Ei luulisi sitten sinua enää häiritsevän.
Hyvin mahtuvat. Ainoa jota en tunnista on kirkon nykyinen linja ja johto. Silti jäljellä on vielä paljon hyvää, harmi vain että kirkon tila on nykyisin mennyt tällaiseksi.
Onneksi lähetysjärjestöt vielä ovat sen suolana. Ja jos lähtö tulee, niin toivoisin ettei se tulisi lähetysjärjestöjen puolelta, vaan sitten heitettäisiin kunnolla ulos. Ja se hetki voi olla lähellä.
Satchel visioi aivan oikein - oman “kirkon” perustaminen on käytännössä ainoa vaihtoehto mikäli mukautuminen kirkon liberalisoituvaan linjaan ei kelpaa. Vähä vähältä näiden nykyisten jp-yhteisöjen elintila käy ahtaammaksi ja ahtaammaksi. Ehtoollisenvieton oikeudet viedään, uusia pappeja ei enää ole mahdollista vihkiä (ellei sitten suostuta kapitulin vaatimuksiin jotka ovat yhtä houkuttelevia kuin VP:n ehdot tulitauolle Ukrainassa). Jokaisen yksilön on sit kohdillaan fundeerattava lähteäkö vai jäädä ja mukautua.
Vai luetaanko ivallisuus sisään moneen sellaiseen viestiin, jossa sitä ei ole tarkoitus olla? Voisiko olla, että monella on vilpitön huoli Sleyn tilanteesta ja tulevaisuudesta, koska se nähdään puhdasta evankeliumia pimeässä ajassamme julistavana liikkeenä? Itse henkilökohtaisesti toivon ja rukoilen Sleylle pelkkää hyvää. Sley on kirkas valo evlut kirkon sisällä. En missään nimessä halua ivata Sleytä. Ja juuri siitä syystä että arvostan Sleytä korkealle, tunnen pelkoa ajatellessani skenaariota, jossa Sley tahtoo pysyä hinnalla millä hyvänsä osana evlut kirkkoa. Koska sen tien päässä on koko arvovaltaisen herätysliikkeen vähittäinen hiipuminen - ja sitä ei toivo kukaan muu kuin vanha vihtahousu ja evlut piispat. Pappeja ei saada vihittyä, ehtoollisluvat viedään jne jne jne. Jos Sley tahtoo pysyä ylipäätään olemassa olevana liikkeenä, niin onko sillä realistisesti muita vaihtoehtoja, kuin alkaa jollakin aikataululla vihkiä itse itselleen pappeja? Itse uskon, että ei ole. Ja tämä ei ole ivaamista, vaan omaa vaatimatonta (joskin uskon että realistista) pohdintaani vallitsevasta asiaintilasta. Ja toivon, että myös Sleyssä osattaisiin nähdä tämä asiaintila. Kansankirkkojen aika on ohi.
Jos Sley jonain päivänä kirkkoutuu, niin oma veikkaukseni on, että alttari- ja saarnatuoliyhteys voisi hyvinkin löytyä myös LHPK:n kanssa. Opillisestihan me olemme jo nyt hyvin, hyvin, hyvin lähellä toisiamme. Oikeastaan ainoa todellinen ero, jonka minä näen, on juurikin suhde kansankirkkoon.
Tässä olisi paljonkin kommentoitavaa.
Lyhyesti vain nyt: Ette te kaikki toki ivaile.
Siihen törmää enemmän muualla kuin täällä. Nolonso foorumillamme puhuu hillotolpasta ja olen liputtanutkin niitä viestejä. Eli motiiviksi on haluttu nähdä pelkästään raha. Reilua olisi antaa edes tilaa mahdollisuudelle että Sleyllä on oma näky jota se toteuttaa sääntöjensä mukaisesti.
Reiluuden nimissä on hyvä todeta, että @Nolonso ainakaan oman ilmoituksensa perusteella ei ole Lhpk:n jäsen, vaikka sitä taitaa monessa sympatisoidakin.
Minulla on useita Lhpk-ystäviä ja -tuttavia, ja tunnistan enemmän @Tunnari n mainitseman huolen heiltä kuin mitään ivaa. Ja kyllä heillä on syynsä olla kansankirkonkin tilanteesta huolissaan toisin kuin @Fratres heitti, sillä onhan sen vaikutus koko Suomen hengelliseen tilanteeseen iso, ja kyllähän jokaisen suomalaisen kristityn tulee kantaa huolta Suomen hengellisestä tilasta.
Kristus on rakentanut Kirkkonsa sen tunnustuksen varaan, että hänet tunnustetaan Herraksi, kuten hän Pietarille sanoi. Eikä tämä kirkko ole silmin havaittava, inhimillisen ajattelun raamien sisälle rajaama organisaatio, sillä se voidaan nähdä ainoastaan uskon silmin. Tästä Kirkosta ei voi erota menettämättä pelastustaan. Sen sisälle voi kuulua missä tahansa kirkossa kuka tahansa, joka asettaa turvansa Kristuksen sijaisovitukseen. Tätä Kirkkoa ei voi myöskään bannata mikään kirkoksi itseään nimittävä ihmismielipiteiden varassa kelluva organisaatio, vaan Jumala on aina valmistanut Kirkolleen pelastustien, kuten hän valmisti sen aikoinaan Israelille nostamalla esiin Egyptin faaraon, jossa hän näytti voimansa ja laittoi hänet ajamaan Israelilaiset Punaiseen mereen ja halkaisi sen kahtia Israelin kuljettavaksi kuivin jaloin sen yli, mutta hukutti Egyptin joukot. Emmekö näe uskon silmin myös nykyään Jumalan nostavan “faaraoita”, jotka Jumala nostaa esiin näyttäkseen heissä voimansa ajaakseen seurakunnan pakomatkalle pelastaakseen sen?
Kun me joka päivä lausumme Apostolisen uskontunnustuksen sanoin: “Uskon pyhän seurakunnan/kirkon”, me tunnustamme, että Kristuksen valtakunnassa ei enää ole yhtään todellista syntiä, kuolemaa eikä kirousta. Yhtä hyvin voisimme näet sanoa: “Uskon, ettei seurakunnassa ole yhtään syntiä eikä kuolemaa.” Kristukseen uskovat eivät ole syntisiä eivätkä siis kuoleman ansainneita, vaan täysin pyhiä ja vanhurskaita, synnin ja kuoleman herroja, jotka saavat elää ikuisesti. Mutta sen näkee ainoastaan uskon silmä, koskapa joudumme sanomaan: “Minä uskon pyhän seurakunnan.” Jos kysyt neuvoa järjeltä tai silmiltä, päättelet aivan toisin. Silloin näet hurskaissakin paljon sellaista, mikä loukkaa sinua. Näet heidän toisinaan lankeavan, tekevän syntiä, horjuvan uskossa, kiukuttelevan, kadehtivan ja kärsivän muistakin paheista. Seurakunta ei siis olekaan pyhä! Kiistän tämän johtopäätöksen. Jos teen havaintoja omasta tai lähimmäisen persoonasta, ei siitä pyhää tulekaan, mutta kun katson Kristukseen, kirkon sovittajaan ja puhdistajaan, kirkko on kauttaaltaan pyhä. Hän on nimittäin ottanut pois koko maailman synnit.
Martti Luther
Ilm 12:1-5: “Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää. Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi. Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.”
Halusin tällä lyhyellä vuodatuksellani vain kuvata sitä, että Jumala kyllä johdattaa Kirkkoaan, eikä meidän Kristukseen armoistuimenamme luottavien tarvitse sekaantua hänen johtamiseensa, vaan uskoa se todeksi.
En ole havainnut sellaista mikä aiheuttaisi tuon pelon.
Olen siinä käsityksessä, että juuri siksi Sley on kirkossa ahtaalla että se ei tee sellaisia myönnytyksiä joita monet toivovat.
Olisin itse enemmän huolissani, jos Sley, Kl ja Sro liittyisivät Lhpk:n kanssa yhteistyöhön joutuessaan lähtemään mahdollisesti ulos EVL-kirkosta. Silloin joutuisi todenteolla miettimään mihin enää voisi kuulua.
Joo, Sley ei kieltämättä ole mitään älyttömän dramaattisia myönnytyksiä tehnyt. Mutta otetaan nyt esimerkiksi se, kun silloin aikanaan Tapio Luoma kielsi ehtoollisen vieton Maata Näkyvissä festareilla. Tai siis asetti ehdon, että ehtoollista saa viettää, jos naispapit otetaan messiin. Sley tavallaan piti linjansa, eikä ottanut naispappeja messiin. Mutta ehtoollista ei sitten ylipäätään vietetty.
Teologisesti ajatellen pitää muistaa, että sana ja sakramentit ovat yhtälailla armonvälineitä. Ehtoollinen synnyttää ja vahvistaa uskoa siinä missä saarnattu sanakin. Se on Kristuksen asetuksena Kristuksen Kirkolle aivan yhtä elintärkeä kuin saarnattu sanakin. Joten siis Maata Näkyvissä festareiden keissi vertautuu siihen, että Tapio Luoma olisi kieltänyt julistamasta evankeliumia, jos naispapit ei ole messissä julistamassa. Jos Tapio Luoma olisi kieltänyt Sleytä saarnaamasta sanaa, jos naispapit ei ole messissä, olisiko Sley totellut? Toivon, että ei. Mutta aivan yhtä lailla, kuin sanan saarnaamiseen, pitäisi suhtautua myös ehtoollisen viettämiseen. Se on Kristuksen käsky. Ehtoollinen on armonvälineenä samalla viivalla evankeliumin julistamisen kanssa. Mielestäni siis ehtoollista olisi pitänyt viettää Luomasta välittämättä. Sley tavallaan teki myönnytyksen, kun ehtoollista ei vietetty. Tämä siis yksi esimerkki, jossa mielestäni tuo pelko realisoitui.
Mutta tämä on toisaalta vuosien takaista historiaa: nyt vast ikään puolestaan Sley toimi Porissa mielestäni sangen linjakkaasti, kun se esikoiset ry:n rukoushuoneella jatkaa messujen viettämistä evlutista huolimatta. Pelkoni siis on, että joissain vastaavissa tilanteissa ei toimita, kuten Porissa, vaan ehtoollislupien mennessä jatketaan sanajumalanpalveluksia ja/tai seuratoimintaa, joka ajan saatossa hiipuu ja sulautuu evlut meininkiin. Mutta kuten sanoin: luotan, toivon ja rukoilen, että näin ei käy, vaan Sley jatkaa messujen viettämistä, sanoi evlut mitä tahansa. Mutta, jos rukoukseni toteutuu, se tarkoittaa, että Sleyn on pakko jollain aikavälillä aloitettava omat pappisvihkimykset. Ilman pappeja ei messuja vietetä. Siksi siis Sleyllä on ainoat realistiset vaihtoehdot joko A) kirkkoutua tai B) mukautua. Jälkimmäinen tarkoittaa koko liikkeen vähittäistä hiipumista, mutta luotan ja rukoilen, että se pelko ei realisoidu.
Jumala Suomen luterilaista evankeliumiyhdistystä siunatkoon ja varjelkoon!
Todennäköisempi kuvio lienee, jos siis kirkosta ero järjestöille tulisi, järjestöjen yhteinen tai erilliset kirkot sekä niiden välinen ehtoollisyhteys, ehkä myös LHPK:n kanssa. Mutta itse en pidä hajaannusta hyvänä, ja mietin voisiko järjestöillä olla LHPK:lle sen spiritualiteettia monipuolistavaa annettavaa ja esim. mahdollisuuksia laajempaan variaatioon jumalanpalvelusmenoissa. Siellähän on jo nyt väkeä monesta liikkeestä, mutta en tiedä kuinka hyvin tuo kirjo näkyy heidän seurakunnissaan.
Pitää muistaa että LHPK:lla on jo nyt kirkollinen yhteys huomattavasti matalakirkollisemman seurakuntaliiton kanssa. Ei muotomenojen erilaisuus ole LHPK:lle ongelma. Jos Sley ja muut herätysliikkeet irtautuvat kirkosta, niin ei heidän tarvitse sulautua LHPK:hon. Jokainen herätysliike voi perustaa kukin vaikka seitsemän omaa kirkkoaan, eikä se silti ole mitään kristikunnan pirstoutumista, jos kirkkojen välillä on ehtoollisyhteys. Kirkon ykseyden ei tarvitse tarkoittaa organisaatioiden ykseyttä, kunhan uskonyhteys toteutuu.
En väittänyt muuta. Kirjoitin siitä, että moitetta tulee monesta suunnasta.
Tämä nyt menee vähän ohi aiheesta.
Suomessa on vakaita kristittyjä varsin monessa kirkossa. Huolissaan saavat olla. Ei evankelis-luterilaisen kirkon ongelmien tiedostamisen pitäisi johtaa kirkon konservatiivien (kuten Sleyn) asioihin sekaantumiseen.
Sanomani liittyi satchelin sanoihin ja Fratresin vastaukseen:
Eikö Lhpk:lla olekaan ehtoollisyhteyttä evlut-kirkon kanssa? Moni meidän kirkon jäsen on käynyt Lhpk:n messuissa ja ehtoollisilla ja Lhpk:n jäsenistä kuulunee vieläkin osa evl-kirkkoon Aiemmin käytäntö oli täysin hyväksyttävää, jopa vaimoni on joskus käynyt puolivahingossa Luthersäätlön messussa alkuaikoina, kun sattui olemaan messuyhteisö lähellä. Tosin olen kyllä kuullut siellä tentatun joiltain näkemyksiä naispappeudesta ym ennen ehtoollisen antamista ja evättykin se monilta, mm. piispa Eero Huoviselta, joka yritti päästä ehtoolliselle samassa yhteisössä, jossa vaimoltani ei kyselty mitään.
Jos jossain vaiheessa Sley, Sekl ja Raamattuopisto erotetaan kirkosta, uskon näiden kolmen liittyvän yhteen, sen verran paljon on nyt ilmassa ollut yhteistyön henkeä. Silti mikään näistä ei kai ole ilmaissut halua lähteä nykyisestä kirkosta irti, kuten Luthersäätiö teki aikoinaan, mutta huolestuneita mielipiteitä on ollut ja myös piispojen uhkailua evl-kirkossa. Ehtoollisyhteys varmaankin säilyisi kirkkoon, miksei sitten Lhpk:aan, jos joku siellä haluaisi käydä.
Itselleni tosiaan Sleyn ja Sekl:n messuyhteisöt ovat tuttuja ja käyn niissä mielelläni, eikä kukaan ole koskaan kysellyt käsityksiäni. Ovathan ne kirkkomme lähetysjärjestöjä ainakin vielä toistaiseksi. Raamattuopiston messuja taas kuuntelen enimmäkseen radiosta, mutta Sro:n hengellisille syventymispäiville tuli aikoinaan osallistuttua monet kerrat ja niissä päätöspäivän messuihin ilman että joku olisi pikaria ja leipää ojentaessaan tentannut mielipiteitäni. Eiköhän niiden paljastamiseen riittänyt, että käyn näissä mielelläni.
Juuri näin! Siksi minä pyydän, ettei LHPK kantaisi meistä huolta yrittämällä käännyttää meitä. Antakaamme kukin tahollamme huolen kantaminen hänelle joka kantoi sen jo meidän kaikkien sijassa.
2Moos 3:16: 'Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu Egyptissä."
Aivan.
Mutta Fratresin kommentti liittyi minun mielestäni tähän koko keskusteluun. Aiheena on ollut se, onko Sleyn ainoa vaihtoehto perustaa oma kirkko, jos se ei luovu periaatteistaan.
Kirkostamme lähteineillä (suuntanaan esim. ortodoksinen, katolinen tai lähetyshiippakunnan kirkko) näyttää olevan erilaisia tapoja kommentoida kirkkoomme jääneiden tilannetta, ja kirkkomme ilmiöitäkin. Monet kertovat, että on huojentavaa kun ei tarvitse enää osallistua vaikeisiin pohdintoihin eikä joudu kamppailemaan huonon omantunnon kanssa jne. He lopettavat ulkopuolelta huutelun (satchel kuvasi kommenttejaan näin itse). Toiset tuntuvat juuttuneen entiseen asetelmaan, osoittamatta ymmärrystä niiden näkökulmille ja kokemuksille, jotka eivät ole seuranneet samaa polkua josta he poistuivat tästä laivasta.
Ihan asiallinen kommentti tämä.
Lainasin tässä ketjussa Sleyn toiminnanjohtajan Säilän pääkirjoitusta. Siitä voi saada käsityksen, että “kansankirkon” jonkinlaiselle jatko-osalle on yhdistyksessä kannatusta. En tiedä tarkemmin kuka siellä ajaa mitäkin.
Kirjoitit:
Opillisestihan me olemme jo nyt hyvin, hyvin, hyvin lähellä toisiamme. Oikeastaan ainoa todellinen ero, jonka minä näen, on juurikin suhde kansankirkkoon.
En pysty maallikkona tarkkaan oppianalyysiin. Aika paljon kuitenkin on erilaisuutta kun katsoo käytännön toteutumista niin messun kuin Sleyn monien työalojen muotoja ja ilmettä.
Tämä on minustakin paljon todennäköisempää. Lisätään vielä että tuo kirkkokansa.fi -sivu sisältää muitakin konservatiivisia järjestöjä. Se enteilee yhteistyötä jatkossakin. “Kirkosta erottamisella” tarkoitetaan oikeastaan kahden lähetysjärjestön sopimusten purkua. En tunne Raamattuopiston kirkkoon sitoutumisen tapoja, mutta toki sopimuskäytäntöjä sielläkin varmasti on.
Kirkolla on vain henkilöjäseniä ja luulen että vielä hyvin pitkään kirkkomme jäsenenä voi pysyä, vaikka toimisi näissä “kirkkokansa”-puljuissa - senkin jälkeen kun niiden lähetys- ja evankeliointi- ja nuorisotyö jne. olisi savustettu virallisesti kirkosta pois. Toki paine sille, että osallistujat kustantavat entistä enemmän tuon toiminnan kuluja, kasvaa ja kirkon verotulot sitten jäsenyyksien loppuessa hieman pienenevät.
Kyllä ja olen koettanut vastata siihen, että Kristuksen Kirkko on jo perustettu sen tunnustuksen varaan jossa Pietari tunnusti hänet Herraksi. Tätä Kirkkoa ei enää kukaan perusta, emme mekään. Meidät Sleyn jäsenet tullaan oman näkemykseni mukaan pullauttamaan ulos ev. lut. kirkosta, mutta Kirkosta ne eivät meitä voi ulos pullauttaa. Meidänkin kappelillamme on tehty päätös jatkaa entiseen malliin kuten Porissakin toimintaa ehtoollisen viettoineen riippumatta tuomiokapitulin päätöksestä. Tiedän, että tämä on kova päätös muutamille Sleyn jäsenille kun olen käynyt heidän kanssaan keskusteluja kahvipöydissä messun jälkeen. He ovat siinä määrin vielä perinteensä sanelemina voimakkaasti sidoksissa ev.lut. kirkkoon, että jotkut heistä suorastaan kammoavat ajatusta siitä, että tästä lähtien toimintamme ei ole mahdollista muutoin kuin siten, että me mahdollisesta bannasta huolimatta toimimme niin kuin ennenkin. Edessämme on uusi tilanne johon meidät on ajettu “faraon” toimesta, jota yllä kuvasin. Mutta saas nähdä nyt kuinka käy?
Tähän piti vielä kertoa yksi juttu.
Ehkä noin 15 vuotta sitten Sleyn silloisesta johdosta käytiin maakuntakierroksella (on sen jälkeenkin käyty).
Mieleeni jäi erään eläkkeellä nyt olevan johtajan vahva kommentti koskien tulevaisuutta.
Hän totesi pitävänsä Sleyn työnäkyä eli evankeliumin levittämistä niin koti- kuin ulkomailla tärkeimpänä asiana - jopa tärkeämpänä kuin yhdistyksen olemassaoloa. “Jos Jumala tahtoo että Sley saa loppua, sitten se on niin. Siihen asti jatketaan työnäyn mukaisesti”. Muistinvaraisesti lainaan…
Näin sanoivat jotkut Sleyn ihmiset toisaalla jo noin 20 vuotta sitten.
Omissa toimitiloissa se ei tuota ongelmia. Mutta luonnollisesti jakaa mielipiteitä, koska suhteet piispaan ja kirkkoherroihin huononevat.