Joo, ehtoollisosuus seisotaan. Edit. (Paitsi tietenkin ehtoollisen jako-osuus)
Samoin kunnian ja kiitosvirren jäädään seisomaan, päivän rukouksen ajaksi, koska meillä vt ja ut seisotaan ja päivän rukous siinä välissä oli vain lyhyt hetki istuen.
Simeonin kiitosvirsihän seisotaan, joten sen jälkeen jäädään seisomaan myös lähettämiseen asti
Joo.
Luulen että suurempi kuin liturgian ero, on opillisessa puolessa, ja että siinä - kuten ennenkin olen kirjoittanut - tuo “tiukkuus” on jollain tavalla erilaisessa kohdassa kun näitä puljuja verrataan.
Jos sanoo vähän tökerösti niin Lhpk:n synnyn juuri on naispappeuden torjunta ja sitä ei poista ainakaan pitkään aikaan sen olemuksesta mikään selitys. Kun taas Sley on perustettu levittämään evankeliumia kotimaassa ja ulkomailla. Näistä lähtökohdista seuraavat kaksi merkittävää erilaisuutta:
- Lhpk on kirkko, Sley on kirkon lähetysjärjestö - “paha poika” ehkä siinä roolissa, mutta kumminkin.
- Lhpk katkaisi piispojen kaitsennan, sillä muutenhan omaa kirkkokuntaa ei voisi olla, kun taas Sley on piispojen (ohuessakin) kaitsennassa, sillä muutenhan sen alkuperäinen ja sääntöjensä mukainen tehtävä kirkossa päättyisi.
Väitän että aika monet eivät hahmota tätä asiaa täysin kirkkaasti, riippumatta siitä mitä mieltä ollaan itse kiistoista.
Voi olla - edellisen perusteella - että Sley päätyy joskus lopettamaan toimintansa. Evankelinen herätysliike on silloin tullut siihen pisteeseen minkä muistaakseni rovasti Esa Santakari jo vuosikymmeniä sitten jotenkin näin ennusti: herätysliike on tehnyt tehtävänsä kirkossa, vaikuttanut siihen, ja sitten sen aika on ohi.
Sen jälkeen nykyisen Sleyn toiminnassa olevat ja messuissa käyvät jakaantuisivat kenties syntyvän uuden kirkkokunnan, nykyisen evankelis-luterilaisen kirkon ja Lähetyshiippakunnan seurakuntiin. Seurakuntaliittoon ehkä myös joku liittyisi.
1 tykkäys
Kyllä ainakin tuo ehtoollisosan käytäntö seisomisessa on hyvän tuntuinen.
Joo, olen pitänyt itse paljon.
Haluaisin polvistua, mutta tilojen vuoksi sellaisen kirjaaminen messuohjelmaan meillä olisi vaikeaa.
Tuo päivän rukouksen aikana seisominen on enemmänkin käytännöllinnen kuin teologinen muutos
2 tykkäystä
Kysyn, että miten menis tuollainen meillä joskus käytössä oleva Riemumessu, vai tunnetko sellaista ollenkaan? Minä tykkään siitä kun se kerää paljon nuoria ja kappeli pullistelee.
1 tykkäys
Myös Sleyn messuissa kaikki lukukappaleet kuunnellaan seisten. Tai en tiedä mutta luulisin useimmissa paikoissa. En ole kokenut että päivän rukouksen aikana istuminen silti olisi ongelma.
Tämä messukaavoja koskeva erimielisyys harmittaa minua aivan erityisesti. Ihmisluonto on sellainen, että kukaan ei mielellään käy messussa, jos käytetty kaava ja liturgia tuntuu vieraalta. Käytännössä tuloksena on hajaannus, kun eri messukaavoihin mieltyneet käyvät sunnuntaisin eri paikoissa. Harmittavaa tässä on se, että periaatteessa kaikki ovat epäröimättä samaa mieltä Augsburgin tunnustuksen kanssa tältä osin: “ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset.” Eli teoriassa meidän luterilaisten pitäisi olla helppo sietää erilaisia messukaavoja, mistä seuraa, että olisi helppoa kokoontua samoihin jumalanpalveluksiin – käytännössä se sitten on mahdotonta.
Piispa-aikanaan hän on tavannut lukea ääneen 1. Kor 10:16-17 tekstin (hiukan tiivistettynä) osana ehtoollisliturgiaansa ainakin silloin kun olen itse hänen nähnyt ehtoollista toimittavan. Hänellä on tapana nostaa sitä tekstiä lukiessaan ylös ilmaan iso ehtoollisleipä ja murtaa se ensin näkyvästi (ja mikrofonin kautta kuuluvastikin) kahtia tämän tekstin lukemisen aikana ja heti sen jälkeen seurakunnan nähden vielä pienempiin paloihin, jotka sitten jaetaan ehtoollisella seurakunnalle. Paavali opettaa näissä jakeissa:
“Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.”
Tällä kertaa hän ei murtanut ehtoollisleipää seurakunnan nähden kuin kahtia, eli tällä kertaa hän ei pilkkonut seurakunnan nähden ehtoollisleivän puolikkaita pienemmiksi paloiksi.
Tuossa liturgisessa toteutuksessa näyttää sen ensi kertaa näkeville herkästi vähän erikoiselta se yksityiskohta, että juuri kun piispa on murtanut ehtoollisleivän kahdeksi puolikkaaksi, hän toteaa - vieden jo murretut puolikkaat vierekkäin - leivän olevan yksi.
1 tykkäys
Joo, ei se varsinaisesti ole ongelma, tiedän että moni vanhempi seurakuntalainen on tätä kiitellyt.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan että erikoistilanteissa pidetään liturgisesti poikkeavia messuja. Mielekkäissä ja järkevissä rajoissa. Meillä on esimerkiksi leireillä messuja, joissa on lyhennetty ja muokattu kaava.
Pidän kuitenkin kahta asiaa itse tärkeänä
-Seurakunnan pääjumalanpalvelus on perinteinen liturgialtaan. Ei ehdottomana, mutta vahvana pääsääntönä.
-Messun liturgian muutoksen taustalla ei ole jonkin ryhmän, kuten vaikka nuorten puolesta miettiminen, millaisen messun he haluaisivat.Yleensä mennään metsään.
Loppuun vielä huomautus, yllä oleva on henkilökohtaista ajattelua ja toivon että se sellaisena otetaan.
4 tykkäystä
Saattaa olla että osa Sleyn yhteisöistä siirtyy Lähetyshiippakuntaan, mutta itse järjestö tuskin kovin helposti. Sikäli Jos Sley menettäisi lähetysjärjestöstatuksen ja katkaisisi suhteet kirkkoon, järjestö hajoaisi jälleen. Osa siirtyisi LHPK:n piirin, osa Elyyn.
Arvelisin ainakin osan läheteistä siirtyvän Elyyn.
1 tykkäys
Tänään Ylellä:
Piispa Mari Leppänen sanoo suorat sanat herätysliikkeelle [= Sley], joka vastustaa naispappeutta Porissa
He rikkovat omalla toiminnallaan kirkkoa ja murtavat ehtoollispöydän yhteyttä. Vastuu on heillä, ja heidän täytyy pystyä arvioimaan omaa toimintaansa itsekriittisesti. Jos he haluavat toimia kirkon virallisina lähetysjärjestöinä…
Tiukka linja heti liikkeen pääjuhlaa seuravana päivänä, tai eihän haastattelua tänään ole tehty.
Onneksi Leppänen ei päätä sitä mikä järjestö on kirkon lähetysjärjestö. Itse olen sitä mieltä, että Leppäsen toimintatapojen pitää muuttua, tai hän ei voi enää olla kirkkomme piispa. Esim. kirkolliskokouksen päätöksiä olisi hyvä kunnioittaa jos edellyttää sitä muilta.
D
10 tykkäystä
Leppäsen näkökulma on tässä historian kannalta yksipuolinen:
Piispa Mari Leppänen katsoo, että kirkon linja ei ole muuttunut, vaan muutos on tapahtunut herätysliikkeiden puolella.
Leppäsen mielestä aiemmin oli itsestään selvää, että seurakunnat toimittavat jumalanpalvelukset. Järjestöt olivat hänen mukaansa liikkeitä, jotka halusivat omalla toiminnallaan tukea paikallisseurakunnan elämää.
– Naisten pappeudesta on alkanut 2000-luvulla tulla erityinen kynnyskysymys, ja nämä liikkeet ovat alkaneet rakentaa omia jumalanpalvelusyhteisöjä, kirkkoa kirkon sisälle. Murros on tapahtunut herätysliikkeiden toiminnassa. Toivon, että herätysliike tunnistaa, mihin kehitys johtaa.
Naisiahan alettiin vihkiä papeiksi vasta 1980-luvun lopulla, ja aina 2000-luvun alkuun asti myös vanhaa virkakantaa edustavat papit saivat pappisvihkimyksiä ainakin Oulussa. Niinpä monissa seurakunnissa ei pitkään aikaan ollut vanhavirkakantaisilla ongelmaa osallistua jumalanpalveluksiin kuten ennenkin. Tämä tilanne on kirkossa muuttunut, ja Sleyn toiminta on reaktiota siihen.
6 tykkäystä
Tämän tiedotteen mukaan LHPK-yhteysaloitteesta olisi käyty laajaa keskustelua. Kuulostaa hieman erilaiselta kuin @Stieleiche esittämä kuvaus, että muutama puheenvuoro lopulta pitkin hampain sallittiin.
Ylen jutusta sanoisin sen, että siinä ei mun mielestä ollut kummankaan osapuolen esittämänä mitään sellaista, mikä ei lainkaan pitäisi paikkaansa. Ei kukaan voi väittää, ettei kirkon ehtoollispöydän ykseys olisi tällä hetkellä rikki, eikä toisaalta myöskään kiistää sitä, että kirkkohan se tässä on ensin linjaansa muuttanut naispappeuden suhteen.
1 tykkäys
Edelleen ei kerrota äänten jakautumista tuossa Sley-Lhpk -äänestyksessä. Miksi sitä ei voida kertoa, kun yleensä äänestystulos on tapana kertoa?
1 tykkäys
Nähdäkseni asiaan olisi löydettävissä ratkaisu, joka tukisi sekä kirkollista yhteyttä, että Sleyn koossapysymistä järjestönä.
Ratkaisussa Sleyn pastorit, sikäli kun heidät on vihitty muissa kirkossa ja he toimivat vastuupastorina jossakin messuyhteisössä, hakeutuvat toimintaa alueensa piispan kaitsentaan.
Lisäksi asiasta tehdään yhteistoiminta sopimussa, jossa esim. 5 % vastuupastorin työstä suuntautuu paikalliseurakuntaan, esim. kirkollisiin toimituksiin tai tavoittavaan työhön, eli sisälähetykseen. Vastaavasti paikallisseurakunnan työntekijät osallistuvat jollakin panoksella messuyhteisön toimintaan, esim. jonkin viikonlopputapahtuman järjestelyihin. Paikallisseurakunta hyväksyy messuyhteisön eetoksen että yhteisön messussa liturgina on aina mies. Yhteistoiminnallisesti järjestetyissä tapahtumissa ei tehdä tehtäväjärjestelyjä sukupuolten mukaan.
On selvää ettei kaikkien tiukinmat Sleyssä hyväksyisi järjestelyä, mutta he siirtyisivät joka tapauksessa lähtyshiippakuntaan.
Toisaalta Sleyssä tiedetään etteivät nykyiset paikallisseurakunnissa toimivat Sleyn lähetyspiirit siirtyi koskaan lähetyshiippakuntaan, vaan vaihtoehtona on toiminnan lakkaaminen.
Sleyssä kuulee varsin usein tuota, että emme me ole muuttuneet, vaan kirkko on muuttunut. Kyllähän kuitenkin totta on se, että myös Sley on muuttunut. Molemmat ovat muuttuneet virkakysymyksen takia ja messujen suhteen. Toki Sleyn muutos on seurausta kirkon linjan muutoksesta, mutta muutos sekin silti on.
Kirkon muutos oli viran avaaminen naisille ja sen jälkeen vähitellen otteen kiristyminen vanhassa käsityksessä pitäytyviin. Sleyn muutos on ollut, toki vastauksena siihen, omien messuyhteisöjen määrän kasvu ja kehitys yhä enemmän kohti omia seurakuntia. Ainakin Tampereella on messuyhteisöä ihan kutsuttukin seurakunnaksi, kun on pidetty Tampereen Lutsin “seurakunnan kokous”.
4 tykkäystä
Ja lisäksi käytännössä myös se, että naispappien määrä on koko ajan lisääntynyt ja mahdollisuus paikallisseurakunnassa väistellä naispappeja huonontunut. Tämä ei tietenkään ole sellainen muutos, joka olisi tehty tahallisesti niin, että vuonna x naispappeja olisi ollut suunnitelmana olla 10% ja vuonna y 40%, vaan määrän kasvu on luonnollinen seuraus tilanteesta, kun naispapittomat sukupolvet jäävät eläkkeelle. Mutta se on silti muutos, joka on tapahtunut ja joka on vaikuttanut käytännön ratkaisuihin.
(Vertailukohtana tässä luonnollisessa kehityskulussa voi toimia esim Vapaakirkko, joka on hyväksynyt naispappeuden parikymmentä vuotta evlut-kirkon jälkeen. He ovat edelleen siinä tilanteessa, jossa naispastoreita on suhteellisen vähän, ja seurakunnasta riippuen voi olla hyvinkin yksinkertaista osallistua toimintaan aktiivisesti törmäämättä sellaiseen koskaan.)
4 tykkäystä
Tuossa on muitakin ongelmia kuin vain tiukimmat evankeliset.
Tiukimmat “liberaalit” eivät myöskään suostuisi noihin ehtoihin.
Tuomiokapitulit eivät välttämättä anna pappisoikeuksia muualla vihityille. Haverinen on hakenut pappisoikeuksia jo kahdeksan vuotta sitten saamatta mitään vastausta.
Seurakuntien ja järjestöjen yhteistyö jossain tapahtumassa voi sujua toki papin sukupuolesta riippumatta, mutta silloin tapahtumassa tuskin vietetään ehtoollista.
3 tykkäystä