Minusta tämä on eniten toivoa antava skenaario kristillisellä kentällä Suomessa pitkään aikaan. Kolmekymmentä vuotta olen seurannut sivusta Ev.lutin liberalisoitumista yhä pahenevalla tahdilla ja kaikkien vain olevan hiljaa ja yrittäen pysyä missä ovat kaikesta huolimatta. Tämä ei ole ainakaan itselleni antanut minkäänlaista signaalia siitä että kristityjen Jumalaa etsivän kannattaa alkaa Suomessa luterilaiseksi. Muistan jo teini-ikäisenä, kastamattomana tyttönä, joka kuitenkin luki Raamattua aika paljon, ajatelleeni naispappeuspäätöksestä että ei tämä Raamatussa näin mene. Olin hämmentynyt siitä päätöksestä, mutta olin myös sen verran osaton mistään kristillisestä toiminnasta että ei se minun maailmaani silloin vaikuttanut juuri mitenkään. Päivittäisessä selviytymisessä oli akuutimpia asioita kuin kristillinen oppi. Noina aikoina kuitenkin lopetin luterilaisille uskontotunneille osallistumisen, sillä olin löytänyt katolilaiset ensimmäisen kerran elämässäni. Lopulta minusta kasvoi paljon omaan henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen nojaava kirkkoon kuulumaton kristinuskon komppailija, joka muutama vuosi myöhemmin ajatteli että Jumala pelastaa, ei kaste eikä kirkkoon kuuluminen, linkki johtaa toisessa ketjussa olevaan viestiini.
Nyt viime vuosina asioista on alettu sanoa julkisuudessa suoraan mitä ne ovat ja se antaa rivikristityllekin äänen ja mahdollisuuden löytää yhteyden toisiin kaltaisiinsa. Tämä on alkanut tapahtua kummassakin leirissä. Progressiivinen porukka tuo yhä avoimemmin kristinuskoon kuulumattomia asioita kirkkoon ja tunnustuksellinen porukka sanoo suoraan mitä ajattelee.
Lahkomaisuutta on ollut se, mitä viimeisten vuosikymmenien aikana on ollut tapahtumassa, että kirkon piirissä ja osittain sen ulkopuolella on toiminut kaikenlaisia erillisryhmiä omine käsityksineen, joilla kuitenkin on toinen jalka kirkossa.
Tästä lahkoutumisesta ja pimennossa omaa mielipidettä ylläpitämisestä ollaan tulossa tilanteeseen jossa ihmiset sanovat ääneen mitä ajattelevat ja näin löytävät toinen toisensa, julkisesti, päivän valossa.
Niin kuin toisaalla tällä foorumilla on kirjoitettu, tämänhetkinen tilanne on nimenomaan keräämässä samanmielisiä luterilaisia yhteen ja antamassa toivoa että heillä on yhteinen tulevaisuus. Kaikki vaan ei voi tapahtua juuri tällä hetkellä, vaan on oltava pitkäjänteinen.
Kirkkokansasta enemmän täällä Kirkkokansa yhdistää herätysliikkeitä ja jumalanpalvelusyhteisöjä - Ajankohtaista - Usko ja rukous.