Tällainen päivitys Sleyn facebook-sivulla on jäänyt aika vähälle huomiolle. Tämä liittyy Sleyn jäsenten ajatuksiin suhteesta Suomen ev.lut. kansankirkkoon. - Itse otin kantaa siihen kyselyn piirteeseen, ettei kyselyssä haluttu selvittää samalla Sleyn jäsenten kiinnostusta suhteeseen Lhpk:aan, vaikka muut vaihtoehdot oli aika hyvin huomioitu…
1 tykkäys
Jyväskylän messuyhteisössä muistutettiin että kyselyyn voi käydä vastaamassa. Luulisin että muuallakin on toimittu näin.
On kyselystä varmaan joissain piireissä puhuttukin.
Kysymykset ei ollut suunnattu ainoastaan Sleyn jäsenille, vaan kaikille jotka käyvät Sleyn messuissa. Kysyttiin mm. vastaajan kristillistä taustaa, nykyistä kirkkokuntaa ja tulevaisuuden ajatuksia siitä millaiseen kirkkoon haluaa kuulua.
Myös Helsingissä muistutettiin kyselystä.
Onhan meillä Suomessa Lhpk ja Stlk, mutta silti pidän hyvänä asiana jos konservatiiviluterilaisten kenttä järjestäytyy tulevaisuudessa ja yhtenäistää rivejään. Nyt tilanne on se, että jos luterilaisuuden ulkopuolelta, konservatiivisiin arvoihin pitäytyvä kristitty haluaisi kääntyä luterilaiseksi, pääasiallisin luterilainen vaihtoehto on kansankirkko liberaalisine käytäntöineen. Minusta on vähän epäselvää että kansankirkon jäsenistö saattaa väittää sen opin olevan jopa naispappeuden hylkäämisen sallivaa, kun kuitenkin käytännöt ovat aivan jotain muuta. Naispappeus on näissä pohdinnoissa kuitenkin vain jäävuoren huippu, ei se suurin kysymys.
Itsellä ainakin on kuin suomut tippuneet silmiltä kun olen tutustunut luterilaisuuden konservatiivikenttään. Tilanne on vain se, että pitäisikö sitten kuulua johonkin kirkkokuntaan, ev.lutiin liittyminen ei houkuta sen liberaali-invaasion vuoksi. Riittääkö se että käy messuyhteisössä? Itselle messuyhteisökristittynä oleminen ei ole ongelma, kunhan mietin. Joka tapauksessa, selkeä konservatiivinen luterilainen vaihtoehto on hyvä olla olemassa Suomessa ja mielestäni yksin Lhpk, puhumattakaan vielä pienemmistä toimijoista ei oikein riitä. Tarvittaisiin konservatiivikentän uudelleen järjestäytymistä, Suomalaisen tunnustuksellisen luterilaisuuden järjestäytymistä jonkinlaiseksi katto-organisaatioksi, joka voisi antaa näkyvän ja kuuluvan, itsenäisen vaihtoehdon niille luterilaisuudesta kiinnostuneille joita kansankirkko ei kutsu. Uskon että tällaisia ihmisiä on tulevaisuudessa enemmänkin.
(Sori, alkuperäisessä tekstissä oli naispappeuden osalta ajatusvirhe. Nyt oikea ilmaisu.)
Lisään vielä tähän sellaisen ajatuksen, että Sleyn toive pystyä roikkumaan mahdollisimman pitkään ev.lut. organisaatiossa saattaa lopulta johtaa siihen että Sleyn messuissa kävijöistä suuri osa ei kuulu enää kansankirkkoon. Tuossa kyselyssä kansankirkkoon kuuluvien Sleyn messukävijöiden määrä oli kahdessa vuodessa pudonnut 90 prosentista 82 prosenttiin. Ellei erottava juopa sitten tulevaisuudessa ala pienentyä, mistä ei kyllä ole tällä hetkellä merkkejä.
Jos Sleylle tällainen lopputulema, että sen messut muodostuvat “kirkottomien” seurakunniksi ja ev.lut. pitää Sleytä helmoissaan, niin mikäpä siinä. Nuoremmat kristinukosta kiinnostuneet Sleylle tulevat ihmiset eivät enää välttämättä kuulu ev.lutiin ja vapaista suunnistakin tullaan Sleylle.
Joka tapauksessa, Sley on jo nyt paikka jossa säännöllisesti käyvät osallistuvat harvoin kansankirkon seurakuntien jumalanpalveluselämään vaikka kuuluisivat kansankirkkoon. Tämä on mielenkiintoinen tilanne. En tiedä onko se hyvä vai huono, kunhan mietin, että näinkö nämä asiat sitten elävässä elämässä menevät.
Onko tulevaisuuden kirkkomalli todella sellainen että yksi kirkkokunta hyväksyy hyvin laajan kirjon erilaisia näkemyksiä saman katon alla. Onko sellainen todella tavoiteltava malli? Tähän asti se ei ole onnistunut, joten epäilen että tilanne tulevaisuudessa paranisi. Tarkoitan tällä siis sitä että kansankirkko muodostuisi eri opillisten suuntien sillisalaatiksi. Konservatiivien välille uskon olevan mahdollista luoda yhteyttä.
Nämä ovat myös taloudellisia kysymyksiä. Pirstoutuminen tulee kalliiksi ja osa pienemmistä järjestöistä sammuu tai sulautuu lähinnä samanmieliseen, jolloin monet palkalliset työntekijät jäävät työttömiksi.
Minä näen ainoana mahdollisuutena, että kansankirkkomme suvaitsee konservatiivit ja jakaa talouden oikeudenmukaisesti kaikille luterilaisille.
LHPK saa ilmeisesti muualta tukea tai sitten on tavallista varakkaampaa väkeä siellä. Suomalaiset uskovat ovat pääasiassa keskiluokkaa ja köyhiä.
Jos luovutaan lähetystyöstä ja palkatusta henkilökunnasta voidaan selvitä yhteisen uskonnäkemyksen varassa, muuten ei.
(Kansankirkossamme yksilö voi uskoa miten haluaa ja usein jopa kertoa näkemyksensä, jos ei ryhdy vaikuttamaan vastoin piispoja yms.)
Aina on ollut eripuraa ja vaikeita ristiriitoja kirkossa, välillä sopu paranee ja välillä uusia syntyy.
'Homovihkimykset ovat paha, muttei ihan välttämättä tarvitse erota sen tähden. Naispappeuden osa konservatiiveistä näkee erilailla keskenään, on ainakin kolme mahdollisuutta. LHPK erosi nähdäkseni pelkästään sen tähden.
Nyt meneillään oleva herätysliikejärjestöjen työskentely kirkkokansa -lipun alla on virkistävä poikkeus kristikunnan historiassa. Tässähän ei tapahdu pirstoutumista, vaan yhdistymistä. Keskenään niinkin erilaisista painotuksista ponnistavat järjestöt, kuin Sley ja kansanlähetys, alkavat löytää yhdessä yhteistä luterilaista maaperää. Tässähän ei alkuunkaan näytä tapahtuvan sellaista, että pienet järjestöt “sammuu tai sulautuu lähinnä samanmieliseen”, vaan päinvastoin - tässä rakentuu yhteyttä! Ja se jos mikä on virkistävää katseltavaa jo vuosisatoja jatkuneen pirstoutumisen rinnalla. Minun ennustukseni on, että kun aikaa kuluu ja tarpeeksi vettä virtaa Jordanissa, niin nämä kirkkokansa järjestöt löytävät yhteyden myös LHPK:n kanssa. Mitään organisaatioiden yhdistymistä tuskin tapahtuu, mutta ei tarvitsekaan tapahtua. Alttari ja saarnatuoliyhteys on miljoonia kertoja tärkeämpi, kuin organisaatioiden yhteys.
LHPK ei saa pennin penniä tukea yhtään mistään. Tämä on täysin varma fakta. Kaikki rahat, joita LHPK elääkseen tarvitsee, tulee kristittyjen vapaaehtoisesta kannatuksesta. Huom. vapaaehtoisesta. Meillä ei ole seurakunnissa edes jäsenmaksua. Eikä meillä seurakunnat myöskään tulvi poikkeuksellisen varakasta väkeä, vaan ihmisiä on hyvinkin monenlaisista taustoista ja yhteiskuntaluokista. Seurakunnilla tosin on usein myös melko maltilliset menot, kun kokoonnutaan vuokratiloissa, ja suurin säännöllinen meno on pastorin palkka.
5 tykkäystä
Mikseipä sekin olisi mahdollista, mutta se edellyttäisi myös Lhpk:n puolelta jonkinlaista vastaantuloa, eikä käännyttävää asennetta. Meillä oli tässä hiljan ainakin kymmenen Lhpk:n jäsentä raamattupiirissämme ja sielläkin sain kokea tuota käännyttävää asennetta meitä kohtaan kun yksi kaveri alkoi keuhkoamaan kysyen hämmästyneenä, eikö meillä ole yhteismaljaa ehtoollisella vaan erillispikarit asettaen yhteismaljan jollain tavoin välttämättömäksi, käsittämättä ettei kysymyksessä ole soteriologinen asia, josta pitäisi kiistellä verissä päin. Myös virka, kirkko-oppi ja mainittu sakramenttioppi aiheuttavat jännittetä. Lyhyesti sanoen meillä on väljempää.
2 tykkäystä
Ikävä kuulla. Änkyröintiä ja tilannetajuttomuutta varmasti esiintyy meilläkin, syntisiä kun ollaan. Siksi olisi tärkeää opetella näkemään toinen toisemme Kristuksen lävistettyjen käsien läpi. Olen kuitenkin varma, ettei tällaiset asiat, kuin yhteismalja vs. pikarit ehtoollisella muodostuisi kirkollisen yhteyden esteeksi. Onhan LHPK:lla jo nyt täysi kirkollinen yhteys Seurakuntaliiton kanssa - ja Seurakuntaliitolla ymmärtääkseni on pikarikäytäntö. Ja huomattavasti matalakirkollisempi liturgiakin. Uskon siis, että meiltäkin löytyy todellisuudessa enemmän väljyyttä, kuin mitä meistä änkyräisimmät antavat olettaa 
Edit. Itse aavistelen, että kirkko-oppi on isoin haaste. Mutta sekin on vain haaste, ei este.
4 tykkäystä
Tuo yhteismaljan käyttö tuli muuten puheeksi minun Sley-pastorini kanssa. Katolilaisethan eivät mielellään kaada edes konsekroidun viinin huuhteluvesiä viemäriin liinapyykkiä pestessään vaan ensimmäinen vesi pyritään kaatamaan suoraan maahan. Epäilen kyllä että isoissa tuhansien ihmisten seurakunnissa pyykki menee suoraan koneeseen eikä sitä kukaan käsin huuhtele.
Mutta, pikaritkin voisi ainakin teoriassa huuhtoa ensin ämpärissä ja vesi sitten heittää jonnekin arvokkaampaan paikkaan kuin viemäriin. Vaivaahan se aiheuttaa.
Parempi olisi kun olisi järkeä olla tekemättä ehtoolisen jakotavoista turhaa riidan aihetta.
Ihan uteliaisuudesta: onko sinulla tietoa miten teidän Sleyn messuyhteisössä pikarien kanssa menetellään? Olen ymmärtänyt, että jossakin on tapana pyyhkiä käytetyt pikarit paperilla ja paperit sitten poltetaan. Se on mielestäni huomattavasti parempi, kuin jos käytetyt pikarit menee tiskiin sellaisenaan. Yhteismaljan etu on se, että pastori saa juotua sen tyhjäksi, ja viinin juotuaan kaataa siihen vielä vettä, juo veden, ja sitten vielä pyyhkii maljan paperilla ja paperi poltetaan.
En ole ihan varma miten toimitaan. Joka tapauksessa tyyli on enemmän kunnioittava kuin välinpitämätön.
Sanotaanko näin että olen oman taustani takia hieman väsynyt kaikenlaiseen nykyisin kikkailulta tuntuvaan. Todellakin haluan että konsekroitujen ehtoollisaineiden rippeitä käsitellään kunnioittavasti, mutta en ole pilkun viilaaja. En ole myöskään ollut edes katolilaisena sitä koulukuntaa joka haluaisi vaatia ehtoolliselle osallistujilta uskoa viinin, öylättien ja myös astioiden mahdottomuuteen levittää taudinaiheuttajia. Arvostan kunnioittavuuden rinnalla hygieenisyyttä ja käytännöllisyyttä. Paperipyyhkeet ovat hieman kauhistus, mutta jos ne ovat käytännöllisiä niin ok.
Itselle tärkeämpää on jäljelle jääneiden konsekroitujen aineiden kohtalo kuin rippeiden ja jämien käsittely. Kukaan tuskin kuitenkaan tarkoituksella jättää viiniä pikarin pohjalle. Eiköhän siitä yritetä juoda kaikki mitä siitä vain saadaan kallistettua ulos.
2 tykkäystä
Juu, ei varmasti jätä tarkoituksella, mutta faktahan se kai on, että väkisinkin sitä joku häviävän pieni tilkka jää. Itse uskon kuitenkin että rippeiden käsittely on kysymyksenä relevantimpi, kuin jäljelle jääneiden konsekroitujen aineiden kohtalo - jälkimmäiseen kun on niin helppo ratkaisu: ne nautitaan. Pappi aivan varmasti ymmärtää olla siunaamatta viiniä litratolkulla, jos seurakuntalaiset kuitenkin lasketaan esim kymmenissä. Yleensä siis viiniä on mahdollista siunata vain se määrä, että kaikki tulee nautittua.
Mutta mitä rippeiden käsittelyynkin tulee, niin ajattelen myös, että kunnioittavasti on toimittava, mutta neurootikko ei tarvitse olla. Tuskinpa Jumalakaan on.
3 tykkäystä
Johtotähtenä ehtoollisessa tulisi olla luterilaisessa kontekstissa kaikkea normittavana ohjeena Sola Fide periaaate, se ettei käsitettäisi sitä jonkunlaiseksi rituaaliksi joka luonnovoiman tavoin vaikuttaisi maagisesti jolloin sen ulkonainen tomittaminen ja käytänteet muodostuisivat sen tarkoituksen vastaisesti hallitsemaan sen toimittamista ja nauttimista. Mehän siunaamme ja erotamme aineet ehtoolliskäyttöön Jumalan sanalla jolloin niiden kanssa, myötä ja alla saadaan Kristuksen ruumis ja veri uskolla vastaanotettavaksi ja siten osallisuus Kristuksen ruumiiseen ja vereen, niihin ruumiiseen ja vereen jotka hän puolestamme Golgatalla antoi edestämme. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, ettemmekö näin menetellessämme suhtauisi kunniottavasti ehtoollisaineisiin, mutta en menisi siinäkään viilaaman pilkkua, sillä pilkun viilaamisesta syntyy helposti vaikutelma, jonka mukaan kyseeesä on rituaali joka itsessään oikein suoritettuna toimituksena vaikuttaa maagisesti.
2 tykkäystä
Asiasta ymmärtävien aikuisten kohdalla näin. Mulle varhaisteininä ehtoollisella käyntejä aloittaessani oli vaikeaa tottua viinin makuun, ja usein siitä jäi iso osa juomatta kun se oli niin pahaa. Epäoptimaalista, mutta oon kyllä tehnyt pahempiakin syntejä… En tiedä huomasivatko esim vanhempani koko asiaa silloin aikanaan, joten eivät olisi ehkä voineetkaan puuttua. Ongelma joka tapauksessa poistui kun totuin viinin makuun, josta en kyllä edelleenkään pidä.
Mitä tulee pikarien huuhteluun, niin yhdessä yhteisössä oon törmännyt systeemiin, jossa pikarin palautuspöydällä oli vesikannu. Siitä kaadettiin pikariin ja juotiin huuhteluvesi. Tämä oli Kansanlähetyksellä ja oletan että oli kyseisen pastorin oma innovaatio. Sleyn systeemeistä en kyllä tiedä. Mulle on jäänyt vaikutelma, että menisivät suoraan tiskikoneeseen, mutta jokin välivaihe on voinut jäädä näkemättä.
1 tykkäys
En tiedä onko tämä yleinen, koko Sleytä käsittävä asia, mutta meidän kappelillamme käytetyt pikarit asetetaan suu alaspäin valkoiselle liinalle, joka sitten pestään, kuten pikaritkin. Minusta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei tämä jälkikäsittely ole sotriologinen kysymys, eikä siitä pidä sellaista tehdä.
2 tykkäystä
Tämä on loistava keksintö.
1 tykkäys
Minusta on ilo huomata, jos/kun Raamattu-tunnustukselliset kristityt löytävät malleja, joilla erilaisten traditio-käytäntöjen tavat sovitellaan yhteen ilman seurakunnan jakamista ihmistekoisilla syillä. Täällä on esitelty niitä esim. ehtoollisen äärellä. - Hienoa!
Uskon, että myös Lhpk:n ja herätysliikkeiden välisissä suhteissa on mahdollista löytää yhteensovitettavia ratkaisumalleja, jos käytetään esim. 50% siitä energiasta mikä nyt on käytetty erottavien asioiden esittelyyn/muisteluun, uskovien välisen yhteyden konkreettiseen etsimiseen. - Ja annetaan myös kenttäväen äänen kuulua tässä…
5 tykkäystä
Hienosti kiteytetty. Kiitos.
Samoin olen evlutissa usein nähnyt toimittavan. Ensimmäistä kertaa näin pyydettäessä oli vaikea usko ja, että olen ymmärtänyt oikein, koska valkoinen, paperinen pöytäliina näytti sotkuiselta. 