Sleyn ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhde

Kirkko
, ,
307

En tiedä onko se huonompi asia kuin se että piispat ja kirkkoherrat toimivat tavoilla jotka huonontavat suhdetta kirkkokansaan. Kirkkoja annetaan Jumalan tahdon vastaiseen käyttöön. Miespapin toimittama messu ei tällainen ole.

Kirkkomme lankeemus on hirveä. Ei siinä auta ykseyden hokeminen jos se tarkoittaa lopulta kaikkien luopumista. Sitä paitsi ykseytemme ei ole kiinni omista teoistamme, vaan siitä, että Kristus rukoilee meidän olevan yhtä. Se tarkoittaa sitä, että Jumala johdattaa meidät lopulta yhteiseen tulevaisuuteen.

D

9 tykkäystä
308

En ottanut siis kantaa siihen, miten pitäisi toimia suhteessa ko. tahoihin.
Kuvailin vain sitä mitä edellä sanottiin :

309

Itse asiassa Seinäjoen tilanteessa ei ole edes kysymys ihan tästä. Messuyhteisö toimii Sleyn omassa tilassa, eikö niin @9x ?
Vielä vähemmän kapitulilla pitäisi olla sanomista siihen.
Seurakunnan omista tiloista taas päättää seurakunnan hallinto.
Ongelman juuri on varmaankin Inkerin kirkossa saadussa papiksivihkimisessä.

310

Kyllä näin, mutta omista tiloistamme huolimatta meillä ei ole pysyvää lupaa toimittaa ehtoollista, vaan se on katkolla tuomiokapitulissa. Myös Inkerin kirkossa vihitty pastorimme ei ole saanut pysyvää lupaa liturgina toimimiseen, vain rajoitetun sellaisen.
Ps. Seinäjoen kirkkoherra on ollut kyllä myötämielinen meitä kohtaan, mutta tuomiokapituli päättää. Katsotaan nyt miten käy!

2 tykkäystä
311

Mistä tämä johtuu? Esim. Helsingin Pyhän Sydämen kappelilla on ymmärtääkseni pysyvä ehtoollislupa, samoin Helsingin Kansanlähetyksen tiloissa Alppikodissa, jonka piispa Teemu Laajasalo vihki käyttöön vuosia sitten, kun satuin olemaan paikalla tilojen avajaisissa.

2 tykkäystä
312

Kunhan marmatin yleisesti kirkkoinstituutiomme luopumuksesta. Kauheeta kattoo. Kaikkeen Jumalan tahdon vastaiseen saa kyllä luvan. Piispa Riekkinen sanoi joskus antavansa kirkon tiloja mieluummin muslimien kuin vanhakantaisten (silloin Luther-säätiö) käyttöön.

D

5 tykkäystä
313

Kun kuuntelee tämän tj Säilän linjauksia niin ei voi välttyä huomaamasta että miekkansa on kovin tylsynyt. Ero Korpisen ja Kivirannan aikoihin on sangen iso. K& K olivat valmiit pykäämään pystyyn oman organisaation kun tilanne sitä vaati. Myös SROn Vartiaisen lausunnot ovat ainakin sen kuuluisan napsun verran jyrkempiä.

1 tykkäys
314

Tai sitten tylsä ja terävä ovat ennenkin olleet tylsä ja terävä. Pykääjät pykäsivät juuri siksi (suurin syy, muitakin ehkä oli), että Yhtiö ei ollut heidän mittarillaan tarpeeksi terävä.

Ehkä se on vain niin yksinkertaista että kristikunnassa on hieman eri mieltä olevia ollut aina, myös pääasiassa samoin uskovissa. Myös yhden kirkon sisällä, myös yhden herätysliikkeen sisällä. Nämä erimielisyydet sitten joskus sallivat saman katon alle jäämisen, joskus taas johtavat ovien sulkemiseen.

Eri tavoin ajattelevien kunnioittaminen on minusta hyvä tavoite aina. Sen harjoittelua voi jatkaa silloinkin, kun polut ovat erkaantuneet.

315

Olen kyllä nyt kauhuissani tilanteesta, jota en ole ymmärtänyt näin pahaksi. Kuitenkin hajaantuminen tuo myös ongelmia, varsinkin iäkkäille esim. messuihin pääsemiselle (pitkä matka ja monia muita hankaluuksia.
Kirkolla on myös muita toimintoja, jotka menetetään pitkäksi aikaa. (Edelleen siis toivon mahdollisuutta jäädä kirkkoomme vaikka tottelemattomana taistelemaan oikeuksistaan kansan kirkkoon perinteineen kuulumisena. On kai historiassa ennenkin ollut vaikeita skismoja, joiden takia ei ole erottu? Jos potkaistaan ulos, se on eri juttu, lähteä ei pitäisi.)

2 tykkäystä
316

Näin käydessä onkin tuhannen taalan kysymys: kumman osapuolen voidaan katsoa eronneen Kristuksen Kirkosta?

317

Niinpä! Omantunnonasia kuitenkin niille, jotka potkitaan syyttä, vain omantuntonsa takia. Ulkopuolisten uskoa kyllä tulee rassaamaan ja koettelemaankin.

318

Ei kummankaan. Kristuksen kirkko ei ole mikään näkyvä paikalliskirkko.

D

5 tykkäystä
319

Oikein! Minä vain tuossa vähän näsäilin. Vaikka voidaanhan sitä toki erota Kristuksen kirkostakin, mutta kohtalokkain seurauksin. Koskee ehkä kuitenkin enemmän yksilöitä kuin kirkkoja kokonaisuutena. Ainahan on missä tahansa kirkossa niitä, jotka pelastuvat kun ovat laittaneet turvansa Kristuksen sijaissovitukseen. Muistan hyvin edesmenneen Särelän Markun sanonnan, että matemaattisen todennäköisyyden mukaan Room. kat. kirkosta pelastuu eniten uskovia kun kirkon jäsenmäärä on niin suuri. Se oli yllättävä veto kun kaikki tiedätte Markun taustan.

320

Tässä on puhuttu ehkä vähän epätäsmällisesti pois potkimisesta. Ketään yksittäistä henkilöä ei olla erottamassa ev.lut. kirkon jäsenyydestä, ihan siksi että ev.lut. kirkolla ei ole olemassa sellaista toimenpidettä. Ev.lut. lähikirkossaan saa edelleen käydä jokainen, joka sieltä kokee hengellistä ravintoa saavansa. Seurakunnissa on isoja eroja ja osassa on sellainen meininki, että herätysliikeväellekin kelpaisi ihan hyvin.

Herätysliikejärjestöt voidaan potkia pois siinä merkityksessä, että kaikki yhteistyö ev.lut. kirkon kanssa loppuu. Voi olla, että ne silloin perustaisivat jonkin uuden organisaation, mutta voi olla, että siihenkin olisi mahdollista kuulua yhtä aikaa ev.lut. kirkon kanssa. Tällaisessa tilanteessa kirkkoon kuulumisesta tulisi kuitenkin merkittävä kysymys erityisesti niille ihmisille, joiden seurakuntayhteys on jo pitempään toteutunut pelkästään herätysliikkeen yhteisössä eikä paikallisseurakunnan toimintaan ole osallistuttu vuosikausiin mitenkään. Heillä ei välttämättä silloin olisi motivaatiota kuulua ev.lut. kirkkoon enää.

1 tykkäys
321

Tätähän tässä on koetettu selittää… mutta hyvä kun joku muukin kirjoittaa asiaa ! :laughing:

Juu. Paitsi että ei ole olemassa sellaista yhtenäistä joukkoa kuin “herätysliikeväki” - sellaista jolle kelpaa joku, ja ei kelpaa joku muu.

Herätysliikkeiden piirissä näet on noin 1758 tapaa suhtautua noin 824 ilmiöön kirkossamme. About. Tarkkoja lukuja ei ihan vielä ole esittää, pitää jatkaa tutkimista…

2 tykkäystä
322

Tämä onkin yksi kirkkomme vahvuuksista, joka on hyvä asia. Tosin mustalle listalle ja eristetyksi seurasta joutuu möttösetkin, jos väärässä paikassa aukovat päätään liiaksi tai jopa pelkkä olemus saattaa ärsyttää.
Tässä kys. tilanteessa ei pitäisi olla myöskään liian ylpeä eroamaan tai tulemaan erotetuksi seurakuntana. Todellista tulevaisuutta ei ole kaikille näköpiirissä. Täydellisten seurakuntaa ei ole olemassa. Vaikea on löytää edes kahta täysin samoin ajattelevaa. Lahkoista potkitaan pois niin kuin näiltä netti palstoiltakin helposti. Rahavarat eivät todellakaan riitä kaikille ehkä ei tulevaisuudessa taas kenellekään riittävästi. Suomessa on jo paljon eri ryhmiä ja uskontoja. Silti voi joutua elämään yksin uskonsa tai uskomattomuutensa kanssa.
“Jeesus kuoli meidän syntisten puolesta”, muistutan.

1 tykkäys
323

“Vähän on nykyään oikeita uskovaisia… meijän kylälläkin… muutama on… no, oikeestaan mää ja eukko viälä ollaan… en oo kyllä ihan varma eukostakkaan…”

Vanha vitsi on tragikoominen, sillä näinhän se pahimmillaan kapeutuu näköala joskus.

Mutta ei tästä kuitenkaan “isossa kuvassa” ole kirkkomme tilanteessa kysymys.

Nähdäkseni - tässäkin ketjussa esille tuodun perusteella - kysymys voidaan tarkentaa yhteen asiaan, josta on erilaisia käsityksiä:

Onko evankelis-luterilaisen kirkon luopumus sellainen ilmiö, joka pakottaa kaikesta piispallisesta/hallinnollisesta yhteydenpidosta ja neuvottelusta luopumiseen ja antaa aiheen kehottaa myös perinteisesti uskovia eroamaan kirkon jäsenyydestä?

Näin tarkennettuna kohdistuu keskustelu siis mm. Sleyn asemaan, otsikon mukaisesti. Mutta myös muutamaan muuhun järjestöön. Kaikilla niillä on pahoja rasteja suhteessa kirkon päätöksiin, erityisesti naisten pappeuden ja samaa sukupuolta olevien vihkimisen hyväksynnän kohdalla.

Sitten tuosta pääkysymyksestä voi tietenkin jatkaa eteenpäin monella tavalla:

-Mitä oikeastaan on harhaoppisten karttaminen käytännössä?

-Kuinka suuri yksimielisyyys on minimivaatimus?

-Voiko olla olemassa “murtunut yhteys” - erimielistenkin kesken toinen toisensa sietämistä samassa kirkossa?

-“Tarttuuko” luopumus = lasketaanko väärin toimivien ja väärin opettavien harha niidenkin synniksi, jotka opettavat oikein, mutta pysyvät saman katon alla kirkon jäseninä?

-Onko pienempi paha valittu, jos pysyy murtuneessa yhteydessä voidakseen levittää evankeliumia ja palvella seurakuntalaisia kirkon sisällä - eikä “jätä laivaa, kun se on myrskyssä”?

-onko kirkko, jonka jäseneksi on kastettu, muuta kuin organisaatio - onko se Kristuksen ruumis, tai osa sitä, vaikka juuri nyt virheitä ja puutteellisia opettajia vilisevä?

-onko koskaan ollut täyttä kirkollista yksimielisyyttä, joka olisi aitoa, vaan ovatko kaikki kirkot rakoilleet ja kärsineet vallanhimosta yms., myös alkukirkon jatkumoa mielestään edustavat kat ja ort kirkot?

Jne.

Raha ei tuo onnea. Mutta rauhoittaa😄. No, lähetystyö supistuu ja työntekijämäärä pienenee. Lopulta kuitenkin Jumalan siunaus työlle on kaikkein ratkaisevinta. Konservatiiviset luterilaiset etsivät yhteistyötä paljolti juuri siksi, että toimintaa ei tarvitsisi niin paljon karsia jos kirkon tuki loppuu kokonaan. Nytkin se on vähentynyt, ja yksittäisten tukijoiden panos kasvanut.

Aamen.

2 tykkäystä
324

Suomen evl kirkko on paikalliskirkko jolla on hallinnollisesti paljon organsatorista painolastia joka ei ole raamatullisiesti tai tunnustuksellisesti perusteltavissa. Kirkko tunnustuksen mielessä on eri asia. Se on, kuten hyvin tiedetään pyhien yhteisö jossa sakramentit oikein toimitetaan ja evankeliumia puhtaasti julistetaan. Itse uskon että Suomen evl:ssa on oikeat sakramentit ja ne toimitetaan oikein, joskin ei aina kirkollisen järjestyksen mukaan.

Evankeliumista en ole varma. Kun evankeliumi luetaan kirkossa ääneen, niin silloin se on evankeliumi puhdasta julistamista. Se tosin pilataan monesti saarnalla. Mutta evankeliumi on löydettävissä Suomen evl kirkosta. Toisaalta niin on SLEY:ltäkin ja LHPK:sta ja monesta muusta.

Niin kauan kuin kaikki voivat vastavuoroisesti myöntää että Kristuksen Kirkko on löydettävissä toisista, niin ajattelen että en pyytäisi ketään eroamaan mistään, vaan sanoisin että Kirkko on löydettävissä muualtakin.

Eroamaan pyytäminen on pastoraalisesti kökköä. Vastuu on tällaisissa asioissa jätettävä yksin seurakuntalaiselle. Pastoraalisesti oikea tapa lähestyä tätä erokysymystä on sanoa “Kirkko on muuallakin. Mieti, rukoile, tuskaile ja päätä itse.”

D

3 tykkäystä
325

Minusta ei pitäisi erota, mutta antaa viedä tomintamahdollisuudet jos ev. lut. niin tekee ja siten joutua pakon sanelemana erillemme. Se on mielestäni paljon vaa’assa painavampi ratkaisu. Onhan se toki hassu tilanne jossa ollaan kirkon jäseniä enää muodollisesti, mutta toimitaan siitä erillään.

1 tykkäys
326

Ihan en pysy kartalla, kun en ole edes aktiivi jäsen ollut vähään aikaan. Uskoni on Jumalan armosta säilynyt, samoin usko, että vielä asiat saattavat selkiytyä ja parantua. Suomen kansankirkon kuolema olisi aika paukku, muttei mahdotonta. Vaikea olisi kestää.
Vaikka taas off topic, minulla on tarve myös muistuttaa, että ihminen on toivoton tapaus (kaikki) ilman Jeesusta Kristusta. Samoin olemme PARANTUMATTOMASTI lainalaisia luonnoltamme, silloinkin kun antinomismi saa vallan.
Jumala ei Uudessa Testamentissa todellakaan vaadi meiltä lain tekoja, joten suvaitsevaisuus on myös kristitylle hyve. Omaatuntoaan vastaan ei ole hyvä kuitenkaan toimia, vaikka se synnin alaisena ei ole aina oikeassa.
(Naispappeus - virkakäsitys ei ole kaikkien omalletunnolle sama ja silti pelastuvat uskoen ansiottomaan armoon. Monessa muussa skismassa järkikin sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin.)