Sleyn sivuilla luetellaan 20 messuyhteisöä (tosin tuon Järvenpään osalta en tiedä, ovatko he vieläkään saaneet viettää yhtään messua): Messuyhteisöt | Sley Kirkko ja kaupungin jutussa puhutaan mukana olijoiden määristä näin:
Esimerkiksi Helsingissä Sley:n messuihin Kallion Pyhän sydämen kappelissa ja Luther-kirkossa kokoontuu 500 ihmistä viikoittain. Koko maassa kävijöitä runsaassa 20 yhteisössä on viikossa 2 500.
LHPK:n viime vuoden tilastot luettelevat 50 seurakuntaa ja niissä 2749 jäsentä: Tilastot 2024 - Lähetyshiippakunta Tänä vuonnahan heille on syntynyt jo pari seurakuntaa lisää, ainakin Saarijärvelle sekä Kokkolaan ruotsinkielinen, ja ainakin parin seurakunnan syntyminen uusilla paikkakunnilla odottaa tietääkseni syksyä.
Mutta siis tietyssä mielessä Sley ja LHPK alkavat olla samaa kokoluokkaa, jos katsotaan messuyhteisöjä. Sleyllä on sitten monenlaisia muitakin työmuotoja, jotka mainittiinkin.
Jep.
Sleyllä on suurilla paikkakunnilla paljon toimintaa ja isot messuyhteisöt ( tai useampi). Itseasiassa osin kait isommat kuin mitä mihin Lähetyshiippakunta pyrkii, meillä kun aletaan puhua jakautumisesta tai uuden seurakunnan perustamisesta 80-120 koko luokassa.
Joo, täytyy lukea. Mua häiritsee noissa haastattelukommenteissa eniten se, että kuulen niissä todella paljon samaa kuin Erkki Koskenniemen parinkymmenen vuoden takaisissa vastauksissa Nuotta-lehden Pulmakulmaan. Muissakin asioissa tätä on ollut. Toki on ymmärrettävää että liikkeellä on linjansa eikä jokaisella työntekijällä omansa, mutta jotenkin tulee vähän kopiofiilis.
Juu, ainakin Helsingin (2kpl), Turun ja Tampereen yhteisöt ovat tuota selvästi isompia. En tiedä, mitä Sleyn piirissä sitten pidettäisiin ihannekokona. Toki näissä vaikuttaa se, jos yritetään toimia kirkon ehtoollislupien puitteissa. Luvallisia tiloja ei varsinaisesti kasva puussa, ja uusia lupia on monesti täysin mahdoton saada. Parempi siis hyödyntää olemassa olevia tiloja niin kauan kuin niihin mahdutaan. Toki samassa tilassa voisi järjestää useamman messun päivässä, mutta se taas vaatisi työntekijöiltä oman satsauksensa.
Mutta SLEY:llä (se on isoin kirjaimin) on vanha ja hyvin vahva lähetystyö. Kymmeniä vuosia kannattajina olleiden “mummojen” kuukausilahjoitukset menevät sinne.
Juu, tiedossa on.
Ei vaikuta mitenkään messuyhteisöjen seurakuntaistumisprosessiin. Varsinkaan jos mummot ei messuyhteisöissä käy.
Omassa ajatusmaailmassani messuyhteisön/seurakunnan tulisi olla omat kulunsa kannattava sisäisesti nousevasta taloudellisesta tuesta. Apua ja tukea voi ottaa vastaan oman kirkon toisilta seurakunnilta, ei toiminnassa mukana olemattomilta tahoilta. Vaikka olisivatkin sitten laajemmasti mukana saman herätysliikkeen (tjms) toiminnassa. Taloudellisia riippuvuussuhteita ei voi olla.
Jos mummot käy messuyhteisössä, voi olla hyvä puhua siitä, että tämän oman pastorinkin palkka pitäisi maksaa jos toiminta on alijäämäistä.
Edit.
SLEY vai Sley nillitykseen sen verran, että käyttämäni muoto on ketjun otsikon mukainen.
Edit 2
Ja jos käyt lukemassa Sleyn sivuja, niin huomaat että käyttämäni muoto on järjestön itsessään järjestään käyttämä muoto.
Nyt olisi pakko aikamatkailla 1920-luvun alkuun ja kysyä, kuka oli oikeassa, H. Pätiälä, Hanna Rauta ja A. Wegelius vai A.E. Koskenniemi? On ymmärrettävää ja inhimillistä, että on vaikeaa se sanoa, ja vielä vaikeammaksi menee jos pitää tunnustaa että oma patriarkka tai matriarkka oli väärässä. Ei riitä ylimalkainen tokaisu “Että se oli sitä aikaa”. Tai “minähän olen viaton kun en silloin elänyt”.
Kirkkokin kokeilee rajojaan, yhä kasvaa se paikallisseurakuntien lista jossa konservatiivit ei saa pitää hartaustilaisuuksia, sitäkin listaa häpeillään ja salaillaan, minullekin tihkuu tiedonmuruja sieltä täältä.
Nyt on vaara että osa porukasta jää kirkon torppareiksi, kyntämään Vanhemman Veljen kanssa kymmentä sarkaa, ja väsyy siinä niin ettei jaksa mennä iloitsemaan vaikka juhlan äänet kuuluvat.
Jotta pääsette aikamatkalle, lukaiskaapa kirje Luopioisista, Seurakuntaliiton matriarkan lähettämä, omista se juuri Sinulle kirjoitetuksi. https://seurakuntaliitto.fi/hanna-rauta-kirje-luopioisista/
Tästä huolimatta ehtoollista on vietetty jo aiemmin ja tullaan viettämään jatkossakin. Johan Helkkula on kyllä pastori paikallaan tuolla Porissa, jollain muulla voisi rohkeus pettää tai alkaisi väärällä tavalla pyöristellä sanojaan, mutta Helkkulalla on selkeä linja:
– En tiedä, mitä tuommoinen huomauttaminen tarkoittaa. Kapituli voisi huomauttaa monia toimijoita siitä, toimitaanko Jumalan sanan ja kirkon järjestyksen ja tunnustuksen mukaan. Vaikka näistä sateenkaarimessuista ja samaa sukupuolta olevien vihkimisistä, SLEYn Satakunnan piiripastori Johan Helkkula sanoo.
Ette muuta toimintaanne?
– Enemmän pitää kuulla Jumalan sanaa ja Jumalaa kuin näitä toimijoita. Mutta mielelläni keskustelen piispan kanssa ja kysyn, onko meille tilaa. Messuissamme käy jopa 150 ihmistä. Keskimäärin keväällä kävijöitä oli 129.
No meillä on tod. näköisesti sama tilanne Seinäjoella. Emme myöskään lopeta toimintaamme vaan jatkamme entiseen malliin. Meilläkin käy keskimäärin 100 ihmistä messussa.
Koska evlut kirkon käytäntö on sellainen, että jos haluaa viettää ehtoollista muualla kuin vihityssä kirkossa, pitää siihen olla lupa. Yksittäinen pastori ei saa omin lupineen järjestää julkista ehtoollistilaisuutta siellä minkä parhaaksi katsoo. Sairaan ehtoolliset kodeissa sitten tietysti asia erikseen. Siitä voi olla montaa mieltä, onko tämä sääntö millään tavalla järkevä, mutta näin se menee ja Sley tietää sen oikein hyvin.
Tässä on toki taustalla myös se, että tämä messuyhteisö on toiminut jo vuosia ja ihan seurakunnan luvalla sen tiloissa. En ole kuullut, että yhteisössä itsessään olisi mikään radikaalisti muuttunut, mutta joutuivat pois potkituiksi. Tätä vasten on mielestäni helppo ymmärtää, ettei ehtoollisenvieton jatkamista koeta vääränä.
Tässähän on taustalla myös se Kansanlähetyksen Daniel Nummelan Kirkkokansan adventtijuhlassa ääneenlausuma herätysliikkeitten yhteinen linja, ettei yhtään olemassaolevaa messuyhteisöä anneta lakkauttaa.
