Mietin nyt kovasti, mitä mahdat tarkoittaa ex opera operato -käsitteellä. Sehän on vastakohta donatolaiselle ajatukselle sakramentin vaikutuksesta tekijän tekona, eli sakramentin ministerin tulisi olla pyhä.
Sakramentalismilla tarkoitetaan kai yleensä sitä, että sakramenteilla ajatellaan olevan todellinen vaikutus, ne eivät ole vain ulkoisia hurskauden harjoittamisen tapoja, vaan todellisesti armonvälineitä.
1 tykkäys
Jos “oikea oppi” asetetaan pelastuksen edellytykseksi, eikä sen seuraukseksi sekoitetaan laki ja evankeliumi.
Kukaan meistä ei osaa ymmärtää, eikä selittää Raamattua Hengessä läpikotaisin, vaan me ymmärtämme sitä ainoastaan uskon ohjaamalla ymmärryksellä sen mukaan kuin Jumala itsekullekin näkee hyväksi antaa. Näin jopa Raamatun sisällön ymmärtäminen kaikilta osiltaan ei ole pelastuksen edellytys, vaan sen seuraus ja on kehittyvää lajia Hengessä, ei lihassa älyllisesti ymmärrettävissä.
Valitettavasti näen vain paljon sellaista kun joku seurakunta katsoo niellaiseensa Pyhän Hengen sulkineen päivineen ja omaksuu muut poissulkevan kirkkokäsityksen ja vaatii, että heillä ainoastaan pelastus, eikä näe muissa heistä poikkeavavissa seurakunnissa olevan pelastusta.
Kirjoitin tämän jokseenkin turhautuneena tähän keskusteluun joka ei oikein edisty mihinkään, niin kauan kuin jokainen kuppikunta taistelee paikasta auringosta. Eiköhän anneta toisillemme edes hiukan myöten ja nähdä uskovia muuallakin, niitä jotka uskossa perustavat Kristuksen ainutkertaiseen uhriin, pelastuksen ytimeen, jota ilman ei kukaan pelastu.
3 tykkäystä
Samaa mieltä.
En ole ollut muussa kirkossa kuin tässä evl:ssä.
En voi siis sanoa omasta kokemuksesta onko tuollaista ulossulkevuutta. Uskon että sinulla on se taustalla.
Itse koen että Lhpk ei pidä meitä ei-uskovina ja ei-pelastuvina.
Kaikkia opin hienouksia en tunne sinun tavallasi.
Nähdäkseni nyt on kysymys kirkko-opista ja siitä mikä on oikea tulkinta "harhaoppisen karttamisesta, vetäytymisestä " jne.
1 tykkäys
On se minulla taustalla! Esim. STLK:ssa kehotettiin karttamaan kaikkein eniten Sleytä, mikä lienee johtumaa siitä, että he olivat siitä eronneet “ovet paukkuen” noin sata vuotta sitten. Kun Missouri-synodin Robert Preuss vieraillessaan Suomessa vähän ennen kuolemaansa toimitti ehtoollisen Sleyssä niin STLK katkaisi oitis kirkollisen yhteyden Missouri-synodiin. Kuvatkoon tällainen toiminta äärimmäistä poissulkevuutta luterilaisten sisällä! STLK ei kertakaikkiaan suostunut näkemään sitä kiveen hakattua tosiasiaa, että he olivat Sleyn perillisiä, siitä lähteneet ja että kukaan muu kuin Sley ei ole julkaissut luterilaista, luterilaista oppia, Tunnustuskirjoja sekä Lutherin kirjallisuutta niin runsaasti kuin Sley aina Hedbergistä alkaen, ei lähellekään. Enkä nyt sano, että mekään Sleyssä olisimme vapaat tästä poissulkevuuden taudista, sillä opinio legis, lain alainen asenne ja siitä johtuva ajattelu elää meissä kaikissa kuin iilimato ja meidänkin on vaikeahko nähdä muissa kirkoissa ja herätysliikkeissä olevan uskovia joilla on turvansa yksinomaan Kristuksen uhrissa.
Ja on vielä sanottava, jotta soppa olisi kunnolla maustettu, että myös LHPK on taipuvainen olematta näkemään sitä tosiasiaa, että heidänkin juurensa ovat Sleyssä. He ovat kuitenkin pyrkineet rakentamaan joitain omia koukeroitaan kirkko, virka ja sakramenttiopillaan hämäämään tätä lähtökohtaansa ja pystyttäneet siten raja-aidan ja hyökkäävät meitä vastaan kun pysymme vielä Ev.lut. kirkossa.
Kaiken perustaa, siis luterilaista vanhurskauttamisoppia vastaan taistellaan monin eri tavoin, enkä näe tämän taustalla muuta kuin tuon vanhan Vihtahousun.
Tässäpä juuri on sylttytehdas, vaikka ei tuo harhaopin karttaminen nähdäkseni Raamatussa tarkoita sitä, että heti kun näemme jotain pientä poikkeamaa jossain nyanssissa on lähdettävä vetämään ja perustettava oma kirkko. Tuossa STLK:n ja nyt myös LHPK:n viljelemässä Room. 16:17 kohdassa ei ole nähdäkseni kysymys siitä, että yksityisen seurakuntalaisen on heti oitis lähdettävä litomaan jos näkee yhteisössään pientäkin omasta mielestään poikkeamaa opillisesta näkemyksestään. Muutoin olisi lähdettävä jatkuvasti vähän kaikkialta. Enkä nyt pudottele korkealta, sillä puhun siitä taudista joka minuakin on riepotellut, ehkäpä ankarastikin ja sen tunnistettuani siitä puhunkin!
2 tykkäystä
Ilman muuta samaa mieltä jos tuosta on kyse. Ja ymmärrän kokemuksesi ja sen vaikutukset.
Mutta ketjussamme on nyt haaviin saatu isompi kala kuin pelkkä nyanssi. Milloin tunnustuksen mukainen kirkkous voi toteutua? Meneekö koko kirkon tsäänssit jos se lankeaa ensin toisessa ja kohta toisessa asiassa? Vai riittääkö kirkon jäsenenä pysymiseen, jos löytää messun jossa voi kokea yhteyttä seurakuntana ilman epäilystä sen osallistumisesta harhan suosimiseen? (Eli tämä lienee Sleyn, luultavasti sinun, ja todennäköisesti muutaman muunkin järjestön kriteeri sille että ei ole pakko erota kirkosta?)
Onko kirkko faktisesti seurakunta messuineen vai organisaatio kaikkine pappeineen, piispoineen ja päättäjineen? Tästä se pois lähtemisen vaatimus nykytilanteessa taitaa johtua - jos vastaus on jälkimmäinen.
Tsäänssit menee silloin kun langetaan Kristuksen uhrin riittävyydestä, sekä kirkollisesti, että yksityisesti. Mutta kirkollinen asia on teologinen kysymys, josta voidaan keskustella eri kirkkojen välillä, eli onko jossain kirkossa niin paljon harhaa opissa, ettei kristillinen usko voi enää syntyä tai sen syntyminen on vakavasti vaarassa. Yksilötasolla taas uskova ei hetikään aina ole syvällisesti tietoinen teologisista asioista, mutta jos hänen uskonsa lepää Kristuksen uhrissa ei hänen kirkollinen yhteytensä oli se mikä tahansa estä häntä pelastumasta. Muistaakseni Jukka Thurenilla on hyvä selitys tähän Room. 16:17 kohtaan.
2 tykkäystä
Laitan tähän nyt Jukka Thurenin selityksen tuosta Room. 16:17 jakeesta sitä seuraavista sanoista niitä varten joita ahdistetaan tuolla Raamatun kohdalla.
Room.16:17. Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa.
18. Sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta vaan omaa vatsaansa, ja kauniilla ja vakuuttavilla puheillaan he pettävät vilpittömien sydämet.
19. Teidän kuuliaisuutenne on tullut kaikkien tietoon. Siksi olen teistä iloinen ja toivon, että olisitte taitavia hyvässä mutta taitamattomia pahassa.
varomaan niitä, jotka …
Room.llä kokonaisuutena on muita tehtäviä, mutta tähän (omakätiseen?) loppusanaan purkautuu apostolin huoli siitä, että sentapaisia antipaavalilaisen lähetystyön miehiä, jotka erityisesti Galatiassa ja Akaiassa olivat milloin mitenkin pyrkineet “parantelemaan” hänen evankeliumiaan, ilmaantuisi myös Roomaan tai olisi jo siellä. Tähänastiseen Roomassa annettuun kristilliseen opetukseen hän vielä luottaa (Room. 6:17), mutta hän pelkää, että Jerusalemin-matkan aikana tilanne voi huonontua. Koska hänellä ei ole varmaa tietoa villitsijöiden saapumisesta, hän ei osaa
myöskään kuvailla heidän uutuuksiaan; siksi hän turvautuu haukkumasanoihin herättääkseen epäluuloa tulokkaita kohtaan.18 Tulokkaat otaksuttavasti “palvelevat omaa vatsaansa”. Ks. Fil. 3:19: “vatsa on heidän jumalansa”. Jos kerran Fil. on kirjoitettu Roomassa pari kolme vuotta myöhemmin, noita vatsanpalvojia, Kristuksen ristin vihollisia, on siis todella saapunut Roomaan.
kauniilla ja vakuuttavilla puheillaan kr. dia tes khrestologias kai eulogias Khrestologos-haukkumasanaa sanotaan käytetyn miehistä, jotka “puhuivat hyvin, mutta tekivät pahoin”. Koska khrestologia ääntyi samaan tapaan kuin khristologia, voisi sen valitseminen viitata siihenkin, että nuo kaunopuhujat kyllä puhuivat Kristuksesta mutta eivät olleet tosi kristittyjä. Eulogia merkitsee normaalisti ‘siunaus’: ehkäpä apostoli ajattelee juutalaiskristittyjä, jotka rukoillessaan siunailivat ahkerasti. Siunausten lausuminen oli juutalaisten keskuudessa lisääntymään päin. Vuoden 150 paikkeilla säädettiin, että jokaisen miehen on lausuttava sata siunausta päivässä.
pettävät vilpittömien sydämet kr. exapatosin tas kardias ton akakon. 7:11:ssä apostoli on kuvannut “minän” eli oikeastaan Eevan lankeemusta siten, että Eeva/ihminen oli aluksi ‘viaton, vilpitön’, mutta sitten “synti käskyn avulla petti ja surmasi” hänet. 2. Kor. 11:3 kertoo apostolin pelosta: “Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen.” Tämä Room:ssä tiivistetysti ilmaistu pelko kohdistuu samanlaisiin käärmeellisiin “superapostoleihin” kuin se, jota 2. Kor. 11 kuvailee paljon laajemmin. Paratiisin käärmeen tavoin he osaavat vietellä Kristuksen viattoman morsiamen. - Korintin superapostolit näyttävät muuten vaatineen runsasta ravintoa korvaukseksi opetustyöstään.
Jukka Thuren, Roomalaiskirje, SLEY 1994, 264-265.
Varoitus ei siis ole kohdistettu yksilökristityille vaan koko Rooman seurakunnalle, kuten tekstistä ilmenee. Aivan samanlainen varoitus löytyy Galatalaiskirjeestä seurakunnalle. Tätä varoitusta voitaisiin verrata siihen, että meidän käskettäisiin varomaan Jehovan Todistajia! Silloin se koskee koko kristillistä seurakuntaa, kristittyjä.
1 tykkäys
Pohjimmiltaan ja hyvin pitkälle yksinkertaistettuna: Jos hyväksyt vaikka vähän kakistellen piispojen linjaukset ja käytännön toimet niin toki pysy siinä (herätysliike)yhteydessä. Jos taas katsot että piispat toimivat väärin mm. virkakysymyksessä tai ajsessaan kahta rinnakkaista avioliittoteologiaa, niin velvollisuutesi on ottaa hatkat ao. “Kirkosta”.
Saat kaikin mokomin moittia LHPK:ta, mutta asiallisuuden nimissä sinun pitäisi esittää moitteet täsmällisesti ja perustella ne tosiasioilla, vaikka viittaamalla LHPK:n nettisivuihin. Edellinen esitys jää aivan hämäräksi; mitä koukeroita ja vikaa esimerkiksi on LHPK:n sakramenttiopissa? LHPK:n juuret ovat osittain SLEY:ssä, eikä sen luulisi olevan ongelma kenellekään. Ja totta ei missään tapauksessa ole se, että me “hyökkäisimme” SLEY:tä vastaan. Siellä missä minä liikun, ollaan ihan ystävällisissä väleissä sleyläisiin.
Ja omasta puolestani otan ketjun otsikkoon sen kannan, että en ole painostamassa sleyläisiä eroamaan kirkosta. Tämä asia on jokaisen harkittava ajan kanssa. Ymmärrän niitäkin, jotka ovat evl-kirkon jäseniä.
Hiukan olet menossa liioittelun puolelle. Harvapa kristitty lähtee “heti oitis” toiseen yhteisöön jos on “pientäkin” poikkeamaa. Meille, jotka joskus olemme eronneet evl-kirkosta, kyseessä on ollut totinen ja kivuliaskin elämänmurros.
4 tykkäystä
Joo, tämä on hyvää luettavaa.
En minäkään usko että painostaminen on niin yleistä kuin kärjekkäimmistä teksteistä voisi luulla.
Tähän tekstiin minäkin ilolla yhdyn! Onkin vain muistettava, ettei tässä keskutelussa ole kysymys pelastusasiasta, siitä kuka pelastuu ja kuka ei, vaan teologisesta asiasta. Ole vain rauhassa siellä LHPK:n yhteydessä. Minua siellä ei suvaittu, vaan soitettiin, etten ole tervetullut ehtoolliselle. Voit uskoa, että se sattui, etenkään kun minä en ymmärtänyt mistä syystä! Minä jouduin ajopuuksi, kun en millään, enkä mitenkään voinut hyväksyä mm.Väisäsen kasteoppia, jota tuolloin pastorini ajoi kuin käärmettä pyssyyn. Siksi Väisänen ja tuolloinen pastorini olivat “jumalasta seuraavia” ja suosittuja puhujavieraita paikallisessa Todistajaseurassa, heillä kun oli ollut sama kasteoppi jo kauan ennen kuin Väisänen oli päivänvaloa nähnyt. Eräs Todistajaseuran saarnaaja Samuel Lohikoski oli jo 1800 luvun lopulla käynyt juovukissaan alkoholista saarnailemassa eri paikkakunnilla ja kun häntä oli paheksuttu siitä hän oli tokaissut, “minä olen uudestisyntynyt.” Tämä kuvatkoon sitä mihin kyseinen kasteoppi voi äärimmillään johtaa. Väittelin siitä Lahdessa myös itsensä Väisäsen kanssa, mutta siitä ei tullut kesää ei talvea. Myös muut asiat joita olen tässä vuosien saatossa tuonut esille hiersivät minua, kuten se, että pastorin virka saa aikaan sakramentin vaikuttavuuden, mutta ymmärtänet ettei näissäkään ollut kysymys siitä kuka pelastuu ja kuka ei missäkin seurakunnassa, ne eivät siis suoraan koskeneet pelastuksen ydintä sola fiden asemaa luterilaisessa kontekstissa, vaan erinäisiä teologisia kysymyksiä seurakuntien opetuksista liittyen näihin erityiskysymyksiin.
Pelastuskysymys kun on tarkasti ja vastaansanomattomasti esittetty mm. seuraavassa Martti Lutherin tekstissä, jota en malta olla laittamatta tähän yhteenvetona, ilman tämän uskolla tapahtuvaa ymmärtämistä ei voi pelastua. Voitko yhtyä siihen?
Yhteenveto
Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahoin tekojemme tähden. Jes. 53:5 .
Tässä on perustus, joka kestää vastoin kaikkia puheita teoista, jopa se kumoaa kaikki teot. Jos näet Kristus kantaa meidän syntimme, niin seuraahan siitä vastaansanomattomasti, että me emme voi kantaa emmekä poistaa syntejämme omilla teoillamme. Meidän tekomme eivät ole Kristus, emmekä mekään, vaan hän on runneltu meidän rikkomustemme tähden. Minkä tähden sitten Kristus olisi syntynyt ihmiseksi ja ottanut kantaakseen sellaisen kärsimyksen, jos me olisimme voineet itse itsemme pelastaa?
Sinun tulee siis joko hyväksyä se, että Kristus kärsimyksensä ja haavojensa kautta kantaa ja maksaa meidän syntimme, tai sitten kieltää Kristus ja sanoa, että hän on turhaan kuollut. Ellei hän taas ole hukkaan kuollut, niin ei ole lupa niitä raamatunkohtia, jotka puhuvat tekojen arvosta ja ansiosta, niin väännellä, että me muka teoilla voisimme poistaa ja juurittaa synnin. Me voimme suvaita sitä, että tekoja ylistetään uskon välttämättöminä hedelminä, joilla on myös suuri iankaikkisen elämän palkka, kunhan vain ei niille anneta Kristuksen kärsimyksen ansiota, joka on meidän syntiemme kantaminen ja niiden maksaminen, sovitus ja syntien anteeksiantamus. Nämä Jesajan sanat ovat sen tähden niin tärkeät, että ne voimallisesti vahvistavat tämän uskonkohdan: Kristus on kantanut meidän syntimme. Näin se osoittaa oikeaksi koko Uuden testamentin, ollen ainoa perustus ja tukipylväs, jonka varaan koko evankeliumi on rakennettu. Jos me näet sen uskomme, että hän on kuollut meidän edestämme, niin täytyy siitä myös seurata, että hän antaa meille Pyhän Hengen ja siis totisesti tekee meidät Kristuksen seurakunnan jäseniksi, niin että meillä on jokapäiväinen syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä.
Senpä tähden ei mikään muu uskonkohta tuotakaan perkeleelle enempää huolta ja vaivaa kuin tämä. Hän tietää, että kaikki riippuu siitä. Tämä uskonkohta yksin erottaa myös iankaikkisesti kristinuskon kaikista muista uskonnoista maan päällä. Ainoastaan kristityt uskovat tämän lauseen, ja vain sen tähden heitä kutsutaankin kristityiksi; ei sen vuoksi, että he tekevät tekoja, niin kuin muut, vaan sen tähden, että he uskovat, että Kristus on kuollut meidän edestämme ja että he pitäytyvät Kristuksen tekoon ja omistavat sen itsellensä. Joka siis lujasti uskoo tämän uskonkohdan, se on turvassa kaikilta muiltakin erheiltä, ja hänellä on varmasti Jumalan Pyhä Henki. Tätä oppia ei näet voi saarnata, kuulla eikä käsittää muutoin kuin Pyhän Hengen kautta. Ne taas, jotka luopuvat tästä pääkohdasta, ovat vaarassa joutua minkä hyvänsä harhaopin viettelemiksi.
Kristityn pitää siis osata panna laki ja kaikki hyvät teot kohdallensa ja käytäntöön, mutta myös korottaa tämä uskonkohta niin korkealle lain ja kaikkien hyvien tekojen yläpuolelle, kuin taivas ja maa ovat toisistansa erillään. Kristityn on oltava tietämätön kaikesta synnistä ja ansiosta itsessään, aivan kuin hän eläisi uudessa maailmassa; vaikka hän tuntee syntinsä, niin ei hänen pidä niitä katsella itsessään, vaan hänessä, jonka kannettaviksi Jumala on ne pannut, Kristuksessa, jossa ne ovat sovitetut ja voitetut. Jumala ei näet tahtonut panna niitä meidän päällemme, koska me emme voineet niitä kantaa; vaan hän on tehnyt Kristuksen synninkantajaksi. Hänellä on vahvemmat hartiat kuin meillä, ja hän kantaa synnin niin, että sen hänen allansa täytyy hävitä. Kristityn tulee siis oppia varjelemaan sydämensä ja omatuntonsa puhtaana kaikista synneistä. Tämän tunnustuksen hän voi tehdä ainoastaan uskon kautta, joka on varma siitä, että meidän syntimme ovat Kristuksessa voitetut, ja me myös niin muodoin vapahdetut iankaikkisesta kuolemasta.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s. 160-161.
3 tykkäystä
En pyri erotuomariksi mutta yritän ymmärtää.
Nämä asiathan kuuluisivat toiseen ketjuun, tai toisiin… ehkä.
Olisi siis pohdittava Lähetyshiippakunnan kirkkokurin käytännön toteutumista, ja toisaalta myös varmaan kasteoppia (muistaakseni Matti Väisänen ei ole sitä nykyisin määräämässä) mutta eiköhän näistä ole kirjoitettu paljonkin aikanaan täällä.
Sley-ketjuun tämä osuu mutkan kautta.
Kuulostaa todella erikoiselta kohtelulta, ja 9x on toki tämän kertonut ennenkin. Minulle tämä kaikki vahvistaa taas sitä huomiota, että meidän erilaiset ja omakohtaiset kokemuksemme vaikuttavat väistämättä valintoihin ja aaenteisiin, jopa niin että hyvin lähellä uskon pääasioissa olevat yhtäkkiä kokevatkin keskinäisen yhteyden katkerasti puuttuvan.
Sley, eikä tietenkään mikään mukaan yhdistys, kirkkokunta tai paikallisseurakunta ei ole ongelmien ja jopa vastaavanlaisten satuttavien tapahtumien ulottumattomissa. Kyllä kaikkialla ihmiset osaavat käyttää asemaansa ja valtaansa väärin.
Ehkä kuitenkin varovasti voisi pohtia, onko luonnollista että vaikka isompi ja kirjavampi, jonkun mielestä sekaoppinen yhteisö tuntuu huonolta, se antaa hyvässä tapauksessa sittenkin turvaa uskovalle, kun ei tarvitse pelätä tekeekö virheitä uskossaan tai elämässään, vaikkei haluaisi.
3 tykkäystä
5 viestiä yhdistettiin ketjuun: Sley versus lähetyshiippakunta
Toki voin. Aamen. Merkit täyteen.
1 tykkäys
Ison joukon kirjava elämänvaellus ja sekaoppisuus antaa turvaa?
Itse ajattelen niin, että selkeys löytyy Jumalan sanasta ja Kirkon pyhien esimerkistä. Turva evankeliumin saarnasta, ripistä ja sakramenteista.
Varmasti näin.
Edellä tuotiin esiin se, että kristillinen seurakunta on aina myös ihmisyhteisö. Siihen liittyen kirjoitin.
Inhimillisyytemme näkyy ja voi rikkoa välejämme, oli seurakunta/kirkko sitten pieni tai suuri.
Eikä tätä pidä nyt kohdistaa yhteen pastoriin, eikä edes pappien ja seurakuntalaisten väleihin. Kieltämättä sillä areenalla on suuret mahdollisuudet vakaviin törmäyksiin. Mutta ahdistavaa voi olla ihan yhteisön jäsenten kesken.
Tulee myös mieleen parikin tapausta lähivuosilta. Niissä paimenen ja johtajan tehtävät kävivät raskaiksi ja se liittyi kyllä suuriin vaatimuksiin opissa ja elämässä jos kohta prosessit ovat aina monimutkaisia.
1 tykkäys
Keskeisellä sijalla tulee olla henkilökohtaisen kristillisyyden harjoittamisen, joka on uskoa syntien anteeksiantamiseen Kristuksen tähden. Ytimenä tässä on meditaatio, siis jatkuva Hengessä tapahtuva Jumalan sanan mietiskely, lukemalla sitä päivittäin hyvistä hengellisistä kirjoista ja tietenkin Raamatusta. On erityisen tärkeää kuulla sydämessä Jumalan sanaa. Sanoohan Jeesus niitä autuaiksi, jotka kuulevat Jumalan sanan.
1 tykkäys
Ajattelen, että isä Jumala ymmärtää lastensa erilaiset luonteet ja taustat. Sen takia on mahdollista että toiselle on keskeistä mainitsemasi henkilökohtainen ravinto ja sen hankkimisen tavat, toiselle taas erityisesti säännöllinen messu, johon voi liittyä hyvin tärkeänä myös sosiaalinen puoli. Uskovien yhteys konkreettisena tapaamisena vahvistaa. “Älkää jättäkö …”
2 tykkäystä
Tämä on minullekin tärkeää, eikä useinkaan pelkkä mekaaninen messussa käynti, itseasiassa sen ei koskaan tulisikaan olla mekaanista, eihän sellaisella olisi uskonelämänkään kannalta mitään merkitystä.
Sanansaattajan uusimmassa pääkirjoituksessa Evankeliumiyhdistyksen toiminnanjohtaja Tom Säilä kirjoittaa mm.:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on herätysliikkeiden kirkko. Kirkkohistorian saatossa meillä Suomessa on aina ollut sekä tahtoa että kykyä sovittaa yhteen kansankirkon laaja-alaisuus ja herätysliikkeiden hengellinen syvyys. Tämä yhdistelmä on aina ollut jännitteinen, mutta siitä huolimatta sen puitteissa on aina osattu uskoa, toimia ja kulkea yhdessä.
Säilä kuvaa sitten nykyistä tilannetta ja monien turhautumista ja kyselyä, kannattaako enää olla kirkollisveron maksaja.
Hän toteaa kuitenkin:
Samaan aikaan herätysliikkeissä tahdomme edelleen etsiä yhteistä tietä kirkon kanssa. Tarvitsemme paljon rukousta, aitoa vuoropuhelua ja Kristuksen tuomaa sovitusta, sillä ääripäiden välissä ei inhimillisesti katsoen näytä olevan paljoa tilaa Paavali muistuttaa meitä: “Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon” (2.Kor.5:18).
Toivon, että me pysähdymme tämän sanan äärelle etsimään Jumalan tahtoa, joka voi avata yllättävänkin tien - sovinnon tien. Juuri nyt on aika pyytää Herralta viisautta, kärsivällisyyttä ja rakkautta, jotta kirkkomme voisi säilyä herätysliikkeiden kirkkona myös tulevaisuudessa.