutheria kiukutti luostari, minua kiukutti helluntailaisuus jne.
1 tykkäys
Kirjoitin edellä, että “kiukutteluteoriassa” ei oteta viestiä kovin vakavasti vaan katsotaan, että siinä se nyt purkaa traumojaan sun muuta. Tuossa taas sanot, että ihmiset eivät tykkää asioista, joita pitävät huonoina. En ole siinä eri mieltä.
Tosin Lutherin epätykkäämistä tuskin voi nimetä juuri luostariksi, sillä ei hän itse syöksynyt ensimmäisenä vastustamaan luostarilaitosta eikä ollut itse siitä lähtemässä. (Paitsi siinä tapauksessa, että kaikki olikin vain luostarikiukkua, joka alussa oli vain alitajuista. Heh.)
1 tykkäys
No joo. Voi olla että puhutaan vähän eri asiasta. Sanon tosin vähän enemmän kuin suomentamasi. Esimerkiksi Lutherin kiukuttelu luostarissa on voinut olla niin voimakas, että hänelle ei henkilökohtaiset ollut mahdollista esimerkiksi siirtyä toiseen luostariin, vaan kritiikki laajentui kohdentumaan vähän kaikkeen.
Historian henkilöiden kohdalla tällainen spekulointi on tietysti vähän pöljää, mutta noin niinkuin esimerkkinä. Tosielämän vahvojen ja poikkeavien mielipiteiden kohdalla se saattaa olla ihan hedelmällinen tulokulma.
Teoriassa kenties joo ehkä mahdollisesti vähän mutta. “Kiukuttelun” sisältö ei tosin, minusta, pahemmin tue ajatusta luostarikiukusta. Enkä yleisemmin osaa pitää kiukutteluteorioita suuressa arvossa. Oletan, että et ole totaalisen erimielinen sellaisten ongelmallisuudesta.
Eipä ne tosiaan varmaan kauheasti eri mieltä olla. Kiukuttelu on tosiaan ehkä vähän hassu termi, mutta se on niin raivostuttavan törkeä, että en malta olla käyttämättä sitä. 
Minusta Ahvion poliittiset kannanotot ovat perusteltuja, vaikka en aina samaa mieltä olekaan. On aika puhdas totuus, että nyky-yhteiskunnan eetos ei millään tavoin edistä kristinuskoa, eikä tuo ihmisiä sen kirkon piiriin. Pikemmin ajaa pois sieltä. Hyvin voi siis evankelioida myös kiinnittämällä huomion yhteiskunnan rakeenteellisiin epäkohtiin unohtamatta tietenkään suoraa puhetta ihmisille itselleen.
Kyllähän profeetatkin olivat tavallaan poliittisia vaatiessaan koko Juudan ja Israelin kääntymistä, julistaessaan kansojen syntejä ja Jumalan tulevia tuomioita niistä.
1 tykkäys
Muistini mukaan Radio Dei oli sellainen kammotus, jota vastustettiin, kun se oli sekaoppinen. Sellaisissa yhteyksissä ei pitäisi olla. Ehkä Patmos ei ole enää heidän mielestään sekaoppinen tai sitten mieli on tosiaan muuttunut ja sekaoppisten kanssa saa olla samoilla radioaalloilla.
Onko se mielestäsi jotenkin ongelma tai ylipäätään huomionarvoinen asia?
No onhan se tietysti huomionarvoinen asia, miksei olisi?
Miksi olisi? Tietysti mielipide, että ei voisi toimia “sekaoppisilla” kanavilla on vähän pöljä, mutta se on myös marginaalin marginaalia. Joku yksittäinen Taneli Tunnustusluterilainen on muuttanut yksittäistä pöljää mielipidettä. Jaa?
Loistavaa! Olet siis valmis palaamaan Lutherin, Augustinuksen ja Paavalin helmoihin!!
1 tykkäys
Täst’edes en lepää ennen kuin viimeinenkin tunnustuksellinen luterilainen ohjelma on kadonnut sekaoppiselta kanavalta.
Minut ainakin ajaa tuollainen Mellerin ja Ahvion äärioikeistolainen politiikka todella kauas. Tällaiselle ei pitäisi olla mitään sijaa kristillisessä järjestössä tai kristillisellä kanavalla. Ei sen paremmin kuin vasemmistolaisuudella, viherryksellä tai muullakaan poliittisella aatteella.
1 tykkäys
Miten tää keskustelu liittyy ketjun otsikkoon??
1 tykkäys
Uusin oppimani asia kreikasta, kiitos jälleen näiden katolisten luentojen, on θεωρια (theoria), joka tarkoittaa katseltavaa asiaa. Esiintyy kahdesti UT:ssä. Ja θεωρεω (theoreo) katselemista, tarkkailemista ja havainnointia. Esiintyy 51 kertaa.
Lutherin mielenlaatua voi havainnoida sekä hänen että aikalaisten teksteistä. Lutheria neuvottiin luostarissa olemaan vähemmän äärimmäinen itseään kohtaan. Eli teoria ei ole sinänsä keksitty tyhjästä ja sen jälkeen lähdetty hakemaan, josko se sopisi johonkin. Vaan jos eivät katkelmat ja sitaatit olleet keksittyjä, niin teoria on syntynyt näkemällä ne rinnakkain ja toistensa valossa.
Minulle on nyt sen vähäisen kokemuksen perusteella, mitä olen katolisesta ajattelusta ja elämästä saanut vajaan vuoden aikana, jo täysin selvää, ettei sitä ole mitään järkeä eikä mitään syytä kuvailla teoilla pelastumiseksi tai että siinä pelastumiseen tarvittaisi armo plus jotain. Samaan aikaan olen mielestäni tunnistanut sieltä täältä niitä elementtejä, jotka johtavat protestantit määrittelemään katolisuuden näin.
Jos Luther siis ei voinut sietää ajatusta, että ihminen voisi tehdä jotain ollakseen Jumalalle mieliksi, niin yleisin jatko tälle ajatukselle on, että ei ole mitenkään varmaa, missä vaiheessa Jumala on tyytyväinen tai missä vaiheessa ihminen on tehnyt riittävästi. Tällainen tietenkin saa aikaan vihaa.
Mielestäni on normaalia elämää se, että yksilö tietää, milloin häntä “ylemmät”, siis opettaja, esimies, vanhemmat, valmentaja, mutta myös Jumala, ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Normaali elämä taas ei onnistu jos tästä ei ole mitään mahdollisuutta saada varmuutta. Keskeinen elementti on myös aika. Henkilö joko kykenee ajan merkityksen käsittämiseen tai ei kykene. On myös auktoriteetteja, jotka kykenevät siihen, tai eivät kykene. Jos ajan huomioimiseen ei ole mahdollisuutta, niin silloin pitää saavuttaa jonkinlainen täydellisyys aivan heti. Mutta jos ajan huomioimiseen on mahdollisuus, niin silloin tyytyväisyys voi perustua myös siihen, että mihin auktoriteetin ja alamaisen suhde on menossa ja mikä on sen tulevaisuus.
Reaalinen armo vaikuttaa ajassa. Ideaali armo taas on muuttumaton. Mielestäni Luther ei kyennyt ymmärtämään eikä hyväksymään reaalista armoa (ja on se minullekin aika uusi asia), joten hän asetti voimaan ideaalin armon. Tämä voi olla jämptiä tai huteraa kreikkaa, mutta idea tarkoittaa samaa kuin asian muoto. Eli yksin armosta ei ole armon voitto laista tai teoista, vaan se on armon voitto kaikesta, minkä kanssa se voisi tulla tekemisiin. Samaan aikaan armon idea eli muoto voittaa sen sisällön.
Käsittääkseni ideologia voidaan paloitella ja suomentaa tiedoksi muodosta. Eli reaktiona näihin tosielämän haasteisiin, mitkä tulivat mahdottoman ankaran isän, omantunnon ja Jumalan - nämä kaikki siistissä paketissa - miellyttämisestä, Luther pystytti armoideologian. Tällä on suhde siihen, että sama historiallinen kehitys kohdistaa ihmiseen tietyn antropomorfismin.
Minulle on ihan auki, että mikä on se Lutherin viesti, mikä pitäisi ottaa vakavasti. Otin osaa huvin vuoksi johonkin nettiraamattukouluun, jossa käytettiin kymmenisen viikkoa Lutherin vaiheiden kertaamiseen. Miehestä kerrotaan yleensä kuin jostain vallankumouksen sankarista. Ne ikävät asiat, mitkä ovat hänen ongelmiaan yksilönä, kerrotaan katolisen kirkon ongelmina. Ne ikävät asiat, mitkä ovat hänen ajatustensa seurausta, kerrotaan historiallisina sattumina. Ja katolinen ajattelu esiintyy näissä historiikeissa ja muisteloissa aina jonkinlaisina karikatyyreinä. Se viittaisi siihenkin, että yksin armosta, kuten myös ne kaksi muuta solaa, ovat jonkinlaisia vastakarikatyyrejä.
Mielestäni otan Lutherin vakavasti. Olen itsekin ollut taipuvainen moneen ääriajatteluun. En sattumalta tuohon samaan, mutta kalvinistisesta ääriryhmästä saa varmasti rastin ruutuun. Ja siitä, että loin sellaisen ajattelun sitä ennen itsenäisesti, vastareaktiona näkemiini asioihin, voi päätellä jo, että teorian puolesta olen ihan Lutherin tasoinen vallankumouksellinen. Historia vain ei suosinut minua tällä kertaa.
Arvoisa herra kilpikonna. Aivan fantastista että kysyitte. Sillä kun pohditaan sitä, että mistä SLEY ja LHPK sotivat radiossa, keskenään tai muita vastaan, niin on hyvä tietää jotain käytettävien palikoiden olemuksesta ja alkuperästä. Eli ovatko reformaation kolme solaa ehkä Raamattua vastaan? Kun traditiota vastaan ne ainakin ovat. Ja kuka niitä nyt lopulta toteuttaa parhaiten? Kallion kirkon sateenkaariyhteisö ja naispappeja vilisevä Agricolan tuomasmessu vai LHPK? Jos joku tunnustuksellinen hahmo peräänkuuluttaa vielä “paluuta Lutheriin”, niin minä en ajattele enää kuin että “et voi olla tosissasi”.
1 tykkäys
Dear Cat,
En ole nähnyt tässä ketjun jatkossa, jonka cymbus aloitti, asiaa Sleyn ja Lhpk:n vastakkaisuudesta, johon otsikko viittaisi.
Otsikon aiheeseen liittyen:
Viime torstaisessa torstaina STI:n paneelissa tuli julki ero herätysliikkeiden jumalanpalvelusyhteisöjen ja lähetyshiippakunnan välillä.
Juhana Pohjolan mukaan lähetyshiippakunnan ja kirkon herätysliikkeiden jumalanpalvelusyhteisöjen välillä kulkee rintamalinja siinä, kenelle jaetaan ehtoollinen.Lähetyshiippakunnassa ei jaeta ehtoollista niille, jotka toisaalla ovat valmiit vastaan ottamaan ehtoollisen evankelis-luterilaisen kirkon naispuoliselta papilta. Herätysliikkeiden yhteisöissä jaetaan ehtoollinen kaikille niille jotka ovat ehtoolliseen oikeutettuja myös kirkon paikallisseurakunnissa. Esimerkkeinä hän mainitsi naispapit, lesbopapit ja homoliittoja ajavat piispat.
videolla kohdissa 50:30 ja 1:12:46
1 tykkäys