Tuo ehtoollisen rajaaminen on yksi tärkeä eroavuus, mutta ei tietenkään ainoa eikä perimmäisin. Se on looginen seuraus niistä valinnoista, joita on tehty ja jotka ovat koko säätiön, sittemmin hiippakunnan ja oikeammin uuden kirkkokunnan olemassa olon syynä.
Täytyypä varmistaa Lhpk:n lähiseurakunnasta tuo ehtoollisjuttu. Olen käynyt siellä ehtoollisella usean pastorin aikana, kun olen ollut messuoppaassa(?) mukana olevan ohjeen kannalta ihan ehtoolliskelpoinen. Mutta jos on jotain siinä mainitsemattomia lisäehtoja niin pitääpä olla varovaisempi. (Tosin oletan, että ainakin yksi aiempi pastori tiesi tämän foorumin kautta jotakin virkanäkemyksestäni, ts. että se ei ole yhtä tiukka kuin Lhpk:lla.)
1 tykkäys
Mullakin on ollut sellainen käsitys, että LHPK:n ehtoolliskäsitys olisi vaikkakin tiukempi kuin useimpien herätysliikkeiden, silti väljempi kuin @Yocha yllä referoima Juhana Pohjolan näkemys. Myös pitäisin Pohjolan käsitystä herätysliikkeiden ehtoolliskäytännöistä vääränä. Ehtoolliskuriin ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia tai halujakaan kuin kokonaan kansankirkon ulkopuolisissa yhteisöissä, mutta mahdollisuus suositella ehtoolliselta poisjäämistä kyllä tunnetaan ja sitä myös käytetään.
Mutta pitäisi varmaan katsoa tuo video ihan itse, niin ei olisi toisten referaattien varassa. Kiinnostaa kyllä. Mites pitkä setti tuo on?
1 tykkäys
Puolitoista tuntia, mukana Pohjolan lisäksi ßtlk:n ja Seurakuntaliiton johtajat, oman seurakuntansa perustanut Halvar Sandell ja Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen. Kiintoisa keskustelu, jonka linkkasinkin toiseen ketjuun. Tosin en voi sille mitään, että Turtiaisen kommentit lähinnä vieraannuttivat minua ev.lut. kirkosta, vaikka periaatteessa hän oli lähempänä omaa tämänhetkistä lähestymistapaani.
Huomasinkin tämän linkkauksesi, mutta en löytänyt sitä enää. Täytyy kuunnella joskus kun ehdin.
Vastaillaan taas ikivanhaan ketjuun… Ensinnäkin on todettava että LHPK ei ole yhtäkuin STLK. Oikestaan aika kaukana toisistaan he ovat. Ja toisekseen LHPK on kiitollinen Mellerin Patmos-yhdistykselle kun Patmos tarjoaa radioaikaa joko täysin ilmaiseksi tai ainakin lähinnä muodollista korvausta vastaan.
Se juna menin jo, … lähti siis asemalta jo aikapäiviä sitten.
Minne lähti? Ovet on tietääkseni seurakunnissamme auki kaikille tulijoille.
2 tykkäystä
Käsittääkseni myös rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä. Uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröityminen on kuitenkin pitkä prosessi, joten ensin täytysi voida toimia yhdistyksenä. Seurakunta lakkautettaisiin, jos kaikki sen jäsenet karkaisivat, mutta mielestäni seurakunnan jäsenillä pitäsi olla omistusoikeus seurakunnan omaisuuteen.
Omituista, että aikoinaan Ruotsin valtakunnassa katoliset seurakunnat muutettiin luterilaisiksi ja ne saivat pitää omaisuutensa, jopa ns sielunmessumaat (esim Helsingin Lehtisaari), jotka Helsingin pitäjän seurakunta oli saanut sielunmessujen toimittamista vastaan. Minusta näiden maiden omistusoikeus kuuluisi valtiolle eikä Helsingin ja Vantaan seurakunille, koska eihän melkein viiteen sataan vuoteen ole enää mitään sielunmessuja vietetty.
1 tykkäys
Kyseessä ei ole enää mikään uusi aloitus, vaan kutakuinkin valmis luomus jolla on jo valmiiksi puitu hiippakuntajärjestys.
Jos kansankirkko nykyisillä voimasuhteilla jakaantuisi kahtia ja ns. konservatiivinen puoli siirtyisi lähetyshiippakuntaan, niin ei siinä menisi montaa vuotta, kun lhpk:n nykyinen ydinjoukko starttaisi jo ihan uutta junaa.
1 tykkäys
Aina voi liittyä inkerin kirkkoon. Olisiko se yksi mahdollisuus, ihan tuossa naapurissa.
Eikö tämä ole jokaisen seurakuntaa etsivän ihmisen etu? Tietää minkälaiseen kirkkoon on liittymässä. Seurakunnat ovat myös opetelleet elämää luterilaisina vapaina seurakuntina. Ennakkoluuloista Lähetyshiippakuntaa kohtaan pääsee parhaiten eroon tulemalla messuun, juttelemalla pastoreiden kanssa, lukemalla luterilainen.net opetuksia jne.
En usko. Lähetyshiippakunnassa seurakunnat ovat kyllä monistuneet väkimäärän kasvaessa (Hki ja Seinäjoki), mutta ei uutta junaa ole kenenkään tarvinnut startata. Toki, jos joku tulisi sillä ajatuksella mukaan, että tuo tullessaan naispappeuden Lähetyshiippakuntaan, niin sellainen ei tule onnistumaan. Tämä on käsittääkseni perustuskirjoissa varmistettu.
1 tykkäys
Onhan LHPK:hon ollut tasaista, pientä virtaa koko ajan, ja tänäkin vuonna se on levinnyt/leviämässä ihan uusille paikkakunnille (Kankaanpää, Alajärvi, ehkä Närpiö). Se ei siis ole sellainen vaihtoehto, joka olisi käpertynyt sisäänpäin niin, ettei se kykenisi ottamaan uutta väkeä sisäänsä. Toki on niin, että jos kerralla sinne siirtyisi suuria massoja omine vakiintuneine käytänteineen ja ajatuksineen voisi se olla LHPK:lle myös hajottavaa, sen verran yhtenäisiä sen nykyiset seurakunnat ovat käytänteiltään. Mutta yksilöille se ainakin on edelleen vaihtoehto, sekä niille joitten hengelliseen kodittomuuteen herätysliikkeet eivät ole pystyneet antamaan apua. Aika näyttää onko se muillekin. Itse koen, että jos esim me Sleyssä perustaisimme oman kirkon pitäisi meidän kyetä perustelemaan pätevästi miksi emme voi liittyä LHPK:hon (tai Seurakuntaliittoon).
2 tykkäystä
LHPK:n korkeakirkollisuus?
Tässä kirjoitus aiheesta, että ei mene pelkästään huuteluksi.
Alla olevat kappaleet ovat lainauksia linkin tekstistä:
Lähetyshiippakunnan jumalanpalvelukset eivät ole erityisen ”korkeakirkollisia”, mutta noudattavat kyllä klassisia, kaikkialla maailmassa tunnettuja ja ymmärrettyjä muotoja, joiden tarkoitus on korostaa Jumalan sanan pyhyyttä, Jumalan kolminaisuutta ja Jumalan lahjoja meille syntisille. Jumalan nimeen kokoontuminen on kyllä iloinen asia, mutta samalla vakava; tulevathan oikeasti syntiset, oikeasti Pyhän Jumalan eteen, Hänen, ”jolla on valta … syöstä helvettiin” (Lk 12:4-5) ja joka on ostanut seurakunnan omalla verellään (Apt 20:28). Jumalanpalveluksessa on kysymys iankaikkisuudesta ja lopulta aina myös viimeisestä tuomiosta. Se ei saa olla jotakin hetken mielijohteesta tai tunnelmasta tai pastorin päähänpistosta riippuvaa. Siksi kristityt ovat aivan alusta asti kiinnittäneet huomiota myös muotoseikkoihin. Olihan heillä esikuva jo temppelin juhlallisuudessa ja synagogien kokouksissa. Ensimmäinen kristillinen sukupolvi oli vielä suurimmalta osaltaan juutalainen.
Lutherin teksteistä löytää kyllä ilmaisuja, joissa hän kritisoi munkkien kaapuja ja pappien vaatteita ja latinan mumisemista ja loistavia, mutta tyhjiä muotoja. Mutta samalla Luther kiinnitti suurta huomiota siihen, että messu pidetään oikein. Hänen ”saksalainen messunsa” laulettiin, resitoitiin melkein kokonaan – vain saarnaa, jotakin rukousta ja ehtoolliskehotusta ei laulettu. Esimerkiksi päivän tekstit laulettiin, samoin uskontunnustus ja melkein kaikki muukin.
Kun messun muotojen opettaminen on usein unohdettu, ne saattavat jäädäkin vain muodoiksi. Siksi niitä pitää opettaa ja avata seurakunnalle. Tosin monet muodot ovatkin kristityille jo sinänsä selviä ja niiden merkitys aukeaa usein itsestään. Jos kerran on totta, että papin antama synninpäästö on Jumalan synninpäästö, korostaa papin puku, ”univormu” sitä, että pappi ei nyt puhu omassa pätevyydessään, vaan Jumalan asettamana ja Jeesuksen nimenomaisesta toimeksiannosta (Joh. 20:23). Jos evankeliumi ja koko Raamattu on todella Jumalan sanaa, on oikein, että sitä kunnioitetaan nousemalla seisomaan ja kiittämällä siitä yhdessä (”Jumalalle kiitos” ”Ylistys sinulle, Kristus”).
Mikä olisikaan kyllin arvokas tapa seurakunnan juhlia pelastusta, jonka pyhä, kolmiyhteinen Jumala antaa seurakunnalleen. Nikean uskontunnustus ilmaisee osuvasti kolmannessa osassaan ”Me uskomme Pyhään Henkeen, … jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan.” Varhaiselle kirkolle tämä ei ollut sanahelinää, vaan kuvausta yhteisestä messusta. Se seikka, että luterilaiset ovat halunneet vaalia näitä jumalanpalvelukseen kuuluvia asioita, ei kerro jonkinlaisesta ”roomamielisyydestä”, vaan on liittymistä kirkon yhteiseen perintöön. Uskonpuhdistajien kritiikki Roomaa vastaan koski toisenlaisia seikkoja.
Luterilaisuudessa on paljon jälkiä varhaiskristillisestä yhteisestä jumalanpalveluksesta. Samalla luterilainen messussa on kavennettu ja uudelleen muotoiltu, poistettu varhaisen ja yhtenäisen kirkon liturgisia aihepiirejä. Koko Marialogia on poistettu, joka on merkittävä muutos kristillisessä liturgiassa. Tämä tarkoittaa myös muutosta, laajemmassakin mielessä joka kohdistuu kokonaisvaltaisesti, esirukous käytäntöön ja pyhien avuksi huutamiseen, pyhien kuvien käyttöön.
Voisiko se johtua siitä, että mariologia ja pyhien avuksihuutaminen ei ole Raamatun opetusta, vaan myöhempää tradition tuomaa lisää, jonka uskonpuhdistajat ansiokkaasti torjuivat uskonpuhdistuksen vuosina?
1 tykkäys
Luterilaisuus lähtökohdissa ajattelee näin. Tästä johtuen ja tällä kriteerillä asiat rajattiin. Mielestäni olet tuossa oikeassa. Raamatussa ei tietysti sanota kaikkea valmiiksi jos näin olisi kirkon kristologiaa ei olisi tarvinnut sanoittaa, myöskään monia muita teologisia aiheita ei olisi tarvinnut muotoilla. Varhaiskristillinen ajattelutapa näki Raamatun vain yhtenä osana Jumalan ilmoitusta. Näin ollen pointtini on siinä, että luterilainen messu vain osittain heijastaa alkukristillistä traditiota.
2 tykkäystä
Nyt on tulossa laaja kannanotto järjestöiltä, kuulemma jouluna 2022. 