Nyt meneillään oleva herätysliikejärjestöjen työskentely kirkkokansa -lipun alla on virkistävä poikkeus kristikunnan historiassa. Tässähän ei tapahdu pirstoutumista, vaan yhdistymistä. Keskenään niinkin erilaisista painotuksista ponnistavat järjestöt, kuin Sley ja kansanlähetys, alkavat löytää yhdessä yhteistä luterilaista maaperää. Tässähän ei alkuunkaan näytä tapahtuvan sellaista, että pienet järjestöt “sammuu tai sulautuu lähinnä samanmieliseen”, vaan päinvastoin - tässä rakentuu yhteyttä! Ja se jos mikä on virkistävää katseltavaa jo vuosisatoja jatkuneen pirstoutumisen rinnalla. Minun ennustukseni on, että kun aikaa kuluu ja tarpeeksi vettä virtaa Jordanissa, niin nämä kirkkokansa järjestöt löytävät yhteyden myös LHPK:n kanssa. Mitään organisaatioiden yhdistymistä tuskin tapahtuu, mutta ei tarvitsekaan tapahtua. Alttari ja saarnatuoliyhteys on miljoonia kertoja tärkeämpi, kuin organisaatioiden yhteys.
LHPK ei saa pennin penniä tukea yhtään mistään. Tämä on täysin varma fakta. Kaikki rahat, joita LHPK elääkseen tarvitsee, tulee kristittyjen vapaaehtoisesta kannatuksesta. Huom. vapaaehtoisesta. Meillä ei ole seurakunnissa edes jäsenmaksua. Eikä meillä seurakunnat myöskään tulvi poikkeuksellisen varakasta väkeä, vaan ihmisiä on hyvinkin monenlaisista taustoista ja yhteiskuntaluokista. Seurakunnilla tosin on usein myös melko maltilliset menot, kun kokoonnutaan vuokratiloissa, ja suurin säännöllinen meno on pastorin palkka.