Sleyn ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhde

Ketjun aiheeseen:

Joku taisi mainita aiemmin, että Evankeliumiyhdistyksen johdossakin on hiukan erilaisia tapoja käsitellä yhdistyksen asemaa kirkossa ja tämän hetkistä kriisiä.

On vaikeaa pelkästään lukemalla selvittää, onko kysymys vain sävyerosta vai myös linjaerosta. Varsinaisesti yksikään johtajista tuskin kannattaa sitä että Sley luopuisi periaatteistaan, joiden takia sitä nyt eniten vastustetaan. Ehkäpä ennemmin toivon määrä ja keskusteluyhteyden halu ovat asioita, joissa eroa olisi.

Tuo toiminnanjohtaja Säilän pääkirjoitus vaikuttaa minusta sovinnollisemmalta ja toiveikkaammalta kuin muutamat muut tekstit viime aikoina. Pääkirjoitus on Sanansaattajassa useimmiten Ville Auvisen, joskus muistaakseni Juhana Tarvaisen käsialaa.

Tarvaisen tuleva kirja Kristuksen murtunut ruumis avaa varmasti tarkemmin hänen ajatteluaan.

Onko todellakin LHPK:n palkattu työntekijä soittanut vapaa-aikanasi sinulle ja evännyt ehtoollisen? Se on ollut asiatonta. Jos on ja uskon kyllö että on soittanut niin sitten noita soittoja on tullut muillekin.

En kyllä tiedä sitä tapahtuneen muiden kohdalla. Tämäkin tapahtui aika tuoreeltaan hänen saatuaan vihkimyksen, joten menköön vauhtisokeuden piikkiin, oli ehkä vielä liian innokas?

1 tykkäys

Säilän tyyli on yleisesti ottaen varovaisinta mitä tulee Sleyn johtokolmikkoon, ja jos on vaikka katsonut viimevuotisen Kirkkokansan adventtijuhlan paneelikeskustelua niin siinä huomaa, miten Säilä siinäkin puhuu paljon varovaisemmin kuin muut herätysliikejohtajat.

Tähän voi olla syynä sekin, että Sley on ottanut aika ison askeleen Porissa, siitä suuremmin meteliä nostamatta. Sleyn Porin messuyhteisöhän ajettiin pois Väinölän kirkosta, ja tämän kuun alussa messut aloitettiin uudessa paikassa, Esikoiset ry:n rukoushuoneella, kuten täälläkin on ollut puhetta. Kyseisellä tilalla ei ole ehtoollislupaa. Päätös jatkaa messuja Porissa tästä huolimatta on iso, mutta linjakas, sillä viime vuonna herätysliikejohtajat yhdessä totesivat, ettei yhtään olemassa olevaa messuyhteisöä anneta lakkauttaa.

Nyt Sley on kuitenkin epävarmassa tilanteessa. Ottaako kirkon johto tuosta tilanteesta kopin niin, että Sleyn asemaa kirkossa alettaisiin haastamaan tuon ratkaisun vuoksi? Ja vaikka sitä ei tehtäisi nyt, niin se voidaan tehdä haluttaessa myöhemmin.

Luulen osasyynä Säilän sovinnolliseen kirjoitteluun olevan sen viestiminen, että Porin ratkaisu ei ole Sleyn taholta mikään päätös irtiotosta koskien kirkkoa. Ei tuota Porin päätöstäkään kevyesti tehty, vaan ensin yritettiin tietääkseni kovasti saada sellainen paikka, jolla ehtoollislupa olisi. Omiakin tuossa varmaan halutaan rauhoitella, ja osana tätä minusta tuntuu, että Porin vaikeasta tilanteesta on aika varovaisesti tiedotettu omallekaan väelle.

Täällä on ollut aika paljon Sleyn ja LHPK:n välisen eron korostamista, ja varmasti varsinkin alkuaikoina erilaisia yhteentörmäyksiä on ollut. En itse Sleyn jäsenenä, mutta monia LHPK:laisia tuntevana ja heidän jumalanpalveluksissaan vierailleena tunnista moniakaan noista syytteistä. Lisäksi pidin kovin ikävänä sitä, miten @Kierkegaard in kertomaan siitä, miten hyvänä hän koki pastorinsa huolestunutta puhelua on pidetty niin kovin negatiivisena varsinkin, kun se näyttää hänelle itselleen olleen positiivinen kokemus. Tuohan on ihan ymmärrettävä käytäntö seurakunnassa, jossa pastori oikeasti tuntee seurakuntalaisensa, eikä sitä tarvitse nähdä minään valvontana tai kyttäämisenä. Jos sinulla on ollut tapana käydä porukan kanssa vaikka lenkillä joka viikko ja sitten käykin niin, että kuukauden ajan sinua ei ole näkynyt, niin se, että joku ottaa yhteyttä ja kysyy onko kaikki hyvin on lähinnä merkki välittämisestä. Näin minä tuon näen. Isommissa yhteisöissä tuo olisi vaikeampaa eikä ehkä niin luontevaa.

Itse olen LHPK:ta huolestuneempi ELY:stä. Siellä taidettiin säikähtää sitä, kuinka sitä ei kaikissa pääkaupunkiseudun seurakunnissa pidetä salonkikelpoisena. Tuloksena sitten julkilausuma, jossa painotetaan uskollisuutta kirkon päätöksenteolle tilanteessa, missä taistelu avioliitosta käy kuumimmillaan: Evankelinen lähetysyhdistys ELY ry ja ELY vastaa seurakuntien arvosteluun: ”Emme koe olevamme minkäänlainen kirkollinen protestiliike” - Kirkko ja kaupunki

Aiemmin on ollut puhetta siitä, kuuluuko tietynlainen taisteluasenne oleellisesti evankelisuuteen. Ei tietenkään pidä hakea taistelua taistelemisen vuoksi, mutta kyllä totuuden puolustaminen on oleellinen osa kristillisyyttä, ainakin kysyttäessä. En voi muuta kuin huolestuneena katsoa tätä lausetta:

Mielestämme avoin, toisia arvostava keskustelu luo mahdollisuuksia ymmärtää niin Raamattua kuin toinen toistamme paremmin kuin lukkiutuminen yksittäisiin näkökantoihin tai niiden vastustamiseen. ELY ry ei ole kirkon sisäinen protestiliike vaan kirkkoon tukeutuva, ja sen säädetyssä järjestyksessä tapahtuvaan päätöksentekoon luottava lähetysjärjestö.

Minun silmääni tässä on kyllä huomautus sellaista ohi kirkon virallisen päätöksenteon tapahtuvaa tilojen avaamista kohtaan, mitä nyt paljon tapahtuu, mutta samalla korostetaan luottamusta tuohon päätöksentekoon. Luotetaanko siis siihen riippumatta siitä, mitä aikanaan tullaan päättämään?

4 tykkäystä

Huom! Lähteeni tilojen ehtoollisluvattomuuteen on Sleyn johtoon kuuluvan henkilön kommentti julkisessa Facebook-julkaisussa. On toki mahdollista, että tilanne on tämän jälkeen muuttunut.

2 tykkäystä

Villien ehtoollisten viettäminen on kyllä melko selkeä irtisanoutuminen kirkosta.

2 tykkäystä

Vertaukset eivät ikinä osu täydellisesti nappiin, joten ehkä ei pitäisi nillittää. Silti vähän nillitän siitä, että syynä jäädä lenkkiporukasta pois lienee harvemmin minkäänlainen uskonkriisi suhteessa lenkkeilyyn konseptina ylipäätään. Tosin se syy voi silti olla jotain sellaista, jota ei mielellään avaa.

Kuukausi muuten tulee erilaisista yhteensattumista yllättävän helposti. Yksi reissuviikonloppu, yksi kertaluontoinen päällekkäinen meno, sitten lapset kipeänä, ja seuraavaksi sunnuntaiksi onkin itse kipeänä. Ei siinä sen suurempaa dramatiikkaa tarvita. Tuontapaisessa tilanteessa pastorin puhelu voi tuntua sellaiseltakin, että kovinpa tarkasti sitä läsnäoloa seurataan, ja kovinpa nopeasti huolestutaan.

1 tykkäys

Juu, kuten vertaukset yleensä on tässäkin omat ontuvuutensa. Ja se milloin yhteydenotto tuntuisi välittämiseltä tai kyttäämiseltä lienee hyvin tapauskohtaistaja edellyttäisi pastorilta hyvää pelisilmää ja ihmistuntemusta.

2 tykkäystä

Kommentoin vielä tätä aihetta. Mun mielestä Sleyn tiedotuslinja vaikuttaa varsin huonolta. Virallisissa kanavissa, kuten Sleyn kotisivuilla tai yhteisön facebookissa ei ole mitään kunnollista tiedotetta tilanteesta. Jotain kommentteja on, mutta se ei ole sama asia. Samaan aikaan julkisissa lähteissä on tietoa kyllä saatavilla, kun sitä osaa ja jaksaa kaivaa, eli mistään salaisuudesta ei ole kysymys. Kaikki joita asia koskee eivät kuitenkaan ole kenenkään Sley-pampun facebook-kavereita eivätkä muutenkaan seuraa kirkkopoliittisia vääntöjä netissä. He saattavat olla hyvinkin pimennossa. Mun mielestä tällaiset isot periaatteelliset linjaukset pitäisi tiedottaa kunnolla ja selkeästi, jotta kävijät tietävät, mikä on toiminnan suhde ev.lut. kirkon sääntöihin. Kovinkaan monelle tämä asia ei varmaankaan ole kynnyskysymys, mutta on mahdollista että joillekin on.

1 tykkäys

On se irtiottoa kyllä. Historiaan asiaa voi ehkä suhteuttaa kuitenkin sen osalta, että Puolustusvoimien ehtoollisista tuli tältä osin kirkon virallisen järjestyksen mukaisia vasta aika hiljattain (vuonna 2023?), kun se käytäntö virallisesti lopulta hyväksyttiin, että ehtoollisia saa viettää maastossa ilman paikallisen kirkkoherran lupaa, jos ehtoolliseen on kenttäpiispan lupa. Siihen asti kirkon virallinen ehtoollislinja sanoi jotakin, ja käytäntö oli osin muuta (Puolustusvoimissa harvemmin kyseltiin lupia ehtoollisille, eikä siellä aina etukäteen edes tiedetty, minkä seurakunnan alueella tuleva ehtoollinen edes olisi), mutta ehtoollisten muodolliseen luvattomuusasiaan ei nähty tarpeelliseksi vuosikymmeniin puuttua kirkon järjestystä muuttamalla tosiasiallista toimintaa vastaavaksi.

Olen viime vuosina törmännyt yhä enemmän siihen, että ehtoollisen vietossa poiketaan kirkon virallisesta opista. Esimerkiksi viime sunnuntaina messussa, johon osallistuin, ehtoollispöytään kutsuttaessa ehtoollispöytä julistettiin auki olevaksi kaikille kastetuille kristityille riippumatta siitä, onko enää minkään kirkkokunnan jäsen vai ei. Kyse oli erään seurakunnan messusta, ei järjestömessusta. Kyse oli selvästä irtiotosta kirkon viralliseen linjaan, jonka mukaan ehtoolliset ovat lähtökohtaisesti vain kirkon jäsenille (lisäksi edellytetään myös ehtoollisopetuksen saamista), ja vain yksittäistapauksessa pastorin kanssa henkilökohtaisesti ennen messua keskustelun käynyt toisen kirkkokunnan jäsen voi osallistua liturgin luvalla ehtoolliselle. Moni pappi Suomessa käyttää tällä hetkellä Kirkkokäsikirjan ulkopuolisia sanoituksia siihen, keille ehtoollispöytä on avoin. Kirkossa virallisesti päätetyt linjaukset ehtoollisen järjestämisasioissa on heitetty monessa seurakunnassa liturgioissa julkisesti romukoppaan.

2 tykkäystä

Näin on saattanut tapahtua jopa katolisessa kirkossa. Espoon muinaisen ekumeenisen keskuksen bysanttilaisen riituksen pappi, legendaarinen isä Robert (ikuinen muisto!) toivotti pyhässä liturgiassa “kaikki kastetut kristityt” tervetulleiksi osallistumaan pyhistä lahjoista…

Vapaakirkossa ei vaadita edes kastetta, koska heillä kasteen merkitys on erilainen. Ehtoollisen kriteerinä on vain sydämen usko. Tuntuu luterilaisesta tosi kummalliselta ja villiltä, mutta ei ole siinä mielessä villiä, että tämä on ilmeisesti kirkkokunnan aito kanta eikä mitään yksittäisen henkilön sooloilua.

Tämä on yleinen ja mielestäni hyvä käytäntö eräässä paikassa, jossa paljon kävin. Riitti että hyväksyi luterilaisen käsityksen ehtoollisesta Kristuksen ruumiina ja verenä. Todennäköisesti lähes kaikki olivat kyllä luterilaisia, mutta joukossa on voinut olla muitakin.

Ei tämäkään kovin oudolta kuulosta. Ehkä käytäntöjen yhteys löytyy tuohon yllä olevaan tapaukseen siten, että kyseinen luterilainen pappi oli entinen Vapaakirkon ja Patmoksen lähetystyöntekijä.

Onpa ollut erikoinen käytäntö. Totta kai lupa kysytään organisaation omalta johtavalta papilta, jo salassapidonkin takia. En yhtään ihmettele että luvan kysymisestä kirkkoherralta on jo vuosikymmeniä sitten luovuttu.

Siitä määräyksestä luovuttiin vuoden 2023 Kirkkojärjestyksen uudistuksessa. Uudistus asiaan tehtiin sen jälkeen, kun Puolustusvoimien papisto oli vuosikymmeniä toiminut toistuvasti vastoin Kirkolliskokouksen päätöksiä. On määräyksiä ja on määräyksiä. Osaa niistä noudatetaan, osaa ei.

Se voi olla yleinen käytäntö, mutta se on toimintatapaa, joka on selvästi vastoin sekä ev. lut. kirkon Kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen päätöksiä että kirkon virallisesti tekemiä ekumeenisia linjauksia. Kyse on eräänlaisesta villistä ehtoollisesta, johon Suomen ev. lut. kirkko ei ole papistoaan virallisesti valtuuttanut.

Suomen ev. lut. kirkon virallisten päätösten mukaan ehtoollispöydät ovat auki rippikoulun käyneille, konfirmoiduille kirkon jäsenille. Poikkeuksena tästä pääsäännnöstä ehtoolliselle saa lisäksi osallistua lapsi hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan kirkon jäsenen kanssa (kuten vanhempansa kanssa) sekä rippikoululainen ehtoollisopetusta saatuaan rippikouluopettajansa seurassa. Lisäksi piispainkokouksen päätöksen mukaan yksittäistapauksessa liturgi voi etukäteen käydyn henkilökohtaisen keskustelun jälkeen harkintansa mukaan sallia muun kirkon jäsenen yksittäisen ehtoollisosallistumisen. Kaikille kastetuille avointa ehtoollispöytää ev. lut. kirkossa ei virallisten päätösten mukaan ole.

Ekumeniassa neuvotellaan ehtoollisyhteydestä, ja osa papistosta kertoo messuissaan ehtoolliskäytännöksi sellaista, jollaista ehtoollisyhteyttä ekumeenisissa neuvotteluissa ei ole saavutettu.

Käytäntöhän kai muuttui joitain vuosia sitten hyväksytyksi satunnaisille vieraille, joille kai tuokin kutsu ehtoolliselle oli tarkoitettu.

Ei muuttunut sellaiseksi, että pappi saisi antaa avoimen kutsun ehtoolliselle kaikille kastetuille. Piispainkokouksen päätöksessä on monta yksityiskohtaa asiaa koskien. Esimerkiksi ehtoollista saa jakaa vain yksittäistapauksessa toisen kirkkokunnan sellaiselle jäsenelle, jolla on oikeus osallistua ehtoolliselle omassa kirkossaan. Esimerkiksi kirkkokurillisten toimenpiteiden takia toisessa kirkossa ehtoolliselta evätyille ei päätöksen mukaan saa jakaa ehtoollista, eikä sellaisille kastetuille, jotka eivät ole enää minkään kirkon jäseniä. Piispainkokous on linjannut muun muassa, että:

“…rajaa … periaatteessa pois sellaisen mahdollisuuden, että ehtoollisyhteydestä muussa kirkossa erotettu kiertäisi kirkkokurillisen toimenpiteen siirtymällä ehtoollisvieraaksi luterilaiseen kirkkoon. Mikäli 2 §:n mukainen keskustelu käydään tai messun yhteydessä muuten informoidaan mahdollisuudesta osallistua ehtoolliseen, tällöin voidaan kiinnittää erityistä huomiota henkilön oikeuteen osallistua ehtoolliseen omassa kirkossa.”

"…ulkoisten edellytysten lisäksi (esim. kaste, muun kirkon jäsenyys, oikeus ehtoolliseen omassa kirkossa) ehtoolliselle osallistuvalta edellytetään sisäistä valmiutta rukoilla luterilaisen seurakunnan yhteydessä ja osallistua messuun, jonka ehtoollisteologia seuraa luterilaista oppia reaalipreesensistä – eli näin käytännössä tunnustaa oikeaksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon ehtoollinen. Tämän keskeisinä piirteinä ovat usko Kristuksen todelliseen läsnäoloon leivässä ja viinissä sekä ehtoollisen armonvälineluonne (Augsburgin tunnustus, 10. ja 13. artikla)."

“On suositeltavaa, että seurakunnassa ja myös messun yhteydessä annetaan ehtoolliseen liittyvää opetusta. Näin perustevaliokunnan lausunto: ”Tarve [antaa ehtoollista koskevaa opetusta] on ilmeinen varsinkin silloin, kun ennakoitujen ehtoolliselle osallistujien joukossa on ihmisiä, jotka eivät tiedä, mistä luterilaisessa ehtoollisessa on kyse ja mihin he ovat osallistumassa. Tämä on tärkeää myös tällaisten henkilöiden perusoikeuksien toteutumisen kannalta.” Tämä voi tapahtua esimerkiksi jumalanpalveluksen johdantopuheessa, saarnassa, painetussa ohjelmavihkosessa tai kirkossa pysyvästi saatavilla olevassa informaatiolehtisessä.”

“Papin tulee mahdollisuuksien mukaan keskustella ehtoolliselle aikovien kanssa, mitä ehtoollinen on ja mitä siihen osallistuminen merkitsee. Tällöin tulee ottaa huomioon myös se, mitä toisen kirkon jäsenen oma kirkko opettaa osallistumisesta luterilaisen kirkon ehtoolliseen. Kaikkien kirkkojen kohdalla ei kuitenkaan ole – ainakaan tiedossa olevaa – linjausta osallistumisesta luterilaiseen ehtoolliseen.”

1 tykkäys

Tämän nyt ainakin siellä pappi mainitsikin, tuskin kävi läpi kaikkia pykäliä.

Villiä on sekin että luterilainen ylipäätään menee Vapaakirkon tms. ehtoolliselle vaikka koko käsitys ehtoollisen sakramentista on perustavan laatuisesti eri.

1 tykkäys

Niin on. En sanonut osallistuneeni. Jotkut osallistuvat. Myös joillain luterilaisilla uskovilla on itsellään enemmän vapaasuuntainen ehtoolliskäsitys.