Itse saatan harkita Sleyn tukemista tuolla summalla. Mielestäni suomalainen kristillisyys tarvitsee sen kaltaista toimintaa mitä Sley järjestää.
Evankeliumin levittäminen vaatii rohkeutta.
D
Olen joulun kuluessa miettinyt muutamaan otteeseen tätä asiaa. Mm. eilen kun harmittelin että Sleyllä ei ole toimintaa joulun aikaan.
Nyt, kun kansankirkko avoimesti ottaa yhteen perinteisiä kantoja edustavien luterilaisten kanssa, perinteisen puolella olevien olisi tärkeää kannattaa niin hengellisesti kuin rahallisesti tervettä, perinteistä kantaa edustavia toimijoita. Jos kirkosta ei halua erota, suosittelen ainakin tukemaan lähes kirkollisveron suuruisella summalla esim. Sleytä tai muita perinteisiä toimijoita. Se lisää omia kustannuksia, mutta mielestäni tilanne vaatii, ei ainoastaan jaloillaan äänestämistä, vaan myös rahoilla äänestämistä. Raha kuitenkin on se, mikä mahdollistaa kansankirkolle vaihtoehdon antavan toiminnan. Samalla voidaan jatkaa kirkkopoliittista keskustelua ja kannanottoja näiden vaihtoehtoisten ryhmittymien pysymiseksi kansankirkon piirissä, jos toiveena on ettei kirkko hajoa.
Me olemmekin vaimon kanssa melkein tuplanneet kuukausilahjoitukset Sleylle.
Jos ero evlut-kirkosta tulee, tai itse päätän erota, niin kirkollisverojen määrällä voisi tukea tasapuolisesti Sleytä, Sekl:ä SRO:a ja muita näihin liittyviä tai näihin verrannollisia järjestöjä. 65€ on tässä mielessä ihan kohtuusumma vuodessa ja muutamaan järjestöön voisin tuon tuen antaa kirkollisveron sijaan, kun tilanne tulee ajankohtaiseksi.
Kaikkea tällaista joutuu miettimään ja keksimään tässä synnin ja vääryyden maailmassamme. Kuitenkaan kukaan ei pysty sanomaan, mikä on tässä Jumalan tahto ja koska Paruusia tulee, vai tuleeko pian niin kuin uskomme.
Usko menisi, jos en olisi saanut jo lapsena oivaltaa, että kaikki tämä kuuluu Raamatunkin mukaan aikaamme, joka pahenee loppua kohti yms. Kukaan ei voi nostaa itseään muiden uskovien yläpuolelle muka oikeassa olevana, kun sellaista ei ole, vain armo Kristuksessa riittää kaikille syntisille, ja eksytykset, harhaopit, antikristukset sen kun lisääntyvät emmekä mitään voi. “Kaikki ovat syntiä tehneet ja ilman Jumalan kirkkautta, mutta saavat… (Room. 3)”
Joka menee Ristiltä pidemmälle, yli, ali, ohi tms. ja sekoittaa väärin lain ja evankeliumin, harhautuvat pois armosta ja Kristuksesta eivätkä voi pelastua Raamatun mukaan. (Farisealaisuus ja Perkele ovat aina täällä kiusanamme. Uskominen omaan uskoonsa on erityisen harhauttavaa ja pettävää. Jumala yksin on oikeassa ja Kaikkivaltias.)
Emme voi olla myöskään pelastusvarmoja itsestämme, varmuus on yksin Kristuksessa J.
Universalismi on lähempänä totuutta kuin itsensä tai oman liikkeensä nostaminen paremmaksi kuin toinen liike. Lahkohenkisyys on syntiä, josta tulee myös tehdä parannus. Naispappeus ei voi olla syntiä eikä vialliseksi syntyminen, sairaudet kuolema, vaan ne ovat perisynnin seurauksia suvereenisti ja kaikille (kirous).
“Luukas 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.”
Kuukausilahjoitukset menevät eri polkua, täälläkin kk-lahjoitukset käytössä enkä luovu niistä.
Tästä näytämme olevan kroonisesti eri mieltä. Kyllä Jumalan jotakin ilmoitusta on meille antanut, joten voimme tietää yhtä ja toista Jumalan tahdosta.
Jospa kuitenkin jotakin oikeassa olemista olisi olemassa? Kun kerran Jumala on ihmisiä rakastava ja on armossaan ilmoittanut meille asioita. Ei se ole oma itsen “muiden yläpuolelle” nostamista, jos nöyrästi pitäytyy kristilliseen oppiin.
Näinhän Raamattu sanoo. Mutta se kehottaa myös olemaan maailman valona ja opettamaan totuutta ihmiskunnalle.
Luulisin että tätä kristityt joutuvat opettelemaan yhä enemmän ja enemmän. Sekulaarissa yhteiskunnassa ei voi ylvästellä kristilliseen oppiin pitäytymisellä ja sitä tärkeämpää kristittyjen pitäytyminen kristillisessä opissa on mitä sekulaarimmaksi yhteiskunta muuttuu. Toisille ei voi näyttää kristillisyyttä mitä itsekään ei käytännössä toteuta.
Oikeaoppisuus ei ole omaksuttavissa lain tekona, sillä kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi. On paljon liikkeellä, varsinkin meidän luterilaisten keskuudessa käsitystä, jonka mukaisesti tiukalla järjellisesti oikeaan oppiin pitäytymisellä ja sen papukaijamaisella osaamisella kirjaimen mukaan on soteriologinen itseisarvo, vaikka se olisi 30 cm liian korkealla. Kun puhutaan todella oikeasta opista on Raamattua tutkisteltava hengellisesti sen oman sanan mukaan, eikä johdettava siitä järkeen perustuvia käsityksiä.
- Kor. 2:14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
On huomioitava, että meillä kaikilla on vielä liha ja sen mukaiset käsitykset, emme pääse niistä eroon hetkessä, vaan ne taakoittavat hengellistä elämäämme koko maan päällisen elämämme ajan, ensin uskoon tullessamme voimakkaimmin, jolloin olemme vielä maitoruokaa tarvitsevia Heprealaiskirjeen sanan mukaisesti. Näistä käsityksistä pääseminen kestävään hengelliseen ymmärrykseen on pitkäkestoinen projekti ja tapahtuu meissä alituisesti jatkuvan Hengen rukouksen voimasta yhteydessä Kristukseen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol. 2:3.
Olen varma, ettei seurakunnassasi ole yhtään oikeaoppista, ei myöskään minun, eikä kenenkään muunkaan seurakunnassa, jos mittariksi asetetaan täydellisyys, sillä oikea oppi, kuten muutkin hengelliset asiat omaksutaan uskon kautta Kristuksessa. Näin käsitettynä meidän on helpompi tulla toimeen veljiemme ja sisartemme kanssa, eikä olla tuomiohenkisiä heitä kohtaan, jos he meidän käsityksemme mukaan eivät ylläkään sille opillisen tason vuorelle jolle katsomme itse nousseemme, sellainen kun voi olla pahimmillaan fariseuksen omahyväisyyttä, jossa omaan rintaan ei lyödä. Jeesuksen vertauksen mukaan ”nuotta” kerää kaikkinaisia kaloja ja vasta maailman lopussa tapahtuu erottelu.
En ole ihan varma oliko tuo varoituksen saarna nyt juuri tässä kohtaa paikallaan. Olen kyllä samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit, mutta jos lähdetään tuolle linjalle, kukaan ei koskaan pidä sitä mikä olisi pidettävä ja annetaan vaan kirkon mennä maailman tuuliin, koska kukaan ei epätäydellisyyttään uskalla sanoa mitään.
Epätäydellisiä ja lihassakin elävinä meitä ohjaa Henki ja Henki antaa meille sanat kun on puolustettava asioita jotka ovat totta. Jos en uskalla oikeassa kohtaa puhua totuudesta, olenko silloin kieltänyt Jeesuksen ihmisten edessä?
Ylimielinen ei pidä olla, mutta totuus on totuus, ja siitä pitää voida puhua, vaikka sitten lihassa ja epätäydellisesti.
Näillä mennään, ja uskalletaan aukaista suu, eksytyksestä ja myös siitä hyvästä mitä on.
Kun vuosi on alkamassa, ajattelin muistuttaa itseäni perusasioista ja lukea Augustinuksen tekstin Kristinuskoa vasta-alkajille (De catechizandis rudibus). Tässä kohtaa tuli sellainen olo että tällaista suoraa puhetta kaivattaisiin nykyään enemmän. Tänä päivänä Augustinus varmaan cancelöitäisiin.
Tässä vielä kappaleen loppu, kun kuva jäi hyvään ja tärkeään kohtaan.
[…] Kristuksen tähden, sillä Kristus rakasti häntä, vihollistaan, niin että teki hänestä vanhurskaan ja oman ystävänsä.
Tietenkin! On kuitenkin varottava harhaa, joka naamioituu oikeaoppisuudeksi, myös sitä vastaan on puolustauduttava, kuten sanoitkin. Sen tunnistaa sen ahdistavuudesta, siitä ettei se hyväksy ketään, joka ei heidän kanssaan “viilaa pilkkua” peilaamalla sitä heidän käsityksensä mukaiseen “oikeaoppisuuteen.” Se on eräänlaista filosofian pelagiolaisuutta, miksi sitä on osuvasti kutsuttukin.
Oikeaoppineilta on puolustauduttava, ei oikealta opilta.
D
Tässä en tullut ollenkaan ymmärretyksi mitenkään päin. Sain kuitenkin asian vierestä hyviä näkökulmia. Jumalan tahto on kyllä minulle vaikea, vaikka tietenkin jotain siitä Raamatun perusteella saamme tietää. Kuitenkin
- Jumala Tahtoo, että kaikki tulevat pelastukseen (Ihmiset ovat toivottomia tapauksia täyttämään Lakia, ja Jumala sen tietää. Laki näyttää syntisyytemme, jos saa. Karkeasti pystymme 10-käskyä noudattamaan, mutta emme riittävästi sitäkään, pelastuaksemme lain avulla.
- Ihmiset ovat eri asemassa lain (Tahdon) täyttämisen suhteen. Onneksi ja oikeudenmukaisesti, kukaan ei kuitenkaan pysty kerskumaan oikeasti, vaikka kaikki välillä väittävät niin. Lastentaudit joudutaan sairastamaan tässä siten, että Armo riittää ja Kristukseen yksin tulee katsoa, turvautua niin voi kestää ja uskon Kohde on oikea.
(Asiasta on hyödytöntä väitellä, koska yksimielisyyteen voi vain pyrkiä. En pysty ilmaisemaan kirjallisesti asiaa, mutta emme ole klooneja emmekä voi ymmärtää, koska Jumala on Jumala ja me olemme luotuja, langenneita ihmisiä, jotka eivät voi elää näkemisessä, vaan uskossa toistaiseksi, Monet pystyvät uskomaan kaiken mikä tapahtuu Jumalan tahdoksi. Minä en, en edes sallimukseksi. Muuta vastausta ei minulle ole, kuin katso Jeesukseen Kristukseen ja ota tai jätä, muuta et saa.)
– "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
Lue Jesajan kirja 55"
Tarkasti ottaen oikea oppikaan ei pelasta, vaan Kristus on meidät pelastanut ja oikeaoppisuus on tämän seuraus. Se mihin viittaan edellisissä viesteissäni on juuri siinä, että käsitetään oikeaoppisuuden sinänsä pelastavan. Nämä tällä tavoin virheellisesti oikean opin käsittäväthän kylläkin tähtäävät tarkkaan ja ampuvat alas kaikki harhoiksi käsittämänsä asiat, mutta he tekevät niin hakeakseen inhimillistä tukea “oikeaoppisuudeksi” leimaamalleen käsitykselleen. Tällöin “oikeaoppisuudesta” tulee armottomuutta, jossa lähimmäisen huomioiminen lähimmäisenä hämärtyy ja lähimmäisestä tulee vain vahdittava ja tähdättävä maalitaulu. Olen tämän itse kokenut konkreettisesti ja mitä karvaimmin.
2 viestiä yhdistettiin ketjuun: Offtopic-aarrearkku
Oppiin liittyy pelastuksen kannalta olennaisempia ja vähemmän olennaisia asioita. Kaikki Jumalan ilmoitus on kuitenkin pidettävä. Fakta (tylsä lausuma) on, että monien raamatunkohtien selityksissä on eroja myös “samanoppisilla”. Jossain määrin on veteen piirretty viiva se, missä kohdassa erimielisyyydet rikkovat yhteyden. Yksimielisyys on kuitenkin ihanne ja jopa Jumalan vaatimus eikä lainkaan mahdoton toteuttaa, mistä esimerkkinä luterilainen tunnustus. Ehtoollispöydissä kokoontuu samanmielisten porukka. Kypsyys ja tietotasot tietysti vaihtelevat.
Kyllä juuri näin! Yksimielisyyttä ei kuitenkaan saisi esittää ankarana vaatimuksena, ikään kuin kaikilla tulisi se jo olla saavutettuna jokaista nyanssia myöten, sillä siihen ei päästä niin kauan kuin olemme tässä majassa. Kun nostit esille Tunnustuskirjamme niin niidenkin tulkinnassa on eroja eri luterilaisten yhteisöjen välilä , jotka eivät ole soteriologisia, vaikka joskus kyllä tarkemnassa tarkastelussa saattavat saadakin soteriologisia ulottuvuuksia. Yksimielisyys täydellisenä toteutuu vain Sola Fide, yksin uskossa Kristukseen. Missä usko on, siellä jaamme yhteisen ehtoollispöydän ja polvistumme yhteiselle alttarille vaikka kypsyys ja tietotasot vaihtelevat kuten sanoit.
Noin on. Erityisen tärkeää on olla yksimielinen siinä, mitä saa julkisesti opettaa; yksilötasolla voi olla enemmän hajontaa käsityksissä, varsinkin kun ne jäävät omiksi pohdinnoiksi.

